Mikä oikeus on ohjeistaa lapsen vanhempaa, jos itsellään ei ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Eihän aikuisellekaan sanota, että sinun kannattaisi mennä johonkin kerhoon, että reipastut vähän.

sanotaanhan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton aikuinen voi olla myös ammattikasvattaja, usko tai älä. Hänellä voi olla enemmän lapsenhoitokokemusta kuin vaikka jollain 11 lasta synnyttäneellä naisella. Hän voi jopa tietää miltä raskaus, synnytys ja siihen liittyvät asiat tuntuvat. Joko omasta kokemuksesta tai empatiakykynsä turvin. Lapseton ihminen voi olla myös vanhempi tai siihen rinnastettavassa tilanteessa.

On käsittämätöntä, että meillä on maassa naisia, jotka ovat synnyttäneet ja kasvattaneet lapsia eivätkä tajua näin yksinkertaisia asioita.

Toiseksi. Minulla on lapsia, lisäksi olin täydessä vastuussa lapsista jo 15-vuotiaasta lähtien. Omaa sisarustani hoidin useinkin ja hoidin myös hänen asioitaan. Tämä kaikki oli minulle hyvin luontaista.

Se, että joku äiti kokee lapsesta huolehtimisen raskaana tai vaikeana ydinfysiikkaana, niin kertoo ehkä enemmän sen äidin omista puuttellisesti suoritetuista kehityshaasteista kuin siitä, että lapseton ei muka voisi sellaiseen kyetä tai sitä maailmaa ymmärtää.

Empatia. Siinä on se salaisuus.

Empatia?

Lapseton omaa kokemusta synnytyksistä? Ja omaa kokemusta suurperheen kasvattamisesta enemmän kuin 11 lapsen äiti? Hei, ei se nyt ihan niin mene että se on sama jos hoidat lapsia työksesi tai kasvatat 100%:n vastuulla suurperhettä. Tai että jos olet itse synnyttänyt, tai katsonut synnytysleffan.

vaikka paljastit käsittämättömän aukon sivistyksessäsi, niin lapsettomillakin ihmisillä voi olla ihan omakohtaistaki kokemusta synnytyksestä ja raskaana olemisesta. Tule pois sieltä tynnyristäsi, kiitos. Ja todellakin: empatiakyvyllä voi asettua toisen asemaan ja ymmärtää mitä hän kokee. Minä tiesin jo ennen omia lapsia mitä vaatii lapsiperhearjen pyörittäminen ja miten vastuullista se on.

Mä olen nyt 16 wee ja ole tosi ujo mutta sentään hyvä koulussa. Meidän naapurissa on asunut niin kauan kuin muistan mun äitiä nuorempi nainen joka tuppaa varsinkin mun takia neuvomaan mun äitiä ja perustelee aina sillä että on ammatiltaan hoitaja. Mun itse tunto vain rapistuu. Me ollaan köyhiä eikä meillä ole mitään mahdollisuutta muuttaa täältä. Se ajattelen päässään sellaisia skenaarioita päässään mitä ei ole edes olemassakaan saa mun jo entuudestaan väsyneen äidin itkemään ja pelottelee mun pikkusisaruksia lasuilla. Mä oo saanut valtavasti tukea erillaisista introvertti ryhmistä jossa mut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Mut on kaksi asiaa minkä takia Mä en voi olla Mä tän ammatiltaan ratsastavan lapsettoman naisen mielestä. Ole nuori. Hänen sanojen mukaan liian nätti olemaan introvertti ja pukeudun mieluummin poikien vaatteisiin. Siis voin ihan käsi koraanilla tai raamatulla sanoa että jos mä voittaisin lotossa se olisi mun ÄITI jonka Mä veisin pois tästä helvetiltä tuntuvasta kerrostalosta iäksi ja hemmottelisin piloille. Hän on ollut mitä parhain äiti meille.HEI HOITAJAT, AMMATILLA RATSASTAMINEN KAIKISSA ASIOISSA ON AIKA RASKASTA MEILLE MUILLE!!!! Voitteko pliis rn tiedä. Opetella käytöstavat?

