Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit rikkaan kumppanin kanssa naimisissa, voisitko vain katsoa vierestä köyhää ystävääsi vai auttaisitko?
26.08.2022 |
Kysymys otsikossa. Enkä siis tarkoita, että toisen perheen (rikkaan) tulisi kustantaa toisen (köyhän) perheen elämä, mutta voisitko rikkaana silloin tällöin tarjota jotain vähätuloiselle ystävällesi ja tämän perheelle? Olen itse vähätuloisena tällaisessa tilanteessa, jossa ystäväni on naimisissa rikkaan miehen kanssa mutta mitään kahvikuppia tai jäätelötuuttia kalliimpaa ole voitu tarjota.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä oikeasti vastenmielistä, empatiakyvytöntä porukkaa. Kaikki noi "mene töihin ja rikastu"-huutelut jne. Joo, tarjolla on vaan paskasti palkattua osa-aikatöitä, lisäksi mulla selkäongelmaa joka rajaa aika paljon töistä jo pois. Kaikki ei voida tehdä kivaa sisäsiistiä, hyvin palkattua etätöitä. Lisäksi jos menisin töihin, bensoihin menisi hirveästi rahaa ja kukas ne maksaisi.
En oo mikään lokki ja voin sanoa, että jos mulla olisi rahaa paljon (tai puolisolla), niin mielelläni veisin vähätuloisia kavereita syömään, leffaan, matkoille, shoppaileen, yms. pientä arjen luksusta, jos se mulla ei tuntuisi missään. Voisin jopa kuvitella, että se auttaminen tuntuisi auttajasta hyvältä.
ap
Ehkä kuvittelet, että se ei tuntuisi kaverilla missään, vaikka auttaisi eli sinä hyväksikäyttäisit. Kyllä se silti tuntuisi. Suomessa on hyvin hyvin vähän sellaisia, joiden ei tarvitse missään tilanteessa laskeskella pennosia.
Meillä on mieheni kanssa vaarallisuutta ja hyvät palkat. Meillä on yksi lapsi, jolle on varaa kustantaa merkkivaatteet, tuhansia vuodessa vievä harrastus ja iPhonet sun muut härpäkkeet. Ulospäin ehkä näyttää siltä, että meillä olisi varaa vaikka mihin, mutta meidän menot on mitoitettu meidän perheelle. Ei meidän rahat riitä kavereiden mielitekoihin. Jos minulla on varaa viedä lapsi lintsille ja käyttää reissuun 250€, se ei tarkoita, että minulla olisi varaa toteuttaa tuollaisia reissuja kaikille naapuruston lapsille.
Jos minulla olisi lähipiirissäni sinun kaltainen ihminen, ei hän tosiaan olisi siinä pitkään tuollaisen lokkeilumentaliteetin paljastuttua. En tarjoaisi enää edes niitä kahveja tai lounaita, joita olisin voinut joskus tarjota. Niin ikävää kuin se onkin edes hyvällä ystävällä ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan oli hänen miehensä rikas tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä AP et ole tämän kaverisi todellinen ystävä, vaan kadehtiva, kerjäävä pummi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti täytyy sanoa, että haistakaa pitkä p---a! Joku tolla kehtasi kirjoittaa, että "mene kaverille töihin ja tienaa siitä 150 euroa/kk". Just joo, mitä piikomis-luokkayhteiskuntaa oikeen toivotte Suomeen?!?
ap
Olisko nyt vaikka ihan sellainen perusjuttu alkuun, että tehtäis töitä ja ansaittais itse ne Lintsi-rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin ystävääni. En välttämättä antaisi rahaa, mutta muulla tavoin. Riippuu avun tarpeesta. Jos hänellä on esim. sähkölaskuja maksamatta voin maksaa ne, voin tuoda ruokakassin ja yrittää saada ystävän velkasaneeraukseen, jne.
Rikkaat jättää aina ne köyhät ystävät ja ottaa tilalle uusia rikkaita ystäviä, nähty niin moneen kertaan.
Ehkä siihen on syynsä kuten voimme tästäkin ketjusta lukea.
En tietenkään voisi puolison rahoja mennä kenellekään jakelemaan. Jos itse olisin rikas, todellakin auttaisin läheisiä ja tuntemattomampiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän pariskunnalla olisi avioehto, eli se tuosta haihattelusta.
