Tunteet herännyt ex-miestä kohtaan. Apuwa!
Erottiin puolitoista vuotta sitten. Eroon ei liittynyt mitään draamaa, kunhan kyllästyin häneen parinkymmenen vuoden jälkeen ja tapasin uuden. Oltiin oltu yhdessä kuitenkin teinistä asti. Meillä on kahdeksan vuotias poika. Toissailtana minulla lento myöhästyi ja soitin miehelle että että menevät pojan kanssa minun luokse että poika pääsee ajoissa nukkumaan eikä tarvitse odotella että minä tulen hakemaan.
Tulin kotiin niin poika oli nukkumassa ja mies kokkaili keittiössä iltapalaa minua varten. Kävin suihkussa sillä aikaa kun ruoka valmistui. Hän olisi lähtenyt ajelemaan vielä kotiinsa mutta sanoin ettei kannata koska kello on jo yksitoista. Syötiin ja katottiin Sopranosta. Kun hän otti mut kainaloonsa niin vähän se tuntui hyvältä ja tutulta. Ihan erilaiselta kun miehen kanssa jota olen tapaillut eromme jälkeen.
Eilen lähetti minulle mielettömän ruusupuskan ja äsken tuli viesti että meillä jäi Sopranos pahasti kesken, minä iltana jatketaan?
Tuntuu ihan hullulta mutta mulla on perhosia vatsassa exäni takia. Tätä en olisi ikinä osannut odottaa!
En tiedä miten toimia. Onko turha lähteä lämmittelemään mennyttä suhdetta? Voiko siitä enään tulla mitään. Kokemuksia? Mielipiteitä? Auttakaa..
Kommentit (83)
Vaikuttaa nykyinen mies ja hänen kohtelunsa unohtuvan kaikilta kun ihastellaan tätä vanhan suolan loimua. Asettakaahan itsenne hänen asemaansa ja miettikää, miltä tuntuisi.
Hyvä ja turvallinen kelpaa taas kun on ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kohta alkaa taas tylsistyttää.
Ap kertoi alussa tapailleensa (jotain muuta) miestä eron jälkeen. Tuon perusteella ei ole ollut vakavaa ap:n puolelta, mutta miten lie toisen osapuolen mielestä? Kerrottava hälle kuitenkin rehellisesti missä mennään, ei mitään valheita tai ettemme sovikaan toisillemme tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteita tulee ja menee. Toivon, ettei exäsi lähde lämmittelemään kanssasi suhdetta uudestaan. Vaikutat tuuliviiriltä, etkä tiedä mitä haluat. Opettele vaikka kielioppia ja pilkkusääntöjä.
Ap kertoo, että on ollut kaksi vakavampaa suhdetta, ja lähestyy neljääkymppiä! Melkoinen tuuliviiri. Yhdelle miehelle lapset tehtynä.
On aivan luonnollista alkaa tuntea vanhoja tunteita exää kohtaan. Ja ap ei ole sänkyyn päätynyt, kainalossa vain ollut, joten ei tuo nyt vielä uskottomuuteen ole edennyt. Jos etenee, niin asia toinen.
Millainen itse olet? Ylemmyydentuntoinen neuvonantaja ja tuomitset yhden kirjoituksen perusteella tuntemattoman ihmisen, samalla kun jakelet oikeinkirjoitusohjeita, niin noloa. ei ap
:D aijai kun raivokasta siskon puolustamista. Nyt se onkin ihan luonnollista kun exää alkaa taas himoitsemaan. Mies kun olisi asialla niin luultavasti sinäkin antaisit ihan samat neuvot.
Sinä se tunnut olevan kova noitten miesten perään..
Mahtava kenties ainutlaatuinen tilaisuus sulla ap kimppaan. Kutsut molemmat luoksesi samana iltana ja alat imutteleen vuorotellen. Huipennuksena otat ykköseen ja kakkoseen samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi että ap haikailee turvallisuuden tunteen perään ihan kuin se olisi paha asia. Minusta taas turvallisuuden tunne on yksi hyvän parisuhteen kulmakivistä.
Eipä se auttanut ap:ta pysymään avioliitossa ennenkään. Hän "vain kyllästyi" mieheen.
Kyllästyminen kuulostaa kyllä oudolta ja epäkypsältä syyltä erota alunperinkään...
Olen kuullut ennenkin. Jotkut ovat menneet naimisiinkin uudestaan ja menee entistä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole edes niin harvinaista pitkissä suhteissa, että jossain välissä erotaan. Minusta kuulostaa siltä, että sinun piti erota tajutaksesi, että ex-miehesi on se oikea.
En minä ainkaan koskaan ottaisi sellaista ihmisitä takaisin joka joskus kyllästy ja lähti.
