Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oikeus on ohjeistaa lapsen vanhempaa, jos itsellään ei ole lapsia?
26.08.2022 |
Törmännyt tähän asiaan nyt kahdesti vähän ajan sisällä.
Tapaus 1. Tyttäreni 7 v. on ujo. Hän kuitenkin tervehtii ja vastailee tuttujen kysymyksiin. Meillä kävi kesävieraita. Mieheni täti alkoi sanoa minulle (ei siis miehelleni, vaikka hänkin oli läsnä), että kannattaa laittaa tyttö syksyllä kerhoon, niin reipastuu. Ikinä ei ole itse naimisissa ollut eikä ole omia lapsia, niin mitä se tulee toisille ohjeita antamaan. Sanokoon sitten, kun on yhtä ujoa lasta kasvattanut.
Tapaus 2. Koiran kasvattaja antoi minulle ohjeita, miten minun pitää ohjata omia lapsiani olemaan koiran kanssa. Typeriä ohjeita vieläpä. Tyyliin: lapsen pitää katsoa, ettei koira jää oven väliin ja kannattaa opettaa lapset heti, että koira päätä, mihin suuntaan lenkillä mennään. Minun kannattaa kuulemma itse lähteä lenkille mukaan opastamaan, että se on ulkoiluttaja, joka päättää suunnan, kun lapset ei ymmärrä. Jestas sentään, kun meille se koira on ihan vaan lemmikki ja minulla on ollut koiria 30 vuotta elämästäni. Meidän lapset on syntyneet koiratalouteen. Ja toiseksi: minähän sen päätän, miten ohjeistan lapseni toimimaan koiran kanssa eikä mikään kasvattaja.
Kommentit (140)
Ketju sattui silmään. Alkoi naurattaa, koska minulla on samanlainen täti (60 v.), joka käy kerran vuodessa muutaman päivän meillä kylässä ja sillä kokemuksella antaa ohjeita ja neuvoja. Tosin hän myös soittaa myöhemmin ja perustuen havaintoihinsa antaa neuvoja.
Neuvoja vuosien varrelta: 1. kannattaa opettaa tytöt siivoamaan heti kun kouluun menevät. Teillä on pitkät työpäivät, niin ette ehdi siivota. 2. Nurmikot menee pilalle, jos annatte lasten juoksennella pitkin nurmikoita (omakotitalon pihalla). 3. Ei kannata maksaa musiikkiopistolle soittotunneista. Nykyisin on ilmaisia youtube-videoita, joista oppii soittamaan. Lapselle ei myöskään kannata ostaa omaa soitinta, koska tädin mukaan kyllästyy niin nopeasti. 4. Virheen teette, jos annatte korvareiät ottaa liian nuorena. Ne jää ikuisesti korviin ja kyllästyy. 5. Lapset voisi soittaa sukulaisille ennen joulua ja toivottaa hyvää joulua. Kun tätini oli lapsi, hän soitti kuulemma aina ennen joulua sukulaiset läpi. Meidän lapset ei opi puhumaan sukulaisten kanssa puhelimessa, kun ne ei soita kenellekään. (Paitsi että lähes joka viikko soittavat mummolle ja vaarille)
Minä kuuntelen neuvot sujuvasti mutta en ota kantaa. Maailma on saattanut jonkin verran muuttua verrattuna kuusikymppisten lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa koskevat neuvothan oli äärettömän tärkeitä ja hyviä. Vaimsaako sinun mielestäsi koiran jättäå oven väliin? Tai onko ok että koira kiskoo lapset pitkin ojan pohjia kun saa päättää minne mennään? Ainoa ohje mikä tuosta puuttui, oli että älä päästä lapsia ulos keskenään koiran kanssa, vastuu kun on aina aikuisella eikä koskaan voi tietää mitä lapset saavat päähänsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on aika hyvä neuvo, että koira ei saa päättää lenkillä reittiä, vaan ihminen? Varsinkin jos iso rotu kyseessä? Ei tosin itselläni ole koiria. Kai tuo on vastuullista kasvattajalta kertoa tuollaiset, samallahan hän kohteliaasti varmistaa, että se aikuinen ostajakin tajuaa asian. Ei ole ollut kivaa olla lenkillä, kun vastaan on tullut pitbull, joka vetelee omistajaansa polkua ristiin rastiin miten sattuu. Asuu vielä naapurustossa tämä holtiton otus.
