Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat eivät uskalla sanoa ei lapsilleen?
31.08.2022 |
Siis he ihan oikeasti luulevat, että jos lapsi vaatii jotain, niin se pitää antaa lapselle? Esim 2v vaatiikin päästä puistoon, vaikka piti mennä kotin laittamaan ruokaa, niin käännytään kotiovelta ja lähdetään kävelemään puistoon? Ja sitten vielä kerrotaan toisille ihmisille, että oli pakko tulla puistoon kun 2v halusi?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Sanopa tämä aistisäätelypulmaisen lapsen vanhemmalle jonka lapsi tarvitsee, janoaa ja käytöksellään tarvittaessa kerjää nimenomaan sitä painon/puristuksen aiheuttamaa syvätuntokokemusta. Me päädyttiin kiinnipitoihin pakon edessä, kävin yksityisellä kalliiseen tuntihintaan itkemässä kokeneelle perheterapeutille, ja hän sanoi että nehän on tehty just oikein, annettu intuitiivisesti lapselle se mitä hän tarvitsee ja pyytää. Toista lasta ei ikinä ole tarvinnut pitää kiinni. Toisen kanssa nuo jatkui 8v asti, ja niistä on puhuttu nyt kun lapsi on jo melkein aikuinen, ja hän sanoo sen olleen helpottavaa.
Ja esim. nuo aistisäätelypulmat on tavallisia eikä kaikki ole diagnosoituja erityislapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ennen koulun alkua kohdalleni tuli sellainen tilanne että jouduin kieltämään alta 10 -vuotiaita itselleni vieraita poikia. Heillä oli tavallaan kaunis ajatus touhujensa takana mutta se ei kokonaisuutena ollut ihan oikeaa toimintaa. Mietin pitkään sanonko; mutta sanoin sitten asiasta asialliseen sävyyn.
Ymmärsivät yskän ja hyvin nöyrän oloisena olivat asiasta ja tuntui että viesti meni perille. Se oli sellainen opettavainen tilanne ja kaikille jäi varmaan ihan hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kasvatetaan henkilöitä, jotka luulevat olevansa maailman napoja ja jokaisen tottelevan heitä. Vastenmielistä.
Mitä heistä tulee isona?
Ainakin heistä kasvaa ihmisiä, jotka eivät ole tervetulleita meille.
9-vuotiaalla lapsellani on pari tällaista kaveria, joilta ei selkeästi kielletty kotona yhtään mitään. Tällaiset ovat ihan mahdottomia vieraita, kun vaativat saada syödä karkkia väittävät vieraalle aikuiselle (minulle) vastaan, kun sanon, ettei meillä syödä karkkia tavallisena keskiviikkona. Yksi rikkoi lapseni legorakennelman ja piilotti osat ympäri lapsen huonetta, kun lapseni ei suostunut lainaamaan tätä legoa hänelle kotiin. Tämä lapsi myös käyttäytyi kuin taapero ja penkoi joka paikkaa eikä uskonut, kun sanottiin, että niihin ei ole asiaa. Mieheni soitti tämän lapsen isälle ja vastaus oli: no, kun se ei ole oikein tottunut siihen, että ei saa mitä haluaa. Toinen tapaus huusi ja raivosi lapselleni, kun lapseni ei jäänyt hänen kanssaan ulos koulun jälkeen. Lapsellani on harrastus melkein heti koulun jälkeen. Tämä kaveri huusi ja haukkui sekä lapseni että lapsen harrastuksen tyhmäksi. Tämän tapauksen äiti sanoi toisessa yhteydessä, että meidän Anni ei oikein tykkää, jos asiat ei mene hänen toiveiden mukaan.
En edes halua tietää millaisia nämä ovat teini-iässä. Tai millaisia he ovat koulussa jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää kasvatustyyli on kyl nykyään enemmän sääntö kun poikkeus. Jotain mitä en tajua? Voisiko joku näin lastaan kasvattava ehkä vastata?
Nykyään tiedostetaan, että lapsikin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Hänen kanssaan voi puhua järkevästi. Jatkuva ei:n hokeminen vie tehon koko sanalta.
Nykyisin ajatellaan, että ne jotka väkisin joutuu pitämään lasta kiinni (rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta) huutaa tai kiljuu sitä ei:tä on oikeastaan aika huonoja vanhempia ja tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa.
