Mitä tarkoittaa kasvosokeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten näätte ne kasvot? Joku häiriö on olemassa että näkee kasvot sumeena. Mutta onko tämä sama? Näettekö silmät yms ihan oikeilla paikoilla? Entä omat kasvot? Tunnistatteko omat kasvonne muiden kasvoista tai näettekö te ne normaalisti?

Kiitos vastauksista etukäteen :)!!

Ps. Itse en tunnista itseäni kuvista kauhean helposti. En edes vaikka olisin yksin kasvot kameraan. Aina ollut sama vika. Mikähän syynä voisi olla?? Olen miettinyt aina

Joo ei tosiaan näin! Näen ihan terävästi kasvonpiirteet, mutta ongelma on siinä, että mun aivot ei jostain syystä tajua silmien välittämän, terävän kuvan perusteella, että siinähän on naapurin Pena vain eri lippis päässään. Tai joku hyvin tuttukin työkaveri tavattuna yllättäen muualla kuin työpaikalla on kans todella vaikea.

yksi tuttavani on kasvosokea.

Tuli tuossa sinun tekstiäsi lukiessa mieleeni seuraavanlainen kysymys: jos katsot vaikka pilviä taivaalla, niin osaatko mielikuvituksen avulla nähdä niissä erilaisia muotoja. Esimerkiksi, että tuo pilvi näyttää kissalta, tuossa on selvä sydän jne.? Joillekin ihmisille se on hyvin vaikeaa, eivätkä siltiä välttämättä ole kasvosokeita, jäin vain miettimään miten on kasvosokeiden laita sitten.Hassua ettei ole koskaan tullut puheeksi tämä asia tuttavani kanssa. Mutu-arvioni on, että tuo ei kuulu kasvosokeuteen, sillä tuttavani ainakin tunnistaa jotkut ystävänsä tietynmallisesta luomesta kasvoilla, tai vaikka korvan nipukasta jne. Mutta ei sitä voi tietää kuitenkaan varmasti. Vaikeahan se on "kasvonäkevänä" ymmärtää, vaikka omassa tuttavapiirissä kasvosokea onkin ja asiasta paljon puhuttu.

tuttavani kanssa, jos vaikka sovitaan, että tavataan kahvilassa, niin lähetän hänelle hieman ennen saapumistani viestin miten olen pukeutunut. HÄn sitten etsii minut väkijoukosta vaatteiden perusteella. Jos käyn välillä naisten huoneessa ja ollaan vaikka oltu terassilla ja minulla on siellä ollut hattu päässä, niin jos tulen naistenhuoneesta ilman hattua ja istun pöytäämme, niin on ihan tavallista, että tuot tuttuni voi sanoa minulle, että "anteeksi, mutta se paikka on varattu ystävälleni". En osaa enää pitää tuota minään, se on jo ihan minun normaalielämään kuuluuvaa.

Minä olen sanonut naapureille etten olen tarkoituksella tervehtimättä vaan yksinkertaisesti en tunnista jos törmäämme kaupassa tai kadulla.

Toisaalta saatan moikata jotakuta tuiki tuntematonta jota luulen tutuksi.

Numero 41. Olet ihana ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Autisteilla on usein kasvosokeutta.

Kasvosokeus "luokitellaan" ns. autistiseksi piirteeksi.

Kasvosokeutta esiintyy myös sellaisilla ihmisillä, jotka eivät ole autisteja, mutta autismidiagnoosia tehtäessä kasvosokeudesta "saa pisteitä".

(Asperger on käytöstä poistettu diagnoosi, jota on annettu autisteille, joilla älykkyys on vähintään keskitasoa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo perheen jäsenet auttaa leffojen seuraamisessa.

Mitään diagnosoitua autismia minulla ei ole mutta asperger piirteitä sekä aikuisena itse diagnoimani ADHD. Olen älykäs ja esim. koulussa meneatyin todella hyvin mutta minulla on selvästi vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

En edes älynnyt lapsena olevani kasvosokea koska pystyn tunnistamaan tutut ihmiset muiden piirteiden takia. Esim luokassa Sami aina istui samalla paikalla ja Mari käytti tietyn tyyppisiä paitoja.

