Ai lääkäri ei saisi kysyä sterilisaariota haluavalta "Mitä jos vielä rakastut mieheen, joka haluaa lapsia?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erittäin outoa ja vähän huolestuttavaa, että ihminen joka on päättänyt sterilisaation olevan hänelle oikea ratkaisu loukkaantuu noin verisesti, kun lääkäri varmistaa että päätös pitää ja saattaa esittää lisäkysymyksiä. Lääkärin velvollisuuksiin kuuluu kertoa toimenpiteiden teosta, mutta myös seurauksista. Velvollisuuksiin myös kuuluu varmistaa potilaan suostumus ja omat ajatukset tilanteesta, etenkin kun kyseessä on melko peruuttamaton toimenpide joka vaikuttaa ihmisen loppuelämään merkittävästi.  Steri ei myöskään ole välttämätön elämää ylläpitävä toimenpide, vaan enemmän vapaaehtoiseen kauneuskirurgiaan verrattavissa. Tietenkään lääkärin ei pitäisi kysyä epäkohteliaasti tai antaa sellaista kuvaa, että kyse on jostain muusta kuin naisen omasta päätöksestä, mutta lääkäreillä ei ole mitään valmista kaikkiin tilanteisiin sopivaa korrektia ja ketään loukkaamatonta kysymyspakettia käytössään. Jokainen valitsee sanansa itse, mutta ajatus siellä taustalla pitäisi olla sama: varmistaa että päätös on harkittu ja hakija on ajatellut asiaa riittävästi. Pitää muistaa, että vaikka juuri sinä itse olet miettinyt sterilisaatiota kaikista näkökulmista ja tullut siihen tulokseen, että tapahtui mitä tahansa niin haluat sen tehtäväksi, ihan jokainen muu hakija ei ole välttämättä pystynyt samaan vaikka sterin haluaakin. Kyllä on niitäkin, jotka saattavat pyörtää päätöksensä jos kysytään jotain, mitä ihminen ei ole tajunnut itse pohtia.  Tuo "oletko aivan varma ettet tulevaisuudessa halua edes mahdollisuutta omaan lapseen, mikäli ero nykyisestä suhteesta tulee ja löydät uuden kumppanin" kysymys on ihan perusteltu.

Ja ketään syyllistämättä on varsin tavallista, että ihmisen mieli voi muuttua elämäntilanteen muuttuessa ja etenkin, jos parisuhde vaihtuu. Mitä nuorempana tekee päätöksen, sitä suurempi todennäköisyys on että päätös ei pidä loppuun asti. Se että ehdottomasti kuvittelee olevansa immuuni mielenmuutoksille on tyypillistä "toi ei koskaan voi tapahtua minulle" ajattelua. Ja se että loukkaantuu, kun tämä inhimillinen asia otetaan esille ei minusta kerro siitä, että ihminen on täysin sinut asian kanssa. Kyllä se päätös sisältää myös ymmärryksen, että voi joutua katumaan myöhemmin vaikka se olisikin epätodennäköistä.

"Entäs jos tapaat miehen joka haluaa lapsia" on vaan epäkorrekti tapa kysyä oletko aivan varma. Siitähän tässä on kyse. On oikein varmistaa onko ihminen varma, mutta se pitää osata muotoilla asiallisesti.

Olen samaa mieltä. Voi olla että ajatukseni ei tuosta pitkästä tekstistä välittynyt, mutta todellakin lääkärin pitäisi kysyä asiasta eri tavalla ja kysymyksen asettelussa on se ongelma, ei siinä että lääkäri varmistaa onko ihminen varmasti ajatellut asiaa riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä te asetatte itsenne toisten yläpuolelle.

Tosiasiassa teistä jokainen katsoo uloslähtiessä peiliin: "miltä näytän muiden silmissä". Mitä muut minusta ajattelevat, mitä puolisoni tahtoo, miltä näyttää, jos vaihdan työpaikkaa, mitä ihmisetkin ajattelevat...