No, mä olen kyllä aina tiedostanut, että lapsellani on tunteet. Ja oikeastaan olen rakastanut lastani niin paljon, että olen väkisin kaivanut suusta kärpässienen palasia, kun ehti tunkea niitä sinne ja kantanut väkisin kainalossa huutavaa taaperoa, joka olisi halunnut juosta vilkasliikenteiselle autotielle sen sijaan, että olisi kävellyt kanssani nätisti. Vanhempien kuuluu asettaa rajat, jotta lapsi on turvassa. Joskus se on myös fyysistä rajoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut joistain kavereistani, että kun heille on opetettu että vastasyntyneen vauvan tarpeisiin pitää vastata heti ja mieluiten ennen kuin se edes ilmaisee niitä tarpeita, niin tämä ikään kuin jää "päälle". Yhden kaverin lapsi on 11 ja edelleen äiti juoksee perässä paapomassa, voitelee leivät, pursottaa hammastahnan, pakkaa repun ja valitsee vaatteet valmiiksi. Puhumattakaan siitä että kaikki vastoinkäymiset silotellaan ja kersa saa kaiken haluamansa. Mihinkään ei voi sanoa ei. Olen yrittänyt sanoa jo 10 vuotta hänelle että kun kakara tulee teini-ikään ja keksii haluta jotain mahdotonta, niin ollaan lirissä. Se päivä tulee koko ajan lähemmäs.
Hei tää on hyvä pointti! Tunnistan ilmiön erityisesti yhden lapsen vanhemmilla, sekä niillä joilla kaksi lasta isolla (+5v) ikäerolla!
Just tuo, että vauvalle tärkeä "tarpeisiin vastataan heti" jää päälle ensin taaperovuosille, sitten päältään yhä kun lapsi leikki-ikäinen.... Ne joille on syntynyt toinen lapsi esim silloin, kun tuo esikoinen on 1-3v, on vanhempi siinä joutunut väkisinkin "luopumaan" esikoisen paapomisesta, kun pitää huomioida sitä vauvaa. Sitten on huomannut, että ahaa, näinhän tämän pitääkin mennä.
Tunnustan, että olin tuollainen."lapsen tarpeisiin vastataan heti"-vanhempi siihen saakka, kunnes toinen lapsi syntyi, kun esikoinen oli 2,5v. Siksi tiedän mistä puhun. Toista lasta kasvavinkin sit astetta fiksumpana, ja sain vielä kolmannenkin muksun kun vanhemmat lapset oli 4v ja 1,5v. Nykyään on kuitenkin harvinaista, että on näin paljon lapsia. Tuttavapiirissä yleisin lapsiluku on yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Tää ei voi olla totta 🤣 Ei kai kukaan palkitse lasta karkeilla kun on just tehnyt jotain kiellettyä 😳
Palkitsee.. mun kaveri alkoi lapsen ollessa 4v että milloinkohan se on tarpeeksi vanha että voi alkaa kasvattaa. Hän kertoi myös ettei tykkää liikkua julkisilla paikoilla koska lapsi käyttäytyy huonosti, ja jos on pakko niin hän varaa herkkuja mukaan. Jos lapsi alkaa vaikka huutaa bussissa niin piirretty puhelimesta ja karkki saa sen hiljaiseksi!
Ja kyseessä ei ole edes mikään wt, vaan tämä kaverini on mielestäni muuten fiksu, korkeakoulutettu yms.
Tätä tehdään myös koulussa, uskokaa tai älkää. Se huonoiten käyttäytyvä lapsi saa usein helpotuksia kun hänellä nyt on niin vaikeaa. Esim. ei tarvitse opiskella vaan saa pelata. Ja tässä mennään ojasta allikkoon kun ne lapsen ongelmat johtuu hyvin pitkälti siitä että ruutuaikaa ei rajoiteta kotona ollenkaan, saati sisältöjä. Se on ihan tutkittu asia, että liika ruutuaika aiheuttaa lapsille ADHD:n kaltaisia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri puhuttiin tästä lapsen joukkuekaverin äidin kanssa. Aivan käsittämätön määrä ihmisiä, jotka ei kykene laittamaan yhteistä hyvää sen oman mussukan hyvän edelle ja sitten vaikeutetaan koko porukan toimintaa.
Miksi laittaa lapsi joukkuelajiin, jos sen mussukan vaatimuksista ei voi yhtään joustaa? Ei se ole pakollista. Menee yksilölajiin sitten, niin saa tehdä ihan niinkuin parhaaksi näkee.
Voin vain kuvitella millaista on koulussa.
