Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hankin kissan ja yksinäisyys helpotti
29.08.2022 |
En tiennyt että voisin olla näin onnellinen. Toivottavasti onnistun tekemään myös kissan onnelliseksi. Ensimmäinen yö ja kovaakin kovempi hyrinä sai minut purskahtamaan itkuun. Joku haluaa olla minun lähelläni ja pitää minusta.
Kommentit (88)
Aina sama juttu. Aina kun tehdään kissa-aiheinen hyvänmielen aloitus niin aina kissavihaajat tulevat pilaamaan sen. Mikä teitä vaivaa? No sen tiedän että vihaajilla on mielenterveysongelmia siksi ne tulevat ketjuun uikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat arvaamattomia.
Eikä ole. Kissa voi olla eleettömämpi ja voi näyttää ettei sitä kiinnosta (syrjään sysättynä) mutta se tietää tasan mitä teet ja ajattelet. Riippuu itsestä millaisen suhteen rakentaa, kissasta se ei jää kiinni. Ne ihmiset jotka erityisesti vihaa kissoja voitaisiin luokitella suoraan jollain mt-diagnoosilla. Samoin koirien vihaajat.
Kissat voi vaikuttaa arvaamattomilta, jos ei osaa tarpeeks huomioida niiden hienovaraisia eleitä
Tässä kommentissa ilmenee kissaihmisten typeryys. Vai hienovaraisia eleitä.
Ennen suhtauduin positiivisesti kissoihin siinä missä muihinkin eläimiin. Ei ne mitenkään kiinnostavia ole, vähän kuin marsu.
Mutta lähipiirissä oli kissahuusholli. Yleensä kissa turjotti paikallaan jossain. Mutta välillä se sai kohtauksen. Säntäili ympäri asuntoa, repi verhoja ja rääkyi. Tätä hienovaraista viestintää ei omistajat osanneet tulkita sen paremmin kuin muutkaan. Sen he tiesivät, että raivoavaan kissaan ei pidä koskea, tai saattaa olla äkkiä silmä poskella.
Kissa riehui aikansa ja meni taas murjottamaan johonkin.
Kissalla ei ole tarpeeksi aktiviteettia, ei ilmeisesti ulkoilumahdollisuutta eikä pääse mitenkään purkamaan energiaansa terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Aina sama juttu. Aina kun tehdään kissa-aiheinen hyvänmielen aloitus niin aina kissavihaajat tulevat pilaamaan sen. Mikä teitä vaivaa? No sen tiedän että vihaajilla on mielenterveysongelmia siksi ne tulevat ketjuun uikuttamaan.
No, näinpä! Me voidaan tehdä sen verran, että jätetään nuo kissavihaajat ilman huomiota, niin kyllästyvät spämmäämisen. Näinhän kävi takavuosien ihanassa Vaasan kissatalo-ketjussa, jossa hyvällä yhteishengellä jaettiin omia kissatarinoita ja kannustettiin ihmisiä auttamaan kodittomia kissoja. Trolleja ei huomioitu ja ketju pysyi tosi hyvähenkisenä.
kittanketale kahteloo hiilulaitia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat arvaamattomia.
Niin on. Raapivat ja purevat.
Lemmikkinä aika tylsiä. Ei niiden kanssa voi tehdä mitään, niitä ei voi pitää mukana, jos lähtee matkalle on heti ongelmissa. Koiralle on helppo saada hoitaja koska koira on kiva kaveri.Maalaistalossa kissa on okei. Se maleksii ympäriinsä ja ohimennessään sitä voi silittää. Jonain päivönä kissa on hävinnyt, jolloin päätellään että se on varmaan kuollut.
Mutta kaupunkiasunnossa kissa on riesa.
Ennen ne kulkivat kaupungissakin ulkona omia teitään. Ihmettelin lapsena, mutta tajusin sitten että ei kissaan kiinnytä. Ei se ole ystävä kuten koira on. Jonain päivänä raato löytyy ulkoa: tavallinen kohtalo, jäi auton alle.Sulla ei selvästikään ole ollut sisäkissaa lemmikkinä.
Ei ole eikä tule.
