Miksi kutsutte lapsianne pikku prinsessaksi, nuoreksi herraksi, tms. vaikka olette ihan tavallinen perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:tä ei ole koskaan hellitelty. Otettiinko edes syliin vai saitko ryömiä perässä? Surullista että hellyys on ihan vieras käsite.

Hellyyttä voi osoittaa muutenkin kuin lässyttämällä jostain pikku prinsessasta.

Purat tässä kaiketi omia traumojasi.

Mitä ihmeen traumoja? En ole ap, vastasin ensimmäistä kertaa ja mielestäni ihan asiallisesti. Olen saanut hellyyttä omilta vanhemmiltani, joten se ei liity tähän asiaan. Kaikkien mielestä prinsessaksi kutsuminen ei vain kuulosta luontevalta ja mielekkäältä. Sinä saat tehdä ihan niin kuin haluat, mutta olisi hyvä ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä. Eivätkä ne aina johdu traumoista.

Joo mutta nyt on kyse lapsen hellittelystä. Onhan nyt aika sairasta jos rakkauden ja hellyyden havaitseminen omassa ympäristössä herättää näin raivokkaita tunteita. Silloin on jäänyt itse vaille huomiota ja hyväksyntää. Valitettavasti aika monet vanhemmat kantavat monisukupolvista traumaa mukanaan. Jos omatkaan vanhemmat eivät osoittaneet rakkautta, ei sitä osaa näyttää itsekään, ei puolisolle eikä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:tä ei ole koskaan hellitelty. Otettiinko edes syliin vai saitko ryömiä perässä? Surullista että hellyys on ihan vieras käsite.

Hellyyttä voi osoittaa muutenkin kuin lässyttämällä jostain pikku prinsessasta.

Purat tässä kaiketi omia traumojasi.

Mitä ihmeen traumoja? En ole ap, vastasin ensimmäistä kertaa ja mielestäni ihan asiallisesti. Olen saanut hellyyttä omilta vanhemmiltani, joten se ei liity tähän asiaan. Kaikkien mielestä prinsessaksi kutsuminen ei vain kuulosta luontevalta ja mielekkäältä. Sinä saat tehdä ihan niin kuin haluat, mutta olisi hyvä ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä. Eivätkä ne aina johdu traumoista.

Joo mutta nyt on kyse lapsen hellittelystä. Onhan nyt aika sairasta jos rakkauden ja hellyyden havaitseminen omassa ympäristössä herättää näin raivokkaita tunteita. Silloin on jäänyt itse vaille huomiota ja hyväksyntää. Valitettavasti aika monet vanhemmat kantavat monisukupolvista traumaa mukanaan. Jos omatkaan vanhemmat eivät osoittaneet rakkautta, ei sitä osaa näyttää itsekään, ei puolisolle eikä lapsille.

Eli jos et kutsu lastasi pikku prisessaksi, olet jäänyt vaille huomiota ja hyväksyntää, ja kannat monisukupolvista traumaa mukanasi? Omat vanhempasi eivät ole osoittaneet sinulle rakkautta, etkä sinäkään osaa näyttää sitä puolisollesi ja lapsillesi?

Ok.

Jos lasta on kasvatettu häpeällä, pelolla ja väkivallalla, kaikenlainen rakkauden näkeminen tuo esiin kipeitä tunteita siitä, mitä vaille on itse jäänyt. Nimenomaan näin sota-ajan sukupolvi on kasvattanut omia lapsiaan, jotka ovat nyt vanhempia tai jopa isovanhempia. Kyllä se samanlainen kylmyys loistaa näissäkin tämän palstan kommenteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:tä ei ole koskaan hellitelty. Otettiinko edes syliin vai saitko ryömiä perässä? Surullista että hellyys on ihan vieras käsite.

Hellyyttä voi osoittaa muutenkin kuin lässyttämällä jostain pikku prinsessasta.

Purat tässä kaiketi omia traumojasi.

Mitä ihmeen traumoja? En ole ap, vastasin ensimmäistä kertaa ja mielestäni ihan asiallisesti. Olen saanut hellyyttä omilta vanhemmiltani, joten se ei liity tähän asiaan. Kaikkien mielestä prinsessaksi kutsuminen ei vain kuulosta luontevalta ja mielekkäältä. Sinä saat tehdä ihan niin kuin haluat, mutta olisi hyvä ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä. Eivätkä ne aina johdu traumoista.

Joo mutta nyt on kyse lapsen hellittelystä. Onhan nyt aika sairasta jos rakkauden ja hellyyden havaitseminen omassa ympäristössä herättää näin raivokkaita tunteita. Silloin on jäänyt itse vaille huomiota ja hyväksyntää. Valitettavasti aika monet vanhemmat kantavat monisukupolvista traumaa mukanaan. Jos omatkaan vanhemmat eivät osoittaneet rakkautta, ei sitä osaa näyttää itsekään, ei puolisolle eikä lapsille.

