Jos olisit rikkaan kumppanin kanssa naimisissa, voisitko vain katsoa vierestä köyhää ystävääsi vai auttaisitko?

Vierailija kirjoitti:

Ootte kyllä oikeasti vastenmielistä, empatiakyvytöntä porukkaa. Kaikki  noi "mene töihin ja rikastu"-huutelut jne. Joo, tarjolla on vaan paskasti palkattua osa-aikatöitä, lisäksi mulla selkäongelmaa joka rajaa aika paljon töistä jo pois. Kaikki ei voida tehdä kivaa sisäsiistiä, hyvin palkattua etätöitä. Lisäksi jos menisin töihin, bensoihin menisi hirveästi rahaa ja kukas ne maksaisi. 

En oo mikään lokki ja voin sanoa, että jos mulla olisi rahaa paljon (tai puolisolla), niin mielelläni veisin vähätuloisia kavereita syömään, leffaan, matkoille, shoppaileen, yms. pientä arjen luksusta, jos se mulla ei tuntuisi missään. Voisin jopa kuvitella, että se auttaminen tuntuisi auttajasta hyvältä. 

ap

Mulla se auttaminen, että annan eläimille tai jonku perheen esim. Sairaudenhoitokuluihin tuntuu hyvälle. Tollanen auttaminen alkais ärsyttää.

Puolisollani oli ystävä, joka käytti häntä taloudellisesti hyväksi. Kutsui reissuille mukaan vain, jos maksaja puuttui ja reissusta uhkasi tulla liian kallis. Yritti puhua ostamaan haluamiaan tavaroita puoliksi, mutta käytännössä olisi mennyt hänen käyttöönsä jne. Kun rahahanat hänen suuntaan katkesivat meidän perheellistyttyä, ei häntä ole enää näkynyt.

Mutta siis.. voisin antaa apua ystävälle äkillisen tragedian vuoksi. Esim. talo palaa alta. Rahaa taas annan tai lainaan vain lähiperheelle.

Siitä kymppitonnien kuukausipalkasta maksetaan puolet veroina köyhille btw.

Just. Oma kumppani on kovatuloinen, minä en. Tottakai tämä tarjoaa minullekin välillä asioita, mutta kaikki kalliimpi ja hienompi omistamani on MINUN maksamaani ja tiukalla budjetoinnilla, säästämisellä ja suunnittelulla hommattua. Ei puolisoni kustantamaa. Ei tämäkään tuhlaa rahojaan kaikkeen jonninjoutavaan hömppään kuten saastuttimilla ympäriinsä matkusteluun tai uuden takin ostamiseen joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän se jotain on, mitä ystävän perheelle pitäisi tarjota?

No jos näkee, että toisen perhe on vaikka koko kesän kotona, kun ei rahaa matkoihin, ja toinen taas reissaa ympäriinsä eri puolilla Eurooppaa, niin luulisi, että jo ihan HALUAISI tarjota toiselle jonkun elämyksen. En tarkoita tätä tarjoamista tietenkään, jos ei itsellään ole varaa, mutta jos oikeasti ei kukkarossa tunnu missään joku Linnanmäki-viikonlopun tarjoaminen kaverin perheelle, niin miksi sitten ei? Olen nähnyt verokoneesta ja lehdestä kaverin miehen verotiedot ja tulot, ei oikeasti tunnu missään heille. En puhu siis mistään 4000 keskipalkkalaisesta vaan ihan jostain muusta. 

ap 

Eikö sinulla ole yhtään ylpeyttä? Ei hävetä? Kerjääminen sujuu tuosta vaan?

En oikeastaan koe kerjäämistä häpeälliseksi, epämukavaksi kyllä, mutta jos joku kerjää, niin kerjää sitten kunnolla ja vastaanottaa rahaa niiltä, jotka sitä haluavat itse oikeasti antaa.

Tuollainen, että kerjätään ihmisiltä ja tutuilta, joilla selkeästi ei ole halua tai mahdollista antaa ja sitten vielä syyllistetään tai suututaan ei ole kivaa.