Miksi olisi? Mutta mulla on monia esimerkkejä siitä että kissanomistajat suhtautuvat kumman välinpitämättömästi lemmikkiinsä. Ihan toisin kuin koiranomistajat.
Mullekin jätettiin kerran kissa hoitoon. Olin täysin vieras ihminen, muutin kesäksi soluasuntoon. Tietämättömänä suostuin.
Että se oli rasittavaa! Kissa maleksi ympäriinsä ja moukui lakkaamatta. Kun kävelin se syöksyi jalkoihini. Halusi ilmeisesti että astun sen päälle, roikkui lahkeissa. Päästin sen parvekkeelle ja sisään ja parvekkeelle ja sisään.
Olin tosi varovainen ettei se vaan karkaa. Kerran se onneton livisti silti sentin ovenraosta ulos.
Rasittavinta kissassa oli jatkuva roikkuminen, maukuminen ja se ettei se ymmärtänyt yksinkertaisintakaan käskyä tai kieltoa. Sillä tuntui olevan koko ajan joku hätä.
Olin niin huojentunut kun omistaja haki sen viikon päästä pois. Vei kuulemma äitinsä luokse. Kun kerroin millaista sen kanssa oli ollut, omistaja ei ollut kiinnostunut. Joo, se nyt on vaan tollanen, hän sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin juuri hankin kissan, eikä yksinäisyys helpottanut yhtään :( Kissa on yksivuotias kodin vaihtaja. Ei pärjännyt edellisessä kodissa muiden kissojen kanssa vaan pomotti näitä, ihmisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kävin kissaa katsomassakin ja ihan tavallisen oloinen, seurallinen kissa oli. Nyt ei tee meillä mitään muuta kuin kyhjöttää piilossa :( Minulla on ollut aiemmin kaksi löytökissaa, jotka tietysti alussa arastelivat, mutta eivät tosiaan päiväkausia olleet piilossa. Netistä katsoin ohjeita ja sanottiin, että pitää antaa kissan vain olla rauhassa. Joo, rauhassa onkin, päivästä toiseen. Yöllä sitten kulkee ympäri taloa. Aika surku homma. En tiedä kauanko tässä kestää? Kissa on kuulemma luonteeltaan vielä oikein rohkea ja kaikessa mukana! Siis alle viikon on nyt ollut meillä, joten ehkä vielä tapahtuu edistystä... ehkä. Kukaan ei ole sitä säikytellyt tms. jos joku nyt niin kuvittelee. Huoh.
Minulla on kaksi kissaa ja ne on maailman ihanimpia. Kukaan ihminen ei ole pystynyt lohduttamaan yhtä hyvin kuin kissani. Vähän aikaa sitten olin tosi kipeä ja kukaan ei soittanut eikä muutenkaan kysynyt, että pärjäänkö tai kuinka voin. Kissani kehräsi vieressä ja nuhjasi vieressä koko sen ajan kun makasin kipeänä sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat arvaamattomia.
Niin on. Raapivat ja purevat.
Lemmikkinä aika tylsiä. Ei niiden kanssa voi tehdä mitään, niitä ei voi pitää mukana, jos lähtee matkalle on heti ongelmissa. Koiralle on helppo saada hoitaja koska koira on kiva kaveri.Maalaistalossa kissa on okei. Se maleksii ympäriinsä ja ohimennessään sitä voi silittää. Jonain päivönä kissa on hävinnyt, jolloin päätellään että se on varmaan kuollut.
Mutta kaupunkiasunnossa kissa on riesa.
Ennen ne kulkivat kaupungissakin ulkona omia teitään. Ihmettelin lapsena, mutta tajusin sitten että ei kissaan kiinnytä. Ei se ole ystävä kuten koira on. Jonain päivänä raato löytyy ulkoa: tavallinen kohtalo, jäi auton alle.Sulla ei selvästikään ole ollut sisäkissaa lemmikkinä.
Ei ole eikä tule.
Miksi olisi? Mutta mulla on monia esimerkkejä siitä että kissanomistajat suhtautuvat kumman välinpitämättömästi lemmikkiinsä. Ihan toisin kuin koiranomistajat.Mullekin jätettiin kerran kissa hoitoon. Olin täysin vieras ihminen, muutin kesäksi soluasuntoon. Tietämättömänä suostuin.