En ole ap, mutta jos jollain on ollut koiria vuosikymmeniä, ei sitä tarvitse joka asiaan opastaa. Ei ole kasvattajan tehtävä. Jos on ensimmäinen koira, silloin annetaan neuvoja enemmän ja jos on kymmenes koira, ei aleta lässyttää perusasioita. Meillä on 5 koiraa, koska ydinperheellä oli ennestään 3 ja kun poikani muutti armeijan takia kotiin, tänne tuli nyt hänen kaksi koiraansa myös hoitoon.
Mutta eikö ap:n pointti ollut, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska kasvattaja on lapseton. Ei se, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska ap on kokenut koirien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksuja neuvoja kyllä. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta perseestä :)
Sä voit itse tehdä niin ja yrittää opetella vaikka empatiaa. Mun mielestä pahinta on pakottaa ujo lapsi kerhoihin, jos aloite ei tule itseltään. Reippaus ei ole mikään pakollinen luonteenpiirre, joka ihmisellä pitää olla. Kauheinta on, jos se lapsi on itse kuullut, miten arvostellaan. Aikuiset on joskus niin ajattelemattomia.
Oliko tässä ollenkaan kyse "pakottamisesta"? Sukulainen oli sanonut että "kannattaisi" laittaa lapsi johonkin kerhoon. Lapseltahan voi kysyä haluatko mennä kerhoon. Näin näitä väärinkäsityksiä syntyy joista sitten tuntemattomat vaahtoavat täällä.
Mun mielestä ne on ihan ok, jos ne on aiheellisia. Siis esim siskoni korvasi talkin perunajauholla on mielestäni ihan hyvä vinkki, jos jokin talkkiongelma nousee esille.
Sen sijaan mua ottaa päähän kaikki kasvatusneuvot. Ne voi olla ihan loogisia (eli tajuan ne kyllä itse) mutta silti lapselle vahingollisia. Tyyliin anna sen vain huutaa itsensä uneen. Tai nämäkin menee, jos kerron miksi se kaikessa loogisuudessaan ei vain ole hyvä idea ja toinen kuuntelee sen vastauksen. Sellaista inttämistä en siedä.
Myös kaikki miksi et tee niin tai näin - neuvot on ärsyttäviä. Pyytämättömät mukafiksut neuvot on kyllä ärsyttäviä riippumatta siitä sanooko ne suurperheen äiti vai lapseton. Muutenkin kun lähestytään toisen perheen asioita sellaisella ylimielisellä "miten sä et tajuu" asenteella on ärsyttävä.
Esim toinen äiti käski antaa lapselle banaanin kun se huusi. No meidän lapsi ei laiskan suolen takia saa syödä banaania juuri lainkaan (lääkärin ohje). Mamma alkoi mun kanssani vääntää, ja ylimielisesti tuhahteli kun sanoin, että se lapsi ei p*sko viikkoon jos se syö sen banaanin. Myös laimean kahvin juottaminen oli hänelle kauhistus (laimeaa kahvia niin ikään lääkärin ohjeiden mukaan silloin tällöin) ja lapsi siis kouluikäinen. Ei taapero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksuja neuvoja kyllä. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta perseestä :)
Sä voit itse tehdä niin ja yrittää opetella vaikka empatiaa. Mun mielestä pahinta on pakottaa ujo lapsi kerhoihin, jos aloite ei tule itseltään. Reippaus ei ole mikään pakollinen luonteenpiirre, joka ihmisellä pitää olla. Kauheinta on, jos se lapsi on itse kuullut, miten arvostellaan. Aikuiset on joskus niin ajattelemattomia.
Oliko tässä ollenkaan kyse "pakottamisesta"? Sukulainen oli sanonut että "kannattaisi" laittaa lapsi johonkin kerhoon. Lapseltahan voi kysyä haluatko mennä kerhoon. Näin näitä väärinkäsityksiä syntyy joista sitten tuntemattomat vaahtoavat täällä.