Muutettuani uudelle paikkakunnalle huomasin tilanteen kauheuden koska en tunnistakaan ketään, jotka tapaan vieraassa ympäristössä. Siis esim lasten harrastuksissa tutustumiini vanhempiin vaikka ruokakaupassa. Ja vuosien myötä tilanne ei ole parantunut. Onneksi työyhteisö on niin pieni, että heidät tunnistan missä tahansa. Ahdistaa

Itse diagnosoima ADHD. Huoh. :D

ADHD EI aiheuta kasvosokeutta. Autismi aiheuttaa. Autisteilla usein on myös ADHD.

olen adhd ja minun on kyllä vaikea välillä tunnistaa ihmisiä tai vaikka kadulla kulkiessa huomata, jos kaveri tulee vastaan. Kasvosokeudestahan tuossa ei ole kyse, vaan tarkkaavaisuudesta: jos vaikka ajattelen intensiivisesti jotain asiaa, niin ihmiset muuttuvat vain ihmishahmoiksi enkä kiinnitä heihin huomiota (koska se huomio on silloin ajattelemisessa ja sitten ympräistön seurannassa siten, että huomaan ihmisvirran, miten kukin siellä kulkee, millaisia kävelylinjoja kullakin on, kantaako joku jotain jne.jotta voin sitten kävellä ns. automaattiohjauksella ja olla törmäilemättä kehenkään). Siksi en aina tunnist atuttuja tai ystäviä. Ainoa poikkeus on, jos tuttavalla on esim oma koira tai kissa mukana: eläimet tunnistan jostain syystä aina ja varmasti ja sitä kautta on tuttukin tunnistaa.

uusille tuttavilleni aina kerronkin, että älkää loukkaantuko tai ihmetelkö, jos näette minut kaupungilla tai kadulla enkä moikkaa, tai jos vain tuijotan silmiä siristellen, mitä luultavimmin en ole suuttunut sinulle tai loukkaantunut, yritän vain nähdä.  (olen myös likinäköinen, joten jos ei ole lasit päässä. joudun välillä tuijottamaan jotain tutulta näyttävää ihmistä sen verran pitkään, että monille se aiheuttaa epävarmuuksia)

Minä aikoinaan tunnistin naapurini silmälasin sangoista. Sitten se onneton meni ostamaan uudet ja taas olin vaikeuksissa. Onneksi minulla on mies, joka ymmärtää tämän kummallisuuden ja auttelee, kun liikumme yhdessä.

Minulla on ja ae on äärimmäisen kiusallista. Ennen töissä ei tunnistanumut kaikkia toisten osastojen ihmisiä vaikka työasioissa joutui tekemisiin, saati vapaa-ajalla.

Nyt olen 25 vuotta asunut samassa kerrostalossa, ihmiset ei ole paljon muuttuneet mutta kaupassa tai kaupungilla en heitä tunnista. En ole dementikko mutta silti on hassua jutella kun ei tunnusta kenen kanssa.

Luin joskus tuon enteilevän altzheimerin tautia vanhana mutta nyt oon 78, muisti on vielä hyvä muuten, ajokortti on jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten näätte ne kasvot? Joku häiriö on olemassa että näkee kasvot sumeena. Mutta onko tämä sama? Näettekö silmät yms ihan oikeilla paikoilla? Entä omat kasvot? Tunnistatteko omat kasvonne muiden kasvoista tai näettekö te ne normaalisti?

Kiitos vastauksista etukäteen :)!!