Että se oli rasittavaa! Kissa maleksi ympäriinsä ja moukui lakkaamatta. Kun kävelin se syöksyi jalkoihini. Halusi ilmeisesti että astun sen päälle, roikkui lahkeissa. Päästin sen parvekkeelle ja sisään ja parvekkeelle ja sisään.
Olin tosi varovainen ettei se vaan karkaa. Kerran se onneton livisti silti sentin ovenraosta ulos.Rasittavinta kissassa oli jatkuva roikkuminen, maukuminen ja se ettei se ymmärtänyt yksinkertaisintakaan käskyä tai kieltoa. Sillä tuntui olevan koko ajan joku hätä.
Olin niin huojentunut kun omistaja haki sen viikon päästä pois. Vei kuulemma äitinsä luokse. Kun kerroin millaista sen kanssa oli ollut, omistaja ei ollut kiinnostunut. Joo, se nyt on vaan tollanen, hän sanoi.
En sanonut että sinun pitäisi hommata kissa, ja hyvä ettet hommaa.
Kissoja on erilaisia, omistajia on erilaisia. Tästäkin ketjusta tulee kuitenkin ilmi, että on pilvin pimein omistajia, jotka välittävät kissoistaan hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat arvaamattomia.
Niin on. Raapivat ja purevat.
Lemmikkinä aika tylsiä. Ei niiden kanssa voi tehdä mitään, niitä ei voi pitää mukana, jos lähtee matkalle on heti ongelmissa. Koiralle on helppo saada hoitaja koska koira on kiva kaveri.Maalaistalossa kissa on okei. Se maleksii ympäriinsä ja ohimennessään sitä voi silittää. Jonain päivönä kissa on hävinnyt, jolloin päätellään että se on varmaan kuollut.
Mutta kaupunkiasunnossa kissa on riesa.
Ennen ne kulkivat kaupungissakin ulkona omia teitään. Ihmettelin lapsena, mutta tajusin sitten että ei kissaan kiinnytä. Ei se ole ystävä kuten koira on. Jonain päivänä raato löytyy ulkoa: tavallinen kohtalo, jäi auton alle.Sulla ei selvästikään ole ollut sisäkissaa lemmikkinä.
Ei ole eikä tule.
Miksi olisi? Mutta mulla on monia esimerkkejä siitä että kissanomistajat suhtautuvat kumman välinpitämättömästi lemmikkiinsä. Ihan toisin kuin koiranomistajat.Mullekin jätettiin kerran kissa hoitoon. Olin täysin vieras ihminen, muutin kesäksi soluasuntoon. Tietämättömänä suostuin.
Että se oli rasittavaa! Kissa maleksi ympäriinsä ja moukui lakkaamatta. Kun kävelin se syöksyi jalkoihini. Halusi ilmeisesti että astun sen päälle, roikkui lahkeissa. Päästin sen parvekkeelle ja sisään ja parvekkeelle ja sisään.
Olin tosi varovainen ettei se vaan karkaa. Kerran se onneton livisti silti sentin ovenraosta ulos.Rasittavinta kissassa oli jatkuva roikkuminen, maukuminen ja se ettei se ymmärtänyt yksinkertaisintakaan käskyä tai kieltoa. Sillä tuntui olevan koko ajan joku hätä.
Olin niin huojentunut kun omistaja haki sen viikon päästä pois. Vei kuulemma äitinsä luokse. Kun kerroin millaista sen kanssa oli ollut, omistaja ei ollut kiinnostunut. Joo, se nyt on vaan tollanen, hän sanoi.
No kai se kissa vähän ihmetteli mihin sen omistaja on jättänyt sen. Tottakai eläimet on hätääntyneitä vähän kun ne jätetään hoitoon vieraaseen paikkaan ja vieraan ihmisen hoitoon.