Ei ole minun mielestäni korrektia kyläillessään harvoin edes ehdottaa, että lapsi kannattaisi laittaa johonkin kerhoon, että reipastuu. Eihän aikuisellekaan sanota, että sinun kannattaisi mennä johonkin kerhoon, että reipastut vähän. Jos tulee toisen kotiin, sen kodin perheenjäsenten luonteenpiirteitä tai ulkonäköä ei yksinkertaisesti ole sopivaa arvostella. Minusta asia ei riipu edes siitä, onko itsellään lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksuja neuvoja kyllä. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta perseestä :)
Sä voit itse tehdä niin ja yrittää opetella vaikka empatiaa. Mun mielestä pahinta on pakottaa ujo lapsi kerhoihin, jos aloite ei tule itseltään. Reippaus ei ole mikään pakollinen luonteenpiirre, joka ihmisellä pitää olla. Kauheinta on, jos se lapsi on itse kuullut, miten arvostellaan. Aikuiset on joskus niin ajattelemattomia.
Oliko tässä ollenkaan kyse "pakottamisesta"? Sukulainen oli sanonut että "kannattaisi" laittaa lapsi johonkin kerhoon. Lapseltahan voi kysyä haluatko mennä kerhoon. Näin näitä väärinkäsityksiä syntyy joista sitten tuntemattomat vaahtoavat täällä.
Ei ole minun mielestäni korrektia kyläillessään harvoin edes ehdottaa, että lapsi kannattaisi laittaa johonkin kerhoon, että reipastuu. Eihän aikuisellekaan sanota, että sinun kannattaisi mennä johonkin kerhoon, että reipastut vähän. Jos tulee toisen kotiin, sen kodin perheenjäsenten luonteenpiirteitä tai ulkonäköä ei yksinkertaisesti ole sopivaa arvostella. Minusta asia ei riipu edes siitä, onko itsellään lapsia vai ei.
Samaa mieltä. Arvostelu ja pyytämättömät neuvot ovat huonoa käytöstä, oli sanoja sitten lapseton tai lestadiolaismamma. Toki lapsettomien neuvoissa on vielä se, että neuvojana on ihminen jolla ei ole mitään kokemusta neuvomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksuja neuvoja kyllä. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta perseestä :)
Sä voit itse tehdä niin ja yrittää opetella vaikka empatiaa. Mun mielestä pahinta on pakottaa ujo lapsi kerhoihin, jos aloite ei tule itseltään. Reippaus ei ole mikään pakollinen luonteenpiirre, joka ihmisellä pitää olla. Kauheinta on, jos se lapsi on itse kuullut, miten arvostellaan. Aikuiset on joskus niin ajattelemattomia.
Menikö tunteisiin? Kyllä ujoa lasta kannattaa vähän myös rohkaista eikä kasvattaa pumpulissa. Terv. koko lapsuuden ja nuoruuden ujoudesta kärsinyt, nykyinen vakaope
Ootko sä oikeesti vaka-ope ja käsket ottamaan pään pois omasta perseestä? Mitä kielenkäyttöä! Luulisi lasten kanssa työskentelevillä olevan jotain sivistystä. Millainen koulutus sinulla on?
Sivistyksen puute näyttää kyllä vaivaavan nyt jotain ihan muuta kuin vakaopea... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on aika hyvä neuvo, että koira ei saa päättää lenkillä reittiä, vaan ihminen? Varsinkin jos iso rotu kyseessä? Ei tosin itselläni ole koiria. Kai tuo on vastuullista kasvattajalta kertoa tuollaiset, samallahan hän kohteliaasti varmistaa, että se aikuinen ostajakin tajuaa asian. Ei ole ollut kivaa olla lenkillä, kun vastaan on tullut pitbull, joka vetelee omistajaansa polkua ristiin rastiin miten sattuu. Asuu vielä naapurustossa tämä holtiton otus.
En ole ap, mutta jos jollain on ollut koiria vuosikymmeniä, ei sitä tarvitse joka asiaan opastaa. Ei ole kasvattajan tehtävä. Jos on ensimmäinen koira, silloin annetaan neuvoja enemmän ja jos on kymmenes koira, ei aleta lässyttää perusasioita. Meillä on 5 koiraa, koska ydinperheellä oli ennestään 3 ja kun poikani muutti armeijan takia kotiin, tänne tuli nyt hänen kaksi koiraansa myös hoitoon.