Riippuu syistä. Joskus pitää myös katsoa siihen peiliin ja miettiä miten on kohdellut toista. Joku mainitsi puhumattomuuden. Miten olet mykän kanssa, kun mistään et voi keskustella...
Usein syynä on toisen ottaminen itsestään selvyytenä. Minä järjestän pieniä yllätyksiä (ei nyt mitään hotelliviikonloppuja tai matkoja kuitenkaan) mutta kumppani on yksitotinen, eikä tuo koskaan edes kukkapuskaa.
Silti hänessä on valtava määrä hyviä puolia. Saan kukkaset itsekin ostettua, jos haluan. Viime vuosina on alkanut kiinnostua puutarhan hoidosta, ja se jos mikä on mun mieleeni. Vastineeksi haluan vaikka tarjota oikein hyvää ruokaa, kun mies on kärräillyt multakuormia jne. Tämä on tällaista vastavuoroisuutta. Yhteinen huumori on myös yksi tärkeimmistä asioista suhteessa.
Liittoa pitää hoitaa kuin kasveja.
Omia sanojasi lainatakseni: liittoa voi hoitaa niin, että ostaa itselleen kukat, kun kumppani ei sellaisia koskaan anna.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa nykyinen mies ja hänen kohtelunsa unohtuvan kaikilta kun ihastellaan tätä vanhan suolan loimua. Asettakaahan itsenne hänen asemaansa ja miettikää, miltä tuntuisi.
Miksi pitäisi ajatella. Nuo ovat tulleet pilaamaan avioliiton ja joutavat häipyä potku periiseen menetelmällä metsästämään seuraavaa uhria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteita tulee ja menee. Toivon, ettei exäsi lähde lämmittelemään kanssasi suhdetta uudestaan. Vaikutat tuuliviiriltä, etkä tiedä mitä haluat. Opettele vaikka kielioppia ja pilkkusääntöjä.
Ap kertoo, että on ollut kaksi vakavampaa suhdetta, ja lähestyy neljääkymppiä! Melkoinen tuuliviiri. Yhdelle miehelle lapset tehtynä.
On aivan luonnollista alkaa tuntea vanhoja tunteita exää kohtaan. Ja ap ei ole sänkyyn päätynyt, kainalossa vain ollut, joten ei tuo nyt vielä uskottomuuteen ole edennyt. Jos etenee, niin asia toinen.
Millainen itse olet? Ylemmyydentuntoinen neuvonantaja ja tuomitset yhden kirjoituksen perusteella tuntemattoman ihmisen, samalla kun jakelet oikeinkirjoitusohjeita, niin noloa. ei ap
:D aijai kun raivokasta siskon puolustamista. Nyt se onkin ihan luonnollista kun exää alkaa taas himoitsemaan. Mies kun olisi asialla niin luultavasti sinäkin antaisit ihan samat neuvot.
Sinä se tunnut olevan kova noitten miesten perään..
Homokortti? Classy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi että ap haikailee turvallisuuden tunteen perään ihan kuin se olisi paha asia. Minusta taas turvallisuuden tunne on yksi hyvän parisuhteen kulmakivistä.
Eipä se auttanut ap:ta pysymään avioliitossa ennenkään. Hän "vain kyllästyi" mieheen.
Miehet ovat naisille vain käyttöesineitä ja niitä voi hyvin siirrellä sinne tänne, välillä käyttää toista kun kyllästyy entiseen ja ottaa sitten vaikka vanha takaisin käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteita tulee ja menee. Toivon, ettei exäsi lähde lämmittelemään kanssasi suhdetta uudestaan. Vaikutat tuuliviiriltä, etkä tiedä mitä haluat. Opettele vaikka kielioppia ja pilkkusääntöjä.
Ap kertoo, että on ollut kaksi vakavampaa suhdetta, ja lähestyy neljääkymppiä! Melkoinen tuuliviiri. Yhdelle miehelle lapset tehtynä.
Yksi lapsi. Sitä on hieman vaikea kahdelle miehelle tehdä.
Ap ei ehkä ollut tuuliviiri nuorempana, mutta kuulostaa siltä, että suhteesta on lähdetty laiskoin syin ja yrittämättäkään pitää sitä kasassa. Ei ole omassa mielessä käyty eroa läpi, kun riitti se, että kyllästyttää. Nyt on uusi mies, eikä hänellekään suoda sen kummemmin ajatuksia, kun mieli onkin taas kääntynyt exän puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole edes niin harvinaista pitkissä suhteissa, että jossain välissä erotaan. Minusta kuulostaa siltä, että sinun piti erota tajutaksesi, että ex-miehesi on se oikea.
En minä ainkaan koskaan ottaisi sellaista ihmisitä takaisin joka joskus kyllästy ja lähti.
