Miksi viet vauvan kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen
Me täällä päiväkotimaailmassa ja palveluohjauksessa tarkoitamme hyvää, kun ehdotamme tai kysymme kotihoidon jatkamisen mahdollisuutta edes muutamilla kk tai viikoilla. Terveisin alle vuoden ikäisiä tulokkaita jopa yli 9 tuntia viitenä päivänä kasvattava varhaiskasvatuksen ope.
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Niin, katsos tyttö kun perheitäkin on kovin erilaisia. Toiset voi elää kuin Onnelassa, toisilla on rahaa tuskin ruokaan. Mutta sitähän sinä et voi vielä käsittää. Et sitäkään, että ihmisen elämässä voi sattua kaikenlaista mikä voi vaikka romauttaa talouden. Toiset voi joutua vaikka työttömäksi, se elättäjämieskin voi yllättäen kuolla tai vain lähteä menemään, talo palaa, mitä vain. Kun ehdit minun ikääni, elämään tulee hieman realismia. Toki kaikki nämä asiat eivät ole vain minulle sattuneet, vaan oppia voi myös toisten kokemuksista. Ihmisen elämä ei ole niin stabiili että kukaan voisi antaa toiselle elämänmittaisia ohjeita minkään suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoito voi teoriassakaan olla niin laadukasta kuin päivähoito, kun päivähoidossa ulkoillaan kaksi tuntia, leikitään muiden lasten kanssa, joku laittaa ruoan ja siivoaa. Jos tähän vaaditaan päiväkodissakin kolmen ihmisen työpanoksen niin, miten kotihoito voisi olla samantasoista? Jos laittaa ruokaa itse niin työpäivästä jo tunti on mennyt pelkkään ruoanlaittoon ja lapsi on tällöin aivan yksin.
Harvinaisen huonolaatuinen provoyritys. Toki mielelläni otan vastaan tietoja päiväkodeista, joissa on yksi aikuinen per lapsi.
Vaikutat aika yksinkertaiselta. Päiväkodissa on siivooja ja keittäjä erikseen ja sitten hoitajat ja opettajat.
Ihanko totta?
Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.
Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.
Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.
En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Eli siis sun mies pystyy maksamaan teidän elämisen ja olemisen. No suurimmalla osalla ei ole niin hyväpalkkaista miestä. Omani saa nettona 1700e. Siitä on melko nihkeää elättää 5 henkistä perhettä. Tarvitaan mun palkka siihen kylkeen, että saadaan elettyä mukavasti.
Opettajan palkka on myös aika hyvä moneen muuhun palkkaan verrattuna. Siitä on aika paljon helpompi säästellä kuin pienistä palkoista. Sullahan on todennäköisesti ollut parempi äitiyspäiväraha, kuin monella äidillä palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän viikonlopun saldoa:
-Päiväkodissa ei saa olla alle 1v ikäisiä
-päiväkodissa ei saa olla lapsia, joiden sisarus on kotona
-päiväkodissa ei saa olla sellaisia lapsia jotka tuodaan heti kun päiväkoti aukeaa eikä mielellään niitä jotka tulee heti 7
-päiväkodissa ei saa olla lapsia, jotka haetaan lähempänä 5
-päiväkodissa ei saa mistään syystä olla maa Han muu tt aj ien lapsia, koska niiden vanhemmat loisii kotona
-päiväkodissa ei saa olla työttömien lapsia
-päiväkodissa ei saa olla lapsia, joiden vanhemmilla on pitkä työmatka
-päiväkodissa ei saa olla etätyöntekijöiden lapsiaKenen ihmeen lapsia siellä päiväkodissa saa olla? Vain niiden, jotka ovat osa-aikatyössä ja hoitoaika on max 8h tai hoitohenkilökunnan lapsia.
Lapset hoidetaan kotona, kunnes menevät kouluun. Jos siihen ei pysty niin lapsia ei tehdä muiden hoidettaviksi.
Miten ne voi hoitaa kotona, kun ei kuitenkaan saa loisia muiden rahoilla?