"kyllästyin siihen. en tarjoamiseen koska ei tunnu rahallisesti oikeasti missään vaan asenteeseen"
Näin se on. Asenne ratkaisee. Mulla on pienituloinen ystävä, mutta se silti saattoi tarjota jotakin pientä, tuoda vaikka pullat kahvin kanssa.
Se riitti. Hän huomioi toista. Sitten voin itsekin tarjota jotain kohtuudella rahaa laskematta.
Sitten on niitä jotka eivät ikinä huomioi mitenkään. Ottavat ilmaiseksi niin paljon kuin saavat ja saattavat vielä valittaa kun ei ollut tarpeeksi. Silloin tulee sellainen tunne että en anna itsekään mitään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti täytyy sanoa, että haistakaa pitkä p---a! Joku tolla kehtasi kirjoittaa, että "mene kaverille töihin ja tienaa siitä 150 euroa/kk". Just joo, mitä piikomis-luokkayhteiskuntaa oikeen toivotte Suomeen?!?
ap
Mielummin sellainen yhteiskunta kun tällainen, jossa rahaa ruinataan. Kaverisi kyllä täytyy tehdä työtä ja menettää vapaa-aikaa, mutta jos sinun pitäisi näin tehdä, niin se on käsittämätöntä edes olettaa näin?? Ikkunan pesu tai lastenhoito on työtä, jota aika moni Suomessa tekee, ei mitään piikomista.
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä oikeasti vastenmielistä, empatiakyvytöntä porukkaa. Kaikki noi "mene töihin ja rikastu"-huutelut jne. Joo, tarjolla on vaan paskasti palkattua osa-aikatöitä, lisäksi mulla selkäongelmaa joka rajaa aika paljon töistä jo pois. Kaikki ei voida tehdä kivaa sisäsiistiä, hyvin palkattua etätöitä. Lisäksi jos menisin töihin, bensoihin menisi hirveästi rahaa ja kukas ne maksaisi.
En oo mikään lokki ja voin sanoa, että jos mulla olisi rahaa paljon (tai puolisolla), niin mielelläni veisin vähätuloisia kavereita syömään, leffaan, matkoille, shoppaileen, yms. pientä arjen luksusta, jos se mulla ei tuntuisi missään. Voisin jopa kuvitella, että se auttaminen tuntuisi auttajasta hyvältä.
ap
Niin siis JOS sinulla olisi rikas mies, ottaisitko miehesi pankkikortin ja veisit pokkana kaverisi noihin mainitsemiisi menoihin? Sillä voihan se olla ettei sillä sun kaverillasi ole edes rahaa omalla tilillään ja mies kustantaa suurimman osan menoista. Jotenkin ihan käsittämätön ajatusmaailma, että sinut pitäisi viedä kaverisi miehen rahoilla hauskaa pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä olikin harvinaisen ärsyttävä trolli =/
Ehkäpä siksi, että tällaisia ihmisiä on ilmeisesti oikeastikin olemassa ainakin tuosta yhdestä kommentoijasta päätellen. Missä ihmisten käytöstavat, huh.
Voin kertoa että näitä riittää! Aloittaja voisi olla yksi sisaristani. Maksoin nimittäin yhdelle tätitettävälleni matkat luokseni ulkomaille, koska halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Mieheni on varakas, mutta minä taas en niinkään. No eiköhän tämä lokki sisar laittanut raivoisaa viestiä kun en hänen pojalleen kustantanut matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti täytyy sanoa, että haistakaa pitkä p---a! Joku tolla kehtasi kirjoittaa, että "mene kaverille töihin ja tienaa siitä 150 euroa/kk". Just joo, mitä piikomis-luokkayhteiskuntaa oikeen toivotte Suomeen?!?
ap
Margaret Thatcher ei päästänyt lottoa Britanniaan vaan sanoi että raha on tienattava itse.Vähän sitä suuntaa sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti täytyy sanoa, että haistakaa pitkä p---a! Joku tolla kehtasi kirjoittaa, että "mene kaverille töihin ja tienaa siitä 150 euroa/kk". Just joo, mitä piikomis-luokkayhteiskuntaa oikeen toivotte Suomeen?!?
