Jos olisit rikkaan kumppanin kanssa naimisissa, voisitko vain katsoa vierestä köyhää ystävääsi vai auttaisitko?
Kysymys otsikossa. Enkä siis tarkoita, että toisen perheen (rikkaan) tulisi kustantaa toisen (köyhän) perheen elämä, mutta voisitko rikkaana silloin tällöin tarjota jotain vähätuloiselle ystävällesi ja tämän perheelle? Olen itse vähätuloisena tällaisessa tilanteessa, jossa ystäväni on naimisissa rikkaan miehen kanssa mutta mitään kahvikuppia tai jäätelötuuttia kalliimpaa ole voitu tarjota.
Kommentit (233)
Valitettavasti tämä ilmiö on tuttu. En ole todellakaan suurituloinen itse. Olen lahjoittanut lasten tarvikkeita tarvitseville tutuille. Yksi tuttu sai siistejä lasten leluja usean laatikollisen verran (legoja, brion junarataa, pikkuautoja, lautapelejä, palapelejä yms) pääsääntöisesti katsoimme lasten kanssa kaikkien olevan kunnossa ja ehjiä. Yhdestä pienestä lelusta puuttui patteri, jota ei testattu. Tämä ei ilmeisesti toiminut. Sain pitkän puhelun, jossa valitettiin tästä. Ja koko puhelun tarkoitus oli syyllistämällä saada ostamaan vastaava uusi tuote pettyneelle lapselle. Tämä sama lapsi myös myöhemmin katseli lapsemme huoneesta, mitä haluaisi itselleen kun lapseni niistä haluaa luopua. Olen lopettanut jostain kumman syystä kyseiselle perheelle lahjoittamisen.
Alottajan kaltaiselle en antaisi mitään. 1. vaikka parisuhteessa/avioliitossa on yhteinen talous, ei se tarkoita että voin käyttää puolison rahoja miten sattuu. 2. Minulla tai puolisolla ei ole elatusvelvollisuutta kummankaan kavereihin. 3. En kustantaisi kenenkään lomamatkoja vaikka olisin itse rikas. 4. Oikeasti läheistä perheenjäsentä tai perheenjäseneen verrattavaa kaveria voisin jeesiä, jos on oikeasti hätä. Mutta en koe, että mulla olisi velvollisuutta tarjota kahveja suurempia. Ei ainakaan, jos pyytäjän sävy on vaativa ja odottaa isoja. Esim. jos olisin rikas ja minulla olisi lapsia ja veisin ne huvipuistoon voisin ottaa sisaruksen lapset mukaan ja kustantaa koko lystin. Tähän ei kuitenkaan olisi minkäänlaista velvollisuutta enkä haluaisi, että se "köyhä" osapuoli odottaa ja kyylää tulojano jostakin rekisteristä. Ystävyys loppuisi siihen paikkaan, jos kaveri paljastuisi kyyläksi.
No jo on taas kummallinen aloitus! Jos siis mieheni olisi varakas, pitäisi hänen kustantaa MINUN kavereideni menoja??? Millä yhtälöllä se kuuluisi hänelle millään tavalla? Ei olisi kyse minun rahoistani, eikä hänen ystävistään! Itseasiassa vaikka MINÄ olisin se varakas, ei minullakaan olisi mitään tarvetta maksella asioita kavereilleni. Toki voisin joskus jotain tarjota jos muutenkin yhdessä oltaisiin jossain menossa, mutta kos ystäväni alkaisi jotenkin olettaa että tietenkin minä maksan, niin saisi kyllä sitten olla. Vaikka mieheni olisi varakas, niin kyllä minä silti maksaisin omatkin menoni. Ihmeellinen ajatus että mieheni rahat olisivat vapaasti minun käytettävissäni! Tietysti toivoisin että hän varakkaana huomioisi MINUA ja tarjoaisi MINULLE asioita, olenhan kuitenkin hänen vaimonsa. Mutta että joku ajattelee että hänen pitäisi myös kustantaa ystävieni menoja on jo täysin absurdi ajatus. Itseasiassa koko aloitus taitaa olla trolli. En voi uskoa että joku ihan oikeasti näin voisi ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Moni kuvittelee, että kun olisi rahaa, sitä haluaisi jakaa muille. Ja kun sitä on, ei kukaan halua jakaa. Arvot muuttuvat talouden mukaan.
