Hankin kissan ja yksinäisyys helpotti

Vierailija kirjoitti:

Minäkin juuri hankin kissan, eikä yksinäisyys helpottanut yhtään :( Kissa on yksivuotias kodin vaihtaja. Ei pärjännyt edellisessä kodissa muiden kissojen kanssa vaan pomotti näitä, ihmisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kävin kissaa katsomassakin ja ihan tavallisen oloinen, seurallinen kissa oli. Nyt ei tee meillä mitään muuta kuin kyhjöttää piilossa :( Minulla on ollut aiemmin kaksi löytökissaa, jotka tietysti alussa arastelivat, mutta eivät tosiaan päiväkausia olleet piilossa. Netistä katsoin ohjeita ja sanottiin, että pitää antaa kissan vain olla rauhassa. Joo, rauhassa onkin, päivästä toiseen. Yöllä sitten kulkee ympäri taloa. Aika surku homma. En tiedä kauanko tässä kestää? Kissa on kuulemma luonteeltaan vielä oikein rohkea ja kaikessa mukana! Siis alle viikon on nyt ollut meillä, joten ehkä vielä tapahtuu edistystä... ehkä. Kukaan ei ole sitä säikytellyt tms. jos joku nyt niin kuvittelee. Huoh.

Empatiaa nyt peliin! Kuvittele jos sinut olisi repäistä uuteen kotiin.  

Opettele rakkautta ja kärsivällisyyttä!

Kissa kesytetään ajan kanssa ja hiljaa ja rauhallisesti, kyllä se tulee sieltä piilosta pois. Kokemusta kahdesta kulkukissasta jotka otin sisään ja muutama kuukausi siinä meni, kun jo tulivat syliin ja antoivat jopa harjata, 15 vuotta olivat ja ihania kissoja, nyt kumpikin jo edesmenneitä.

Muistan, kun otin kissan 2021 ja myös itkin monet kerrat kun se tuli viereen. Oli niin ihana tunne, kun joku halusi olla lähelläni. 

Mulla oli kansa yx salikissa vähä aikaa.

-ex-Pertti

Ihana viestisi, kisu kivana kaverina.

Kissa on tyylikäs ja puhdas kamu, joka ei vaadi liikoja.

Jos uusi kissa viettää liikaa aikaa sängyn alla tms. piilossa, kannattaa niihin koloihin pääsy estää. Kissa tottuu nopeammin kun se 'joutuu' olemaan ihmisten seurassa.

Piilossa kyyhöttäminen vain voimistaa sen pelkoja.

Voi kuulostaa ihmisen mielessä ilkeältä, mutta tää on ihan tutkittu juttu ja kissan parhaaksi.

Muistan sen illan kymmenen vuotta sitten, kun olin niin yksin ja kaksi kissaani tuli viereen ja pitin molempaa tassuista kiinni. Kissoista huokui syvä ymmärrys ja rauha, heissä ei ollut tippaakaan tuomitsevuutta, vaikka kotini oli sekaisin ja olo kovin masentunut. He auttoivat minut selviämään.