Olisit miettinyt sitä ennen porsimistasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoito voi 9teoriassakaan olla niin laadukasta kuin päivähoito, kun päivähoidossa ulkoillaan kaksi tuntia, leikitään muiden lasten kanssa, joku laittaa ruoan ja siivoaa. Jos tähän vaaditaan päiväkodissakin kolmen ihmisen työpanoksen niin, miten kotihoito voisi olla samantasoista? Jos laittaa ruokaa itse niin työpäivästä jo tunti on mennyt pelkkään ruoanlaittoon ja lapsi on tällöin aivan yksin.
No onpa tulkinta. Minun kotona kolmevuotiaiksi asti hoitamani lapset ulkoilivat vähintään neljä tuntia päivässä puistossa, metsässä tai kerrostalon leikkipihalla muiden samanikäisten kotihoidossa olevien lasten kanssa vanhempien valvonnassa. Kotona leikittiin, askarreltiin, luettiin ja laulettiin. Siivota voi ja laittaa ruokaa, kun lapset ovat päiväunilla tai "auttelevat" mukana. Päiväkodin aloittaessaan sopeutuivat nopeasti ja kaikki taidot oli vähintään samalla viivalla muiden kanssa.
Olen kiitollinen, että olin pystynyt säästämään rahaa kotihoitoa varten. Ymmärrän, ettei se ole kaikille mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän viikonlopun saldoa:
-Päiväkodissa ei saa olla alle 1v ikäisiä
-päiväkodissa ei saa olla lapsia, joiden sisarus on kotona
-päiväkodissa ei saa olla sellaisia lapsia jotka tuodaan heti kun päiväkoti aukeaa eikä mielellään niitä jotka tulee heti 7
-päiväkodissa ei saa olla lapsia, jotka haetaan lähempänä 5
-päiväkodissa ei saa mistään syystä olla maa Han muu tt aj ien lapsia, koska niiden vanhemmat loisii kotona
-päiväkodissa ei saa olla työttömien lapsia
-päiväkodissa ei saa olla lapsia, joiden vanhemmilla on pitkä työmatka
-päiväkodissa ei saa olla etätyöntekijöiden lapsiaKenen ihmeen lapsia siellä päiväkodissa saa olla? Vain niiden, jotka ovat osa-aikatyössä ja hoitoaika on max 8h tai hoitohenkilökunnan lapsia.
Lapset hoidetaan kotona, kunnes menevät kouluun. Jos siihen ei pysty niin lapsia ei tehdä muiden hoidettaviksi.
Miten ne voi hoitaa kotona, kun ei kuitenkaan saa loisia muiden rahoilla?
Olisit miettinyt sitä ennen porsimistasi.
Anna nyt vähän armoa. Ensimmäisen lapsen saaneet usein luulee, että sen lapsen saa viedä päiväkotiin. Vasta toisen kanssa tietää että missään nimessä ei pidä viedä missään tilanteessa tai mistään syystä lasta hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.
Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.
En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.
Tämä on kyllä totta, vaikkei sitä moni myönnä. Olen tutustunut lasten kautta moniin perheisiin alkaen siitä, kun lapset ovat aloittaneet päiväkodin. Monen perheen äiti on ollutkin kotiäitinä, mutta se ei ole todellakaan taannut lapselle ruusuista tulevaisuutta, oikeastaan päinvastoin. Tiedän näitä perheitä, jossa kotiäidin lapsi on otettu huostaan tai tiedän lapsen käyttävän nyt aikuisena huumeita. Minä en ole huomannut korrelaatiota sen välillä, että kotiäitiys suojaisi lasta millään tavalla tai takaisi parempaa tulevaisuutta. Niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet työelämään, niiden perheiden lapset ovat harrastaneet ja nykyisin opiskelevat yliopistossa. Joihinkin asioihin tulee vaan näkökulmaa siinä vaiheessa kun sitä ikää tulee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Minulla on rakastaja, joka maksaa mielellään perheensä "viulut" eikä vaimo kysele turhia. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Niin, katsos tyttö kun perheitäkin on kovin erilaisia. Toiset voi elää kuin Onnelassa, toisilla on rahaa tuskin ruokaan. Mutta sitähän sinä et voi vielä käsittää. Et sitäkään, että ihmisen elämässä voi sattua kaikenlaista mikä voi vaikka romauttaa talouden. Toiset voi joutua vaikka työttömäksi, se elättäjämieskin voi yllättäen kuolla tai vain lähteä menemään, talo palaa, mitä vain. Kun ehdit minun ikääni, elämään tulee hieman realismia. Toki kaikki nämä asiat eivät ole vain minulle sattuneet, vaan oppia voi myös toisten kokemuksista. Ihmisen elämä ei ole niin stabiili että kukaan voisi antaa toiselle elämänmittaisia ohjeita minkään suhteen.