Mutta eikö ap:n pointti ollut, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska kasvattaja on lapseton. Ei se, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska ap on kokenut koirien kanssa.
En osaa ap:n puolesta sanoa, olisiko se neuvominen yhtään vähemmän ärsyttävää, jos kasvattajalla olisi lapsia. Luulen, että jos lapsia olisi, hän ei antaisi kokeneelle koiranomistajalle neuvoja, miten lapset pitää opettaa olemaan koiran kanssa. Jos on omia lapsia, ehkä ymmärtää, että nuo on itsestäänselvyyksiä.
Teen vapaaehtoistyötä eräässä yhdistyksessä toko- ja agilitypuolella. Pääsääntöisesti koulutuksiin osallistuvista koirista monesta huomaa, onko omistajan ensimmäinen vai kymmenes koira. Meillä on treeneissä mukana myös lapsia ja kaikki käyttäytyvät todella hyvin, avustavat ja kannustavat koiratreeneissä. Toki myönnän, että minä en niitä haastavampia koiria tämän harrastuksen parissa tapaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton aikuinen voi olla myös ammattikasvattaja, usko tai älä. Hänellä voi olla enemmän lapsenhoitokokemusta kuin vaikka jollain 11 lasta synnyttäneellä naisella. Hän voi jopa tietää miltä raskaus, synnytys ja siihen liittyvät asiat tuntuvat. Joko omasta kokemuksesta tai empatiakykynsä turvin. Lapseton ihminen voi olla myös vanhempi tai siihen rinnastettavassa tilanteessa.
On käsittämätöntä, että meillä on maassa naisia, jotka ovat synnyttäneet ja kasvattaneet lapsia eivätkä tajua näin yksinkertaisia asioita.
Toiseksi. Minulla on lapsia, lisäksi olin täydessä vastuussa lapsista jo 15-vuotiaasta lähtien. Omaa sisarustani hoidin useinkin ja hoidin myös hänen asioitaan. Tämä kaikki oli minulle hyvin luontaista.
Se, että joku äiti kokee lapsesta huolehtimisen raskaana tai vaikeana ydinfysiikkaana, niin kertoo ehkä enemmän sen äidin omista puuttellisesti suoritetuista kehityshaasteista kuin siitä, että lapseton ei muka voisi sellaiseen kyetä tai sitä maailmaa ymmärtää.
Empatia. Siinä on se salaisuus.
Empatia?
Lapseton omaa kokemusta synnytyksistä? Ja omaa kokemusta suurperheen kasvattamisesta enemmän kuin 11 lapsen äiti? Hei, ei se nyt ihan niin mene että se on sama jos hoidat lapsia työksesi tai kasvatat 100%:n vastuulla suurperhettä. Tai että jos olet itse synnyttänyt, tai katsonut synnytysleffan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on aika hyvä neuvo, että koira ei saa päättää lenkillä reittiä, vaan ihminen? Varsinkin jos iso rotu kyseessä? Ei tosin itselläni ole koiria. Kai tuo on vastuullista kasvattajalta kertoa tuollaiset, samallahan hän kohteliaasti varmistaa, että se aikuinen ostajakin tajuaa asian. Ei ole ollut kivaa olla lenkillä, kun vastaan on tullut pitbull, joka vetelee omistajaansa polkua ristiin rastiin miten sattuu. Asuu vielä naapurustossa tämä holtiton otus.
En ole ap, mutta jos jollain on ollut koiria vuosikymmeniä, ei sitä tarvitse joka asiaan opastaa. Ei ole kasvattajan tehtävä. Jos on ensimmäinen koira, silloin annetaan neuvoja enemmän ja jos on kymmenes koira, ei aleta lässyttää perusasioita. Meillä on 5 koiraa, koska ydinperheellä oli ennestään 3 ja kun poikani muutti armeijan takia kotiin, tänne tuli nyt hänen kaksi koiraansa myös hoitoon.
Mutta eikö ap:n pointti ollut, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska kasvattaja on lapseton. Ei se, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska ap on kokenut koirien kanssa.
