Mikä oikeus on ohjeistaa lapsen vanhempaa, jos itsellään ei ole lapsia?

Miten lapseton Tove Jansson osasi kirjoittaa niin loistavia lastenkirjoja?

Olen lapseton. Kehuin kerran siskolleni englantilaista supernanny-ohjelmaa. Siskoni sanoi ettei hän luota tämän nannyn neuvoihin koska hänellä ei ole omia lapsa. Tapauksesta on vuosia, mutta ei se unohdu.

Itämaan sietäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo pakko uskoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton sanoo että ei kannata antaa lapsen tunkea herneitä nenään, niin se on väärin, koska kyllä äiti tietää paremmin ja jos hänestä se on ihan ok, niin kukaan lapseton ei saa sanoa mitään? Jos toinen äiti sanois, niin se ois sitten eri juttu. 

Mä en usko todellakaan että ne neuvot on ton kaltaisia. Ne on yleensä sellaisia että olen lukenut jostain jota en muista mistä että lapsen kanssa täytyy tehdä näin. Ja sitten niitä samoja keskustelua näiden lapsettomien itämaan tietäjien kanssa käydään. Kun he ei tiedä edes kuinka paljon jotain konsteja vanhemmat on jo käyneet läpi ja tietää varsinkin vieraskoreiden lastensa todellisen luonteen. Neuvoin kerran yhtä nuorta äitiä hankkimaan uuden kaveripiirin jossa olisi oikeasti äiti ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää konkreettisesti mistä hän puhuu. Puolen vuoden päästä tavattiin taas hiekkalaatikolla ja hän sanoi että hänestä tuntuu että hänen masennuksensa ja ahdistuksensa on lievittänyt. Te lapsettomat ootte tosi ylimielisiä. Te ette ole valvoneet yhtään niin paljon kuin lapsen vanhemmat. Silti teillä on aina pokkaa halveksia heitä ja jakaa levänneiden aivojen vinkkejä jotka on olleet ihan varmasti niiden vanhempienkin mielessä ensimmäisenä. Tiedättekö millaista on kuulla niitä samoja vinkkejä jostain herneestä kolmelta eri lapsettomalta..? Jotka elää ihan eri elämäntilannetta.. tietäen että kaksi niistä ns hyvä tahtovista neuvojista tulee saamaan elämänsä yllätyksen sitten jos saavat omia lapsia. Ja tässä vaiheessa et edes halua sanoa heille ääneen sitä vaan toivot että heillä menee oikeasti hyvin. Koska tiedät ettei he ehkä kestäisi sitä kun ne tosi elämän faktat iskee päin naamaa..

please, älä hanki enää lapsia. Ja anteeksi, että neuvoin.

No Suomeen ei tarvita yhtään Erica tapausta niin älä pliis säkään Hanki edes sitä kissaa.. xD

sorry, on molempia laatuja, tämän lisäksi ehjä parisuhde ja lapsilla hyvä välit vanhempiensa lisäksi myös isovanhempiinsa ja molempien vanhempiensa sisaruksiin. Kaikki neuvovat paljon eikä se meitä ole koskaan haitannut. Huonoille neuvoille sanotaan, että huono neuvo meille, hyville sanotaan, että laitetaan kokeiluun.  Tuo äiti, joka vuodatti palstalle oman pahan olonsa, näytti vain ilmeiseksi miten heikoilla hän on psyykkisesti. Psyykkisesti hauraiden ei tulisi tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oikeus kenelläkään on arvostella muiden mielipiteitä?

Kaikilla. Mielipiteet ovat asioita, joista saa ja pitääkin väitellä.

Mitä hyötyä on väittelystä?

voi tarkistaa omia mielipiteitään, tai vaikka tutustua toiseen ihmiseen ja hänen mielipiteisiinsä. Noin niinkuin esimerkiksi. Toki se opettaa mysö sosiaalisia taitoja. Mutta niitähän ei palstamammat halua oppia.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapseton Tove Jansson osasi kirjoittaa niin loistavia lastenkirjoja?

Jos luet historiaa yhtään niin useat suuret taiteilijat ovat olleet aika huonoja vanhempia..

ap_n kaltaisten äitien kannattaisi ymmärtää, että jossain vaiheessa se oma ja itse kasvatettu kullannuppu menee muiden ihmisten joukkoon yksin ilman mamman varjoa. Siellä pitää sitten ottaa vastaan toisten ihmisten neuvoja ja rajoittamisia. Vaikka miten itsestä tuntuisi, että se ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Itämaan sietäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo pakko uskoo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton sanoo että ei kannata antaa lapsen tunkea herneitä nenään, niin se on väärin, koska kyllä äiti tietää paremmin ja jos hänestä se on ihan ok, niin kukaan lapseton ei saa sanoa mitään? Jos toinen äiti sanois, niin se ois sitten eri juttu. 