Mun sisko jolla ei ole lapsia tapatti melkein mun kaksi lasta koska hän lapsettomana halusi näyttää että on ok antaa siedätystä lapselle hengenvaarallisessa allergiassa.. en kuuntele tosiaankaan lapsettomia enää. En jaksa.. se on helppo sanoa kun ei itse koe.. oli mikä asia tahansa.. lapsen saanti ei ole poikkeus tässä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton sanoo että ei kannata antaa lapsen tunkea herneitä nenään, niin se on väärin, koska kyllä äiti tietää paremmin ja jos hänestä se on ihan ok, niin kukaan lapseton ei saa sanoa mitään? Jos toinen äiti sanois, niin se ois sitten eri juttu. 

Mä en usko todellakaan että ne neuvot on ton kaltaisia. Ne on yleensä sellaisia että olen lukenut jostain jota en muista mistä että lapsen kanssa täytyy tehdä näin. Ja sitten niitä samoja keskustelua näiden lapsettomien itämaan tietäjien kanssa käydään. Kun he ei tiedä edes kuinka paljon jotain konsteja vanhemmat on jo käyneet läpi ja tietää varsinkin vieraskoreiden lastensa todellisen luonteen. Neuvoin kerran yhtä nuorta äitiä hankkimaan uuden kaveripiirin jossa olisi oikeasti äiti ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää konkreettisesti mistä hän puhuu. Puolen vuoden päästä tavattiin taas hiekkalaatikolla ja hän sanoi että hänestä tuntuu että hänen masennuksensa ja ahdistuksensa on lievittänyt. Te lapsettomat ootte tosi ylimielisiä. Te ette ole valvoneet yhtään niin paljon kuin lapsen vanhemmat. Silti teillä on aina pokkaa halveksia heitä ja jakaa levänneiden aivojen vinkkejä jotka on olleet ihan varmasti niiden vanhempienkin mielessä ensimmäisenä. Tiedättekö millaista on kuulla niitä samoja vinkkejä jostain herneestä kolmelta eri lapsettomalta..? Jotka elää ihan eri elämäntilannetta.. tietäen että kaksi niistä ns hyvä tahtovista neuvojista tulee saamaan elämänsä yllätyksen sitten jos saavat omia lapsia. Ja tässä vaiheessa et edes halua sanoa heille ääneen sitä vaan toivot että heillä menee oikeasti hyvin. Koska tiedät ettei he ehkä kestäisi sitä kun ne tosi elämän faktat iskee päin naamaa..

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että heti projisoidaan oma kokemus jonkun muun lapseen.

(Koska minä olin ujo lapsi enkä halunnut kerhoon, kukaan muukaan ei voi hyötyä siitä.)

Koska kaikki ovat niin kuin minä.

Tutkimusten mukaan päiväkodissa olleet lapset ovat sosiaalisempia kuin kotona olleet, vaikka olisi sisaruksia.

Mä oon se introvertti 16 wee ja ei. En todellakaan nauttinut olla kerhoissa mun kiusaajien kanssa jotka repi mun tukkaa. Mut meidän naapurin HOITAJAN mielestä se oli oikein oiva paikka mulle. Koska olen viallinen. En ole reipas vaikka pärjään koulussa. Tarvitsen olla yksin. Jännä että te puututtua toistenne elämään niin hanakasti vaikka omakaan elämä ei ole kunnossa.. missä lienee vika.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että heti projisoidaan oma kokemus jonkun muun lapseen.

(Koska minä olin ujo lapsi enkä halunnut kerhoon, kukaan muukaan ei voi hyötyä siitä.)

Koska kaikki ovat niin kuin minä.

Tutkimusten mukaan päiväkodissa olleet lapset ovat sosiaalisempia kuin kotona olleet, vaikka olisi sisaruksia.

Mitä nuorempana oppii sosiaaliseksi, niin sen helpompaa on elämä jatkossa. Itse olin aivan jäätävän ujo lapsena sekä nuorena aikuisena ja se teki erittäin paljon hallaa elämälleni. Vasta joskus yli 30 vuotiaana pääsin eroon ujoudesta ja nykyään olen paljon vapautuneempi.