Hei miten ihanan nokkela elämän kova koulu tyyli sinulla kirjoittaa! Olen siis edelleen tuo täysin todellisuudesta vieraantunut opettaja, sama nainen kenen lapset on vielä kotona, nainen kenellä on mennyt luottotiedot ja kenen perheen rahoista (minun säästöistä) osa menee velkojen makseluun sekä myös kuukausittaisiin sairaskuluihin, jotka ovat yli jopa satasen. Et tiedä yhtään millaisista lähtökohdista ja köyhyydestä olen itse ponnistanut, miten paljon penniä ollaan venytetty ja asioita järjestelty että saadaan tämä toimimaan. Mutta mistäänhän minä en täällä onnelassani voi mitään tietää, höpsö nuori ope.
Koska olen totaaliyh. Kannatti kyllä mennä, sain vakityön paikasta johon menin nopealla aikataululla sijaisuuteen kun vauva 11kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.
Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.
En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.
Tämä on kyllä totta, vaikkei sitä moni myönnä. Olen tutustunut lasten kautta moniin perheisiin alkaen siitä, kun lapset ovat aloittaneet päiväkodin. Monen perheen äiti on ollutkin kotiäitinä, mutta se ei ole todellakaan taannut lapselle ruusuista tulevaisuutta, oikeastaan päinvastoin. Tiedän näitä perheitä, jossa kotiäidin lapsi on otettu huostaan tai tiedän lapsen käyttävän nyt aikuisena huumeita. Minä en ole huomannut korrelaatiota sen välillä, että kotiäitiys suojaisi lasta millään tavalla tai takaisi parempaa tulevaisuutta. Niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet työelämään, niiden perheiden lapset ovat harrastaneet ja nykyisin opiskelevat yliopistossa. Joihinkin asioihin tulee vaan näkökulmaa siinä vaiheessa kun sitä ikää tulee lisää.
Kotiäitiys on varmaan hyväksi, jos äiti jaksaa olla todella aktiivinen koko kotiäitiyden ajan. Jos taas ei jaksa, niin lapsen olisi ehkä parempi päiväkodissa.
Rehellisesti sanottuna kaikista ei ole kotiäidiksi (itse kuulun tähän porukkaan), vaan oikeastaan aika harvasta. Lapset on ihania jne, mutta tarvitsen työn vastapainoksi lapsiperhearjelle. Se ei tee minusta yhtään huonompaa äitiä.
On myös paljon kotiäitejä, joiden kannattaisi harkita edes osa-aikaista työtä tasapainottamaan sitä arkea. Tunnen itsekin monta kotiäitiä, jotka lähinnä selviää siitä kotiäitiydestä. Toki myös kotiäitejä, jotka ainakin ulospäin on aivan mahtavia ja kotiäitiys sopii heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Niin, katsos tyttö kun perheitäkin on kovin erilaisia. Toiset voi elää kuin Onnelassa, toisilla on rahaa tuskin ruokaan. Mutta sitähän sinä et voi vielä käsittää. Et sitäkään, että ihmisen elämässä voi sattua kaikenlaista mikä voi vaikka romauttaa talouden. Toiset voi joutua vaikka työttömäksi, se elättäjämieskin voi yllättäen kuolla tai vain lähteä menemään, talo palaa, mitä vain. Kun ehdit minun ikääni, elämään tulee hieman realismia. Toki kaikki nämä asiat eivät ole vain minulle sattuneet, vaan oppia voi myös toisten kokemuksista. Ihmisen elämä ei ole niin stabiili että kukaan voisi antaa toiselle elämänmittaisia ohjeita minkään suhteen.
