Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat eivät uskalla sanoa ei lapsilleen?
31.08.2022 |
Siis he ihan oikeasti luulevat, että jos lapsi vaatii jotain, niin se pitää antaa lapselle? Esim 2v vaatiikin päästä puistoon, vaikka piti mennä kotin laittamaan ruokaa, niin käännytään kotiovelta ja lähdetään kävelemään puistoon? Ja sitten vielä kerrotaan toisille ihmisille, että oli pakko tulla puistoon kun 2v halusi?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)
Tää ei voi olla totta 🤣 Ei kai kukaan palkitse lasta karkeilla kun on just tehnyt jotain kiellettyä 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri puhuttiin tästä lapsen joukkuekaverin äidin kanssa. Aivan käsittämätön määrä ihmisiä, jotka ei kykene laittamaan yhteistä hyvää sen oman mussukan hyvän edelle ja sitten vaikeutetaan koko porukan toimintaa.
Miksi laittaa lapsi joukkuelajiin, jos sen mussukan vaatimuksista ei voi yhtään joustaa? Ei se ole pakollista. Menee yksilölajiin sitten, niin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi näkee.
Voin vain kuvitella millaista on koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuttiin tästä lapsen joukkuekaverin äidin kanssa. Aivan käsittämätön määrä ihmisiä, jotka ei kykene laittamaan yhteistä hyvää sen oman mussukan hyvän edelle ja sitten vaikeutetaan koko porukan toimintaa.
Miksi laittaa lapsi joukkuelajiin, jos sen mussukan vaatimuksista ei voi yhtään joustaa? Ei se ole pakollista. Menee yksilölajiin sitten, niin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi näkee.
Voin vain kuvitella millaista on koulussa.
Joo näinpä! Miten nykyään voi joku edes työskennellä opettajana, niin älyttömäksi mennyt! Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että ihan kieroon kasvavat nämä lapset. Silti suht fiksutkin ihmiset harrastavat tätä ja ovat ihan sokeita asialle.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäävät lasua. Kurinpitoa ei katsota hyvällä. Lapsella pitää myös olla oikeus ilmaista tunteitaan ja saada tarpeensa tyydytetyiksi.
T. lasu-hullu
Tää kasvatustyyli on kyl nykyään enemmän sääntö kun poikkeus. Jotain mitä en tajua? Voisiko joku näin lastaan kasvattava ehkä vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)
Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Ihan oikeasti epäilen, että olet trolli.
Mulla on kolme vilkasta ja lujatahtoista lasta, ja olen kantanut heitä taaperoiässä ja vähän isompinakin lukuisia kertoja kaupasta poikittain huutavina ulos. Olen taklannut karkuun juoksijoita, estänyt purijoita, pistänyt potkijat solmulle syliin. Tämän kaiken olen tehnyt vähimmällä mahdollisella voimalla, oma naama peruslukemilla ja ääni rauhallisena. Näitä tilanteita on liioittelematta satoja.
Ikinä ei ole kukaan sivullinen ei ole sanallakaan valittanut, saati että kukaan olisi uhkaillut lasulla tai poliisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää kasvatustyyli on kyl nykyään enemmän sääntö kun poikkeus. Jotain mitä en tajua? Voisiko joku näin lastaan kasvattava ehkä vastata?
Nykyään tiedostetaan, että lapsikin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Hänen kanssaan voi puhua järkevästi. Jatkuva ei:n hokeminen vie tehon koko sanalta.
Nykyisin ajatellaan, että ne jotka väkisin joutuu pitämään lasta kiinni (rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta) huutaa tai kiljuu sitä ei:tä on oikeastaan aika huonoja vanhempia ja tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Veikkaan että valittajilla ei ole ollut ongelmaa lasten hyvän käytöksen kanssa. Millainen on vanhempien viestintätyyli jos siitä saa jatkuvasti palautetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Ihan oikeasti epäilen, että olet trolli.
Mulla on kolme vilkasta ja lujatahtoista lasta, ja olen kantanut heitä taaperoiässä ja vähän isompinakin lukuisia kertoja kaupasta poikittain huutavina ulos. Olen taklannut karkuun juoksijoita, estänyt purijoita, pistänyt potkijat solmulle syliin. Tämän kaiken olen tehnyt vähimmällä mahdollisella voimalla, oma naama peruslukemilla ja ääni rauhallisena. Näitä tilanteita on liioittelematta satoja.
