Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat eivät uskalla sanoa ei lapsilleen?
31.08.2022 |
Siis he ihan oikeasti luulevat, että jos lapsi vaatii jotain, niin se pitää antaa lapselle? Esim 2v vaatiikin päästä puistoon, vaikka piti mennä kotin laittamaan ruokaa, niin käännytään kotiovelta ja lähdetään kävelemään puistoon? Ja sitten vielä kerrotaan toisille ihmisille, että oli pakko tulla puistoon kun 2v halusi?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Siitä tilanteesta, kun lapsi jumittuu huutamaan.
Ei siinä ehkä järkipuhe auta, mutta kyllä useimmille kolmivuotiaille voi ainakin vähän auttaa, jos vaikka kannat muksun ikkunan äärelle ja näytät että tuolla on varpunen/orava/betoniauto. Tai ovelle haukkaamaan raitista ilmaa. Tai liukuportaisiin ajelulle. Ainakin se melun lähde siirtyy vähän eri puolelle paikkaa, ja osa kuulijoista saa hetken helpotuksen.
Juu, ehkä hetken päästä voi koittaa, mutta kyllä siinä ensin oma aikansa menee. Kyllä maailmaan itkua mahtuu
Maailmaan mahtuu itkua, mutta mitä pienempi on itkijä, sitä enemmän soisi että vanhempi edes yrittäisi tehdä jotain. Aika harvinaisia ovat ne lapset, jotka menevät heti raivarin aluksi aivan reagoimattomaan tilaan.
Mun kokemuksen mukaan ei kyllä ole harvassa sellaiset, vaan päinvastoin :D
Yleensä lapset ovat ihan pienestä saakka monin tavoin valmiita vuorovaikutukseen. Vastasyntynytkin antaa monenlaisia pieniä nälkäsignaaleja ennen kuin puhkeaa hysteeriseen nälkäitkuun - ja vauvan nälän sentään sanotaan olevan ihmisen voimakkaimpia ja kokonaisvaltaisimpia tunnetiloja.
Kukaan ei tietenkään voi ja jaksa olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa esimerkiksi hankalan uhmiksen kanssa. Ihmisiähän tässä vain ollaan. Mutta silti väitän, että on pientä itsepetosta väittää, että valtaosa lapsista siirtyisi oikopäätä suuttuessaan täysin tavoittamattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Siitä tilanteesta, kun lapsi jumittuu huutamaan.
Ei siinä ehkä järkipuhe auta, mutta kyllä useimmille kolmivuotiaille voi ainakin vähän auttaa, jos vaikka kannat muksun ikkunan äärelle ja näytät että tuolla on varpunen/orava/betoniauto. Tai ovelle haukkaamaan raitista ilmaa. Tai liukuportaisiin ajelulle. Ainakin se melun lähde siirtyy vähän eri puolelle paikkaa, ja osa kuulijoista saa hetken helpotuksen.
Juu, ehkä hetken päästä voi koittaa, mutta kyllä siinä ensin oma aikansa menee. Kyllä maailmaan itkua mahtuu
Maailmaan mahtuu itkua, mutta mitä pienempi on itkijä, sitä enemmän soisi että vanhempi edes yrittäisi tehdä jotain. Aika harvinaisia ovat ne lapset, jotka menevät heti raivarin aluksi aivan reagoimattomaan tilaan.
Meidän kaksi vanhinta lasta parkui vaunuissa. Ne parkui pystyssä, ne parkui liinassa, ne parkui sylissä, ne parkui sängyssä. Lähinnä ne vain parkui. Nopeimmin nukahtivat liikkuviin rattaisiin, mutta kyllä siinäkin piti parkua. Se loppui vain kävelemällä eli tekemällä "ei mitään".
Nyt tämä kolmas itkee vain kun on oikeasti itkun aihetta. Kumma juttu, mutta on olemassa erilaisia vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Siinähän voi tulla sitten itse näyttämään miten homma tehdään oikein. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Niin mäkin komennan niitä lapsia, joille omat vanhemmat ei sano ei. Ja ei, mua ei kiinnosta jonkun perttiadalmiinan tunteet pätkän vertaa, jos se ei käyttäydy asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Ja onko siis joku syy siihen, ettet sitten mene hoitamaan tilannetta mitä se oma vanhempi ei osaa hoitaa? Kun kerran näet paremmin kaikki vieraan lapsen tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Siinähän voi tulla sitten itse näyttämään miten homma tehdään oikein. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Niin mäkin komennan niitä lapsia, joille omat vanhemmat ei sano ei. Ja ei, mua ei kiinnosta jonkun perttiadalmiinan tunteet pätkän vertaa, jos se ei käyttäydy asiallisesti.