Se on kyllä sääli että monet omistajat eivät välitä lemmikeistään. Koskee myös koiranomistajia ja muidenkin eläinten omistajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin juuri hankin kissan, eikä yksinäisyys helpottanut yhtään :( Kissa on yksivuotias kodin vaihtaja. Ei pärjännyt edellisessä kodissa muiden kissojen kanssa vaan pomotti näitä, ihmisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kävin kissaa katsomassakin ja ihan tavallisen oloinen, seurallinen kissa oli. Nyt ei tee meillä mitään muuta kuin kyhjöttää piilossa :( Minulla on ollut aiemmin kaksi löytökissaa, jotka tietysti alussa arastelivat, mutta eivät tosiaan päiväkausia olleet piilossa. Netistä katsoin ohjeita ja sanottiin, että pitää antaa kissan vain olla rauhassa. Joo, rauhassa onkin, päivästä toiseen. Yöllä sitten kulkee ympäri taloa. Aika surku homma. En tiedä kauanko tässä kestää? Kissa on kuulemma luonteeltaan vielä oikein rohkea ja kaikessa mukana! Siis alle viikon on nyt ollut meillä, joten ehkä vielä tapahtuu edistystä... ehkä. Kukaan ei ole sitä säikytellyt tms. jos joku nyt niin kuvittelee. Huoh.
Alle viikko on todella lyhyt aika kissalle tottua. Jos se on toisessa kodissa ollut sosiaalinen, niin kyllä se teihinkin tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin juuri hankin kissan, eikä yksinäisyys helpottanut yhtään :( Kissa on yksivuotias kodin vaihtaja. Ei pärjännyt edellisessä kodissa muiden kissojen kanssa vaan pomotti näitä, ihmisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kävin kissaa katsomassakin ja ihan tavallisen oloinen, seurallinen kissa oli. Nyt ei tee meillä mitään muuta kuin kyhjöttää piilossa :( Minulla on ollut aiemmin kaksi löytökissaa, jotka tietysti alussa arastelivat, mutta eivät tosiaan päiväkausia olleet piilossa. Netistä katsoin ohjeita ja sanottiin, että pitää antaa kissan vain olla rauhassa. Joo, rauhassa onkin, päivästä toiseen. Yöllä sitten kulkee ympäri taloa. Aika surku homma. En tiedä kauanko tässä kestää? Kissa on kuulemma luonteeltaan vielä oikein rohkea ja kaikessa mukana! Siis alle viikon on nyt ollut meillä, joten ehkä vielä tapahtuu edistystä... ehkä. Kukaan ei ole sitä säikytellyt tms. jos joku nyt niin kuvittelee. Huoh.
Alle viikko on todella lyhyt aika kissalle tottua. Jos se on toisessa kodissa ollut sosiaalinen, niin kyllä se teihinkin tottuu.
No näin olen ajatellut ja toivonut. Ehkä olin tottunut vähän turhan hyvään näiden kahden edellisen aikuisena tulleen kissan kanssa, kun ne lähtivät tutustumaan ihmisiin niin nopeasti. Toki voi vaikuttaa, että ne olivat olleet useammassa paikassa, myös siis löytöeläinkodissa, joten olivat ehkä tottuneet muuttoihin. Tälle uudelle kissalle on varmaan ihan järkytys, että maailmassa on muitakin paikkoja kuin edellinen koti. Onko kellään mitään kokemusta miten auttaa kissaa sopeutumaan? Nyt juttelen aina ystävällisesti, kun saavun huoneeseen, jossa se piilottelee ja välillä käyn tarkistamassa, että on vielä jossain ja silloinkin juttelen vain kaukaa. Ilmeisesti ei siis kannata väkisin tuppautua lähemmäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissan kiintymys on niin suloista ja hellää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun muutkin kissarakkaat ovat löytäneet tiensä tänne, mukavaa hehkuttaa kissanpennustani.. :)
Hän on kotikissanpentu torista. Pieni kauneuspilkku kaulassa ja pinkki suloinen nöpönenä. Hänessä on valkoista, mustaa ja ruskeaa. Luonteeltaan erittäin rohkea kaveri ja seikkailunhaluinen, öisin hellyydenkipeä. Päivällä ei ehdi sylissä olla kun pitää tutkia ja leikkiä niin paljon!
Istuu niskani päällä ja katsoo mitä oikein hänestä kirjoittelen, sanoin äsken että pelkkää hyvää vain! :) ap
Eläin on 'se'.