Joo näinpä! Miten nykyään voi joku edes työskennellä opettajana, niin älyttömäksi mennyt! Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että ihan kieroon kasvavat nämä lapset. Silti suht fiksutkin ihmiset harrastavat tätä ja ovat ihan sokeita asialle.
Tuo sokeus on käsittämätöntä. Juuri yksi mun (lässyttämällä) kasvattava kaveri kehui itseään tiukaksi. Rehellisesti lapsensa on riiviö (vilkas kaverin mukaan) ja ihan siksi että mitään ei vaadita, mitään ei kielletä jne. Se kasvattaminen on sellaista vähän pontevammin "tulisitko tänne" hokemista.
Lähdettiin esim. puistoon kerran kyseisen kaverin kanssa. Mä sanoin lapsille, että kengät jalkaan, nyt mennään. Kaikki kolme kipittivät laittamaan ne kengät jalkaan. Sitten tämä kaveri hoki koko ajan sille lapselleen "laitas nyt, laitas vaan..".
Mä olisin ihan vain todennut että lasken kolmeen ja jos se kenkä ei ole jalassa niin minä pistän sen. Tällä tyylillä mun kolme on oppinut siihen että kerta sanominen riittää.
Oispa munkin toka noin helppo, kuulostaa ihanalta, että kaikki lapset toimis noin. Mulla kolmas jäi tekemättä kun kakkonen ei toiminutkaan ihan noin kuin sanoit. Eka kyllä vielä toimi ja toimii, mutta hän onkin ns. helppo lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Onneksi kuitenkin sanoitit lapsen tunteita. Se toimii vastapainona tuolle fyysiselle rajoittamiselle joka siis on ei-suositeltu keino. Esimerkiksi varhaiskasvattajat eivät käytä fyysistä rajoittamista muuten kuin hätätilanteissa.
Taas joku tosi viisas kommentoi. Jos lapsi tonkii roskiksia eikä puhe mene perille, niin pakko siihen on fyysisesti puuttua, koska roskiksessa voi pahimmillaan olla neuloja. Lisäksi joillain lapsilla on se, että ne eivät usko puhetta. Ei tarvitse mennä lyömiseen vaan voi estää fyysisesti satuttamasta itseään. Että olen kyllästynyt myös mammoihin, jotka puhuvat koko ajan ja hokevat yhtä ja samaa asiaa minkä kuulee kaikki muut paitsi se kullannuppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Mä arvasin heti et paikkakunta on pakosti Turku kun luin tätä.. Selvisi myöhemmissä kommenteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Kiinnipitäminen lapsesta on hyvin monella tapaa ongelmallista ja ymmärrän hyvin, että varsinkin ammattilaiset käyttävät sitä vain silloin, kun kerta kaikkiaan mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ensinnäkin myös lapsella on ihan lain ja lasten oikeuksien mukaan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Ja toisekseen kiinnipitäminen ei ole kasvatuskeino koska se ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Päinvastoin se heikentää lapsen luottamussuhdetta kiinni pitelevään aikuiseen ja voi haitata lapsen tunnetaitojen kehitystä jatkossa.
Mitäs jos rauhassa sovellat näitä oppejasi omaan kävelemään oppineeseen ja siitä eteen päin, niin me hoidamme omamme. Meitä ei haittaa minne sun lapsesi joutuu ja on ainakin pois meidän muiden resursseilta jos huono tuuri käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat mitä te olette tehneet/sanoneet kun joku on tullut uhkailemaan lasulla?
Mä olen yleensä pitänyt rimpuilevaa lasta kiinni. Oletan että jonkin sortin holding-otteessa. (en ole ihan varma mikä on holding-ote, mutta ilmeisesti sellainen että se lapsi ei siitä pääse). Lapsi sitten huutanut kuin syötävä.
Tuo on kyllä ihan sivullisestakin ahdistavaa, jos aikuinen ei mitenkään auta lasta irti tilanteesta.
Mulla meinaa itselläni mennä kuppi nurin, jos jonkun vauva huutaa vaunuissa eikä vanhempi reagoi. Melkein heruu, vaikka viime imetys loppui jo 3 vuotta sitten.
Mistä tilanteesta? Mun 3v ei kyl mitään järkipuhetta kuuntele, jos saa raivarit. Ei siinä oikeasti auta mitään. Onneksi tilanne ei yleensä kestä kauaa. Jutella voidaan sitten jälkeenpäin, kun on rauha maassa.