Ap, lähetä kirjeitä Bezokselle tai Gatesille. Heillä sitä rahaa riittää ja antavat paljon hyväntekeväisyyteen. Rahaa paljon enemmän kuin kaverisi miehellä tai sitten käy suoraan kadulle istumaan ja kuppi eteen.

Jos taas jatkat tuota kaverilta kerjäämistä, niin kohta hän on entinen kaverisi.

Riippuu mistä roikkuu ...

Maalaisjärjellä mentäisiin ...

Miksikään itsestäänselväksi lompakoksi en alkaisi eikä kaikkea voisi rahoittaa kauttani ...

Vierailija kirjoitti:

Ootte kyllä oikeasti vastenmielistä, empatiakyvytöntä porukkaa. Kaikki  noi "mene töihin ja rikastu"-huutelut jne. Joo, tarjolla on vaan paskasti palkattua osa-aikatöitä, lisäksi mulla selkäongelmaa joka rajaa aika paljon töistä jo pois. Kaikki ei voida tehdä kivaa sisäsiistiä, hyvin palkattua etätöitä. Lisäksi jos menisin töihin, bensoihin menisi hirveästi rahaa ja kukas ne maksaisi. 

En oo mikään lokki ja voin sanoa, että jos mulla olisi rahaa paljon (tai puolisolla), niin mielelläni veisin vähätuloisia kavereita syömään, leffaan, matkoille, shoppaileen, yms. pientä arjen luksusta, jos se mulla ei tuntuisi missään. Voisin jopa kuvitella, että se auttaminen tuntuisi auttajasta hyvältä. 

ap

Näin asiassa ulkopuolisena, keskituloisena sinkkuna sanoisin, että ylivoimaisesti vastenmielisin ihminen ketjussa olet sinä itse, ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän se jotain on, mitä ystävän perheelle pitäisi tarjota?

No jos näkee, että toisen perhe on vaikka koko kesän kotona, kun ei rahaa matkoihin, ja toinen taas reissaa ympäriinsä eri puolilla Eurooppaa, niin luulisi, että jo ihan HALUAISI tarjota toiselle jonkun elämyksen. En tarkoita tätä tarjoamista tietenkään, jos ei itsellään ole varaa, mutta jos oikeasti ei kukkarossa tunnu missään joku Linnanmäki-viikonlopun tarjoaminen kaverin perheelle, niin miksi sitten ei? Olen nähnyt verokoneesta ja lehdestä kaverin miehen verotiedot ja tulot, ei oikeasti tunnu missään heille. En puhu siis mistään 4000 keskipalkkalaisesta vaan ihan jostain muusta. 

ap 

Et voi olla tosissasi. Ensinnäkin, ne on kaverisi miehen rahoja, ei kaverisi. Toiseksi, mikä kateellinen hyyppä sä olet kun vakoilet ihmisten tuloja? Kolmanneksi, kaverisi ei ole sinulle mitään velkaa. Neljänneksi, olisi tosi tökeröä tulla ehdottamaan, että voi voi kun olette noin köyhiä, niin tässäpä teille matkaliput Kanarialle. Ottaisitko oikeasti edes vastaan? Missä itsetuntosi ja ylpeytesi on?

Mulla on kuule niin hyvä itsetunto, että ei tuntuisi todellakaan vaikealta ottaa vastaan vaikka juuri joku Kanarian pakettimatka! 

ap

Sain vaikutelman, että itsetuntosi on jopa niin hyvä, että alkaisit heti valittaa liian huonosta hotellista, epäsopivasta ajankohdasta, ja mikset saanut saman tien kahta viikkoa yhden sijasta. 

Koska ap ei ole tätä kieltänytkään, oletan, että täsmälleen näin siinä kävisi. Ap, ystäväsi mies tuntee sinut paremmin kuin sinä itse. Kuvasi voisi olla sanakirjassa kohdassa "lokki". 