Ps. Itse en tunnista itseäni kuvista kauhean helposti. En edes vaikka olisin yksin kasvot kameraan. Aina ollut sama vika. Mikähän syynä voisi olla?? Olen miettinyt aina

Joo ei tosiaan näin! Näen ihan terävästi kasvonpiirteet, mutta ongelma on siinä, että mun aivot ei jostain syystä tajua silmien välittämän, terävän kuvan perusteella, että siinähän on naapurin Pena vain eri lippis päässään. Tai joku hyvin tuttukin työkaveri tavattuna yllättäen muualla kuin työpaikalla on kans todella vaikea.

yksi tuttavani on

.....tuttavani kanssa, jos vaikka sovitaan, että tavataan kahvilassa, niin lähetän hänelle hieman ennen saapumistani viestin miten olen pukeutunut. HÄn sitten etsii ...

Miksi ihmeessä kasvosokea ystäväsi etsii sinut, etkä sinä häntä?????

Vierailija kirjoitti:

Minä aikoinaan tunnistin naapurini silmälasin sangoista. Sitten se onneton meni ostamaan uudet ja taas olin vaikeuksissa. Onneksi minulla on mies, joka ymmärtää tämän kummallisuuden ja auttelee, kun liikumme yhdessä.

Tunsin yhden naapurin mukavan vanhan miehen kun sillä oli aina joku sama verkkari, joku 90- luvun mm-kisaverkkari. Sit meni ostamaan uuden verkkapuvun.

Nuoret ja naiset ovat usein niin samannäköisiä samanlaiset hiukset ja mikä milloinkin on muotia vaatteissa

Mulla ongelma ei ole niinkään läheiset kaverit vaan juuri sellaiset lasten opettajat, miehen työkaverit tyyliset ihmiset, jotka tietysti olisi tärkeää ja ihanaa tunnistaa mutta kun ei vaan pysty jos tavataan jossain yllättävässä paikassa. On noloa ja sitten taas joskus ärsyttävääkin selvittää tämä koko juttu aina uusille ihmisille.

Ja sille joka huokaili itsediagnoimaani ADHDtä - en siis kuvittele sen aiheuttavan kasvosokeutta. Olen vaan huomannut, että minulla on sekä asperger piirteitä että oppikirjamaisesti monia ADHD-piirteitä. Nämä eivät kuitenkaan vaivaa elämääni niin paljon, että viitsisin hakea mitään virallisia diagnooseja. Mutta jotain häikkää tuolla aivoissa on siis muutakin kuin tuo kasvosokeus. Minun kohdallani on periytyvää koska sekä äitini että yksi lapseni on myös kasvosokea. Kahdella lapsellani on myös asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo perheen jäsenet auttaa leffojen seuraamisessa.

Mitään diagnosoitua autismia minulla ei ole mutta asperger piirteitä sekä aikuisena itse diagnoimani ADHD. Olen älykäs ja esim. koulussa meneatyin todella hyvin mutta minulla on selvästi vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

En edes älynnyt lapsena olevani kasvosokea koska pystyn tunnistamaan tutut ihmiset muiden piirteiden takia. Esim luokassa Sami aina istui samalla paikalla ja Mari käytti tietyn tyyppisiä paitoja.

Muutettuani uudelle paikkakunnalle huomasin tilanteen kauheuden koska en tunnistakaan ketään, jotka tapaan vieraassa ympäristössä. Siis esim lasten harrastuksissa tutustumiini vanhempiin vaikka ruokakaupassa. Ja vuosien myötä tilanne ei ole parantunut. Onneksi työyhteisö on niin pieni, että heidät tunnistan missä tahansa. Ahdistaa

Itse diagnosoima ADHD. Huoh. :D

ADHD EI aiheuta kasvosokeutta. Autismi aiheuttaa. Autisteilla usein on myös ADHD.

Eikä tunnu olevan kovin periytyvääkään. Kolme lastani on kirjolla joista kahdella asperger todettu ja sitä heidän hoitotahonsa on tarjonnut minullekin selityksenä itsestäni. Yhdelläkään ei ole kasvosokeutta, vain minulla on.

Ei ole "kirjolla", jos ei ole diagnosoitu. Monilla on autistisia piirteitä, mutta niitä ei ole niin paljon, että olisi tarvetta diagnoosille. 