Luulenpa, että ei ole oikein sopivaa ottaa tuntematonta huutavaa lasta vanhemmaltaan sanomatta mitään.
Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että tuntematonkin voi puuttua, ja usein se on tehokasta. Kerran uhmikseni valmistautui jo rääkymään, kun ei saanut laittaa kassalla kapulaa ostoksien jälkeen. Silloin naapurikassan herrasmies ehdotti, että uhmis laittaisi hänen kapulansa. Uhmis ei uskaltanut näin tehdä, mutta alkava raivari loppui kuin seinään, kun uhmis tajusi, että hänen kiukkunsa koskettaa aivan konkreettisesti ihmisiä.
Tästä syystä olisi hyvä, että ihmiset kohtaisivat lapsia luontevasti. Ei vaivaantuneena seinille katsellen, ei tuolla sinun pakonomaisella ruotuunpistämisasenteellasi, vaan juuri tuon herrasmiehen asiallisella tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Ei meidän lapset ainakaan mitään holtittomia raivareita kovin usein saakkaan. Mutta mistäpä se ulkopuolinen tietää onko kyseessä se pari kertaa vuodessa sattuva megaraivari?
Se on niin helppo tuomita.
Ja siis menee täysin ohi sen, että joku ei sano lapselleen ei. Oletteko nähneet kun lässyttäjävanhemman lapsi saa kunnon raivarin? Se lässyttäjä on siinä aivan hukassa, koska juuri se mitä on vuosikausia vältetty tapahtuu. Ja se raivari on jotain järkyttävää. Siis tuhovoimaista, kun iso lapsi ensimmäistä kertaa elämässään ei saakaan tahtoaan läpi. (ja isolla viittaan tässä nyt sellaisiin 5-8v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Juuri tämä! Moni väittää, että lapseen ei saa mitään kontaktia, ja siksi on pakko harrastaa holdingia huudon loppuun tai paeta kännykän ääreen. Tosiasiassa vanhempi itse ei kestä lasta itsessään ja siksi väistää kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Ei meidän lapset ainakaan mitään holtittomia raivareita kovin usein saakkaan. Mutta mistäpä se ulkopuolinen tietää onko kyseessä se pari kertaa vuodessa sattuva megaraivari?
Se on niin helppo tuomita.
Ja siis menee täysin ohi sen, että joku ei sano lapselleen ei. Oletteko nähneet kun lässyttäjävanhemman lapsi saa kunnon raivarin? Se lässyttäjä on siinä aivan hukassa, koska juuri se mitä on vuosikausia vältetty tapahtuu. Ja se raivari on jotain järkyttävää. Siis tuhovoimaista, kun iso lapsi ensimmäistä kertaa elämässään ei saakaan tahtoaan läpi. (ja isolla viittaan tässä nyt sellaisiin 5-8v)
Erikoista, että sinun kohdallasi ulkopuoliset eivät voi tietää, sattuuko raivari pari kertaa vuodessa vai useammin. Mutta sitten taas lässyttäjävanhempien kohdalla pystyy tuhovoimasta päättelemään, että tässä on nyt sen viisivuotiaan elämän ensimmäinen raivari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Siinähän voi tulla sitten itse näyttämään miten homma tehdään oikein. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Niin mäkin komennan niitä lapsia, joille omat vanhemmat ei sano ei. Ja ei, mua ei kiinnosta jonkun perttiadalmiinan tunteet pätkän vertaa, jos se ei käyttäydy asiallisesti.
Luulenpa, että ei ole oikein sopivaa ottaa tuntematonta huutavaa lasta vanhemmaltaan sanomatta mitään.
Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että tuntematonkin voi puuttua, ja usein se on tehokasta. Kerran uhmikseni valmistautui jo rääkymään, kun ei saanut laittaa kassalla kapulaa ostoksien jälkeen. Silloin naapurikassan herrasmies ehdotti, että uhmis laittaisi hänen kapulansa. Uhmis ei uskaltanut näin tehdä, mutta alkava raivari loppui kuin seinään, kun uhmis tajusi, että hänen kiukkunsa koskettaa aivan konkreettisesti ihmisiä.
Tästä syystä olisi hyvä, että ihmiset kohtaisivat lapsia luontevasti. Ei vaivaantuneena seinille katsellen, ei tuolla sinun pakonomaisella ruotuunpistämisasenteellasi, vaan juuri tuon herrasmiehen asiallisella tyylillä.