Ala ton miehen vaimoksi niin saat myös niitä asioita mitä kaverisi saa. Tai alota vaikka itsesi myyminen nii saat ne linnanmäki liput ostettua. 250€ voi saada tunnista.

Aloittaja siis haluaisi rikkaan miehen kanssa naimisissa olevan ystävänsä kustantavan itselleen ja perheelleen ylellisyyksiä alkaen matkoista kalliisiin takkeihin ?

Miksi ylipäätään koet ystäväsi olevan jotenkin velvollinen ja rivien välistä suorastaan huokuu kuinka ajattelet ystäväsi sekä hänen miehensä olevan sinulle ja perheellesi ilmainen taikalompakko jota kuvitellaan voitavan kyniä miten mielii ...

Ei ystävälläsi sen enempää kuin hänen miehellään ole mitään velvollisuutta elättää sinua eikä sinun perhettäsi millään lailla.

Ystäväsi miehen rahat ovat ystäväsi miehen rahoja.

Eivät ystäväsi, eivätkä taatusti sinun.

On helppo rahattomana puhua kuinka itse hemmottelisit ystäviäsi ilmaisilla matkoilla yms. kun ei sinun tarvitse todistaa sitä teoillasi joita tuskin nähtäisiin jos tilanne olisi toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Ap joku kommunistitrolli?

Minä veikkaan, että ap on hoitovapaalla oleva erääseen Pohjanmaalla vaikuttavaan suureen herätysliikkeeseen kuuluva jäsen..

Koska televisio on heiltä kielletty kuluttavat aikaansa tällä palstalla tekemällä näitä älyttömiä provoja.

Paitsi että pitäisi saada Lintsipäivä, tiettyjen pohjalaisten herätysliikkeiden jäsenet ei välttämättä käy huvipuistoissa. Kulttuuriin kuuluu myös runsaat lahjoitukset oman seurakunnan kautta hyväntekeväisyyteen sekä taloudellinen itsenäisyys arvona. Rahaa saa käyttää ja näyttää, koska se on merkki Jumalan suosiosta.

(Kiitos kuitenkin tuosta mielikuvasta: Ap:n kaveri Linnanmäen lippupisteellä: 25 ranneketta, kiitos!)

Olen, ja voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison rahat ei ole minun rahojani.

Ja minun rahat ei ole puolison rahoja.

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Oon kyllä ihan omin silmin nähnyt, että kaverilla on miehensä vuoksi asioita, joita ei muuten ostaisi ellei miehellä olisi kovat tulot. On kallis auto (uusi aina 2 vuoden välein), on Didriksonin takit aina uuden kauden väreissä, silmälasit merkkituotetta jne. Ei omalla palkallaan pääsisi noihin, vaan mies auttaa. Joten heillä ei ole puolison tulot = puolison vaan yhteiset rahat ihan selvästi. 

ap 

Itse hämmästyin, kun minulle sanottiin että sullahan on oikein merkkilasit. Valitsen aina ne mitkä istuvat hyvin ja ovat kivan näköiset. Merkistä viis. Miten ihmeessä erotat mitkä kukkulat jollain on päässään? Itselläni ei ole aavistustakaan mitkä lasit ovat merkkituotteita, tai vaatteet.

Mutta muuten vastaus on että hädässä olevaa autetaan.Mennään syömään=maksan. Tai kahville. Itse olen pienellä eläkkeellä. Miehelläni hyvä eläke.

Rahat on yhteiset. Ei hän kysele mihin olen rahaa käyttänyt. En törsää.

Joku koko perheen linnanmäkireissun kustantaminen on mielestäni tarpeetonta. Voisin kutsua mökille ja ruokkia siellä. Tai vaellukselle. Mökin voisin maksaa. Kivampi elämys kuin ruuhkainen huvipuisto.

Oletko jo maksanut mökkiloman kaverille?

"Olen itse vähätuloisena tällaisessa tilanteessa, jossa ystäväni on naimisissa rikkaan miehen kanssa mutta mitään kahvikuppia tai jäätelötuuttia kalliimpaa ole voitu tarjota."

