Mitä tarkoittaa kasvosokeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten näätte ne kasvot? Joku häiriö on olemassa että näkee kasvot sumeena. Mutta onko tämä sama? Näettekö silmät yms ihan oikeilla paikoilla? Entä omat kasvot? Tunnistatteko omat kasvonne muiden kasvoista tai näettekö te ne normaalisti?

Kiitos vastauksista etukäteen :)!!

Ps. Itse en tunnista itseäni kuvista kauhean helposti. En edes vaikka olisin yksin kasvot kameraan. Aina ollut sama vika. Mikähän syynä voisi olla?? Olen miettinyt aina

Joo ei tosiaan näin! Näen ihan terävästi kasvonpiirteet, mutta ongelma on siinä, että mun aivot ei jostain syystä tajua silmien välittämän, terävän kuvan perusteella, että siinähän on naapurin Pena vain eri lippis päässään. Tai joku hyvin tuttukin työkaveri tavattuna yllättäen muualla kuin työpaikalla on kans todella vaikea.

yksi tuttavani on kasvosokea.

Tuli tuossa sinun tekstiäsi lukiessa mieleeni seuraavanlainen kysymys: jos katsot vaikka pilviä taivaalla, niin osaatko mielikuvituksen avulla nähdä niissä erilaisia muotoja. Esimerkiksi, että tuo pilvi näyttää kissalta, tuossa on selvä sydän jne.? Joillekin ihmisille se on hyvin vaikeaa, eivätkä siltiä välttämättä ole kasvosokeita, jäin vain miettimään miten on kasvosokeiden laita sitten.Hassua ettei ole koskaan tullut puheeksi tämä asia tuttavani kanssa. Mutu-arvioni on, että tuo ei kuulu kasvosokeuteen, sillä tuttavani ainakin tunnistaa jotkut ystävänsä tietynmallisesta luomesta kasvoilla, tai vaikka korvan nipukasta jne. Mutta ei sitä voi tietää kuitenkaan varmasti. Vaikeahan se on "kasvonäkevänä" ymmärtää, vaikka omassa tuttavapiirissä kasvosokea onkin ja asiasta paljon puhuttu.

tuttavani kanssa, jos vaikka sovitaan, että tavataan kahvilassa, niin lähetän hänelle hieman ennen saapumistani viestin miten olen pukeutunut. HÄn sitten etsii minut väkijoukosta vaatteiden perusteella. Jos käyn välillä naisten huoneessa ja ollaan vaikka oltu terassilla ja minulla on siellä ollut hattu päässä, niin jos tulen naistenhuoneesta ilman hattua ja istun pöytäämme, niin on ihan tavallista, että tuot tuttuni voi sanoa minulle, että "anteeksi, mutta se paikka on varattu ystävälleni". En osaa enää pitää tuota minään, se on jo ihan minun normaalielämään kuuluuvaa.

Sivusta tulen tähän. Itse olen saanut täydet pisteet sellaisesta mikä kuvio tulee seuraavaksi -testissä. Hahmotan helposti vaikka niistä pilvistä karikatyyrisiä hahmoja, siluetteja sivuprofiilista, pelkistettyjä muotoja. Karikatyyrit on mistä paremmin tunnistan vaikka julkkikset, joista oikeassa elämässä jäisin miettimään, olipas tutun näköinen, mutta en hahmota yhtään, pitäisikö hänet oikeasti tuntea vai oliko hän joku samassa koulussa joskus ollut, tai vaikka jumpan vetäjä, siis joku jota ei oikeasti tarvitse tervehtiä kadulla vastaan tullessa.