Mä en usko todellakaan että ne neuvot on ton kaltaisia. Ne on yleensä sellaisia että olen lukenut jostain jota en muista mistä että lapsen kanssa täytyy tehdä näin. Ja sitten niitä samoja keskustelua näiden lapsettomien itämaan tietäjien kanssa käydään. Kun he ei tiedä edes kuinka paljon jotain konsteja vanhemmat on jo käyneet läpi ja tietää varsinkin vieraskoreiden lastensa todellisen luonteen. Neuvoin kerran yhtä nuorta äitiä hankkimaan uuden kaveripiirin jossa olisi oikeasti äiti ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää konkreettisesti mistä hän puhuu. Puolen vuoden päästä tavattiin taas hiekkalaatikolla ja hän sanoi että hänestä tuntuu että hänen masennuksensa ja ahdistuksensa on lievittänyt. Te lapsettomat ootte tosi ylimielisiä. Te ette ole valvoneet yhtään niin paljon kuin lapsen vanhemmat. Silti teillä on aina pokkaa halveksia heitä ja jakaa levänneiden aivojen vinkkejä jotka on olleet ihan varmasti niiden vanhempienkin mielessä ensimmäisenä. Tiedättekö millaista on kuulla niitä samoja vinkkejä jostain herneestä kolmelta eri lapsettomalta..? Jotka elää ihan eri elämäntilannetta.. tietäen että kaksi niistä ns hyvä tahtovista neuvojista tulee saamaan elämänsä yllätyksen sitten jos saavat omia lapsia. Ja tässä vaiheessa et edes halua sanoa heille ääneen sitä vaan toivot että heillä menee oikeasti hyvin. Koska tiedät ettei he ehkä kestäisi sitä kun ne tosi elämän faktat iskee päin naamaa..

please, älä hanki enää lapsia. Ja anteeksi, että neuvoin.

No Suomeen ei tarvita yhtään Erica tapausta niin älä pliis säkään Hanki edes sitä kissaa.. xD

sorry, on molempia laatuja, tämän lisäksi ehjä parisuhde ja lapsilla hyvä välit vanhempiensa lisäksi myös isovanhempiinsa ja molempien vanhempiensa sisaruksiin. Kaikki neuvovat paljon eikä se meitä ole koskaan haitannut. Huonoille neuvoille sanotaan, että huono neuvo meille, hyville sanotaan, että laitetaan kokeiluun.  Tuo äiti, joka vuodatti palstalle oman pahan olonsa, näytti vain ilmeiseksi miten heikoilla hän on psyykkisesti. Psyykkisesti hauraiden ei tulisi tehdä lapsia.

Oot just sellainen tyypillinen kiusaaja että koitan maalittaa kaikki ihmiset sun kuplaasi sopiviin lokeroihin. Ehkä hän oli kyllästynyt kaltaisiisi. Ehkä hän on se vahva joka puolustaa niin muita jotka joutuu kärsimään sun kaltaisista. Mut hei aika näyttää. Älä tipu kovin korkealta.. maalittainen ainakin näyttää olevan sun keittiöpsykologin toimiva defenssi

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton. Kehuin kerran siskolleni englantilaista supernanny-ohjelmaa. Siskoni sanoi ettei hän luota tämän nannyn neuvoihin koska hänellä ei ole omia lapsa. Tapauksesta on vuosia, mutta ei se unohdu.

Tositv sarja... ootko ikinä lukenut niistä..

Eläintenhoitajan näkökulmasta suosittelen ap. Sulle jättämään koirat hankkimatta tulevaisuudessa. Kavattajat toivottavasti ei myy sulle pentujaan enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Eläintenhoitajan näkökulmasta suosittelen ap. Sulle jättämään koirat hankkimatta tulevaisuudessa. Kavattajat toivottavasti ei myy sulle pentujaan enää koskaan.

Jes.. pelle hermannikin liittyi joukkoon. Eläin kortti uhkailu isketty pöytään. Mitä vastaa mammat.