Näin juuri. Kun se lapsi vaan huutaa, niin se tiukka ote voi nimenomaan olla se mikä sitä lasta auttaa. Eiköhän jokainen vanhempi parhaiten tiedä mikä sen oman lapsen raivareihin toimii. Mun taaperi ei ikinä lakkaisi huutamasta, ellei saisi huutaa mun sylissä. Nimenomaan selkä mua päin että saa purkaa kaiken mitä ulos tulee. Mutta kiva tietää että siellä ihmiset on jo hätänumero painalluksen päässä siksi että rauhoitan lastani.
En oikein millään jaksa uskoa, että jokainen vanhempi oikeasti tietäisi parhaiten, mikä oman lapsen raivareihin toimii. Meillä vanhemmilla on paha tapa jumiutua tiettyihin toimintatapoihin, ja ulkopuolinen saattaa ihan oikeasti nähdä, että nyt menee metsään.
Siitähän tämä ketju sai juuri alkunsa, kun moitittiin niitä vanhempia, jotka eivät sano lapsilleen ei. Eivätkös hekin sinun logiikallasi tiedä parhaiten, mikä oman lapsen kohdalla toimii?
Samaa mieltä. Asioita ei pitäisi päästää siihen pisteeseen, että tulee tarvetta kiinnipitämiselle. Silloin se peli on jo menetetty. Pitäisi osata kääntää kelkka jo paljon ennen sitä pistettä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Ja vaatii tosi paljon itsetutkiskelua, omien lapsuuskokemusten läpikäyntiä jne, että osaa nähdä niitä omia kompastuskiviä. Ja vaikka tiedostaisi, niin silti välillä menee yli ja joutuu turvautumaan siihen kiinnipitoon. Mutta mikään yleinen kasvatustapa sen ei pitäisi olla.
Kiinnipitäminen lapsesta on hyvin monella tapaa ongelmallista ja ymmärrän hyvin, että varsinkin ammattilaiset käyttävät sitä vain silloin, kun kerta kaikkiaan mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ensinnäkin myös lapsella on ihan lain ja lasten oikeuksien mukaan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Ja toisekseen kiinnipitäminen ei ole kasvatuskeino koska se ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Päinvastoin se heikentää lapsen luottamussuhdetta kiinni pitelevään aikuiseen ja voi haitata lapsen tunnetaitojen kehitystä jatkossa.
Nyt on kyllä niin hienoa yleistystä kommentin lopussa, että ansaitsee kyllä ihan hidasta taputusta
👏 👏 👏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Anteeksi, mutta jos toistuvasti saatte ympäristöstä vierailta ihmisiltä palautetta lastenne kovakouraisesta ja tylystä kohtelusta, niin kyllä kannattaisi ihan katsoa peiliin ja pohtia, onko kaikki teillä kotona sittenkään kohdallaan eikä täällä uhota jostakin lässyttäjävanhemmista, jotka eivät osaa kasvattaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut ilmiön, lähinnä niinpäin, että MUN kasvatustyyliä ihmetellään, kun pidän lapselle rajoja. Meillä 2v saa jo aikamoisia tahtojentaistelu-kohtauksia milloin mistäkin. Näihin kuuluu myös se, että yrittää välillä lyödä/potkia. Ihan esimerkkinä, tänään kielsin puistossa kalvamasta roskia roskiksesta sanoin "annetaan niiden olla, ne on roskia ja kuuluu sinne roskikseen". No, repiminen jatkui, joten sanoin lopeta, ei uskonut, revin lapsen väkisin pois roskiksesta , jäätävän huuto+potkimislyömiskohtauksen saattelemana. Sanoitin samalla lapselle, että "äiti näkee kuinka sua harmittaa, mutta äiti ei voi antaa sun levitellä roskia, eikä potkia äitiä", kun rajasin siis häntä niin, ettei pystynyt potkia.
Joku lattemamma "kuiskasi" taustalla kaverilleen "Mä luulin, että lasten kurittaminen on kiellettyä, mikä se ei vaan Anna tolle jotain karkkia et lopettais" :D
Siis ou really??!
Onnea vaan siihen, kun et ikinä kiellä lasta, tai jos kiellät, annat jotain palkkioksi. Ei hyvää päivää..... katotaan, kun se rajaton muksu on teini :)Kyllä. Niin tuttua. Me ollaan myös n a t s i vanhemmat. Elävästi muistan kun oltiin koko porukka kaupungilla ja keskimmäinen oli ehkä 2-3. Sen ikäinen kuitenkin että käveli. Pääsi isältään irti ja suunnisti suoraan bussin alle, jolloin isä nappasi takin selkämyksestä lapsen takaisin. Eikö siihenkin tullut joku ulisemaan lapsen pahoinpitelystä.