No mutta mene sinä kohtaamaan luontevasti. Mä jatkan edelleen sillä linjalla että lapselle annetaan kaksi mahdollisuutta totella ja kolmannella se tottelee. Niin omien kuin vieraiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Ei meidän lapset ainakaan mitään holtittomia raivareita kovin usein saakkaan. Mutta mistäpä se ulkopuolinen tietää onko kyseessä se pari kertaa vuodessa sattuva megaraivari?
Se on niin helppo tuomita.
Ja siis menee täysin ohi sen, että joku ei sano lapselleen ei. Oletteko nähneet kun lässyttäjävanhemman lapsi saa kunnon raivarin? Se lässyttäjä on siinä aivan hukassa, koska juuri se mitä on vuosikausia vältetty tapahtuu. Ja se raivari on jotain järkyttävää. Siis tuhovoimaista, kun iso lapsi ensimmäistä kertaa elämässään ei saakaan tahtoaan läpi. (ja isolla viittaan tässä nyt sellaisiin 5-8v)
Erikoista, että sinun kohdallasi ulkopuoliset eivät voi tietää, sattuuko raivari pari kertaa vuodessa vai useammin. Mutta sitten taas lässyttäjävanhempien kohdalla pystyy tuhovoimasta päättelemään, että tässä on nyt sen viisivuotiaan elämän ensimmäinen raivari.
Eihän sitä lapsesta näe. Vaan siitä että se vanhempi yrittää sillä lässytyslinjallaan saada sen megalomaanisen raivarin loppumaan. Ei ota syliin tms. Hokee vain "älä nyt, älä nyt"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Ja onko siis joku syy siihen, ettet sitten mene hoitamaan tilannetta mitä se oma vanhempi ei osaa hoitaa? Kun kerran näet paremmin kaikki vieraan lapsen tarpeet.
En minä ole väittänyt, että näkisin paremmin kaikki vieraan lapsen tarpeet. Mutta väitän kyllä, että joku ulkopuolinen saattaa nähdä paremmankin toimintatavan, kuin se holding, jota minä hiki hatussa harrastan pari muuta lasta mukana roikkuen.
Jos joku tuntematon tulee ja harhauttaa lapseni rauhoittumaan, niin hienoa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Kiinnipitäminen lapsesta on hyvin monella tapaa ongelmallista ja ymmärrän hyvin, että varsinkin ammattilaiset käyttävät sitä vain silloin, kun kerta kaikkiaan mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ensinnäkin myös lapsella on ihan lain ja lasten oikeuksien mukaan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Ja toisekseen kiinnipitäminen ei ole kasvatuskeino koska se ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Päinvastoin se heikentää lapsen luottamussuhdetta kiinni pitelevään aikuiseen ja voi haitata lapsen tunnetaitojen kehitystä jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Siinähän voi tulla sitten itse näyttämään miten homma tehdään oikein. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Niin mäkin komennan niitä lapsia, joille omat vanhemmat ei sano ei. Ja ei, mua ei kiinnosta jonkun perttiadalmiinan tunteet pätkän vertaa, jos se ei käyttäydy asiallisesti.
Luulenpa, että ei ole oikein sopivaa ottaa tuntematonta huutavaa lasta vanhemmaltaan sanomatta mitään.
Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että tuntematonkin voi puuttua, ja usein se on tehokasta. Kerran uhmikseni valmistautui jo rääkymään, kun ei saanut laittaa kassalla kapulaa ostoksien jälkeen. Silloin naapurikassan herrasmies ehdotti, että uhmis laittaisi hänen kapulansa. Uhmis ei uskaltanut näin tehdä, mutta alkava raivari loppui kuin seinään, kun uhmis tajusi, että hänen kiukkunsa koskettaa aivan konkreettisesti ihmisiä.
Tästä syystä olisi hyvä, että ihmiset kohtaisivat lapsia luontevasti. Ei vaivaantuneena seinille katsellen, ei tuolla sinun pakonomaisella ruotuunpistämisasenteellasi, vaan juuri tuon herrasmiehen asiallisella tyylillä.
No mutta mene sinä kohtaamaan luontevasti. Mä jatkan edelleen sillä linjalla että lapselle annetaan kaksi mahdollisuutta totella ja kolmannella se tottelee. Niin omien kuin vieraiden kanssa.
Joo, onhan se paljon hienompaa sanoa kolmesti tiukasti kuin kerran kohteliaasti. Saat kolminkertaisesti huomiota sekä lapsilta että aikuisilta ja voit taputtaa taas itseäsi olalle kun olet niin jämäkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Ei meidän lapset ainakaan mitään holtittomia raivareita kovin usein saakkaan. Mutta mistäpä se ulkopuolinen tietää onko kyseessä se pari kertaa vuodessa sattuva megaraivari?