Ei kai kenelläkään ole kirjaimellisesti oikeutta neuvoa ketään. Usein sitä keskustellessa tarjotaan neuvoja., ja niihin kukin suhtautuu myönteisesti tai kielteisesti, tilanteesta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja osoittaa jälleen että lapsia tekevät monesti ne yhteiskunnan heikkolahjaisimmat kun taas ne fiksuimmat, joilla olisi eniten kykyjä olla hyvä vanhempi, ovat monesti lapsettomia

Ei kyllä itse ajattelin ettei lapsia tee just tälläisten tietäjien takia. En kyl ota lemmikkiäkään. Se on sama kuinka hyvä vanhempi olet niin jos joku lapseton saa päähänsä että oot huono vanhempi niin senhän tietää jo puolet pitäjää. Ihan kuule sataa sun kaltaisten laariin..

Kyllä mä kuuntelen lapsettomien(kin) ammattilaisten neuvoja mitä tulee esim. autistisen lapseni puheenkehitykseen, terveydentilan, kommunikoinnin opettamiseen, tunnesäätelyyn yms. koska heillä on se ammattitaito näistä asioista. Sama koskee neuvolan terkkaria tai päikyn työntekijöitä, oli heillä lapsia tai ei. Muutkin vinkit lapsettomilta ok, jos ne on esitetty positiiviseen tyyliin tai arvostellen.

Kuitenkin tiettyjä asioita lapseton ei vaan voi ymmärtää, eikä se ole pahalla sanottu. Ei lapseton voi ymmärtää miltä tuntuu synnyttää (ei kyllä isätkään sen puoleen), tai kantaa kuukaudesta toiseen koliikkilasta yöt läpeensä, olla huolesta soikeana lapsensa puolesta, kun lapsi sairastuu ensimmäisen kerran tmv. Tai miltä tuntuu, kun oma lapsi ottaa ekat askeleet tai oppii ajamaan pyörällä.

Kyllä monet vanhemmat tietävät perusperiaatteet lapsen kasvattamisesta, mutta asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia ja koko palapelissä on aina monta osaa. Ja siinä yleensä huomaa sen lapsettoman puuttuvan kokemuspohjan, kun pystyy heittämään helppoja kommentteja sivusta "tee näin niin tapahtuu noin."

Edelliseen, siis jos vinkit esitetään EI arvostellen, niin kuuntelenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä kuuntelen lapsettomien(kin) ammattilaisten neuvoja mitä tulee esim. autistisen lapseni puheenkehitykseen, terveydentilan, kommunikoinnin opettamiseen, tunnesäätelyyn yms. koska heillä on se ammattitaito näistä asioista. Sama koskee neuvolan terkkaria tai päikyn työntekijöitä, oli heillä lapsia tai ei. Muutkin vinkit lapsettomilta ok, jos ne on esitetty positiiviseen tyyliin tai arvostellen.

Kuitenkin tiettyjä asioita lapseton ei vaan voi ymmärtää, eikä se ole pahalla sanottu. Ei lapseton voi ymmärtää miltä tuntuu synnyttää (ei kyllä isätkään sen puoleen), tai kantaa kuukaudesta toiseen koliikkilasta yöt läpeensä, olla huolesta soikeana lapsensa puolesta, kun lapsi sairastuu ensimmäisen kerran tmv. Tai miltä tuntuu, kun oma lapsi ottaa ekat askeleet tai oppii ajamaan pyörällä.

Kyllä monet vanhemmat tietävät perusperiaatteet lapsen kasvattamisesta, mutta asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia ja koko palapelissä on aina monta osaa. Ja siinä yleensä huomaa sen lapsettoman puuttuvan kokemuspohjan, kun pystyy heittämään helppoja kommentteja sivusta "tee näin niin tapahtuu noin."

Osasitpa sanoa tosi osuvasti. Minusta tuntuu välillä että lapsettoman kaverini kanssa asioista tulee juurikin hänen puolestaan arvovalta taisteluja. Jos hän ehdottaa jotain lapsiin liittyvää niin mielellään häntä kuuntelen myös mutta niinä kertoina kun sanon että olemme tätä jo kokeilleet ei toimi meidän lasten kanssa niin hän melkein raivostuu vaahtoamaan siitä kuinka me ei vaan osata tehdä.. yhden kerran mies joutui puuttumaan hänen käytökseensä meillä että olet tervetullut jatkossakin mutta täällä ei haukuta ketään.

oman teoreettisen tiedon ja näkemyksen pohjalta voi

neuvoa käytännön omaavaa.

vähä sama kun kaikille naisille tulee vaurioita

synnytyksessä mutta harva tekee niille mitään.