Toki kaikille ei samat metodit toimi, mutta itse pääsin eroon ahdistuneisuudestani ja ujoudestani sekä herkkyydestäni ihan vaan pakottmalla itseni tilanteisiin missä oli pakko olla sosiaalinen.

Tuossa nyt on vaan se virhe, että kouluun meno ei tee automaattisesti ujosta vapautuneempaa, kerhoon meno vielä vähemmän, kun siellä käydään niin harvoin. Ujolle on hyödyllisempää mennä sinne kerhoon vaikka kaverin kanssa kuin yksin. Olen elämäni aikana ohjannut paljon kerhotoimintaa ja partiotoiminnassa ollut mukana yli 30 vuotta, myös koloilloissa. Paljon on sinä aikana käsitykset muuttuneet. Nyt lähdetään siitä, että joukkoon voi liittyä omana itsenään. Toimintaa on paljon pienryhmissä ja pareittain, ei enää kaikki isolla joukolla yhtä paljon kuin ennen. Ujoa ei väkipakolla yritetä reipastuttaa. Myös mielenkiinnonkohteita huomioidaan paremmin. Jos lapsi/nuori on joka päivä koulussa sosiaalistumassa, kerhon tai partion tehtävä ei ole vaatia häntä sosiaalistumaan lisää vapaa-ajalla, vaikka siihen kannustetaan. Koloillassakin voi olla, että osa leikkii ja pelaa ulkona ja osa vaikka leipoo sisällä pienessä ryhmässä.

Niin kuin sanoin, ei toimi kaikille. Tehkööt jokainen niin kuin haluaa, mutta halusin vain varoittaa siitä että liiallinen ujous voi vaikeuttaa lapsen elämää hyvin pitkälle työelämään asti. Niin kävi minulle ja on paljon elämästäni jäänyt elämättä ujouteni takia vuosikymmenien aikana.

Hei mä olen se 16 wee introvertti. On super paljon työpaikkoja johon ei vaadita olla se kovaäänisin. Mulla on oikeus olla mä. Mulla on mun introvertti yhteisö josta saan voimaa. Tuu säkin.

Mikä oikeus kenelläkään on arvostella muiden mielipiteitä?

Ei oo pakko uskoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton sanoo että ei kannata antaa lapsen tunkea herneitä nenään, niin se on väärin, koska kyllä äiti tietää paremmin ja jos hänestä se on ihan ok, niin kukaan lapseton ei saa sanoa mitään? Jos toinen äiti sanois, niin se ois sitten eri juttu. 

Mä en usko todellakaan että ne neuvot on ton kaltaisia. Ne on yleensä sellaisia että olen lukenut jostain jota en muista mistä että lapsen kanssa täytyy tehdä näin. Ja sitten niitä samoja keskustelua näiden lapsettomien itämaan tietäjien kanssa käydään. Kun he ei tiedä edes kuinka paljon jotain konsteja vanhemmat on jo käyneet läpi ja tietää varsinkin vieraskoreiden lastensa todellisen luonteen. Neuvoin kerran yhtä nuorta äitiä hankkimaan uuden kaveripiirin jossa olisi oikeasti äiti ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää konkreettisesti mistä hän puhuu. Puolen vuoden päästä tavattiin taas hiekkalaatikolla ja hän sanoi että hänestä tuntuu että hänen masennuksensa ja ahdistuksensa on lievittänyt. Te lapsettomat ootte tosi ylimielisiä. Te ette ole valvoneet yhtään niin paljon kuin lapsen vanhemmat. Silti teillä on aina pokkaa halveksia heitä ja jakaa levänneiden aivojen vinkkejä jotka on olleet ihan varmasti niiden vanhempienkin mielessä ensimmäisenä. Tiedättekö millaista on kuulla niitä samoja vinkkejä jostain herneestä kolmelta eri lapsettomalta..? Jotka elää ihan eri elämäntilannetta.. tietäen että kaksi niistä ns hyvä tahtovista neuvojista tulee saamaan elämänsä yllätyksen sitten jos saavat omia lapsia. Ja tässä vaiheessa et edes halua sanoa heille ääneen sitä vaan toivot että heillä menee oikeasti hyvin. Koska tiedät ettei he ehkä kestäisi sitä kun ne tosi elämän faktat iskee päin naamaa..

please, älä hanki enää lapsia. Ja anteeksi, että neuvoin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oikeus kenelläkään on arvostella muiden mielipiteitä?