Näen vähän turhankin hyvin yksityiskohdat. Tutut identtiset kaksoset jos ovat vierekkäin, yhdellä vilkaisulla tiedän kumpi on kumpi, minusta he eivät näytä samalta. Toisaalta jos vain toinen tulee jossain vieraassa ympäristössä vastaan, en edes tajua tuntevani hänet. Autismiin liitetään yksityiskohtien huomaaminen, mutta kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeampaa. Monessa muussa aisiassa olen se, jonka puoleen käännytään kun pitää saada kokonaisuus kasaan yksityiskohdista, mutta ihmiskasvot ovat minulle se mahdoton tehtävä. Sitten taas saman rotuiset ja väritykseltäänkin samanlaiset eläimet tunnistan, vaikka tulevatkin yksin ilman vertailukohteita, taluttajaa en tunnista kuin korkeintaan koiran ja juttujen perusteella. Kun on tarpeeksi samanlaiset, niin ne pienet eroavaisuudet pomppaa esiin niin että aivoni pystyvät tarttumaan niihin. Ihmiset onnistuvat olemaan aivoparoilleni samaan aikaan liikaa ja liian vähän samanlaisia keskenään. Tai oikeastaan eurooppataustaiset ihmiset. Esim. aasiataustaiset ovat paljon helpompia aivoilleni. Vähän aikaa sitten eräässä tapahtumassa näin paikallisia aasiataustaisia. Aah, tuo oli se nainen joka hetken asui naapuritalossa, tuo taas oli harjoittelijana kaupassa x. Jestas, tuon näin vuosia sitten kun oli vielä teini, nyt äidiksi tulossa, ihana! Aa, tuon löytänyt miehekseen, oli sen työkaverin pojan pelikaveri... En siis heitä tunne, mutta heidät aivoni saivat sijoitettua missä olen heihin törmännyt aikoja sitten.

Kiinnostaisikin tietää, miten vaikka aasialaiset kasvosokeat hahmottavat eurooppalaiset kasvot asuessaan euroopassa. Itse en ole aasiassa asunut, joten en tiedä tulisiko kasvosokeutta heidänkin kanssaan, mutta jos pitää Hollywood ja Bollywood -elokuvista erottaa hahmot toisistaan, niin jälkimmäisessä onnistun.

Pitkä teksti, vaikka yritin typistää autismityylistä pohdiskeluluentoani aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten näätte ne kasvot? Joku häiriö on olemassa että näkee kasvot sumeena. Mutta onko tämä sama? Näettekö silmät yms ihan oikeilla paikoilla? Entä omat kasvot? Tunnistatteko omat kasvonne muiden kasvoista tai näettekö te ne normaalisti?

Kiitos vastauksista etukäteen :)!!

Ps. Itse en tunnista itseäni kuvista kauhean helposti. En edes vaikka olisin yksin kasvot kameraan. Aina ollut sama vika. Mikähän syynä voisi olla?? Olen miettinyt aina

Näen kasvot ihan kasvoina. Mutta ne eivät jää mieleen, tai pikemminkin kasvonpiirteet eivät jää mieleen. Mun on esimerkiksi todella vaikea antaa tuntomerkkejä.

Tunnistan omat kasvoni kyllä. Ja siskoni, vanhempani ja sukulaiset pääosin. Itseasiassa tunnistan kasvot paremmin valokuvasta, kuin livenä.

Tuttu vaiva , Kaikki näyttää samalta .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten näätte ne kasvot? Joku häiriö on olemassa että näkee kasvot sumeena. Mutta onko tämä sama? Näettekö silmät yms ihan oikeilla paikoilla? Entä omat kasvot? Tunnistatteko omat kasvonne muiden kasvoista tai näettekö te ne normaalisti?

Kiitos vastauksista etukäteen :)!!

Ps. Itse en tunnista itseäni kuvista kauhean helposti. En edes vaikka olisin yksin kasvot kameraan. Aina ollut sama vika. Mikähän syynä voisi olla?? Olen miettinyt aina

Joo ei tosiaan näin! Näen ihan terävästi kasvonpiirteet, mutta ongelma on siinä, että mun aivot ei jostain syystä tajua silmien välittämän, terävän kuvan perusteella, että siinähän on naapurin Pena vain eri lippis päässään. Tai joku hyvin tuttukin työkaveri tavattuna yllättäen muualla kuin työpaikalla on kans todella vaikea.

yksi tuttavani on kasvosokea.