Sori vaan, kissa ei ole eläin. Kissa on ihmistä ylempi olento ja on kunnia-asia saada palvella hänen ylhäisyyttään.
Ylläolevasta ymmärtää, miksi kissaihmisillä mt-diagnoosi on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Aijaa. Olen huomannut että monilla koiraihmisillä on mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nettiriippuvuutesi - joka nykyään kaikilla on - laimentunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira vielä parempi yksinäisyyden poistaja ja saa ihmisen lenkille.
Ei ole mulle. Mulle kissat on parempia.
Eli vietät aikasi kotiisi mökkiytyneenä.
Tämä on juuri se ero koira- ja kissaihmisten välillä. Koira aktivoi ja sen kautta saadaan uusia ystäviä. Koiran kanssa ollaan liikkeellä. Koira kaipaa älyllistä toimintaa. Siksihän se onkin koulutettavissa. Palveluskoiralajit on todella hauskoja sekä koiralle että omistajalle. Koira on kumppani, ja koiran voi kouluttaa moneen työhön.
Kissa taas tukee omistajansa eristäytymistä. Kissa sylissä kotona istuminen on oiva tekosyy olla tekemättä mitään. Monet kissaerakot uskottelevat itselleen että kissaa ei voi jättää yksin, joten he eivät liiku sitäkään vähää minkä liikkuisivat muuten. Kissasta ei ole mitään hyötyä koska ei sitä voi kouluttaa. Mutta sehän sopii apaattiselle kissaihmiselle.
Oikeasti kissa pärjää hyvin muutaman päivän itsekseen: vettä, ruokaa ja hiekkalaatikko.
Eläinsuojelulain mukaan kissaa ei saa jättää yksin kotiin useiden päivien ajaksi. Eläinsuojelulaissa on ihan selvästi mainittu, että kissan (ja muun eläimen) hyvinvointi on tarkistettava vähintään kerran päivässä (eläinsuojelulain täydentävä asetus 396/1996, 10 §)
Vierailija kirjoitti:
Just tuli uusi, ihana tutkimus, jossa yhteen tilaan laitettiin koiran tai kissan omistaja, sekä herkkuja ja lemmikin omia leluja. Koirat suunnistivat huoneeseen päästyään ensin herkkujen luo, sitten lelujen ja vasta viimeisenä omistajansa luo. Kissat puolestaan menivät ensimmäisenä tervehtimään omistajaansa.
Tämä ei varmasti yllättä ketään meitä joilla on sekä koiria että kissoja lemmikkeinä. Kissat kommunikoivat niin paljon enemmän kuin koirat. Koirat ovat vaan oppineet enemmän kommunikontitapoja, joita meidän ihmisten on helpompi ymmärtää.
Niin, siis mikä on johtopäätöksesi? Että kissat pitävät omistajastaan enemmän kuin koirat, tuon yhden kokeen perusteella? Eihän tuo myöskään ollut ollenkaan todiste enemmästä kommunikoinnista, josta yhtäkkiä rupesit kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat arvaamattomia.
Niin on. Raapivat ja purevat.
Lemmikkinä aika tylsiä. Ei niiden kanssa voi tehdä mitään, niitä ei voi pitää mukana, jos lähtee matkalle on heti ongelmissa. Koiralle on helppo saada hoitaja koska koira on kiva kaveri.Maalaistalossa kissa on okei. Se maleksii ympäriinsä ja ohimennessään sitä voi silittää. Jonain päivönä kissa on hävinnyt, jolloin päätellään että se on varmaan kuollut.
Mutta kaupunkiasunnossa kissa on riesa.
Ennen ne kulkivat kaupungissakin ulkona omia teitään. Ihmettelin lapsena, mutta tajusin sitten että ei kissaan kiinnytä. Ei se ole ystävä kuten koira on. Jonain päivänä raato löytyy ulkoa: tavallinen kohtalo, jäi auton alle.Sulla ei selvästikään ole ollut sisäkissaa lemmikkinä.
Ei ole eikä tule.