Kaikilla. Mielipiteet ovat asioita, joista saa ja pitääkin väitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oikeus kenelläkään on arvostella muiden mielipiteitä?

Kaikilla. Mielipiteet ovat asioita, joista saa ja pitääkin väitellä.

Mitä hyötyä on väittelystä?

Vierailija kirjoitti:

Ei oo pakko uskoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton sanoo että ei kannata antaa lapsen tunkea herneitä nenään, niin se on väärin, koska kyllä äiti tietää paremmin ja jos hänestä se on ihan ok, niin kukaan lapseton ei saa sanoa mitään? Jos toinen äiti sanois, niin se ois sitten eri juttu. 

Mä en usko todellakaan että ne neuvot on ton kaltaisia. Ne on yleensä sellaisia että olen lukenut jostain jota en muista mistä että lapsen kanssa täytyy tehdä näin. Ja sitten niitä samoja keskustelua näiden lapsettomien itämaan tietäjien kanssa käydään. Kun he ei tiedä edes kuinka paljon jotain konsteja vanhemmat on jo käyneet läpi ja tietää varsinkin vieraskoreiden lastensa todellisen luonteen. Neuvoin kerran yhtä nuorta äitiä hankkimaan uuden kaveripiirin jossa olisi oikeasti äiti ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää konkreettisesti mistä hän puhuu. Puolen vuoden päästä tavattiin taas hiekkalaatikolla ja hän sanoi että hänestä tuntuu että hänen masennuksensa ja ahdistuksensa on lievittänyt. Te lapsettomat ootte tosi ylimielisiä. Te ette ole valvoneet yhtään niin paljon kuin lapsen vanhemmat. Silti teillä on aina pokkaa halveksia heitä ja jakaa levänneiden aivojen vinkkejä jotka on olleet ihan varmasti niiden vanhempienkin mielessä ensimmäisenä. Tiedättekö millaista on kuulla niitä samoja vinkkejä jostain herneestä kolmelta eri lapsettomalta..? Jotka elää ihan eri elämäntilannetta.. tietäen että kaksi niistä ns hyvä tahtovista neuvojista tulee saamaan elämänsä yllätyksen sitten jos saavat omia lapsia. Ja tässä vaiheessa et edes halua sanoa heille ääneen sitä vaan toivot että heillä menee oikeasti hyvin. Koska tiedät ettei he ehkä kestäisi sitä kun ne tosi elämän faktat iskee päin naamaa..

please, älä hanki enää lapsia. Ja anteeksi, että neuvoin.

No Suomeen ei tarvita yhtään Erica tapausta niin älä pliis säkään Hanki edes sitä kissaa.. xD

Vierailija kirjoitti:

Ei oo pakko uskoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton sanoo että ei kannata antaa lapsen tunkea herneitä nenään, niin se on väärin, koska kyllä äiti tietää paremmin ja jos hänestä se on ihan ok, niin kukaan lapseton ei saa sanoa mitään? Jos toinen äiti sanois, niin se ois sitten eri juttu. 