Köyhänä opiskelijana ajattelin, että olisi kiva jos joku joskus tarjoaisi jotain. Kun olin sitten itse aikanaan hyvässä virassa, vein veljen opiskelevia tyttöjä syömään tai kahville välillä. Minulle tuli siitä hyvä mieli.
Olen koko elämäni pitänyt huolen siitä, että minulla ei ole köyhiä ystäviä.
Lokkeilu on tuttua. Otin kerran lapsen kaverin mukaan hoploppiin. Lapsen äiti unohti laittaa kaverille rahaa mukaan. Lapsi leikki, söi ja joi slushin minun laskuun. Äiti ei koskaan kysynyt paljon oli minulle velkaa. Noista kaikista syömisistä ja juomisesta oli sovittu etukäteen, joten en ostellut mitään omin päin ja sitten vaatinut rahoja takaisin. Tämän jälkeen sama lapsi tuli toiseen paikkaan meidän mukaan kerran. Ajattelin siinä vaiheessa, että ei yksi kerta haittaa, ehkä äiti oli unohtanut kysyä miten voi maksaa takaisin. Mutta ei, toisella kerralla sama juttu. Kysyin kerran itse rahojen perään, mutta en saanut edes vastausta.
Sen jälkeen päätin, että tämä lapsi ei tosiaan lähde enää meidän mukaan mihinkään. Ja lopulta nolompaa se tälle äidille oli, vaikka ei tajunnutkaan hävetä vaan kyseli monesta eri jutusta, että ollaanko menossa ja pääsikö heidän lapsi mukaan. Esim. Disney on iceen olisin kuulemma voinut ostaa heidän lapselleen myös lipun, kun olimme kuitenkin menossa. Lasten kaveruus myös kärsi, kun en ottanut mukaan tätä lasta enää vaan sellaisten vanhempien lapsia, jotka maksoivat lapsena osuuden. Mutta ehkä tuollainen kaveri olisi ollut teininä lokkeilemassa lapsen kuukausirahalla, kun oli tuollaisen esimerkin saanut.
Mieheni on varakas, hänellä on yritys, jossa tarvittiin pikaisesti 2 kk ajaksi apua, palkka noin 15 e/h,työpäivä suunnilleen 8-16. Tarjosin tätä työttömälle, köyhälle ystävälle. Ei kannattanut tulla töihin verokirjalla, koska tuet laskevat ja tulee ongelmia. Mutta jos saa palkan seteleinä käteen eikä tarvitse ihan joka päivä tulla töihin, vaikka palkan niiltä päiviltä saisikin, niin sitten voisi harkita.
Ihminen puree antajan kättä, todettu on. Ensin ollaan muka kiitollisia, vaikka silloinkin jo on havaittavissa lievää vihaa. On vaikea ottaa vastaan, toisen parempiosaisuus korostuu. Lopuksi katkeroidutaan ja yritetään vahingoittaa antajaa, jos tästä avun saamisesta ei tule jatkuva käytäntö. Ap on jo vaarallisella tiellä, kun hän seuraa ystävänsä puolison verotustietoja. Miksi hän niin tekee? Ja ap:n ystävälle: Varmaan sinäkin roikut näillä sivuilla. Katkaise välisi ap:hen hyvän sään aikana ennen kuin hän yrittää vahingoittaa sinua ja puolisoasi.
En voisi rikkaan kumppanin rahoilla auttaa. Jos olisin itse rikas, niin tottakai auttaisin.
Ap bongaa sieltä verokoneestasi mies myös itsellesi, niin ei tarvitse katkerana ruinata kaveriltasi.