En osaa ap:n puolesta sanoa, olisiko se neuvominen yhtään vähemmän ärsyttävää, jos kasvattajalla olisi lapsia. Luulen, että jos lapsia olisi, hän ei antaisi kokeneelle koiranomistajalle neuvoja, miten lapset pitää opettaa olemaan koiran kanssa. Jos on omia lapsia, ehkä ymmärtää, että nuo on itsestäänselvyyksiä.
Teen vapaaehtoistyötä eräässä yhdistyksessä toko- ja agilitypuolella. Pääsääntöisesti koulutuksiin osallistuvista koirista monesta huomaa, onko omistajan ensimmäinen vai kymmenes koira. Meillä on treeneissä mukana myös lapsia ja kaikki käyttäytyvät todella hyvin, avustavat ja kannustavat koiratreeneissä. Toki myönnän, että minä en niitä haastavampia koiria tämän harrastuksen parissa tapaakaan.
Tuo siinä neuvomisessa juuri ärsyttää. Ne on ihan itsestään selviä asioita niille äideille. Siis ihan kuin koiranomistajalle menisi tärkeänä kertomaan, että se koira kannattaa opettaa sisäsiistiksi pentuna.
Lapsettomien neuvot nyt vain on keskimäärin sellaisia "no shit Sherlock" -tasoisia, vaikka olisivatkin hyvällä tahdolla sanottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksuja neuvoja kyllä. Joskus kannattaa ottaa se pää pois omasta perseestä :)
Sä voit itse tehdä niin ja yrittää opetella vaikka empatiaa. Mun mielestä pahinta on pakottaa ujo lapsi kerhoihin, jos aloite ei tule itseltään. Reippaus ei ole mikään pakollinen luonteenpiirre, joka ihmisellä pitää olla. Kauheinta on, jos se lapsi on itse kuullut, miten arvostellaan. Aikuiset on joskus niin ajattelemattomia.
Menikö tunteisiin? Kyllä ujoa lasta kannattaa vähän myös rohkaista eikä kasvattaa pumpulissa. Terv. koko lapsuuden ja nuoruuden ujoudesta kärsinyt, nykyinen vakaope
Ootko sä oikeesti vaka-ope ja käsket ottamaan pään pois omasta perseestä? Mitä kielenkäyttöä! Luulisi lasten kanssa työskentelevillä olevan jotain sivistystä. Millainen koulutus sinulla on?
Sivistyksen puute näyttää kyllä vaivaavan nyt jotain ihan muuta kuin vakaopea... :D
En ole seurannut koko ketjua, mutta tuskin kukaan vaka-ope oikeasti kirjoittaisi, että pää pois omasta perseestä. Siihen tuo sivistyksen puute taitaa viitata. Feikkiope taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on aika hyvä neuvo, että koira ei saa päättää lenkillä reittiä, vaan ihminen? Varsinkin jos iso rotu kyseessä? Ei tosin itselläni ole koiria. Kai tuo on vastuullista kasvattajalta kertoa tuollaiset, samallahan hän kohteliaasti varmistaa, että se aikuinen ostajakin tajuaa asian. Ei ole ollut kivaa olla lenkillä, kun vastaan on tullut pitbull, joka vetelee omistajaansa polkua ristiin rastiin miten sattuu. Asuu vielä naapurustossa tämä holtiton otus.
En ole ap, mutta jos jollain on ollut koiria vuosikymmeniä, ei sitä tarvitse joka asiaan opastaa. Ei ole kasvattajan tehtävä. Jos on ensimmäinen koira, silloin annetaan neuvoja enemmän ja jos on kymmenes koira, ei aleta lässyttää perusasioita. Meillä on 5 koiraa, koska ydinperheellä oli ennestään 3 ja kun poikani muutti armeijan takia kotiin, tänne tuli nyt hänen kaksi koiraansa myös hoitoon.
Mutta eikö ap:n pointti ollut, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska kasvattaja on lapseton. Ei se, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska ap on kokenut koirien kanssa.
En osaa ap:n puolesta sanoa, olisiko se neuvominen yhtään vähemmän ärsyttävää, jos kasvattajalla olisi lapsia. Luulen, että jos lapsia olisi, hän ei antaisi kokeneelle koiranomistajalle neuvoja, miten lapset pitää opettaa olemaan koiran kanssa. Jos on omia lapsia, ehkä ymmärtää, että nuo on itsestäänselvyyksiä.