Tämä, just tämä asenne ärsyttää todella paljon.

Tästä aiheesta mulla on kyllä konsolti ikävää kokemusta.

Itse olen keskituloinen, mies todella hyvätuloinen, velkaa on meillä silti eläke ikään asti, eikä perintöjä ole tulossa, ite ollaan kaikki velkarahalla ostettu.

Oma kaveripiiri koostuu pääsääntöisesti pienituloisista ihmisista. Ja tää on täysin mennyt siihen, että oletus arvo on se, että minä tarjoan aina kaiken, oli kyse kinkereistä, ulkona käymisista, leffoissa käymisistä jne jne

Olen ostanut joululahjat, syntymäpäivälahjat jne, mitään vastavuoroisuuttahan ei ole. En saa edes syntymäpäivä onnitteluita tai edes jouluna joulukorttia. ..

Olen alkanut vieroittamaan itseäni tästä tarjoamisesta ja maksamisesta.. aika paljon on tuo sosiaalinen kanssakäyminen kanssani siten vähentynyt.. kyllä ymmärrän että syömässä ei pienituloisella ole varaa käydä, mutta ihmeesti se on vaikuttanut myös yhteisillä lenkeillä käymiseenkin parin kaverin kohdalla..

Lahjojen ostamisen muuten päätin lopettaa viime joulun jälkee, ihan siitä syystä kun parhaalle ystävälle ei joululahja 120e kuulokkeet ollutkaan yhtään mieluinen lahja, vaikka omisra vanhoista kuulokkeista rutisi harva se päivä. Olis vaikka kaikessa hiljaisuudessa myynyt ja ostanut jotain muuta, mutta se nyrpeä nuriseminen nenän edessä.. Miksi edes vaivaudun?

Olen myös kuskannut, vienyt, auttanut muutoissa, lainannut usein autoa, peräkärryä ja muiita käyttöesinritä, hyvä jos kiitosta moni jaksaa murista. Ei kiitoksen mitään ylitse vuotavaa tarvitse olla, mutta tästä on tullut niin arkipäivää kavereille, että se on jo itsestäänselvyys.

Olen loppuen lopuksi tullut siihen tulokseen, etten ole mitenkään tärkeä ihminen kellekkään, vaan arvoni on se mitä minusta hyötyä saa irti. Olen pääni puhki miettinyt, mikä luonteenpiirre minussa on niin alyttömän p*ska, että minun kaveri halutaan olla ilmeisesti vain hyötymistarkoituksessa? Selkeästi on jotain mitä itse en näe.

Tääkin muuten on jännä juttu, koskaan myöskään kavereilla "ei ole rahaa" kun minun kanssani jonnekkin lähtevät jotain tekemään, mutta jokainen järestään käy kerran vuodessa ulkomailla tai muiden kanssa bilettämiseen löytyy kyllä rahaa.. mutta auta armias, kun minä sovin heidön kanssaan jotain.. niin täytyy se oma lompakko kaivaa esille. Kumma juttu.

Muutaman "hyvän ystävän" olenkin vuosien saatossa menettänyt, kun pientä velkaa eivät saaneet takaisin maksetulsi vaan hävisivät kuin pieru saharaan. Minä en pieneen velkasummaan kuole, mutta noita katoamisia en ymmärrä, sanoisivat sitten suoraan ettei ole varaa maksaa. (En ole kysellyt lainatun summan perään, enkä jälkeenpäin perässä juossut)

Mua oikeasti ärsyttää ylipäänsä se, että oletusarvoisesti kenenkään PITÄÄ toiselle maksaa tai tarjota yhtään mitään. Jos joku maksaa/ tarjoaa, niin positiivinen mukava yllätys sen pitäs olla. Ja jonkin sortin vastavuoroisuutta pitäs olla, kun vähän kekseliäisyyttä käyttää, ei se vasravuoroisuudenkaan tarvitse mitään maksaa, jos itsellä ei rahaa ole.

Niin ja ollaan keski-ikäisiä.