Eli jos et kutsu lastasi pikku prisessaksi, olet jäänyt vaille huomiota ja hyväksyntää, ja kannat monisukupolvista traumaa mukanasi? Omat vanhempasi eivät ole osoittaneet sinulle rakkautta, etkä sinäkään osaa näyttää sitä puolisollesi ja lapsillesi?

Ok.

Voi voi. On ihan normaalia hellitellä lasta, en nyt ymmärrä miksi tämä herättää sinussa noin voimakkaita negatiivisia tunteita. Ei kenenkään tarvitse miettiä erikseen mitä sanaa käyttää, eikä sitäkään, pahoittaako joku siitä mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta on kasvatettu häpeällä, pelolla ja väkivallalla, kaikenlainen rakkauden näkeminen tuo esiin kipeitä tunteita siitä, mitä vaille on itse jäänyt. Nimenomaan näin sota-ajan sukupolvi on kasvattanut omia lapsiaan, jotka ovat nyt vanhempia tai jopa isovanhempia. Kyllä se samanlainen kylmyys loistaa näissäkin tämän palstan kommenteissa.

Mistä ihmeestä keksit nuo juttusi? Ei jollain prinsessaksi kutsumisella ole luonnollisesti mitään tekemistä rakkauden ja hyväksymisen kanssa. Sehän on vain tyhjä sana. Todellinen rakkaus tulee ilmi ihan ilman mitään pikku prinsessa -kutsumisia. Ja tiedoksesi, että häpeällä, pelolla ja väkivallalla voi kasvattaa, vaikka prinsessaksi kutsuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta on kasvatettu häpeällä, pelolla ja väkivallalla, kaikenlainen rakkauden näkeminen tuo esiin kipeitä tunteita siitä, mitä vaille on itse jäänyt. Nimenomaan näin sota-ajan sukupolvi on kasvattanut omia lapsiaan, jotka ovat nyt vanhempia tai jopa isovanhempia. Kyllä se samanlainen kylmyys loistaa näissäkin tämän palstan kommenteissa.

Mistä ihmeestä keksit nuo juttusi? Ei jollain prinsessaksi kutsumisella ole luonnollisesti mitään tekemistä rakkauden ja hyväksymisen kanssa. Sehän on vain tyhjä sana. Todellinen rakkaus tulee ilmi ihan ilman mitään pikku prinsessa -kutsumisia. Ja tiedoksesi, että häpeällä, pelolla ja väkivallalla voi kasvattaa, vaikka prinsessaksi kutsuisikin.

Miksi olet noin vihainen? Pitäisiköhän sun harkita terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon joskus, että pupuseni, vaikka lapseni ei ole eläin.

Ja mä oon kutsunut mun lapsia apinoiksi. Jos tuntisitte ne, ymmärtäisitte miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta on kasvatettu häpeällä, pelolla ja väkivallalla, kaikenlainen rakkauden näkeminen tuo esiin kipeitä tunteita siitä, mitä vaille on itse jäänyt. Nimenomaan näin sota-ajan sukupolvi on kasvattanut omia lapsiaan, jotka ovat nyt vanhempia tai jopa isovanhempia. Kyllä se samanlainen kylmyys loistaa näissäkin tämän palstan kommenteissa.

Mistä ihmeestä keksit nuo juttusi? Ei jollain prinsessaksi kutsumisella ole luonnollisesti mitään tekemistä rakkauden ja hyväksymisen kanssa. Sehän on vain tyhjä sana. Todellinen rakkaus tulee ilmi ihan ilman mitään pikku prinsessa -kutsumisia. Ja tiedoksesi, että häpeällä, pelolla ja väkivallalla voi kasvattaa, vaikka prinsessaksi kutsuisikin.

Miksi olet noin vihainen? Pitäisiköhän sun harkita terapiaa?

En minä vihainen ole, mistä niin päättelit? Vastasin vain kommenttiin, niin kuin sinäkin.

Koirani on prinsessa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:tä ei ole koskaan hellitelty. Otettiinko edes syliin vai saitko ryömiä perässä? Surullista että hellyys on ihan vieras käsite.

Hellyyttä voi osoittaa muutenkin kuin lässyttämällä jostain pikku prinsessasta.

Purat tässä kaiketi omia traumojasi.