Se on niin helppo tuomita.
Ja siis menee täysin ohi sen, että joku ei sano lapselleen ei. Oletteko nähneet kun lässyttäjävanhemman lapsi saa kunnon raivarin? Se lässyttäjä on siinä aivan hukassa, koska juuri se mitä on vuosikausia vältetty tapahtuu. Ja se raivari on jotain järkyttävää. Siis tuhovoimaista, kun iso lapsi ensimmäistä kertaa elämässään ei saakaan tahtoaan läpi. (ja isolla viittaan tässä nyt sellaisiin 5-8v)
Erikoista, että sinun kohdallasi ulkopuoliset eivät voi tietää, sattuuko raivari pari kertaa vuodessa vai useammin. Mutta sitten taas lässyttäjävanhempien kohdalla pystyy tuhovoimasta päättelemään, että tässä on nyt sen viisivuotiaan elämän ensimmäinen raivari.
Eihän sitä lapsesta näe. Vaan siitä että se vanhempi yrittää sillä lässytyslinjallaan saada sen megalomaanisen raivarin loppumaan. Ei ota syliin tms. Hokee vain "älä nyt, älä nyt"
Ja tästä sinä näet, että kyseessä on elämän ensimmäinen raivari? Koskaan ennen vanhempi ei ole sanonut älä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Tää ei voi olla totta 🤣 Ei kai kukaan palkitse lasta karkeilla kun on just tehnyt jotain kiellettyä 😳
Palkitsee.. mun kaveri alkoi lapsen ollessa 4v että milloinkohan se on tarpeeksi vanha että voi alkaa kasvattaa. Hän kertoi myös ettei tykkää liikkua julkisilla paikoilla koska lapsi käyttäytyy huonosti, ja jos on pakko niin hän varaa herkkuja mukaan. Jos lapsi alkaa vaikka huutaa bussissa niin piirretty puhelimesta ja karkki saa sen hiljaiseksi!
Ja kyseessä ei ole edes mikään wt, vaan tämä kaverini on mielestäni muuten fiksu, korkeakoulutettu yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Siinähän voi tulla sitten itse näyttämään miten homma tehdään oikein. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Niin mäkin komennan niitä lapsia, joille omat vanhemmat ei sano ei. Ja ei, mua ei kiinnosta jonkun perttiadalmiinan tunteet pätkän vertaa, jos se ei käyttäydy asiallisesti.
Luulenpa, että ei ole oikein sopivaa ottaa tuntematonta huutavaa lasta vanhemmaltaan sanomatta mitään.
Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että tuntematonkin voi puuttua, ja usein se on tehokasta. Kerran uhmikseni valmistautui jo rääkymään, kun ei saanut laittaa kassalla kapulaa ostoksien jälkeen. Silloin naapurikassan herrasmies ehdotti, että uhmis laittaisi hänen kapulansa. Uhmis ei uskaltanut näin tehdä, mutta alkava raivari loppui kuin seinään, kun uhmis tajusi, että hänen kiukkunsa koskettaa aivan konkreettisesti ihmisiä.
Tästä syystä olisi hyvä, että ihmiset kohtaisivat lapsia luontevasti. Ei vaivaantuneena seinille katsellen, ei tuolla sinun pakonomaisella ruotuunpistämisasenteellasi, vaan juuri tuon herrasmiehen asiallisella tyylillä.
Näin juuri. Lapsen huomio hetkeksi muualle, ja tilanne helpottaa. Samalla lapsi oppii muittenkin ihmisten kanssa olemista. Monesti kaupassa illansuussa on tullut vastaan päivästä jo väsyneitä lapsia. Jos lapsi aloittelee väsykiukkua, voi auttaa jo jos setä tai täti hymyilee tai vilkuttaa lapselle. Lapsi usein vilkuttaa takaisin. Tai vähintäänkin hölmistyy, ja samalla unohtaa kiukun.
Sikäli tuo toinen äiti oli oikeassa, että lapselle kannattaisi aina tarjota jokin muu sallittu tekeminen tilalle. Tuollainen ei saa tehdä jotakin käsky on varsinkin pienelle lapselle vaikea. Ei pieni lapsi pysty itse ohjaamaan huomiotaan ja tekemisen tarvettaan muualle ja tarvitsee siis siihen vanhemman apua. Mitään karkkia ei tietenkään pidä antaa.