Asperger-diagnoosia ei enää anneta, vaan sen tilalla on autismikirjon diagnoosi. Minulla on itselläni paljon autistisia piirteitä. Todennäköisesti tulen saamaan diagnoosin autismikirjon häiriöstä. Jokaisella lapsellani on autistisia piirteitä, mutta vain yhdellä niitä on niin paljon, että hän saattaisi saada "kirjolla" diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Numero 41. Olet ihana ystävä.

toimintani on pitkälti tuon kasvosokean ystäväni ansiota, koska hän oli alusta asti avoin asian kanssa ja selitti minulle, näin ollen oli helppo ymmärtää eikä tarvinnut koskaan loukkantua vaikka hän joskus minua olikin häätämässä pois pöydästämme :). Ja hän itsekin sitten suhtautuu omaan kasvosokeuteensa varsin neutraalisti. Uskon, että sekin vaikuttaa asiaan. Ei siis häpeile sitä yhtään ja miksi pitäisi: hän syntyi sellaisena ja thats it. 

Oma isoisäni oli sokea, joten minulle oli sen kautta itsestään selvää, että ihmisilla voi olla kaikenlaisia rajoituksia, joten koskaan ei ole tuon kasvosokean tuttavani kanssa tarvinnut edes miettiä, että jaksanko olla hänen tuttavansa tai viettää aikaa hänen kanssaan. Kaikilla meillähän jotain rajoitteita on ja olisi ikävää sen vuoksi syrjiä toista.

Yleensä varon puheitani koska en ole varma kenen kanssa puhun. Kuitenkin kävi nolosti, yksi naapuri oli lastensa kanssa usein samaan aikaan ulkona kuin minä lastenlasten kanssa.

Sitten vein autoa huoltoon ja "hän" oli ottamassa töitä vastaan. Minä iloisesti: täälläkö sinä olet töissä? Mies katsoi hitaasti, sit papereista huomasin, nimi ihan eri kuin naapurilla. Jotain samaa, pitkiä, hiukset samanlaiset, hymyilevä ilme.

Mutta kyllä on hävettänyt, en oo toiste mennyt sinne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ongelma ei ole niinkään läheiset kaverit vaan juuri sellaiset lasten opettajat, miehen työkaverit tyyliset ihmiset, jotka tietysti olisi tärkeää ja ihanaa tunnistaa mutta kun ei vaan pysty jos tavataan jossain yllättävässä paikassa. On noloa ja sitten taas joskus ärsyttävääkin selvittää tämä koko juttu aina uusille ihmisille.

Ja sille joka huokaili itsediagnoimaani ADHDtä - en siis kuvittele sen aiheuttavan kasvosokeutta. Olen vaan huomannut, että minulla on sekä asperger piirteitä että oppikirjamaisesti monia ADHD-piirteitä. Nämä eivät kuitenkaan vaivaa elämääni niin paljon, että viitsisin hakea mitään virallisia diagnooseja. Mutta jotain häikkää tuolla aivoissa on siis muutakin kuin tuo kasvosokeus. Minun kohdallani on periytyvää koska sekä äitini että yksi lapseni on myös kasvosokea. Kahdella lapsellani on myös asperger.

Jos se aivoissasi oleva "häikkä" ei ole niin paha, että se haittaisi elämääsi, et todennäköisesti saisi diagnoosia, vaikka sellaista lähtisit hakemaan. Minä olen neuropsykologisissa tutkimuksissa, ja minulle on kerrottu, että yksi diagnoosin kriteereistä on se, että ne löydetyt poikkeavuudet aiheuttavat ongelmia.

Minä en muista ihmisiä kasvoilta. Jos näkisin jonku rikoksen, niin olisin maailman huonoin silminnäkijä enkä varmaan osaisi kuvailla tekijää, kun niistä piirretään kuvia näytettäväksi yleisölle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten näätte ne kasvot? Joku häiriö on olemassa että näkee kasvot sumeena. Mutta onko tämä sama? Näettekö silmät yms ihan oikeilla paikoilla? Entä omat kasvot? Tunnistatteko omat kasvonne muiden kasvoista tai näettekö te ne normaalisti?