Teen vapaaehtoistyötä eräässä yhdistyksessä toko- ja agilitypuolella. Pääsääntöisesti koulutuksiin osallistuvista koirista monesta huomaa, onko omistajan ensimmäinen vai kymmenes koira. Meillä on treeneissä mukana myös lapsia ja kaikki käyttäytyvät todella hyvin, avustavat ja kannustavat koiratreeneissä. Toki myönnän, että minä en niitä haastavampia koiria tämän harrastuksen parissa tapaakaan.
Tuo siinä neuvomisessa juuri ärsyttää. Ne on ihan itsestään selviä asioita niille äideille. Siis ihan kuin koiranomistajalle menisi tärkeänä kertomaan, että se koira kannattaa opettaa sisäsiistiksi pentuna.
Lapsettomien neuvot nyt vain on keskimäärin sellaisia "no shit Sherlock" -tasoisia, vaikka olisivatkin hyvällä tahdolla sanottuja.
Jostain niitä lapsia silti tulee, jotka esim. juoksevat läpsimään vierasta koiraa. Mutta varmasti heidän äiti tietää parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on aika hyvä neuvo, että koira ei saa päättää lenkillä reittiä, vaan ihminen? Varsinkin jos iso rotu kyseessä? Ei tosin itselläni ole koiria. Kai tuo on vastuullista kasvattajalta kertoa tuollaiset, samallahan hän kohteliaasti varmistaa, että se aikuinen ostajakin tajuaa asian. Ei ole ollut kivaa olla lenkillä, kun vastaan on tullut pitbull, joka vetelee omistajaansa polkua ristiin rastiin miten sattuu. Asuu vielä naapurustossa tämä holtiton otus.
En ole ap, mutta jos jollain on ollut koiria vuosikymmeniä, ei sitä tarvitse joka asiaan opastaa. Ei ole kasvattajan tehtävä. Jos on ensimmäinen koira, silloin annetaan neuvoja enemmän ja jos on kymmenes koira, ei aleta lässyttää perusasioita. Meillä on 5 koiraa, koska ydinperheellä oli ennestään 3 ja kun poikani muutti armeijan takia kotiin, tänne tuli nyt hänen kaksi koiraansa myös hoitoon.
Mutta eikö ap:n pointti ollut, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska kasvattaja on lapseton. Ei se, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska ap on kokenut koirien kanssa.
En osaa ap:n puolesta sanoa, olisiko se neuvominen yhtään vähemmän ärsyttävää, jos kasvattajalla olisi lapsia. Luulen, että jos lapsia olisi, hän ei antaisi kokeneelle koiranomistajalle neuvoja, miten lapset pitää opettaa olemaan koiran kanssa. Jos on omia lapsia, ehkä ymmärtää, että nuo on itsestäänselvyyksiä.
Teen vapaaehtoistyötä eräässä yhdistyksessä toko- ja agilitypuolella. Pääsääntöisesti koulutuksiin osallistuvista koirista monesta huomaa, onko omistajan ensimmäinen vai kymmenes koira. Meillä on treeneissä mukana myös lapsia ja kaikki käyttäytyvät todella hyvin, avustavat ja kannustavat koiratreeneissä. Toki myönnän, että minä en niitä haastavampia koiria tämän harrastuksen parissa tapaakaan.
Tuo siinä neuvomisessa juuri ärsyttää. Ne on ihan itsestään selviä asioita niille äideille. Siis ihan kuin koiranomistajalle menisi tärkeänä kertomaan, että se koira kannattaa opettaa sisäsiistiksi pentuna.
Lapsettomien neuvot nyt vain on keskimäärin sellaisia "no shit Sherlock" -tasoisia, vaikka olisivatkin hyvällä tahdolla sanottuja.
No ihan suoraan sanottuna, niin noin 50% koiranomistajista ei osaa sitä koiraansa kasvattaa. Ja lasten kasvatuskin on varmaan noin 30% vanhemmista ihan hakusessa.