Minulla on varakas puoliso, itse elän kroonisesti sairaana takuueläkkeellä - omaisuutta minulla tosin on jonkin verran. Elintason jaamme toki, mutta siinä kaikki, minulla ei ole rahaa huvituksiin sen enempää kuin toimeentulotuella elävällä tuttavallanikaan. Tämä tuntuu olevan hänenelle todella vaikeaa käsittää. Olen monta kertaa sanonut, että olen aivan yhtä perseaukinen kuin hänkin, itseasiassa pahemmin, koska en ole mihinkään tukiin oikeutettu. Silti hän ajoittain kuvittelee, että minun _kuuluu_ tarjota kahvilla, ja minun _tulee_ laittaa lounasta hänelle, koska tilanteeni on niin paljon _parempi_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on oma vika jos on köyhä. Kela hankkii köyhälle asunnon, vuokratuen, kelakorvauksen taskurahoiksi, kortin jolla saa kaupasta ruokaa, lääkärit, sähkön, lääkkeet, pesukoneen , lapsille harrastuksia, joulurahaa ym, ym,ym. Sit on seurakunnan, vapaakirkon ruuanjaot, ruokailut, leipäjonot ym, y yltäkylläisyydet. Ylimäärisiä onnenonkijoita tuskin hyväksyy. Ja miehen rahoista päättää kyllä mies itse. Piste.
Kiinnostaisi tuo kela-kortti jolla saa kaupasta ruokaa! Voisitko tarkentaa?
Ladattava Prebaid- kortti niille jolla ei edes ole tilinumeroa paknissa.
Olen varakkaan miehen vaimo, mutta ei miehen omaisuus tee minusta rikasta. En myöskään ole elatusvelvollinen muille, vaikka olen joskus auttanut pienin teioin vähävaraista ystävää. Oli varakkuuden taso mikä tahansa, niin kenenkään omaisuutta ei pitäisi kadehtia, koska se on kovan työn tulos - näin ainakin miehelläni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varakas puoliso, itse elän kroonisesti sairaana takuueläkkeellä - omaisuutta minulla tosin on jonkin verran. Elintason jaamme toki, mutta siinä kaikki, minulla ei ole rahaa huvituksiin sen enempää kuin toimeentulotuella elävällä tuttavallanikaan. Tämä tuntuu olevan hänenelle todella vaikeaa käsittää. Olen monta kertaa sanonut, että olen aivan yhtä perseaukinen kuin hänkin, itseasiassa pahemmin, koska en ole mihinkään tukiin oikeutettu. Silti hän ajoittain kuvittelee, että minun _kuuluu_ tarjota kahvilla, ja minun _tulee_ laittaa lounasta hänelle, koska tilanteeni on niin paljon _parempi_.
Olen pahoillani puolestasi, mutta miksi olet tuollaisen hyväksikäyttäjän kanssa tekemisissä? Ei tuollainen ole ystävä. :(
No autan, ketä autan, enkä auta ketään kerjäläistä tai kinuajaa. En anna rahaa kuin hyvin harvoin ja harvoille. Yleensä, jos autan, ostan, mitä tiedän tarvitsevan. Onneksi ei näy tulot missään, joten AP tai kukaan muukaan lokki ei ala pommittaa kerjäysviesteillä tai -puheluilla.
Vierailija kirjoitti:
No autan, ketä autan, enkä auta ketään kerjäläistä tai kinuajaa. En anna rahaa kuin hyvin harvoin ja harvoille. Yleensä, jos autan, ostan, mitä tiedän tarvitsevan. Onneksi ei näy tulot missään, joten AP tai kukaan muukaan lokki ei ala pommittaa kerjäysviesteillä tai -puheluilla.
Verotiedot kannattaa piilottaa juurikin näiden kateellisten lokkien takia.
Miksi ap ei itse tee jotain tilanteelle tienatakseen enemmän esim poimi marjoja?