Samoin mulle on valitettu siitä, että meidän lasten pitää käyttäytyä hyvin ravintolassa, siitä että muita ei kiusata puistoissa (tönitä, ohitella jne). Yleisesti kaikissa paikoissa missä nyt pitää ottaa muita ihmisiä huomioon on joku tullut inisemään liian kovasta kurista. Ja taaperon raivareiden aikaan on käyty uhkailemassa poliisilla ja lasulla.
On olemassa järkeviä vanhempia. Mutta on olemassa myös aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia lässyttäjävanhempia. Sen verran, että nyt sitten hyvin käyttäytyviä lapsiakaan ei saisi viedä mihinkään ihmisten ilmoille.
Anteeksi, mutta jos toistuvasti saatte ympäristöstä vierailta ihmisiltä palautetta lastenne kovakouraisesta ja tylystä kohtelusta, niin kyllä kannattaisi ihan katsoa peiliin ja pohtia, onko kaikki teillä kotona sittenkään kohdallaan eikä täällä uhota jostakin lässyttäjävanhemmista, jotka eivät osaa kasvattaa...
Tämä tuli mullekin mieleen. Yksittäinen kerta nyt menee mutta toistuvuus on jo tosi huonoa tsäkää.
Olen kantanut huutavaa taaperoa kainalossa julkisesti kymmenet kerrat, ottanut takinkauluksesta kiinni kun on lähtenyt juoksemaan autotielle, varmasti joskus myös korottanut tarpeettomasti ääntäni jonkun vastaavan sattumuksen kohdalla. Ei ole kukaan koskaan päin naamaa uhkaillut millään. Toimin (tietysti omasta mielestäni) tilanteen vaatimalla tavalla. Meillä ei joku 2v määrää vaikka niin kovasti haluaisikin. Ja rakastan häntä niin paljon etten päästä juoksemaan auton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
/Nykyään tiedostetaan, että lapsikin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Hänen kanssaan voi puhua järkevästi. Jatkuva ei:n hokeminen vie tehon koko sanalta.
Nykyisin ajatellaan, että ne jotka väkisin joutuu pitämään lasta kiinni (rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta) huutaa tai kiljuu sitä ei:tä on oikeastaan aika huonoja vanhempia ja tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa./
Tämän täytyy olla trolli. Ei kai kukaan voi olla noin vajaa? Itsemääräämisoikeus taaperolla? Ei pikkulasten kanssa neuvotella! Aikuinen päättää ja lapsi tottelee. Isomman lapsen kanssa voi jo jutella säännöistä.
Olen huomannut, että vanhanaikaisesti ja ankarasti kasvatetut lapset ja nuoret osaavat käyttäytyä tasan niin kauan kun omat vanhemmat ovat paikalla. Juuri ne ovat sitten niitä jotka kiusaavat toisia lapsia ja rääkkäävät eläimiä ja haistattelevat vieraille aikusille. Olen kasvattanut todella lempeästi omat lapset ja sanaa ei en käyttänyt kuin hyvin harvoin ja aika monessa asiassa olin lepsu ja hemmottelin ja hoivasin, ja kas vaan, nyt lapset ovat empattisia ja kivoja nuoria, saavat myös stipendit ja hymypatsaat koulussa. Tärkein on oma esimerkki, jos on itse kiltti niin lapsista tulee myös kilttejä.
Vierailija kirjoitti:
/Nykyään tiedostetaan, että lapsikin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Hänen kanssaan voi puhua järkevästi. Jatkuva ei:n hokeminen vie tehon koko sanalta.
Nykyisin ajatellaan, että ne jotka väkisin joutuu pitämään lasta kiinni (rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta) huutaa tai kiljuu sitä ei:tä on oikeastaan aika huonoja vanhempia ja tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa./
Tämän täytyy olla trolli. Ei kai kukaan voi olla noin vajaa? Itsemääräämisoikeus taaperolla? Ei pikkulasten kanssa neuvotella! Aikuinen päättää ja lapsi tottelee. Isomman lapsen kanssa voi jo jutella säännöistä.
