Töihin tohtorin tutkinnolla?
Mitä mieltä työnhakijasta ja henkilöstä yleensä, joka opiskellut tohtoriksi, mutta ei jää tutkijaksi... Arvostatko ihmisenä? Palkkaisitko?
Kommentit (25)
Riippuu ennen kaikkea haettavasta työstä ja osaako tehdä sitä. Ainakin tuo kertoo sitkeydestä ja pitkäjänteisyydestä, jos ne ovat kyseisessä työssä arvostettuja ominaisuuksia. Ja että osaa ajatella omilla aivoillaan.
Riippuu mitä töitä haet. Moni ei palkkaa ylikoulutettua.
Se, ketä arvostan ihmisenä, riippuu kyllä ihan muusta kuin tutkinnoista. T. Tohtori.
Johan tuo kertoo ettei ole päivääkään eläessään töitä tehnyt
Ei kaikkien tohtorien ole tarkoitus ryhtyä tutkijoiksi - ei yliopistolla eikä edes teollisuuden ja liike-elämän r&d:ssä. On tarkoitus, että tohtoreita on joka puolella yhteiskuntaa sekä julkisella että liike-elämässä ett kolmannella sektorilla joko asiantuntijoina tai sit erilaisissa johtotehtävissä. Sitä varten niitä koulutetaan ja myös siihen - tämä siis on huomioitu nykyisessä tohtorinkoulutuksessa.
Eli on ihan normaalia että tohtori hakee töitä yliopiston ulkopuolelta.
Tohtoreista ei tykätä. Valitettavasti muutama nirppanokka viisastelija tohtori saivat aikaan sen että yhtään tohtoria ei tule enää työpaikalle. Vaikka toki minä tajuan että kaikki ei ole samanlaisia. Mutta eipä tarvita kuin pari vaikeilijaa tuhoamaan maine.
Jos on kiinalainen niin en. Jos on länkkäri niin katson läpi julkaisut ja kysyn suosittelijoilta.
Riippuu tietysti että minkä alan tohtori on vs haettava tehtävä? Itse esimerkiksi voisi tekniikan tohtoreita palkata tekniikan tuotekehitykseen. Ja onhan niitä useampiakin humanistitohtoreita taksikuskeina tullut tavattua. Osaavat sen homman ihan kelvollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Johan tuo kertoo ettei ole päivääkään eläessään töitä tehnyt
Miten niin? Moni opiskelee töiden ohessa.
Itse opiskelin tohtorin tutkinnon hupina eli omien töiden ohessa. Illat ja viikonloput siihen.
Ajattelin, että saattaisin siirtyä tutkijaksi. Sain väikkärin valmiiksi ja tein vielä parit vertaisarvioidut artikkelit. Mutta sitten lopetin.
Eli en ole oikeastaan joutunut punnitsemaan itseäni työmarkkinoilla, koska jatkan entisessä. Kukaan ei tosin ole ottanut yhteyttä ja tarjonnut uusia töitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Johan tuo kertoo ettei ole päivääkään eläessään töitä tehnyt
Mä tein 5 vuotta projektihommia ennen kuin lähdin tekemään väikkäriä. Päätökseen vaikutti sekin, että mui ja päätti erota.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin tohtorin tutkinnon hupina eli omien töiden ohessa. Illat ja viikonloput siihen.
Ajattelin, että saattaisin siirtyä tutkijaksi. Sain väikkärin valmiiksi ja tein vielä parit vertaisarvioidut artikkelit. Mutta sitten lopetin.Eli en ole oikeastaan joutunut punnitsemaan itseäni työmarkkinoilla, koska jatkan entisessä. Kukaan ei tosin ole ottanut yhteyttä ja tarjonnut uusia töitäkään.
Kannattiko?
Jos sopii työhön, miksipä ei. Erityisesti, jos tarvitaan analysoimaan työhön liittyviä tietoja, toimintaprosesseja, tehokkuutta, tiedonkulkua yms.
Tohtori on oppimisen ammattilainen. Voisi olla kouluttaja, esimies, analyytikko jne.
En ole tohtori, mutta kaksinkertainen maisteri ja opiskelen nyt kolmatta tutkintoa työn ohessa. Aiemmat tutkintoni liittyvät yhteen ja olenkin työllistynyt suoraan alan töihin, mutta tämä kolmas on jotain ihan muuta.
Opiskelu on minulle harrastus. Tällä hetkellä se on kuitenkin myös mahdollinen väylä pois nykyisestä työstäni, jonka en koe olevan enää nykyisellään minulle sopiva. Toisaalta voi käydä niinkin, että opiskelen uutta vain huvikseni, enkä tule kuitenkaan hakeutumaan tälle uudelle alalle. Saapa nähdä.
Kokemukseni mukaan liiallista kouluttautumista ei katsota hyvällä. Helposti ajatellaan, ettei ole koskaan tyytyväinen tai että ei ole sitoutunut työhönsä, jos haluaa kouluttautua lisää. Kateuskin nostaa usein päätään, jos jollakulla on virtaa itsensä kehittämiseen.
Tohtoreilla on vaikea maine. Ovat mielestään kansakunnan kermaa koulutuksensa vuoksi, ja siten kieltäytyvät mistään "lapiohommista", joita monella alalla kuitenkin riittää. Siihen päälle vielä se, että aika monelle se tohtorintutkinto on ollut vuosikymmeniä jatkuvaa opintoputkea, eikä mitään käytännön kokemusta ole tullut hankittua, sillä onhan koko tohtoriksi väittely nimenomaan tutkimukseen tähtäävää. Moni palkkaa mieluummin maisterin.
Riippuu aivan alasta ja työtehtävästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin tohtorin tutkinnon hupina eli omien töiden ohessa. Illat ja viikonloput siihen.
Ajattelin, että saattaisin siirtyä tutkijaksi. Sain väikkärin valmiiksi ja tein vielä parit vertaisarvioidut artikkelit. Mutta sitten lopetin.Eli en ole oikeastaan joutunut punnitsemaan itseäni työmarkkinoilla, koska jatkan entisessä. Kukaan ei tosin ole ottanut yhteyttä ja tarjonnut uusia töitäkään.
Kannattiko?
Taloudellisesti ei.
Henkisesti kyllä.
Ja sainpa havaita ettei minusta lopulta olisi ollut pelkästään tutkimusta tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin tohtorin tutkinnon hupina eli omien töiden ohessa. Illat ja viikonloput siihen.
Ajattelin, että saattaisin siirtyä tutkijaksi. Sain väikkärin valmiiksi ja tein vielä parit vertaisarvioidut artikkelit. Mutta sitten lopetin.Eli en ole oikeastaan joutunut punnitsemaan itseäni työmarkkinoilla, koska jatkan entisessä. Kukaan ei tosin ole ottanut yhteyttä ja tarjonnut uusia töitäkään.
Kannattiko?
On kai niitä huonompiakin harrastuksia.
Seuraava kaveri kertoo