ap
Aa, tää kirjoittaja taitaa olla se sama, joka aiemmin kesällä vinkui ja valitti kun sisar(vai oliko se lapsen kummitäti tms. ) ei suostunutkaan maksamaan ap:lle ja lapsille New Yorkin reissua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tyyppejä riittää. Minun äitini ei sentään kerjää itse mitään minulta, mutta on sitä mieltä, että minä voisin maksaa lusmuilevalle pikkusiskolleni milloin mitäkin. Vuosi sitten autoin ja lainasin rahat koiran eläinlääkäriin ja kuskasinkin heidät sinne. Sain hädintuskin kiitoksen, mutta rahoja ei ole näkynyt. Sisko on jättänyt lasteni synttäritkin väliin, kun on vältellyt minua siitä asti. Äidin avulla vaan kerjää rahaa.
Ei sillä kaverin miehellä olisi ketään varakasta kaveria? Jos ihan oman sugardaddyn bongaisit?
Rahalla saa vaikka mitä, kuten ap:n kaltaisen oman sosiaaliprojektin.
Otsikon kysymykseen vastaus: Voisin katsoa vierestä.
En koe, että esim. matkojen tai Linnanmäkiviikonloppujen maksaminen on auttamista.
Jos lapsella on kouluretkeä varten myynnissä jotain keksejä tai sukkia, voisin kannatuksen vuoksi ostaa. Yksi kaveri kauppasi jotain kynttiläjuttuja ja silloin ostin kannatuksen vuoksi joululahjat häneltä.
Sellaista apua kyllä, mutta mitään lomareissuja en. Jos kaverilla ei ole varaa matkaan, niin miten on varaa matkustusasiakirjoihin ja elämiseen siellä?
Vierailija kirjoitti:
"kyllästyin siihen. en tarjoamiseen koska ei tunnu rahallisesti oikeasti missään vaan asenteeseen"
Näin se on. Asenne ratkaisee. Mulla on pienituloinen ystävä, mutta se silti saattoi tarjota jotakin pientä, tuoda vaikka pullat kahvin kanssa.
Se riitti. Hän huomioi toista. Sitten voin itsekin tarjota jotain kohtuudella rahaa laskematta.
Sitten on niitä jotka eivät ikinä huomioi mitenkään. Ottavat ilmaiseksi niin paljon kuin saavat ja saattavat vielä valittaa kun ei ollut tarpeeksi. Silloin tulee sellainen tunne että en anna itsekään mitään enää.
Tämä.
Itse en ole varakas, mutta eräs tuttavaperhe kuvittelee niin. Joka ikinen yhteydenotto sisältää joko suoran tai peitellyn pyynnön jostain. Vedotaan milloin mihinkin; kun olen joskus auttanut äitiä KORJAAMAAN rikkoutuneen vaatekomeron, olen velvollinen OSTAMAAN uuden komeron myös aikuiselle tyttärelle, kun annoin yhdelle lapsista joululahjan x, täytyy se antaa myös toiselle, vaikka olin jo antanut tälle lahjan y jne. Kun olen ottanut jatkuvan kerjäämisen takia välimatkaa, ihmetellään, miksen soittele. Joo, miksiköhän en?
Menisit itsekin rikkaisiin naimisiin jos olet noin kateellinen. Säälittävää.
Niin. Minä tarjosin köyhälle kaverille vuosien mittaan kaikenlaista. Koko ajan vaan tämän kaverin tarpeet tuntuivat lisääntyvän ja piti saada enemmän ja enemmän.
Lounaalle ja kahville pyytely rupesi olemaan lähes päivittäistä, eikä siinä mitään mutta kun oletus oli että minä maksan koska hänellä ei ole rahaa. Oli ilmeisesti kivaa syödä ravintolassa ja istua kahviloissa. Lasten vanhat vaatteet ja lelut "hän ottaa".
Juu, kyllästyin siihen. en tarjoamiseen koska ei tunnu rahallisesti oikeasti missään vaan asenteeseen jonka mukaan esimerkiksi ne lastenvaatteet ja lelut jotenkin automaattisesti kuuluisivat hänen saada ja kahville ei voi tulla kotiin vaan pitää päästä kahvilaan vetelemään naamariin kalliita latteja ja leivonnaisia ja lounaalla tottakai pitää syödä ravintolassa...