Mä en usko todellakaan että ne neuvot on ton kaltaisia. Ne on yleensä sellaisia että olen lukenut jostain jota en muista mistä että lapsen kanssa täytyy tehdä näin. Ja sitten niitä samoja keskustelua näiden lapsettomien itämaan tietäjien kanssa käydään. Kun he ei tiedä edes kuinka paljon jotain konsteja vanhemmat on jo käyneet läpi ja tietää varsinkin vieraskoreiden lastensa todellisen luonteen. Neuvoin kerran yhtä nuorta äitiä hankkimaan uuden kaveripiirin jossa olisi oikeasti äiti ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää konkreettisesti mistä hän puhuu. Puolen vuoden päästä tavattiin taas hiekkalaatikolla ja hän sanoi että hänestä tuntuu että hänen masennuksensa ja ahdistuksensa on lievittänyt. Te lapsettomat ootte tosi ylimielisiä. Te ette ole valvoneet yhtään niin paljon kuin lapsen vanhemmat. Silti teillä on aina pokkaa halveksia heitä ja jakaa levänneiden aivojen vinkkejä jotka on olleet ihan varmasti niiden vanhempienkin mielessä ensimmäisenä. Tiedättekö millaista on kuulla niitä samoja vinkkejä jostain herneestä kolmelta eri lapsettomalta..? Jotka elää ihan eri elämäntilannetta.. tietäen että kaksi niistä ns hyvä tahtovista neuvojista tulee saamaan elämänsä yllätyksen sitten jos saavat omia lapsia. Ja tässä vaiheessa et edes halua sanoa heille ääneen sitä vaan toivot että heillä menee oikeasti hyvin. Koska tiedät ettei he ehkä kestäisi sitä kun ne tosi elämän faktat iskee päin naamaa..

please, älä hanki enää lapsia. Ja anteeksi, että neuvoin.

Just todistit edellisen vastaajan väitteet todeksi..

No voisi myös olla hieman nöyrä ja ottaa välillä vastaa jotain vinkkejä. Ei varmaan suurin osa neuvojista pidä huonona ihmisenä sua tai arvostele vaa aidosti yrittää helpottaa arkeasi. Ei kenenkään meidän pää taivu 360 astetta joten miksi en ottaisi joltain jolla ei ole lapsia niin neuvoja vastaan. Se on taas tietty miten asia tullaan esittämään. Jos jossain ystävien kanssa ollessa joku alkaa kovaa ääneen neuvomaan voi tulla sellainen olo että ei ollut aikomus vilpittömästi auttaa vaan pahentaa muiden nähden oloani. Taas vastaavasti kahden kesken jotellessa ja yhdessä pohtien voidaan löytää hyviäkin ratkaisuja. Mutta muistutan että ei se tarkoita sitä että jos sulla on omasta mielestäsi se graalin malja käsissäsi sen toisen ihmisen tilanteeseen tee susta parempaa ihmistä jos sä haluat nolata hänet tai muuten vaan ilkkua. Ei kaikki ihmiset jaa neuvoja vilpittömästi oman kipeutensä takia.

Ei kukaan kovaääninen kirjoitti:

Mä olen nyt 16 wee ja ole tosi ujo mutta sentään hyvä koulussa. Meidän naapurissa on asunut niin kauan kuin muistan mun äitiä nuorempi nainen joka tuppaa varsinkin mun takia neuvomaan mun äitiä ja perustelee aina sillä että on ammatiltaan hoitaja. Mun itse tunto vain rapistuu. Me ollaan köyhiä eikä meillä ole mitään mahdollisuutta muuttaa täältä. Se ajattelen päässään sellaisia skenaarioita päässään mitä ei ole edes olemassakaan saa mun jo entuudestaan väsyneen äidin itkemään ja pelottelee mun pikkusisaruksia lasuilla. Mä oo saanut valtavasti tukea erillaisista introvertti ryhmistä jossa mut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Mut on kaksi asiaa minkä takia Mä en voi olla Mä tän ammatiltaan ratsastavan lapsettoman naisen mielestä. Ole nuori. Hänen sanojen mukaan liian nätti olemaan introvertti ja pukeudun mieluummin poikien vaatteisiin. Siis voin ihan käsi koraanilla tai raamatulla sanoa että jos mä voittaisin lotossa se olisi mun ÄITI jonka Mä veisin pois tästä helvetiltä tuntuvasta kerrostalosta iäksi ja hemmottelisin piloille. Hän on ollut mitä parhain äiti meille.HEI HOITAJAT, AMMATILLA RATSASTAMINEN KAIKISSA ASIOISSA ON AIKA RASKASTA MEILLE MUILLE!!!! Voitteko pliis rn tiedä. Opetella käytöstavat?