Tuli tuossa sinun tekstiäsi lukiessa mieleeni seuraavanlainen kysymys: jos katsot vaikka pilviä taivaalla, niin osaatko mielikuvituksen avulla nähdä niissä erilaisia muotoja. Esimerkiksi, että tuo pilvi näyttää kissalta, tuossa on selvä sydän jne.? Joillekin ihmisille se on hyvin vaikeaa, eivätkä siltiä välttämättä ole kasvosokeita, jäin vain miettimään miten on kasvosokeiden laita sitten.Hassua ettei ole koskaan tullut puheeksi tämä asia tuttavani kanssa. Mutu-arvioni on, että tuo ei kuulu kasvosokeuteen, sillä tuttavani ainakin tunnistaa jotkut ystävänsä tietynmallisesta luomesta kasvoilla, tai vaikka korvan nipukasta jne. Mutta ei sitä voi tietää kuitenkaan varmasti. Vaikeahan se on "kasvonäkevänä" ymmärtää, vaikka omassa tuttavapiirissä kasvosokea onkin ja asiasta paljon puhuttu.

tuttavani kanssa, jos vaikka sovitaan, että tavataan kahvilassa, niin lähetän hänelle hieman ennen saapumistani viestin miten olen pukeutunut. HÄn sitten etsii minut väkijoukosta vaatteiden perusteella. Jos käyn välillä naisten huoneessa ja ollaan vaikka oltu terassilla ja minulla on siellä ollut hattu päässä, niin jos tulen naistenhuoneesta ilman hattua ja istun pöytäämme, niin on ihan tavallista, että tuot tuttuni voi sanoa minulle, että "anteeksi, mutta se paikka on varattu ystävälleni". En osaa enää pitää tuota minään, se on jo ihan minun normaalielämään kuuluuvaa.

Sivusta tulen tähän. Itse olen saanut täydet pisteet sellaisesta mikä kuvio tulee seuraavaksi -testissä. Hahmotan helposti vaikka niistä pilvistä karikatyyrisiä hahmoja, siluetteja sivuprofiilista, pelkistettyjä muotoja. Karikatyyrit on mistä paremmin tunnistan vaikka julkkikset, joista oikeassa elämässä jäisin miettimään, olipas tutun näköinen, mutta en hahmota yhtään, pitäisikö hänet oikeasti tuntea vai oliko hän joku samassa koulussa joskus ollut, tai vaikka jumpan vetäjä, siis joku jota ei oikeasti tarvitse tervehtiä kadulla vastaan tullessa.

Näen vähän turhankin hyvin yksityiskohdat. Tutut identtiset kaksoset jos ovat vierekkäin, yhdellä vilkaisulla tiedän kumpi on kumpi, minusta he eivät näytä samalta. Toisaalta jos vain toinen tulee jossain vieraassa ympäristössä vastaan, en edes tajua tuntevani hänet. Autismiin liitetään yksityiskohtien huomaaminen, mutta kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeampaa. Monessa muussa aisiassa olen se, jonka puoleen käännytään kun pitää saada kokonaisuus kasaan yksityiskohdista, mutta ihmiskasvot ovat minulle se mahdoton tehtävä. Sitten taas saman rotuiset ja väritykseltäänkin samanlaiset eläimet tunnistan, vaikka tulevatkin yksin ilman vertailukohteita, taluttajaa en tunnista kuin korkeintaan koiran ja juttujen perusteella. Kun on tarpeeksi samanlaiset, niin ne pienet eroavaisuudet pomppaa esiin niin että aivoni pystyvät tarttumaan niihin. Ihmiset onnistuvat olemaan aivoparoilleni samaan aikaan liikaa ja liian vähän samanlaisia keskenään. Tai oikeastaan eurooppataustaiset ihmiset. Esim. aasiataustaiset ovat paljon helpompia aivoilleni. Vähän aikaa sitten eräässä tapahtumassa näin paikallisia aasiataustaisia. Aah, tuo oli se nainen joka hetken asui naapuritalossa, tuo taas oli harjoittelijana kaupassa x. Jestas, tuon näin vuosia sitten kun oli vielä teini, nyt äidiksi tulossa, ihana! Aa, tuon löytänyt miehekseen, oli sen työkaverin pojan pelikaveri... En siis heitä tunne, mutta heidät aivoni saivat sijoitettua missä olen heihin törmännyt aikoja sitten.