Ainakin varhaiskasvatuksessa on juuri noin. Varhaiskasvattajat eivät saa rajoittaa lapsia fyysisesti muuten kuin ilmiselvissä vaaratilanteissa ja silloinkin siitä on jälkikäteen täytettävä lomake johon asia perustellaan ja johon haetaan johtajalta allekirjoitus.
Ammattikasvattajien luulisi tietävän, että mikä on lapsille parhaaksi ja mitä esimerkiksi lasten oikeuksien sopimus edellyttää tältä osin.
/Ainakin varhaiskasvatuksessa on juuri noin. Varhaiskasvattajat eivät saa rajoittaa lapsia fyysisesti muuten kuin ilmiselvissä vaaratilanteissa ja silloinkin siitä on jälkikäteen täytettävä lomake johon asia perustellaan ja johon haetaan johtajalta allekirjoitus.
Ammattikasvattajien luulisi tietävän, että mikä on lapsille parhaaksi ja mitä esimerkiksi lasten oikeuksien sopimus edellyttää tältä osin./
No eivätpä näytä tietävän. Ei taaperolla/leikki-ikäisellä voi olla itsemääräämisoikeutta, koska he eivät ymmärrä elämästä vielä yhtään mitään! Nyt järki käteen s*tanan kukkahatut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/Nykyään tiedostetaan, että lapsikin on ihminen ja hänelläkin on tunteet. Hänen kanssaan voi puhua järkevästi. Jatkuva ei:n hokeminen vie tehon koko sanalta.
Nykyisin ajatellaan, että ne jotka väkisin joutuu pitämään lasta kiinni (rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta) huutaa tai kiljuu sitä ei:tä on oikeastaan aika huonoja vanhempia ja tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa./
Tämän täytyy olla trolli. Ei kai kukaan voi olla noin vajaa? Itsemääräämisoikeus taaperolla? Ei pikkulasten kanssa neuvotella! Aikuinen päättää ja lapsi tottelee. Isomman lapsen kanssa voi jo jutella säännöistä.
Ainakin varhaiskasvatuksessa on juuri noin. Varhaiskasvattajat eivät saa rajoittaa lapsia fyysisesti muuten kuin ilmiselvissä vaaratilanteissa ja silloinkin siitä on jälkikäteen täytettävä lomake johon asia perustellaan ja johon haetaan johtajalta allekirjoitus.
Ammattikasvattajien luulisi tietävän, että mikä on lapsille parhaaksi ja mitä esimerkiksi lasten oikeuksien sopimus edellyttää tältä osin.
Onko muka oikeasti noin?
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että vanhanaikaisesti ja ankarasti kasvatetut lapset ja nuoret osaavat käyttäytyä tasan niin kauan kun omat vanhemmat ovat paikalla. Juuri ne ovat sitten niitä jotka kiusaavat toisia lapsia ja rääkkäävät eläimiä ja haistattelevat vieraille aikusille. Olen kasvattanut todella lempeästi omat lapset ja sanaa ei en käyttänyt kuin hyvin harvoin ja aika monessa asiassa olin lepsu ja hemmottelin ja hoivasin, ja kas vaan, nyt lapset ovat empattisia ja kivoja nuoria, saavat myös stipendit ja hymypatsaat koulussa. Tärkein on oma esimerkki, jos on itse kiltti niin lapsista tulee myös kilttejä.
Valitettavasti tuo ei kyllä riitä. Pelkkä esimerkkinä oleminen ei riitä.
Minulla on myös empaattinen ja fiksu ystävä, joka yrittää olla hyvänä esimerkkinä lapsilleen. Hän on muille aina ystävällinen, työteliäs, urheilullinen , syö terveellisesti, jne. Mutta ei vaadi lapsiltaan mitään, lapset aina saaneet tehdä ihan mitä haluavat tai olla tekemättä. Kun se esimerkki kuulemma on tärkein.
Yksi lapsi on erotettu koulusta sen takia, kun on kiusannut jotain toista oppilasta niin paljon. Toinen on todella sairas ja ylipainoinen, eikä tee muuta kun pelaa aamusta iltaan. On juurikin tällainen yläasteikäinen, joka ei edes leipää osaa itselleen varmaan voidella. Vähän huonolta näyttää.
Tulipahan mieleen, kun kesällä Korkeasaaressa lapset heittelivät nukkuvaa leopardia kivillä ja kävyillä ja huutelivat että herätys. Vanhemmat siinä vain ponnettomasti kielsivät, että älkääs lapset nyt, ja älämölö vain jatkui.