Mitä ihmeen traumoja? En ole ap, vastasin ensimmäistä kertaa ja mielestäni ihan asiallisesti. Olen saanut hellyyttä omilta vanhemmiltani, joten se ei liity tähän asiaan. Kaikkien mielestä prinsessaksi kutsuminen ei vain kuulosta luontevalta ja mielekkäältä. Sinä saat tehdä ihan niin kuin haluat, mutta olisi hyvä ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä. Eivätkä ne aina johdu traumoista.

Saahan sitä olla mielipide, mutta kun näin hyökkäävästi suhtaudutaan johonkin mistä ei ole muille mitään vahinkoa, alkaa mietityttää mitä siellä taustalla on.

No kyllähän monet näkee puolisonsa komeana/kauniina, vaikka harva sitä on. Ei tuosta oo pitkä matka siihen, että pitää omaa jälkikasvuaan prinsessana.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas syletti, se kun naapurin mamma kutsui tytärtään " meijän neiti"

2-vuotias on lapsi eikä neiti.

Tapailemani mies kutsui 14-v tytärtään neidiksi. Ei sekään kyllä sopinut, särähti korvaan joka kerta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:tä ei ole koskaan hellitelty. Otettiinko edes syliin vai saitko ryömiä perässä? Surullista että hellyys on ihan vieras käsite.

Hellyyttä voi osoittaa muutenkin kuin lässyttämällä jostain pikku prinsessasta.

Purat tässä kaiketi omia traumojasi.

Mitä ihmeen traumoja? En ole ap, vastasin ensimmäistä kertaa ja mielestäni ihan asiallisesti. Olen saanut hellyyttä omilta vanhemmiltani, joten se ei liity tähän asiaan. Kaikkien mielestä prinsessaksi kutsuminen ei vain kuulosta luontevalta ja mielekkäältä. Sinä saat tehdä ihan niin kuin haluat, mutta olisi hyvä ymmärtää, että ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä. Eivätkä ne aina johdu traumoista.

Saahan sitä olla mielipide, mutta kun näin hyökkäävästi suhtaudutaan johonkin mistä ei ole muille mitään vahinkoa, alkaa mietityttää mitä siellä taustalla on.

Pikemminkin toisin päin. Mitä sellaisella henkilöllä on taustalla, joka ei vain voi käsittää, etteivät kaikki pidä prinsessa-nimityksestä? Täällähän on tehty ties mitä keittiöpsykologisia oletuksia ihmisesta ja oletettu hänen kantavan monisukupuolvista taakkaa pahoinpitelyineen, vain jos ei tykkää kutsua lastaan pikku prinsessaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mieskin sanoo kullaksi vaikka minussa ei ole mitään kultaista.

Taitaa tykätä kullitella sua kovin.

sanon aina herra presidentti tai rouva presidentti

Minua ei ärsytä yhtään, jos joku omaa lastaan hellittelee "voi minun pikku prinsessani, kultapupuseni, sellainen ihana pikku neiti, kultsipöppelipöö". On kuitenkin ihan eri asia puhua lapsestaan muille "meidän pikku prinsessana", ja ymmärrän, että se voi ärsyttää.

Samoin se ikivanha tädittely-keskustelu, on ihan eri asia jos lapsi sanoo naisia tädeiksi ja jos lapsella kotona puhuu vaikka telkkarin ääressä että täti sitä ja täti tätä, kuin jos aikuinen ihminen ikäänkuin lapsen kautta puhuttelee vieraita ihmisiä tädeiksi ja sediksi. Tästäkään ei kaikki ärsyynny, jotkut ärsyyntyvät, mutta kaksi eri asiaa ne on joka tapauksessa.

Jo meni överiksi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta on kasvatettu häpeällä, pelolla ja väkivallalla, kaikenlainen rakkauden näkeminen tuo esiin kipeitä tunteita siitä, mitä vaille on itse jäänyt. Nimenomaan näin sota-ajan sukupolvi on kasvattanut omia lapsiaan, jotka ovat nyt vanhempia tai jopa isovanhempia. Kyllä se samanlainen kylmyys loistaa näissäkin tämän palstan kommenteissa.

Mistä ihmeestä keksit nuo juttusi? Ei jollain prinsessaksi kutsumisella ole luonnollisesti mitään tekemistä rakkauden ja hyväksymisen kanssa. Sehän on vain tyhjä sana. Todellinen rakkaus tulee ilmi ihan ilman mitään pikku prinsessa -kutsumisia. Ja tiedoksesi, että häpeällä, pelolla ja väkivallalla voi kasvattaa, vaikka prinsessaksi kutsuisikin.

Kerropa tuo Pikku prinssi -kirjan kirjoittajalle Saint-Exupérylle.

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsuin meidän poikaa pienenä Hänen Kuninkaalliseksi Korkeudekseen.

Yes sir!

Koiratkin on äijiä ja leidejä. 😂