Hei miten ihanan nokkela elämän kova koulu tyyli sinulla kirjoittaa! Olen siis edelleen tuo täysin todellisuudesta vieraantunut opettaja, sama nainen kenen lapset on vielä kotona, nainen kenellä on mennyt luottotiedot ja kenen perheen rahoista (minun säästöistä) osa menee velkojen makseluun sekä myös kuukausittaisiin sairaskuluihin, jotka ovat yli jopa satasen. Et tiedä yhtään millaisista lähtökohdista ja köyhyydestä olen itse ponnistanut, miten paljon penniä ollaan venytetty ja asioita järjestelty että saadaan tämä toimimaan. Mutta mistäänhän minä en täällä onnelassani voi mitään tietää, höpsö nuori ope.
Teillä kyllä elämä pahenee sitä tahtia joka viestin myötä, että kannattaa miettiä montako viestiä kirjoittaa.
Tekstin avaaja tässä, moi. Onpas täällä tulistunutta keskustelua. Tarkoitukseni ei tällä avauksella ollut luoda vastakkainasetteluja kotona hoitamisen ja meille vakassa aloittamisen välille, kun lapsi on alle vuoden ikäinen. Vaan kysyä, miksi haet lapsellesi KOKOAIKAISEN paikan.
Meillä on käytössä enimmillään 5 tuntia, sitten 5-7 tuntia sekä yli 7 tuntia päivässä palveluntarpeen kategoriat. Lisäksi perhe voi ilmoittaa säännölliset vapaapäivät kuukausittain.
Tällä hetkellä ryhmässämme on 11-kuisista vauvoista alkaen pienokaisia, jotka ovat viitenä päivänä viikossa jopa 9 tuntia päivässä vakassa. Kyllä me näistä ihanuuksista vasun mukaisesti sensitiivisesti ja oppimisesta, kehityksestä ja hyvinvoinnista huolta pidetään ammattitaitoisesti. Mutta me usein pohdimme alalla, miksi huoltajat tai jos ei ole kahta huoltajaa niin vaikka isovanhempi/kaveri/naapuri tms. vuorottele lapsen tuonnin ja haun ajoissa, jotta lapsella olisi lyhyempi päivä. Esim. toinen aloittaisi (varsinkin etä-)työpäivän tai opintopäivän aiemmin aamulla ja toinen hakee vastaavasti myöhemmin.
Eikä huoltajan loma-aikoina olla varhaiskasvatuksessa, ellei todella ole lastensuojelullinen tai lapsen kehitykseen/terveyteen kytkeytyvä perusteltu tarve.
Tämä ala on meille monelle ammattikasvattajalle sydämenasia ja lasten rinnallakulkeminen on meille vilpittömästi tärkeää. Mutta toivomme kohtuullisuutta odotuksissanne, hyvät huoltajat. Toivomme sujuvaa kasvatuskumppanuutta, ymmärrystä puolin ja toisin.
Tottakai yksivuotiaat ja vauvatkin ovat tervetulleet meille saamaan kokemuksia ja oppimaan ajattelun taitoja, kielten rikasta maailmaa, lähiympäristössä toimimista, kokea ilmaisun monia muotoja sekä oppimaan arjen moninaisia taitoja. Löytämään kunkin lapsen vahvuuksia. Rakennetaan jokainen lapsi vahvaksi, kuten eräs suuresti ihailemani pedagogi toteaa. Vaka kuuluu kaikille. Vaka on kaikkien alle kouluikäisten oikeus ja hyöty.