Ihan vaikka niinkin perusasia kuin että vanhempien ei kannata ihan joka viikonloppu vetää perseitä jos kotona on pieniä lapsia on joillekin iso mysteeri. Että se siitä "kyllä äidit osaa"-hommasta.
ihan asiallisia vinkkejä. lapsenteko pitäisi olla luvanvaraista ja tuollaisille kaikestaloukkaantujille ei pitäisi lupaa myöntää.
Kun lukee aloituksen ymmärtää, miksi ympäristö on huolissaan ja koettaa neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt on aika hyvä neuvo, että koira ei saa päättää lenkillä reittiä, vaan ihminen? Varsinkin jos iso rotu kyseessä? Ei tosin itselläni ole koiria. Kai tuo on vastuullista kasvattajalta kertoa tuollaiset, samallahan hän kohteliaasti varmistaa, että se aikuinen ostajakin tajuaa asian. Ei ole ollut kivaa olla lenkillä, kun vastaan on tullut pitbull, joka vetelee omistajaansa polkua ristiin rastiin miten sattuu. Asuu vielä naapurustossa tämä holtiton otus.
En ole ap, mutta jos jollain on ollut koiria vuosikymmeniä, ei sitä tarvitse joka asiaan opastaa. Ei ole kasvattajan tehtävä. Jos on ensimmäinen koira, silloin annetaan neuvoja enemmän ja jos on kymmenes koira, ei aleta lässyttää perusasioita. Meillä on 5 koiraa, koska ydinperheellä oli ennestään 3 ja kun poikani muutti armeijan takia kotiin, tänne tuli nyt hänen kaksi koiraansa myös hoitoon.
Mutta eikö ap:n pointti ollut, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska kasvattaja on lapseton. Ei se, että kasvattajan ei tule neuvoa, koska ap on kokenut koirien kanssa.
En osaa ap:n puolesta sanoa, olisiko se neuvominen yhtään vähemmän ärsyttävää, jos kasvattajalla olisi lapsia. Luulen, että jos lapsia olisi, hän ei antaisi kokeneelle koiranomistajalle neuvoja, miten lapset pitää opettaa olemaan koiran kanssa. Jos on omia lapsia, ehkä ymmärtää, että nuo on itsestäänselvyyksiä.
Teen vapaaehtoistyötä eräässä yhdistyksessä toko- ja agilitypuolella. Pääsääntöisesti koulutuksiin osallistuvista koirista monesta huomaa, onko omistajan ensimmäinen vai kymmenes koira. Meillä on treeneissä mukana myös lapsia ja kaikki käyttäytyvät todella hyvin, avustavat ja kannustavat koiratreeneissä. Toki myönnän, että minä en niitä haastavampia koiria tämän harrastuksen parissa tapaakaan.
Tuo siinä neuvomisessa juuri ärsyttää. Ne on ihan itsestään selviä asioita niille äideille. Siis ihan kuin koiranomistajalle menisi tärkeänä kertomaan, että se koira kannattaa opettaa sisäsiistiksi pentuna.
Lapsettomien neuvot nyt vain on keskimäärin sellaisia "no shit Sherlock" -tasoisia, vaikka olisivatkin hyvällä tahdolla sanottuja.
Jos koirat elää sen 10 vuotta, ja lapset ovat suht pieniä, niin pentu todennäköisesti on ensimmäinen pentu, jonka henkilö lastensa elinaikana ottaa. Pentujutut nyt vain on hieman erilaisia kuin se, että lapset kasvavat valmiiksi treenatun aikuisen koiran kanssa. Helpompi sanoa näistä kuin olettaa, että kyllä toinen tietää/hoksaa/muistaa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on se syy, miksi näin vela tätinä pidän suuni tiukasti kiinni, enkä anna mitään neuvoja, vaikka osaisinkin auttaa. Vanhemmat ovat yleensä ottaen niin yliherkkiä "asiantuntijoita" lastensa suhteen, ettei kannata edes yrittää neuvoa - pysyy paremmin väleissä.
Kun hoidan lapsia, pyydän tarkat ohjeet etukäteen, ettei sitten tule sanomista jälkikäteen, eritoten ruokailujen ja aikataulujen suhteen. Ne tuntuvat nykypäivänä olevan elämää suurempia juttuja.