Kiitos vastauksista etukäteen :)!!

Ps. Itse en tunnista itseäni kuvista kauhean helposti. En edes vaikka olisin yksin kasvot kameraan. Aina ollut sama vika. Mikähän syynä voisi olla?? Olen miettinyt aina

Joo ei tosiaan näin! Näen ihan terävästi kasvonpiirteet, mutta ongelma on siinä, että mun aivot ei jostain syystä tajua silmien välittämän, terävän kuvan perusteella, että siinähän on naapurin Pena vain eri lippis päässään. Tai joku hyvin tuttukin työkaveri tavattuna yllättäen muualla kuin työpaikalla on kans todella vaikea.

yksi tuttavani on

.....tuttavani kanssa, jos vaikka sovitaan, että tavataan kahvilassa, niin lähetän hänelle hieman ennen saapumistani viestin miten olen pukeutunut. HÄn sitten etsii ...

Miksi ihmeessä kasvosokea ystäväsi etsii sinut, etkä sinä häntä?????

koska toisinaan hän tulee minun jälkeeni vaikkapa terassille ja koska hän ei halua, että häntä kohdellaan holhottavana, vaan hän haluaa elää mahdollisimman luonnonmukaisissa tilanteissa. Ja ennenkaikkea siksi, koska hän itse on joskus aikoinaan pyytänyt, että menettelemme noin. Kyllä minäkin häntä joskus etsin, tai jos kasulla ohitamme toisemme, niin minähän se olen, joka moikkaan ja moikkaan aina samalla lailla, jotta hän tunnistaa siitä minut.

Täällä kans yksi jolla monia noloja tilanteita kun olen muka tunnistanut henkilön ja puhunut hänen kanssaan vain huomatakseni, että ihminen on kyllä ehkä tuttu mutta aivan eri ihminen joksi olen ajatellut. Siispä en enää yritä tervehtiä Turunmaan näköisiä ihmisiä kun en kuitenkaan hoksaa, että kuka se ihminen varsinaisesti on.

Mulla toimii tunnistus hitaasti.

Kaikki ihmiset eivät näytä samalta, vaan ihmisistä löytyy ryhmiä jotka näyttävät hyvin samankaltaisilta.

Minulla huomio ei keskity niinkään ihmisten kasvoihin vaan katson kokonaisuutta. Hankala selittää

Aloitettuani opinnot AMK:ssa tein joka luokassa kaavion missä ihmiset istuivat. Se oli helppoa kun alkuun joka opettajan kohdalla esittelimme itsemme. Sitten kirjoitin tyyliin, Marilla on lasit ja Mikalla on viikset ym. tuntomerkkejä. Luokkakaverit opin erottamaan ja nimeltä tuntemaan noin 6 kk jälkeen about.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä varon puheitani koska en ole varma kenen kanssa puhun. Kuitenkin kävi nolosti, yksi naapuri oli lastensa kanssa usein samaan aikaan ulkona kuin minä lastenlasten kanssa.

Sitten vein autoa huoltoon ja "hän" oli ottamassa töitä vastaan. Minä iloisesti: täälläkö sinä olet töissä? Mies katsoi hitaasti, sit papereista huomasin, nimi ihan eri kuin naapurilla. Jotain samaa, pitkiä, hiukset samanlaiset, hymyilevä ilme.

Mutta kyllä on hävettänyt, en oo toiste mennyt sinne.

mielestäni sinulla ei ollut mitään hävettävää. Voit sanoa tulevissa tilanteissa vaikka, että enteeksi, sekoitin sinut toiseen henkilöön, minulla ei ehkä ole kovin hyvä kasvontunnistuskyky, näytätte kyllä hämmentävän samanlaisilta.