Arkemme on täyttö- ja käyttöasteiden tiiraamista ja hyppelehtimistå kesken päivän auttamaan naapuriryhmiä. Oikeasti pyydämme vain ymmärrystä ja kohtuullisuutta lastenne hoitokellonaikoihin. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Niin, katsos tyttö kun perheitäkin on kovin erilaisia. Toiset voi elää kuin Onnelassa, toisilla on rahaa tuskin ruokaan. Mutta sitähän sinä et voi vielä käsittää. Et sitäkään, että ihmisen elämässä voi sattua kaikenlaista mikä voi vaikka romauttaa talouden. Toiset voi joutua vaikka työttömäksi, se elättäjämieskin voi yllättäen kuolla tai vain lähteä menemään, talo palaa, mitä vain. Kun ehdit minun ikääni, elämään tulee hieman realismia. Toki kaikki nämä asiat eivät ole vain minulle sattuneet, vaan oppia voi myös toisten kokemuksista. Ihmisen elämä ei ole niin stabiili että kukaan voisi antaa toiselle elämänmittaisia ohjeita minkään suhteen.
Hei miten ihanan nokkela elämän kova koulu tyyli sinulla kirjoittaa! Olen siis edelleen tuo täysin todellisuudesta vieraantunut opettaja, sama nainen kenen lapset on vielä kotona, nainen kenellä on mennyt luottotiedot ja kenen perheen rahoista (minun säästöistä) osa menee velkojen makseluun sekä myös kuukausittaisiin sairaskuluihin, jotka ovat yli jopa satasen. Et tiedä yhtään millaisista lähtökohdista ja köyhyydestä olen itse ponnistanut, miten paljon penniä ollaan venytetty ja asioita järjestelty että saadaan tämä toimimaan. Mutta mistäänhän minä en täällä onnelassani voi mitään tietää, höpsö nuori ope.
Siis se oletkin sinä joka on munannut omat asiansa, ja katsot että sinulla on saumaa viisastella itseäsi vanhemmalle ihmiselle. Voin kertoa, että en ole mikään elämämkoululainen. Minulla on korkeakoulututkinto ja 25 vuoden työura takana. Olen TYÖLLÄNI ja nimenomaan KOVALLA TYÖLLÄ maksanut asuntolainani paristakin asunnosta, autoni, osani lasten harrastuksista ja näin ollen minua pelkästään ärsyttää tuollainen teinityttö jolla on kanttia tulla viisastelemaan ja neuvomaan miten sitä elämää pitää elää. Voisin puolestani opettaa sinua, miten taloutta hoidetaan niin ettei mene konkurssiin. Jos sinulla on jo luottotiedot menneet, hoida omat asiasi kuntoon, ota lusikka kauniiseen käteen ja hieman nöyryyttä nyt tyttö. Tyttö sinä minulle olet etkä mitään muuta. Lapsellinen tytönhupakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.
Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.
En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.
Tämä on kyllä totta, vaikkei sitä moni myönnä. Olen tutustunut lasten kautta moniin perheisiin alkaen siitä, kun lapset ovat aloittaneet päiväkodin. Monen perheen äiti on ollutkin kotiäitinä, mutta se ei ole todellakaan taannut lapselle ruusuista tulevaisuutta, oikeastaan päinvastoin. Tiedän näitä perheitä, jossa kotiäidin lapsi on otettu huostaan tai tiedän lapsen käyttävän nyt aikuisena huumeita. Minä en ole huomannut korrelaatiota sen välillä, että kotiäitiys suojaisi lasta millään tavalla tai takaisi parempaa tulevaisuutta. Niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet työelämään, niiden perheiden lapset ovat harrastaneet ja nykyisin opiskelevat yliopistossa. Joihinkin asioihin tulee vaan näkökulmaa siinä vaiheessa kun sitä ikää tulee lisää.
Kotiäitiys on varmaan hyväksi, jos äiti jaksaa olla todella aktiivinen koko kotiäitiyden ajan. Jos taas ei jaksa, niin lapsen olisi ehkä parempi päiväkodissa.
Rehellisesti sanottuna kaikista ei ole kotiäidiksi (itse kuulun tähän porukkaan), vaan oikeastaan aika harvasta. Lapset on ihania jne, mutta tarvitsen työn vastapainoksi lapsiperhearjelle. Se ei tee minusta yhtään huonompaa äitiä.