Kiinnostaisikin tietää, miten vaikka aasialaiset kasvosokeat hahmottavat eurooppalaiset kasvot asuessaan euroopassa. Itse en ole aasiassa asunut, joten en tiedä tulisiko kasvosokeutta heidänkin kanssaan, mutta jos pitää Hollywood ja Bollywood -elokuvista erottaa hahmot toisistaan, niin jälkimmäisessä onnistun.

Pitkä teksti, vaikka yritin typistää autismityylistä pohdiskeluluentoani aiheesta.

olipa mielenkiintoista! kiitos pitkästä vastauksesta, taas opin uutta.

Tunnistan henkilöt jonkin roolin kautta, esimerkiksi lähikaupan kassa, lapsen opettaja, naapuri. Useimmiten en kuitenkaan tunnista näitä henkilöitä jossain muualla, vaikka kaupungilla ohi kävellessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo perheen jäsenet auttaa leffojen seuraamisessa.

Mitään diagnosoitua autismia minulla ei ole mutta asperger piirteitä sekä aikuisena itse diagnoimani ADHD. Olen älykäs ja esim. koulussa meneatyin todella hyvin mutta minulla on selvästi vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

En edes älynnyt lapsena olevani kasvosokea koska pystyn tunnistamaan tutut ihmiset muiden piirteiden takia. Esim luokassa Sami aina istui samalla paikalla ja Mari käytti tietyn tyyppisiä paitoja.

Muutettuani uudelle paikkakunnalle huomasin tilanteen kauheuden koska en tunnistakaan ketään, jotka tapaan vieraassa ympäristössä. Siis esim lasten harrastuksissa tutustumiini vanhempiin vaikka ruokakaupassa. Ja vuosien myötä tilanne ei ole parantunut. Onneksi työyhteisö on niin pieni, että heidät tunnistan missä tahansa. Ahdistaa

Itse diagnosoima ADHD. Huoh. :D

ADHD EI aiheuta kasvosokeutta. Autismi aiheuttaa. Autisteilla usein on myös ADHD.

Eikä tunnu olevan kovin periytyvääkään. Kolme lastani on kirjolla joista kahdella asperger todettu ja sitä heidän hoitotahonsa on tarjonnut minullekin selityksenä itsestäni. Yhdelläkään ei ole kasvosokeutta, vain minulla on.

Mitä asperger-ihmisten kanssa jutellut, niin on niitä tapauksia, että vanhempi on diagnosoitu lapsensa kanssa tai herännyt epäily. Tai assi itse tunnistaa piirteitä myös vanhemmassaan.

Mutta voihan se olla, vaikkei vanhemmilla ole (mun vanhemmilla ei ole), ja AS-henkilöllä voi olla normaaleja lapsia (tutullani on yksi ns. normaali ja yksi kirjolla).

...

Mitä kasvosokeuteen tulee, en tiedä, olenko aidosti kasvosokea vai enkö tunnista ihmisiä siksi, että minua ei oikeastaan kiinnosta heidän kasvonsa enkä katsele niitä mielelläni. Mutta kyllä minulla varmaan sitä aitoakin on. Sekoitan ihmisiä enkä tunnista henkilöitä, jotka olen nähnyt vain hetkeä aiemmin.

Koulussa opin luokkatoverit todella hitaasti.

Olen sekaisin elokuvissa, joissa on kaksi samaan lokeroon mahtuvaa hahmoa (esim. valkoinen mies, n. 30 vuotta, lyhyt tumma tukka, ei lihava) tai käytetään samanlaisia vaatteita. Eli sotilaselokuvat etenkään eivät ole mieleeni.

Toisaalta eräästä lapsena seuraamastani sarjasta vaihdettiin sivuhahmon näyttelijä, koska "oli liian samannäköinen kuin sankari". Minusta se oli ihan erinäköinen tai siis en ite koskaan sekoittanut niitä (toisella rillit ja vanhempi ja toinen nuorempi ja rillitön).

Työpaikalla oli jotain viisi samaan lokeroon menevää rouvaa, joita en koskaan täysin erottanut toisistaan. Työssä käytettiin työasua ja hiukset oli peitetty.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset näyttää samalta. :D

Eurooppalaisista kaikki aasialaiset näyttää samalta ja päin vastoin.