Miksi olisi? Mutta mulla on monia esimerkkejä siitä että kissanomistajat suhtautuvat kumman välinpitämättömästi lemmikkiinsä. Ihan toisin kuin koiranomistajat.Mullekin jätettiin kerran kissa hoitoon. Olin täysin vieras ihminen, muutin kesäksi soluasuntoon. Tietämättömänä suostuin.
Että se oli rasittavaa! Kissa maleksi ympäriinsä ja moukui lakkaamatta. Kun kävelin se syöksyi jalkoihini. Halusi ilmeisesti että astun sen päälle, roikkui lahkeissa. Päästin sen parvekkeelle ja sisään ja parvekkeelle ja sisään.
Olin tosi varovainen ettei se vaan karkaa. Kerran se onneton livisti silti sentin ovenraosta ulos.Rasittavinta kissassa oli jatkuva roikkuminen, maukuminen ja se ettei se ymmärtänyt yksinkertaisintakaan käskyä tai kieltoa. Sillä tuntui olevan koko ajan joku hätä.
Olin niin huojentunut kun omistaja haki sen viikon päästä pois. Vei kuulemma äitinsä luokse. Kun kerroin millaista sen kanssa oli ollut, omistaja ei ollut kiinnostunut. Joo, se nyt on vaan tollanen, hän sanoi.
No kai se kissa vähän ihmetteli mihin sen omistaja on jättänyt sen. Tottakai eläimet on hätääntyneitä vähän kun ne jätetään hoitoon vieraaseen paikkaan ja vieraan ihmisen hoitoon.
Se on kyllä sääli että monet omistajat eivät välitä lemmikeistään. Koskee myös koiranomistajia ja muidenkin eläinten omistajia.
Erehdys! Kissa oli kotonaan.
Minä olin tilapäinen kesäasukas. Tuli melkoisena yllätyksenä, kun omistaja kysyi voiko hän jättää kissan kun itse lähtee lomalle. Suostuin, koska olen mukava ihminen ja pidän eläimistä.
- Ei sun tartte muuta kuin siivota hiekkaa ja ruokkia sitä, moido, sanoi kissanomistaja ja lähti.Seuraavan kerran näin hänet viikon päästä kissalaatikko kädessä. Kukaan koiranomistaja, ainakaan mun tuntemani, ei jättäisi koiraa vieraalle. Jo samana iltana soitettaisiin että miten menee, onko ongelmia.
Kissanomistajia näkyy olevan kahta tyyppiä. Toiset ovat liimautuneita kissaansa ja sepittävät eläimestä mielikuvituksellisia fantasioita. (erakoituneet mt-potilaat)
Toisille kissa on vaan joku eläin joka asuu meillä. Sille muistetaan antaa ruokaa ja vettä, siinä kaikki.
Vai, että koiranomistajat huolehtisivat koiristaan?
Mä olen ainakin nähnyt lukuisia koiran huolenpidon laiminlyöntejä.
Koiria jätetään yksin häkkiin haukkumaan, ei lenkitetä. Tai jos ulos viedään, niin löntystellään vaivalloisesti koiran vetäessä. Koiran koulutus on joillekin lyömistä ja potkimista, huutamista, pannasta vetämistä. Ruuaksi annetaan mitä sattuu ruuantähteitä.
Kerro ihmeessä mitä nuo kissanomistajan mielikuvitukselliset fantasiat on?
On varmasti huonojakin kissanomistajia. Tuo mistä kerroit on yksittäistapaus.
Mutta muistutan, että kissa on itsenäinen eläin, eikä vaadi jatkuvaa tarkkailua. Leikatut kissatkin nukkuu suurimman osan ajasta.
Lemmmikit aina helpottavat yksinäisyyttä ja usein parantavat muutenkin mielialaa.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Kissa on kyllä parasta mitä voi olla kotona!
Niin on! Mikään ei tuo lojaalin kissan tuomaa tunnetta! Parasta ikinä. Joka päivä sielu läikkyy
Alue: Aihe vapaa
Sinä olet typerä. Kaikki kissat ei ole samanlaisia vaan jokainen on yksilö. Itselläni on kissoja eikä ne käyttäydy noin. Sanot noin koska et tiedä kissoista mitään.