On myös paljon kotiäitejä, joiden kannattaisi harkita edes osa-aikaista työtä tasapainottamaan sitä arkea. Tunnen itsekin monta kotiäitiä, jotka lähinnä selviää siitä kotiäitiydestä. Toki myös kotiäitejä, jotka ainakin ulospäin on aivan mahtavia ja kotiäitiys sopii heille.
Hyvä kommentti! Se on just näin. Riippuu paljon asuinpaikasta/tukiverkosta/liikkumamahdollisuuksista jne. millaista kotihoito on ja miten kotona oleva aikuinen sen jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen keskiluokkalaisia ihmisiä ketkä eivät pysty yli vuotta olemaan kotona. Itse olen luokanope ja kotona kolmatta vuotta. Laina tauolle hoitovapaaksi tai opiskelemaan. Säästöjä oli vähän(muutamia tonneja) mutta juuri tätä ajanjaksoa varten halusinkin ne käyttää. Minä saan olla se joka näkee lapseni tärkeät hetket ja opettaa tutustumaan maailmaan, ja lapsieni ei tarvitse kokea hylkäämistä ihan vaan siksi että yksilö ei osaa hoitaa asioitaan yhteiskunnassa paremmin.😊
Niin, mutta sinä et pysty muutaman tonnin säästöilläsi keskiluokkaista elämääsi rahoittamaan, tämä on vain fakta. Saat olla kotona, koska miehesi maksaa viulut.
Tottakai mieheni maksaa viulut. Miksi ei maksaisi jos jaamme elämämme kotimme ja lapsemme? Olen kuitenkin säästöistäni osallistunut sen verran mitä voin.oliko tän tarkotus olla joku servaus?
Niin, katsos tyttö kun perheitäkin on kovin erilaisia. Toiset voi elää kuin Onnelassa, toisilla on rahaa tuskin ruokaan. Mutta sitähän sinä et voi vielä käsittää. Et sitäkään, että ihmisen elämässä voi sattua kaikenlaista mikä voi vaikka romauttaa talouden. Toiset voi joutua vaikka työttömäksi, se elättäjämieskin voi yllättäen kuolla tai vain lähteä menemään, talo palaa, mitä vain. Kun ehdit minun ikääni, elämään tulee hieman realismia. Toki kaikki nämä asiat eivät ole vain minulle sattuneet, vaan oppia voi myös toisten kokemuksista. Ihmisen elämä ei ole niin stabiili että kukaan voisi antaa toiselle elämänmittaisia ohjeita minkään suhteen.
Hei miten ihanan nokkela elämän kova koulu tyyli sinulla kirjoittaa! Olen siis edelleen tuo täysin todellisuudesta vieraantunut opettaja, sama nainen kenen lapset on vielä kotona, nainen kenellä on mennyt luottotiedot ja kenen perheen rahoista (minun säästöistä) osa menee velkojen makseluun sekä myös kuukausittaisiin sairaskuluihin, jotka ovat yli jopa satasen. Et tiedä yhtään millaisista lähtökohdista ja köyhyydestä olen itse ponnistanut, miten paljon penniä ollaan venytetty ja asioita järjestelty että saadaan tämä toimimaan. Mutta mistäänhän minä en täällä onnelassani voi mitään tietää, höpsö nuori ope.
Siis se oletkin sinä joka on munannut omat asiansa, ja katsot että sinulla on saumaa viisastella itseäsi vanhemmalle ihmiselle. Voin kertoa, että en ole mikään elämämkoululainen. Minulla on korkeakoulututkinto ja 25 vuoden työura takana. Olen TYÖLLÄNI ja nimenomaan KOVALLA TYÖLLÄ maksanut asuntolainani paristakin asunnosta, autoni, osani lasten harrastuksista ja näin ollen minua pelkästään ärsyttää tuollainen teinityttö jolla on kanttia tulla viisastelemaan ja neuvomaan miten sitä elämää pitää elää. Voisin puolestani opettaa sinua, miten taloutta hoidetaan niin ettei mene konkurssiin. Jos sinulla on jo luottotiedot menneet, hoida omat asiasi kuntoon, ota lusikka kauniiseen käteen ja hieman nöyryyttä nyt tyttö. Tyttö sinä minulle olet etkä mitään muuta. Lapsellinen tytönhupakko.