Vain todellinen erakko tekee täysin itsenäisesti omat päätöksensä. 

Jälleen tullaan deittailun aakkosiin. Kahvilla olisi hyvä käydä läpi tulevaisuuden suunnitelmat. Entä jos tilanteista voi vallan hyvin puhua. Tietenkään ihan ekoilla kerroilla ei mennä näin syvälle. Suhteen syventyessä saa ottaa esille.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei miehenä haittaisi ollenkaan, jos naislääkäri pyytäisi arvioimaan asiaa vastakkaisen sukupuolen kantilta. Mikä teitä naisia oikein vaivaa, jos tällaisesta kysymyksestä loukkaantuu? Onko parisuhteessa vain teidän mielipiteellä merkitystä? Jos näin on, niin syytä siihen, että suhteet kestävät vain vähän aikaa kannattaa hakea peilistä. Ei miehiä kiinnosta itsekäs nainen parisuhdemielessä.

Mä kysyin mun mieheltä useamman kerran, että mitä jos haluaakin lapsen jonkun toisen naisen kanssa. Ei halua ja teki vasektomian.

Kannattaa kysyä paitsi ei yli 40-vuotiaalta, jolla jo useampi lapsi. Pitäisin pimahtaneena, jos kysyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö raskaana olevilta kysyä:

Mitä jos eroat ja uusi mies ei haluakaan lapsia, pitäiskö sun kuitenkin harkita aborttia?

Jos tällaista ei saa kysyä, niin missä on ero?

Ihan validi kysymys olisi raskaana olevalta että jos suhde loppuu niin laitetaanko lapsi orpokotiin vai mitä sille tehdään.

Ei ole sama. Tuo orpokotikysymys pitäisi kysyä jo ennen raskautta. Kun on raskaana,niin on jo myöhäistä.

Tässäkin tapauksessa kysymys on tehtävä etukäteen eikä jälkikäteen, jolloin tilannetta ei pysty enää korjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin lakisääteinen velvollisuus on tiedottaa sterilisaation pysyvyydestä ja varmistaa, että ihminen tietää, mitä on tekemässä. Sen voi tehdä toki monella tapaa, ja aloitus on mielestäni epäkorrekti. Itse olen kysynyt tyyliin: "Tiedostathan, että elämäntilanteesi voi muuttua ja siksi saatat jossain vaiheessa tulla toisiin ajatuksiin?"

Mutta mikä tekee juuri sterilisaatiopäätöksestä sellaisen, että sitä pitää joka portaalla kyseenalaistaa. Teemme yhtä lailla peruuttamattomia päätöksiä arjessa, irtisanoutumisia, asuntokauppoja, avioeroja eikä niissäkään mennyttä saa takaisin, miksi sterilisaatiossa korostetaan peruuttamattomuutta? Korostan siis että ihmisen pitää toki tietää se peruuttamattomuus, mutta miksi on yhteiskunnan velvollisuus korostaa sitä peruuttamattomuutta tässä yhteydessä mutta ei toisaalla?

Siksi asia on eri koska steri on täysin turha toimenpide lääketieteellisesti. Se on turha leikkaus siinä mielessä ettei se paranna mitään sairautta tai helpota sairauden oiretta. 

Kun sterin ansiosta sain vihdoin lopettaa hormonaalisen ehkäisyn, multa loppui kaikki PMS-oireet, migreenit, haluttomuus, jatkuva väsymys ym. Mulle leikkaus ei todellakaan ollut turha, vaan se auttoi moneen lääketieteelliseen ongelmaan välillisesti.

Ei vaan se auttoi seksinharrastamiseesi. Olisit myös voinut käyttää kondomia, eli vaihtoehtona oli muukin kuin pysyvä lääketietetellinen toimenpide. Olisit myös voinut oireittesi parantamiseksi olla harrastamatta seksiä, mutta seksi oli sinulle kaikkea tätä terveyttäsi tärkeämpää.