En halua syyllistää ketään, mutta sanon, että todennäköisesti äitisi masennus ja itsetunto-ongelmat ovat heijastuneet teihin lapsiin. Sen vuoksi teilläkin on huono olla. Äitisi ei tarvitse muuttaa pois kerrostalosta, vaan hän tarvitsee terapiaa. Yritä puhua hänelle, jos hän suostuisi siihen.

Tiedän senkin montako luuta kissalla on vaikka minulla ei ole kissaa.

Sanotaan:

Koko kylä kasvattaa

Mutta käytännössä se on

Koko kylä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksuja neuvoja kyllä. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta perseestä :)

Sä voit itse tehdä niin ja yrittää opetella vaikka empatiaa. Mun mielestä pahinta on pakottaa ujo lapsi kerhoihin, jos aloite ei tule itseltään. Reippaus ei ole mikään pakollinen luonteenpiirre, joka ihmisellä pitää olla. Kauheinta on, jos se lapsi on itse kuullut, miten arvostellaan. Aikuiset on joskus niin ajattelemattomia.

Reippaus juuri on luonteenpiirre joka on välttämätön tässä yhteiskunnassa. Ei noin ujo ihminen tule ikinä pärjäämään aikuisena

Et oo yksin kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että heti projisoidaan oma kokemus jonkun muun lapseen.

(Koska minä olin ujo lapsi enkä halunnut kerhoon, kukaan muukaan ei voi hyötyä siitä.)

Koska kaikki ovat niin kuin minä.

Tutkimusten mukaan päiväkodissa olleet lapset ovat sosiaalisempia kuin kotona olleet, vaikka olisi sisaruksia.

Mitä nuorempana oppii sosiaaliseksi, niin sen helpompaa on elämä jatkossa. Itse olin aivan jäätävän ujo lapsena sekä nuorena aikuisena ja se teki erittäin paljon hallaa elämälleni. Vasta joskus yli 30 vuotiaana pääsin eroon ujoudesta ja nykyään olen paljon vapautuneempi.

Toki kaikille ei samat metodit toimi, mutta itse pääsin eroon ahdistuneisuudestani ja ujoudestani sekä herkkyydestäni ihan vaan pakottmalla itseni tilanteisiin missä oli pakko olla sosiaalinen.

Tuossa nyt on vaan se virhe, että kouluun meno ei tee automaattisesti ujosta vapautuneempaa, kerhoon meno vielä vähemmän, kun siellä käydään niin harvoin. Ujolle on hyödyllisempää mennä sinne kerhoon vaikka kaverin kanssa kuin yksin. Olen elämäni aikana ohjannut paljon kerhotoimintaa ja partiotoiminnassa ollut mukana yli 30 vuotta, myös koloilloissa. Paljon on sinä aikana käsitykset muuttuneet. Nyt lähdetään siitä, että joukkoon voi liittyä omana itsenään. Toimintaa on paljon pienryhmissä ja pareittain, ei enää kaikki isolla joukolla yhtä paljon kuin ennen. Ujoa ei väkipakolla yritetä reipastuttaa. Myös mielenkiinnonkohteita huomioidaan paremmin. Jos lapsi/nuori on joka päivä koulussa sosiaalistumassa, kerhon tai partion tehtävä ei ole vaatia häntä sosiaalistumaan lisää vapaa-ajalla, vaikka siihen kannustetaan. Koloillassakin voi olla, että osa leikkii ja pelaa ulkona ja osa vaikka leipoo sisällä pienessä ryhmässä.

Niin kuin sanoin, ei toimi kaikille. Tehkööt jokainen niin kuin haluaa, mutta halusin vain varoittaa siitä että liiallinen ujous voi vaikeuttaa lapsen elämää hyvin pitkälle työelämään asti. Niin kävi minulle ja on paljon elämästäni jäänyt elämättä ujouteni takia vuosikymmenien aikana.

Hei mä olen se 16 wee introvertti. On super paljon työpaikkoja johon ei vaadita olla se kovaäänisin. Mulla on oikeus olla mä. Mulla on mun introvertti yhteisö josta saan voimaa. Tuu säkin.

Mene kasvamaan

Ap jos noi on sun ainoita ongelmia niin ihan hyvin sulla menee.

Koko kylä kasvattaa. Tajua se.