Apua, eiköhän tähän ole hyvä lopettaa 😄 k byee t. Onnelan ope
Vierailija kirjoitti:
Tekstin avaaja tässä, moi. Onpas täällä tulistunutta keskustelua. Tarkoitukseni ei tällä avauksella ollut luoda vastakkainasetteluja kotona hoitamisen ja meille vakassa aloittamisen välille, kun lapsi on alle vuoden ikäinen. Vaan kysyä, miksi haet lapsellesi KOKOAIKAISEN paikan.
Meillä on käytössä enimmillään 5 tuntia, sitten 5-7 tuntia sekä yli 7 tuntia päivässä palveluntarpeen kategoriat. Lisäksi perhe voi ilmoittaa säännölliset vapaapäivät kuukausittain.
Tällä hetkellä ryhmässämme on 11-kuisista vauvoista alkaen pienokaisia, jotka ovat viitenä päivänä viikossa jopa 9 tuntia päivässä vakassa. Kyllä me näistä ihanuuksista vasun mukaisesti sensitiivisesti ja oppimisesta, kehityksestä ja hyvinvoinnista huolta pidetään ammattitaitoisesti. Mutta me usein pohdimme alalla, miksi huoltajat tai jos ei ole kahta huoltajaa niin vaikka isovanhempi/kaveri/naapuri tms. vuorottele lapsen tuonnin ja haun ajoissa, jotta lapsella olisi lyhyempi päivä. Esim. toinen aloittaisi (varsinkin etä-)työpäivän tai opintopäivän aiemmin aamulla ja toinen hakee vastaavasti myöhemmin.
Eikä huoltajan loma-aikoina olla varhaiskasvatuksessa, ellei todella ole lastensuojelullinen tai lapsen kehitykseen/terveyteen kytkeytyvä perusteltu tarve.
Tämä ala on meille monelle ammattikasvattajalle sydämenasia ja lasten rinnallakulkeminen on meille vilpittömästi tärkeää. Mutta toivomme kohtuullisuutta odotuksissanne, hyvät huoltajat. Toivomme sujuvaa kasvatuskumppanuutta, ymmärrystä puolin ja toisin.
Tottakai yksivuotiaat ja vauvatkin ovat tervetulleet meille saamaan kokemuksia ja oppimaan ajattelun taitoja, kielten rikasta maailmaa, lähiympäristössä toimimista, kokea ilmaisun monia muotoja sekä oppimaan arjen moninaisia taitoja. Löytämään kunkin lapsen vahvuuksia. Rakennetaan jokainen lapsi vahvaksi, kuten eräs suuresti ihailemani pedagogi toteaa. Vaka kuuluu kaikille. Vaka on kaikkien alle kouluikäisten oikeus ja hyöty.
Arkemme on täyttö- ja käyttöasteiden tiiraamista ja hyppelehtimistå kesken päivän auttamaan naapuriryhmiä. Oikeasti pyydämme vain ymmärrystä ja kohtuullisuutta lastenne hoitokellonaikoihin. Kiitos.
Mutta me usein pohdimme alalla, miksi huoltajat tai jos ei ole kahta huoltajaa niin vaikka isovanhempi/kaveri/naapuri tms. vuorottele lapsen tuonnin ja haun ajoissa, jotta lapsella olisi lyhyempi päivä.
Isovanhemmat asuvat eri paikkakunnilla ja ovat vielä työelämässä, työaikoihin ei voi joka alalla vaikuttaa (voitko itse päiväkodissa päättää työaikasi?), kavereita tuskin innostaa hoitaa muiden lapsien päiväkotikuskailuja ja naapureille en lastani luovuttaisi. Ihan ihmeellisiä odotuksia täällä ihmisillä, että ne lapset vaan viedään huvikseen hoitoon kun kyllähän naapuri ne hoitaa ja isovanhemmatkin ovat huivipäisiä mummoja eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yli puolet lapsista on hoidettu viimeisen 35v aikana 3v kotona.