Vierailija kirjoitti:
Lokkeilu on tuttua. Otin kerran lapsen kaverin mukaan hoploppiin. Lapsen äiti unohti laittaa kaverille rahaa mukaan. Lapsi leikki, söi ja joi slushin minun laskuun. Äiti ei koskaan kysynyt paljon oli minulle velkaa. Noista kaikista syömisistä ja juomisesta oli sovittu etukäteen, joten en ostellut mitään omin päin ja sitten vaatinut rahoja takaisin. Tämän jälkeen sama lapsi tuli toiseen paikkaan meidän mukaan kerran. Ajattelin siinä vaiheessa, että ei yksi kerta haittaa, ehkä äiti oli unohtanut kysyä miten voi maksaa takaisin. Mutta ei, toisella kerralla sama juttu. Kysyin kerran itse rahojen perään, mutta en saanut edes vastausta.
Sen jälkeen päätin, että tämä lapsi ei tosiaan lähde enää meidän mukaan mihinkään. Ja lopulta nolompaa se tälle äidille oli, vaikka ei tajunnutkaan hävetä vaan kyseli monesta eri jutusta, että ollaanko menossa ja pääsikö heidän lapsi mukaan. Esim. Disney on iceen olisin kuulemma voinut ostaa heidän lapselleen myös lipun, kun olimme kuitenkin menossa. Lasten kaveruus myös kärsi, kun en ottanut mukaan tätä lasta enää vaan sellaisten vanhempien lapsia, jotka maksoivat lapsena osuuden. Mutta ehkä tuollainen kaveri olisi ollut teininä lokkeilemassa lapsen kuukausirahalla, kun oli tuollaisen esimerkin saanut.
On erittäin valitettavaa että lokkeilu ja hyväksikäyttäminen on tuttua. Miten edes kehtaavat?! Minua on muutama lokki hyväksikäyttänyt ja toinen meni niin pitkälle, että varasti omaisuuttani enkä vieläkään ole saanut niitä takaisin. Ovat kyllä entisiä ystäviä nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Lokkeilu on tuttua. Otin kerran lapsen kaverin mukaan hoploppiin. Lapsen äiti unohti laittaa kaverille rahaa mukaan. Lapsi leikki, söi ja joi slushin minun laskuun. Äiti ei koskaan kysynyt paljon oli minulle velkaa. Noista kaikista syömisistä ja juomisesta oli sovittu etukäteen, joten en ostellut mitään omin päin ja sitten vaatinut rahoja takaisin. Tämän jälkeen sama lapsi tuli toiseen paikkaan meidän mukaan kerran. Ajattelin siinä vaiheessa, että ei yksi kerta haittaa, ehkä äiti oli unohtanut kysyä miten voi maksaa takaisin. Mutta ei, toisella kerralla sama juttu. Kysyin kerran itse rahojen perään, mutta en saanut edes vastausta.
Sen jälkeen päätin, että tämä lapsi ei tosiaan lähde enää meidän mukaan mihinkään. Ja lopulta nolompaa se tälle äidille oli, vaikka ei tajunnutkaan hävetä vaan kyseli monesta eri jutusta, että ollaanko menossa ja pääsikö heidän lapsi mukaan. Esim. Disney on iceen olisin kuulemma voinut ostaa heidän lapselleen myös lipun, kun olimme kuitenkin menossa. Lasten kaveruus myös kärsi, kun en ottanut mukaan tätä lasta enää vaan sellaisten vanhempien lapsia, jotka maksoivat lapsena osuuden. Mutta ehkä tuollainen kaveri olisi ollut teininä lokkeilemassa lapsen kuukausirahalla, kun oli tuollaisen esimerkin saanut.
Tosi ikävä sille lapselle :/ äidin käytöksen takia joutuu jäämään pois
Didriksonin takit? Ihan duunaritkin pukeutuu Didriksonin vaatteisiin, nehän ovat arkisia. Ajattelin että nyt puhutaan jostain Versace-pariskunnasta.