Siinä vaiheessa kun on myöhästä herätään yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenelläkään ole kirjaimellisesti oikeutta neuvoa ketään. Usein sitä keskustellessa tarjotaan neuvoja., ja niihin kukin suhtautuu myönteisesti tai kielteisesti, tilanteesta riippuen.

menepä käymään vaikka etelämmässä euroopassa (tanskakin jo käy), niin saat neuvoja jopa pukeutumiseesi, tai vaatevalintaasi. Mikä ihme täällä suomessa on, kun mitään ei saa sanoa toiselle, paitsi "aww" "voi että" "ai että" "ajatella" "jaxuhali".  Ollaanko me psyykkisesti niin sairaita että kaikki muu koetaan suurinpiirtein hyökkäyksenä itseä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja arkana lapsena tuo olis ollut mulle itselleni kauhistus, jos pakotetaan johonkin kerhoon. Mitä sekin tarkoittaa, kerho siis. Ihmiset ei kyllä yhtään ajattele, että ujolle pahinta on olla isossa koululuokassa päivät ja jos vielä iltaisin pitäisi kerhoryhmissä olla sosiaalinen. Mitä varten sukulaisten pitää puuttua luonteenpiirteisiin.

No eikö se 7v jo mene kouluun? Vähän myöhäistä nyt tuossa vaiheessa millään kerhoilla karaista. Muuten ihan hyvä neuvo. Olisi vaan pitänyt jo paljon aikaisemmin alkaa totuttaa perheen ulkopuolisten seuraan. Vo tulla rankat paikat koulussa jos vasta silloin joutuu ensimmäistä kertaa itse pärjäämään. Niin, ja sanottakoon että olen kolmen lapsen äiti, joten ap:n mukaan olen siis oikeutettu kommentoimaan näitä asioita.

Ujo lapsi sairastuu helposti esim. ahdistuneisuushäiriöön, jos hänet pakotetaan toimimaan yli oman sietokyvyn. Olin lapsena ujo, nuorena vähän rohkeampi ja nyt aikuisena nelikymppisenä olen ujo vain hyvin epämiellyttävissä tilanteissa kuten suurelle väkijoukolle puhuessani tai työhaastattelussa. Minulla on ollut kymmenittäin ujoja asiakkaita, joiden kanssa olen pohdiskellut mielenterveyden horjumiseen johtaneita syitä. Useilla kokemus, ettei ole tullut hyväksytyksi omana itsenään. On ollut vääränlainen. Jotkut ovat kokeneet olevansa vääränlaisia monella tavalla, esim. liian ujo , liian iso, väärä sukupuolinen suuntautuminen. Pidän myrkyllisenä sukulaisia ja tuttavia, jotka arvostelevat lasta. Aikuisen pitäisi osoittaa hyväksyntää, koska ikätoverit eivät aina ole kypsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja arkana lapsena tuo olis ollut mulle itselleni kauhistus, jos pakotetaan johonkin kerhoon. Mitä sekin tarkoittaa, kerho siis. Ihmiset ei kyllä yhtään ajattele, että ujolle pahinta on olla isossa koululuokassa päivät ja jos vielä iltaisin pitäisi kerhoryhmissä olla sosiaalinen. Mitä varten sukulaisten pitää puuttua luonteenpiirteisiin.

No eikö se 7v jo mene kouluun? Vähän myöhäistä nyt tuossa vaiheessa millään kerhoilla karaista. Muuten ihan hyvä neuvo. Olisi vaan pitänyt jo paljon aikaisemmin alkaa totuttaa perheen ulkopuolisten seuraan. Vo tulla rankat paikat koulussa jos vasta silloin joutuu ensimmäistä kertaa itse pärjäämään. Niin, ja sanottakoon että olen kolmen lapsen äiti, joten ap:n mukaan olen siis oikeutettu kommentoimaan näitä asioita.

Kolmen lapsen iät? Missä maassa. Suomessa kun on ollut velvollisuus osallistua esiopetukseen lähemmäs 10 vuoden ajan, niin epäilyttää kolmen lapsen äidin kommentti, koska Suomessa ei mennä suoraan kouluun. Suurin osa lapsista on päivähoidossa ennen eskaria.

Olen itse vastustanut noita kerhotouhuja, etenkin ensimmäisenä kouluvuonna, kun lapsella on iltapäiväkerho koululla. Kuinka edes jaksaa ensinnkiulua, sitten ip-kerhoa, jossa on 60 lasta ja vielä jos illalla pitäisi kerhoon lähteä. Meillä on käyty perheen kesken uimassa, luontoretkillä ja talvella paljon hiihdetty ja luisteltu. Kaikki lapset ovat kavereita saaneet kutsua tai mennä kaverille ip:n jälkeen. Leikki on aivoja kehittävää. Jokainen valitsee itse, mutta kannattaako pientä koululaista kuormittaa ylimääräisillä harrastuksilla ja kuinka paljon.