Ikinä ei ole kukaan sivullinen ei ole sanallakaan valittanut, saati että kukaan olisi uhkaillut lasulla tai poliisilla.
No ei voi sanoa että se nyt yleistä olisi. Mutta ihan tosissaan mua on uhattu lasulla ja poliisilla leikkipuistossa. Tarkemmin Turun seikkiksessä, kun lapsi sai raivarin kun en päästänyt kahlaamaan porttien vieressä olevaan lampeen.
Toisen kerran lastensuojelulla uhkailtiin kupittaan Citymarketissa, kun kannoin kirkuvan ja sätkivän lapsen kaupasta pois.
Kolmas kerta uhattiin keskiaikaisilla markkinoilla, kun eri lapsi raahattiin pois. Tuolla kerralla ei saanut lelua.
Kyllä kolmen kanssa tosiaan tulee painittua siellä ja täällä. Mutta ehkä täällä lounaassa on jotenkin lasuliipasin sitten herkässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Veikkaan että valittajilla ei ole ollut ongelmaa lasten hyvän käytöksen kanssa. Millainen on vanhempien viestintätyyli jos siitä saa jatkuvasti palautetta?
Se sävy on sellainen, että lapset tottelee. Meillä ei lässytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää kasvatustyyli on kyl nykyään enemmän sääntö kun poikkeus. Jotain mitä en tajua? Voisiko joku näin lastaan kasvattava ehkä vastata?
Nykyään tiedostetaan, että lapsikin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Hänen kanssaan voi puhua järkevästi. Jatkuva ei:n hokeminen vie tehon koko sanalta.
Nykyisin ajatellaan, että ne jotka väkisin joutuu pitämään lasta kiinni (rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta) huutaa tai kiljuu sitä ei:tä on oikeastaan aika huonoja vanhempia ja tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa.
Se, joka ei ole koskaan joutunut fyysisesti estämään tai siirtämään pientä lasta vasten tämän tahtoa, ei ole tainnut kovin paljoa niiden lasten kanssa olle tekemisissä. On ihan kohtuuton vastuu 2-vuotiaalle että on hänen vallassaan lähdetäänkö leluhyllyltä kotiin vai eikö. Ihan hirveän turvatonta, jos aikuinen vain anelee vieressä mutta arjen sujuvuus onkin kiinni siitä pystyykö 2-vuotias tekemään oman etunsa mukaisen päätöksen. Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Tää ei voi olla totta 🤣 Ei kai kukaan palkitse lasta karkeilla kun on just tehnyt jotain kiellettyä 😳
Olen eri, mutta palkitsee. Nämä ovat hanakasti puuttumassa myös muiden ihmisten asioihin. Esim jos ravintolassa opastat lapsiasi ettei saa juosta ja riehua, niin kyllä siellä joku tulee kertomaan että lasten pitää saada olla lapsia. Ja kaupassa jos sanot ettei tänään saa karkkia, niin kyllä sielläkin saattaa joku tulla sanomaan että lapsuus on vain kerran. Jotkut pahimmat sanoo jopa lapselle että "onpa sulla ilkeä äiti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuttiin tästä lapsen joukkuekaverin äidin kanssa. Aivan käsittämätön määrä ihmisiä, jotka ei kykene laittamaan yhteistä hyvää sen oman mussukan hyvän edelle ja sitten vaikeutetaan koko porukan toimintaa.
Miksi laittaa lapsi joukkuelajiin, jos sen mussukan vaatimuksista ei voi yhtään joustaa? Ei se ole pakollista. Menee yksilölajiin sitten, niin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi näkee.
Voin vain kuvitella millaista on koulussa.
No eihän nykyisin joukkuetoiminnasta meinaa tulla mitään, kun iso osa ei käy harjoituksissa kun "ei se meidän MaisaPetteri tänään halunnut".
En tiedä paljonko se häiritsee esim jalkapallossa tms. Mutta koreografiaa vaativissa lajeissa tämä on oikeasti ongelma. Ja siis ihan ok, jos ei halua sitoutua. Mutta sitten pitää valita laji, jossa se on pois vain itseltä.
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuttiin tästä lapsen joukkuekaverin äidin kanssa. Aivan käsittämätön määrä ihmisiä, jotka ei kykene laittamaan yhteistä hyvää sen oman mussukan hyvän edelle ja sitten vaikeutetaan koko porukan toimintaa.