Ehkä hänen puolisonsa ei halunnut käyttää kondomia (valitettavan yleistä)? Kyllä tuolla kirjoittajalla on oikeus seksielämään ja jopa siitä nauttimiseen ja jos steri siihen auttoi, niin hienoa! Huolehdi sinä vain omasta elämästäsi (jos sinulla sellainen on) äläkä puutu toisten valintoihin.

Juurihan tässä toitotetaan että ei puolisolta tarvitse kysyä ;) Ei mies voi päättää että naisen pitää mennä steriin kun hänelle ei kondomi kelpaa. Ja kyllä, olet tuo sama "kyseinen kirjoittaja" ;)

Olen eri kirjoittaja, arvon idari. Kyseinen kirjoittaja halusi itse mennä steriin ja siihen hänellä on oikeus ja hän kokeekin sen parantaneen elämäänsä hurjasti. Aloituksessa oli kyse hypoteettisesta kumppanista, jonka jonka joskus mahdollisesti tulevaisuudessa haluamista lapsista lääkäri kysyi. Opettele lukemaan tai mene takaisin kouluun.

Kyllä sinä sama olet, nyt jo haukkumassa kun niin harmittaa ;)

Kyse oli kylläkin siitä että aloit väittämään että steri on lääketieteellisesti perusteltu toimenpide jota se ei ole, ei vaikka miten haukkuisit ja jalkaa polkisit minulle ;) 

Kuulepas ääliö, täällä on muitakin keskustelijoita kuin sinä ja minä. Itselleni ei ole steriä tehty, mutta tiedän sen olevan lääketieteellisesti perusteltu monessakin tapauksessa.

Itse olen tehnyt jokaiselle miehelle ensitreffeistä saakka selväksi, että minun kanssani hän ei koskaan tule lapsia saamaan, joten mikäli lapsihaaveita on, kannattaa etsiä toinen nainen.

Se määrä, mikä sterilisaatioita halutaan (yrittää) purkaa, kertoo siitä, että moni ei ajattele asiaa juuri sen hetkistä elämäänsä eteenpäin. Lapsi voi kuolla ja puoliso häipätä lasten kanssa. Uusi elämäntilanne ja sitten itku päällä kun ei voi saada lapsia. Näitä kysymyksiä ammattilainen ei siis saisi esittää huomioonotettavaksi?

Itse sanoin kolmen lapsen isänä vaimolleni, etten mene sterilisaatioon, koska ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Hän tiesi 30+  iässä ja 3 lasta synnyttäneenä, ettei missään tapauksessa halua enää olla raskaana ja saada lapsia.

Terveydenhuollosta kovasti esitettiiin, että mies olisi kätevämpää steriloida. Oli sitten sanonut, että mies ei ole päättänyt ettei enää koskaan aio lisääntyä ja "sai" sitten sterilaation.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin lakisääteinen velvollisuus on tiedottaa sterilisaation pysyvyydestä ja varmistaa, että ihminen tietää, mitä on tekemässä. Sen voi tehdä toki monella tapaa, ja aloitus on mielestäni epäkorrekti. Itse olen kysynyt tyyliin: "Tiedostathan, että elämäntilanteesi voi muuttua ja siksi saatat jossain vaiheessa tulla toisiin ajatuksiin?"

Mutta mikä tekee juuri sterilisaatiopäätöksestä sellaisen, että sitä pitää joka portaalla kyseenalaistaa. Teemme yhtä lailla peruuttamattomia päätöksiä arjessa, irtisanoutumisia, asuntokauppoja, avioeroja eikä niissäkään mennyttä saa takaisin, miksi sterilisaatiossa korostetaan peruuttamattomuutta? Korostan siis että ihmisen pitää toki tietää se peruuttamattomuus, mutta miksi on yhteiskunnan velvollisuus korostaa sitä peruuttamattomuutta tässä yhteydessä mutta ei toisaalla?

