Millaisia lapsia kasvaa, jos vanhemmat on liian suojelevaisia?

Suomalaiset perheet ovat saaneet suojelusta/ kasvatus apua paljonkin valtion taholta; näin ei ole kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset perheet ovat saaneet suojelusta/ kasvatus apua paljonkin valtion taholta; näin ei ole kaikkialla.

Suomi on maailman lapsi/äitivihamielisimpiä maita, joten täyttä puppua.

Jos ylisuojelevuus tarkoittaa sitä, että lasta ei päästetä esim. haluamiinsa iltarientoihin, seurauksenna voi olla, että lapsi ei pääse muodostamaan ystävyyssuhteita haluamiensa ihmisten kanssa. Äiti ei voi lapsen puolesta päättää, kenen kanssa lapsi haluaa ystävystyä.

Vanhemmat sitten miettiä, että kumpi on pahempi: pari siideriä vai kaveriporukoista ulos jäänti. Meidän lapset alkavat kohta olemaan siinä iässä, että näitä asioita täytyy alkaa miettiä ja en suoraan sanottuna tiedä vastausta.

Erään tutun lapsesta kasvoi kamala päällepäsmäri. Vie tuhkatkin pesästä eikä ole aikuisena oppinut ettei vanhemmat kustanna enää elämäänsä. Tuli myös rikollinen ja riippuvainen.

Eräs tuttu sanoo että lapsesta kasvoi narsisti kun lasta hyysättiin ja palvottiin. Hänelläkin on riippuvuuksia. Mutta on sentään töissä.

Eräästä tutusta tuli kuin pieni lapsi aikuisena. Sellainen ihan mukava mutta kamala kiukuttelija välillä ja jotenkin lapsellinen aikuiseksi.  Samoin hänellä on riippuvuuksia ja onkin työkyvyttömyyseläkkeellä.

Tuttuni lapsi ei esim saanut mennä kiipeilytelineeseen eikä ajaa pyörällä - voi sattua. Äiti kulki koko ajan perässä ja varoitteli kaikesta. Lapsi ei oppinut motorisia taitoja muiden tahdissa, kouluun mennessään hän ei osannut juosta. Sairautta tai muuta kehitysviivästymää hänellä ei ollut, ilmeni että äiti on estellyt ja ohjannut lasta pois mielestään liian hurjan liikunnan parista. Jos on seitsenvuotiaana tilanteessa jossa et ole saanut tehdä mitään muuta kuin istua hiekkalaatikossa tai hiljaisissa vauhdeissa keinussa, et kiivetä mihinkään etkä ajaa pyörällä, uimisesta puhumattakaan (sai vain kahlata reittä myöten vedessä, kellukkeet päällä), ennuste on aika huono. Viimeksi kun nähtiin lapsi oli todella epävarma ja kuulemma hankaluuksia koulussa ja kaverisuhteissa. Tarkemmin en tiedä mitä nykyään kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni lapsi ei esim saanut mennä kiipeilytelineeseen eikä ajaa pyörällä - voi sattua. Äiti kulki koko ajan perässä ja varoitteli kaikesta. Lapsi ei oppinut motorisia taitoja muiden tahdissa, kouluun mennessään hän ei osannut juosta. Sairautta tai muuta kehitysviivästymää hänellä ei ollut, ilmeni että äiti on estellyt ja ohjannut lasta pois mielestään liian hurjan liikunnan parista. Jos on seitsenvuotiaana tilanteessa jossa et ole saanut tehdä mitään muuta kuin istua hiekkalaatikossa tai hiljaisissa vauhdeissa keinussa, et kiivetä mihinkään etkä ajaa pyörällä, uimisesta puhumattakaan (sai vain kahlata reittä myöten vedessä, kellukkeet päällä), ennuste on aika huono. Viimeksi kun nähtiin lapsi oli todella epävarma ja kuulemma hankaluuksia koulussa ja kaverisuhteissa. Tarkemmin en tiedä mitä nykyään kuuluu.