Miksi laittaa lapsi joukkuelajiin, jos sen mussukan vaatimuksista ei voi yhtään joustaa? Ei se ole pakollista. Menee yksilölajiin sitten, niin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi näkee.
Voin vain kuvitella millaista on koulussa.
Joo näinpä! Miten nykyään voi joku edes työskennellä opettajana, niin älyttömäksi mennyt! Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että ihan kieroon kasvavat nämä lapset. Silti suht fiksutkin ihmiset harrastavat tätä ja ovat ihan sokeita asialle.
Tuo sokeus on käsittämätöntä. Juuri yksi mun (lässyttämällä) kasvattava kaveri kehui itseään tiukaksi. Rehellisesti lapsensa on riiviö (vilkas kaverin mukaan) ja ihan siksi että mitään ei vaadita, mitään ei kielletä jne. Se kasvattaminen on sellaista vähän pontevammin "tulisitko tänne" hokemista.
Lähdettiin esim. puistoon kerran kyseisen kaverin kanssa. Mä sanoin lapsille, että kengät jalkaan, nyt mennään. Kaikki kolme kipittivät laittamaan ne kengät jalkaan. Sitten tämä kaveri hoki koko ajan sille lapselleen "laitas nyt, laitas vaan..".
Mä olisin ihan vain todennut että lasken kolmeen ja jos se kenkä ei ole jalassa niin minä pistän sen. Tällä tyylillä mun kolme on oppinut siihen että kerta sanominen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Nykyvanhemmat kai pelkäävät, että se lapsi ei sitten enää tykkää vanhemmistaan, jos asettaa rajoja. Ja oman tahdon pitää antaa kehittyä yms. Jos lapsella ei ole rajoja niin siitä kasvaa turvaton aikuinen ja mielenterveysongelmat ovat lähes taattuja. Lapset tarvitsevat rajoja ja ikätasolleen sopivia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuttiin tästä lapsen joukkuekaverin äidin kanssa. Aivan käsittämätön määrä ihmisiä, jotka ei kykene laittamaan yhteistä hyvää sen oman mussukan hyvän edelle ja sitten vaikeutetaan koko porukan toimintaa.
Miksi laittaa lapsi joukkuelajiin, jos sen mussukan vaatimuksista ei voi yhtään joustaa? Ei se ole pakollista. Menee yksilölajiin sitten, niin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi näkee.
Voin vain kuvitella millaista on koulussa.
Joo näinpä! Miten nykyään voi joku edes työskennellä opettajana, niin älyttömäksi mennyt! Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että ihan kieroon kasvavat nämä lapset. Silti suht fiksutkin ihmiset harrastavat tätä ja ovat ihan sokeita asialle.
Tuo sokeus on käsittämätöntä. Juuri yksi mun (lässyttämällä) kasvattava kaveri kehui itseään tiukaksi. Rehellisesti lapsensa on riiviö (vilkas kaverin mukaan) ja ihan siksi että mitään ei vaadita, mitään ei kielletä jne. Se kasvattaminen on sellaista vähän pontevammin "tulisitko tänne" hokemista.
Lähdettiin esim. puistoon kerran kyseisen kaverin kanssa. Mä sanoin lapsille, että kengät jalkaan, nyt mennään. Kaikki kolme kipittivät laittamaan ne kengät jalkaan. Sitten tämä kaveri hoki koko ajan sille lapselleen "laitas nyt, laitas vaan..".
Mä olisin ihan vain todennut että lasken kolmeen ja jos se kenkä ei ole jalassa niin minä pistän sen. Tällä tyylillä mun kolme on oppinut siihen että kerta sanominen riittää.
Sanon tämän kaikella ystävyydellä. Usko tai älä. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä on lastenne tulevaisuuden kannalta aivan sama, menivätkö kengät jalkaan nopeammin vai hitaammin.
Asia voi tuntua sinusta suurelta nyt. Mutta lähinnä sen merkitys on suuri sinun mukavuudellesi ja itsetunnollesi. Ja onhan se toki kivaa, että eteisessä ei tarvitse hikoilla kauan. Mutta ei kenkien pukemisvauhti itsessään yhtäkään lasta pilaa.
Oletko tosissasi? Eivät kanna pientä lasta pois vaaratilanteista? Sellainenhan tuo mahdollisesti voisi olla. Jos ei muuten, niin ainakin jonkun pöpön voi lapsi saada sieltä roskiksesta.