Lopputulos, yhä useampi lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa tai terapiaa, mt-ongelmat yleisiä, yhä nuoremmat jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kiusaaminen ja pahoinvointi yleistä jne.Vielä 80-luvun alkuun saakka äitiysloma oli 1-3kk, ei tunnettu perhevapaita, lapset vietiin hoitoon 1-3kk iässä tai jos hoidettiin kotona, lapsia hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, nuoret kotiapulaiset tai lapsipiiat, vanhemmat sisaret, kun nuoret ja terveet vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön.
En olisi noin varma, kuin ap. kotihoidon paremmuudesta, ainakaan se ei näy lapsen etuna myöhemmässä elämässä. Esim. sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä olosta on paljon opittavaa.
Tämä on kyllä totta, vaikkei sitä moni myönnä. Olen tutustunut lasten kautta moniin perheisiin alkaen siitä, kun lapset ovat aloittaneet päiväkodin. Monen perheen äiti on ollutkin kotiäitinä, mutta se ei ole todellakaan taannut lapselle ruusuista tulevaisuutta, oikeastaan päinvastoin. Tiedän näitä perheitä, jossa kotiäidin lapsi on otettu huostaan tai tiedän lapsen käyttävän nyt aikuisena huumeita. Minä en ole huomannut korrelaatiota sen välillä, että kotiäitiys suojaisi lasta millään tavalla tai takaisi parempaa tulevaisuutta. Niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet työelämään, niiden perheiden lapset ovat harrastaneet ja nykyisin opiskelevat yliopistossa. Joihinkin asioihin tulee vaan näkökulmaa siinä vaiheessa kun sitä ikää tulee lisää.
Kotiäitiys on varmaan hyväksi, jos äiti jaksaa olla todella aktiivinen koko kotiäitiyden ajan. Jos taas ei jaksa, niin lapsen olisi ehkä parempi päiväkodissa.
Rehellisesti sanottuna kaikista ei ole kotiäidiksi (itse kuulun tähän porukkaan), vaan oikeastaan aika harvasta. Lapset on ihania jne, mutta tarvitsen työn vastapainoksi lapsiperhearjelle. Se ei tee minusta yhtään huonompaa äitiä.
On myös paljon kotiäitejä, joiden kannattaisi harkita edes osa-aikaista työtä tasapainottamaan sitä arkea. Tunnen itsekin monta kotiäitiä, jotka lähinnä selviää siitä kotiäitiydestä. Toki myös kotiäitejä, jotka ainakin ulospäin on aivan mahtavia ja kotiäitiys sopii heille.
Hyvä kommentti! Se on just näin. Riippuu paljon asuinpaikasta/tukiverkosta/liikkumamahdollisuuksista jne. millaista kotihoito on ja miten kotona oleva aikuinen sen jaksaa.
Hyvä kommentti niiden mielestä, jotka eivät viitsi hoitaa lapsiaan.
-Kodin ja kummankin vanhemman työpaikan pitää olla kilometrin sisällä päiväkodilta
-molempien vanhempien pitää olla töissä (ei etä)
- työn pitää molemmilla vanhemmilla olla sellainen että lapsi tulee vasta aamupalalle (mieluummin jälkeen) ja haetaan neljältä (mieluummin välipalan jälkeen). Ei kuitenkaan 9-15 välillä, koska se häiritsee.
- lapsen pitää olla ainakin yli 1 mielellään yli 3
-lapsi ei saa olla haastava
-pitää olla varaa ostaa lapselle juuri ne varusteet mitä päiväkotiin halutaan, ei saa haitata jos jotain menee pilalle tai häviää. Varusteiden pitää olla uusia, että niissä on vain 1 nimi.
Ei ole vaikeaa.