Lisään että lapsi oli toki hoidossa kuten muutkin, mutta ei uskaltanut siellä tehdä mitään koska tiesi että äiti ei tykkäisi. Isänsä luona häntä kannustettiin enemmän mutta koska kävi siellä verraten harvoin, häntä oli vaikea auttaa. Tuntemisemme aikana hän ei myöskään syönyt esimerkiksi mitään marjoja tai vihanneksia, äiti arveli häntä allergiseksi kaikelle vaikkei ollut tutkittu. Ruokana oli lähinnä puuroa, perunaa, makaronia ja käytännössä väritöntä ruokaa. Isän luona oppi syömään jauhelihakastiketta. Kai

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni lapsi ei esim saanut mennä kiipeilytelineeseen eikä ajaa pyörällä - voi sattua. Äiti kulki koko ajan perässä ja varoitteli kaikesta. Lapsi ei oppinut motorisia taitoja muiden tahdissa, kouluun mennessään hän ei osannut juosta. Sairautta tai muuta kehitysviivästymää hänellä ei ollut, ilmeni että äiti on estellyt ja ohjannut lasta pois mielestään liian hurjan liikunnan parista. Jos on seitsenvuotiaana tilanteessa jossa et ole saanut tehdä mitään muuta kuin istua hiekkalaatikossa tai hiljaisissa vauhdeissa keinussa, et kiivetä mihinkään etkä ajaa pyörällä, uimisesta puhumattakaan (sai vain kahlata reittä myöten vedessä, kellukkeet päällä), ennuste on aika huono. Viimeksi kun nähtiin lapsi oli todella epävarma ja kuulemma hankaluuksia koulussa ja kaverisuhteissa. Tarkemmin en tiedä mitä nykyään kuuluu.

Äidillä on varmaan ollut joku trauma jota siirtää nyt lapseensa sitten. Tosi surullista, ja kyllähän näihin pitäisi neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa jo pystyä puuttumaan ja ohjata vanhempi johonkin terapiaan tms. saamaan apua. Lapsen kehityshän tuossa vaarantuu.

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Opettajana saadun kokemuksen mukaan voi hidastaa toisen näkökulman huomioimista (koska vanhemmat ovat joko miettineet asiat aika hiotuiksi tai koska asiat on ratkottu lapsen mielen mukaan tai lapsi on opetettu siihen, että on vain se vanhempien tapa).

Ylisuojelevuus on toki myös aina mielipideasia. 

Ja opettajana olen myös oppinut, että älyttömältäkin näyttävä ylisuojelevuus on usein kovinkin ymmärrettävää, jos tietää perheen tarinan. Siellä on aika usein traumaattisia menetyksi takana. Ihan elävästä elämästä ovat nämä esimerkit:

- äiti oli itse jätetty vastaamaan pikkusisaruksistaan lapsena ja syttyi tulipalo -> ikuinen syyllisyys

- suojellun lapsen sisarus on kuollut sairauteen tai tapaturmaisesti, pahimmissa tapauksissa niin, että jää selkeä mitä jos -mahdollisuus

- lapsen kuolemaa on jouduttu pelkäämään raskausaikana, synnytyksessä tai jossakin vaiheessa lapsuutta. 

Aikamoisia taakkoja on ihmisillä ja osa tietää, etteivät kestäisi, ,jos lapselle tapahtuisi jotakin siksi etteivät he ole antaneet kaikkea mitä voivat. Terapia olisi monessa tapauksessa tarpeen, mutta eipä sitä kovin avokätisesti jaella.

Tuollaiset taakat pitää selvittää ENNEN KUIN hankkii lapsia, jos ylipäätään hankkii.

Olet ihan oikeassa siinä, että lapsen kannalta on epäreilua, jos hänen elämäänsä määrittää aikuisen trauma. Mutta ajoitus on sillä tavalla hankala, että usein menetys tai uhka koskettaa perhettä kun ne lapset ovat jo olemassa. Yksi tarkkaamaton ajo kolmion takaa ja naps, koko elämä muuttuu lopullisesti. 

En ole asiantuntija, mutta luulen että ne vanhempien omassa lapsuudessa tapahtuneet asiat taas ovat hiljalleen painuneet jonnekin sedimenttiin ja vanhemmuus saattaakin nostaa niitä pintaan. Esimerkiksi lapsena kiusatuksi tullut vanhempi saattaa vasta oman lapsen myötä päästä kosketuksiin tunteittensa kanssa. Silloin on vaikea tulkita lapsen tilanteita oikein; se oma kokemus värjää informaation.