Riippuu syistä. Joskus pitää myös katsoa siihen peiliin ja miettiä miten on kohdellut toista. Joku mainitsi puhumattomuuden. Miten olet mykän kanssa, kun mistään et voi keskustella...
Usein syynä on toisen ottaminen itsestään selvyytenä. Minä järjestän pieniä yllätyksiä (ei nyt mitään hotelliviikonloppuja tai matkoja kuitenkaan) mutta kumppani on yksitotinen, eikä tuo koskaan edes kukkapuskaa.
Silti hänessä on valtava määrä hyviä puolia. Saan kukkaset itsekin ostettua, jos haluan. Viime vuosina on alkanut kiinnostua puutarhan hoidosta, ja se jos mikä on mun mieleeni. Vastineeksi haluan vaikka tarjota oikein hyvää ruokaa, kun mies on kärräillyt multakuormia jne. Tämä on tällaista vastavuoroisuutta. Yhteinen huumori on myös yksi tärkeimmistä asioista suhteessa.
Liittoa pitää hoitaa kuin kasveja.
Omia sanojasi lainatakseni: liittoa voi hoitaa niin, että ostaa itselleen kukat, kun kumppani ei sellaisia koskaan anna.
Juuri näin. Miksi valitsisi onnettoman olon sen takia ettei mies tuo kukkia, kun voi ostaa itsekin? Asenne ratkaisee. Jos mies on muuten hyvä, "ehkä" voi antaa anteeksi ettei tuo kukkia. Kaikkea ei voi saada, sen kun ymmärtää niin elämä on aika paljon parempaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole edes niin harvinaista pitkissä suhteissa, että jossain välissä erotaan. Minusta kuulostaa siltä, että sinun piti erota tajutaksesi, että ex-miehesi on se oikea.
En minä ainkaan koskaan ottaisi sellaista ihmisitä takaisin joka joskus kyllästy ja lähti.
Riippuu syistä. Joskus pitää myös katsoa siihen peiliin ja miettiä miten on kohdellut toista. Joku mainitsi puhumattomuuden. Miten olet mykän kanssa, kun mistään et voi keskustella...
Usein syynä on toisen ottaminen itsestään selvyytenä. Minä järjestän pieniä yllätyksiä (ei nyt mitään hotelliviikonloppuja tai matkoja kuitenkaan) mutta kumppani on yksitotinen, eikä tuo koskaan edes kukkapuskaa.
Silti hänessä on valtava määrä hyviä puolia. Saan kukkaset itsekin ostettua, jos haluan. Viime vuosina on alkanut kiinnostua puutarhan hoidosta, ja se jos mikä on mun mieleeni. Vastineeksi haluan vaikka tarjota oikein hyvää ruokaa, kun mies on kärräillyt multakuormia jne. Tämä on tällaista vastavuoroisuutta. Yhteinen huumori on myös yksi tärkeimmistä asioista suhteessa.
Liittoa pitää hoitaa kuin kasveja.
Omia sanojasi lainatakseni: liittoa voi hoitaa niin, että ostaa itselleen kukat, kun kumppani ei sellaisia koskaan anna.
Juuri näin. Miksi valitsisi onnettoman olon sen takia ettei mies tuo kukkia, kun voi ostaa itsekin? Asenne ratkaisee. Jos mies on muuten hyvä, "ehkä" voi antaa anteeksi ettei tuo kukkia. Kaikkea ei voi saada, sen kun ymmärtää niin elämä on aika paljon parempaa :)
Nyt en tajunut sanaakaan?
Ex-miehesi kannalta kysymys on siitä, voisiko hän enää luottaa sinuun tuollaisen "kyllästyin ja tapasin uuden" -tempauksen jälkeen.
Jäitä hattuun. Vanhat ongelmat nousee jossain vaiheessa pintaan jos niitä ei käsitellä. Älkää heti rynnätkö takaisin yhteen, vaan menkää hiljakseen eteenpäin. Uusi ero voi sitten olla vielä tuskallisempi. Yhden tapaamisen perusteella vain hyvät muistot nousee mieleen. Pitemmällä ajanjaksolla näkee oletteko molemmat valmiita uudelleen suhteeseen. Mutta tosiaan kahta miestä et voi pitää.
Olet monenlaisia kommentteja saanut, ap. Tänne kun kirjoittelee, saa todellakin varautua siihen, että "tuulee kaikista suunnista" ja kielenkäyttö joillakin ihan ala-arvoista.
Kerropa kuitenkin, miten asia on edennyt. Ainakin minä toivon että hyvin ja rakentavassa hengessä kaikkien osapuolten kesken.
:D aijai kun raivokasta siskon puolustamista. Nyt se onkin ihan luonnollista kun exää alkaa taas himoitsemaan. Mies kun olisi asialla niin luultavasti sinäkin antaisit ihan samat neuvot.