Siksi asia on eri koska steri on täysin turha toimenpide lääketieteellisesti. Se on turha leikkaus siinä mielessä ettei se paranna mitään sairautta tai helpota sairauden oiretta. 

Kun sterin ansiosta sain vihdoin lopettaa hormonaalisen ehkäisyn, multa loppui kaikki PMS-oireet, migreenit, haluttomuus, jatkuva väsymys ym. Mulle leikkaus ei todellakaan ollut turha, vaan se auttoi moneen lääketieteelliseen ongelmaan välillisesti.

Ei vaan se auttoi seksinharrastamiseesi. Olisit myös voinut käyttää kondomia, eli vaihtoehtona oli muukin kuin pysyvä lääketietetellinen toimenpide. Olisit myös voinut oireittesi parantamiseksi olla harrastamatta seksiä, mutta seksi oli sinulle kaikkea tätä terveyttäsi tärkeämpää.

Ei. Mä olen naimisissa, ollut saman miehen kanssa 20 vuotta, parikymppisestä alkaen. Seksin harrastaminen kuuluu vahvasti meidän avioliittoon. Kondomia ei mies voi käyttää, siihenkin on ihan oikea syy. Vaihtoehtoina käytännössä oli avioero jotta mies voi etsiä naisen jonka kanssa voi harrastaa seksiä, tai steri. Ja voin sanoa, että kun on hyvä avioliitto, en halua sitä heittää mäkeen olemalla pakotetussa selibaatissa. Eri asia olisi, jos en olisi pitkässä ja vakituisessa parisuhteessa. Silloin kondomi olisi päivänselvä ratkaisu.

Toinen asia on se, että julkinen tarjoaa tämänkin palvelun. Julkisella ei tarjota mitään hyvän mielen leikkauksia, vaan ne katsotaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta oleellisiksi. Jokaisella julkisen terveydenhuollon tarjoamalla palvelulla on varmasti lääketieteellinen peruste.

Näin jonkun tilaston, jossa alle 25-vuotiaiden sterilisaatioissa oli korkea katumisprosentti. Kerran poistettua on vaikea palauttaa ennalleen. Amputoidussa kohdussa ei kanneta lasta.

Transmaskuliinit saavat kohdunpoiston huomattavasti ennen 30 ikävuotta. Vink vink.

Mun opiskelukaveri olisi halunnut n. 43-vuotiaana, kun hönellä oli kolme isoa lasta, sterilisaation, mutta lääkäri kieltäytyi vedoten siihen, että se on "toimenpide".

Mun edesmennyt mummo, joka oli syntynyt vuonna 1926, sai nuorimman, 7. lapsensa vuonna 1962. Hän olis siis saanut 7 lasta 11 vuoden sisään. Hän halusi ja saikin silloin sterilisaation, kun siihen aikaan oli laki, että sen saa vasta sitten , kun on 7 lasta synnytetty. Kuitenkin siinä oli aluksi sellainen ongelma, että silloin piti olla aviomiehen kirjallinen lupa, että vaimo saa sterilisaation tehdä ja ukkini aluksi kieltäytyi siitä vedoten siihen, että hän haluaa, että mummoni synnyttää lisää työntekijöitä heidän maatilalleen. Sitten lääkärin piti valehdella ukilleni, että streilisaatio pitää tehdä siksi, koska mummoni terveydentila oli niin heikko.

Sitten toisaalta isäni puolen mummo, joka on syntynyt vuonna 1925, sai sterilisaation 3. lapsen jälkeen 25-vuotiaana, kun hän maksoi riittävästi yksityiselle gynekologille. Mutta sekin oli kuulemma todella hankalaa löytää sellainen gynekologi, joka sen suostui tekemään. Hän oli jo 2. lapsen jälkeen etsinyt gynekologia, joka olisi sterilisaation tehnyt, mutta ehti tulla kolmannen kerran raskaaksi.

Kärpäsestä härkänen.

Onhan tuo tavallaan hölmö kysymys, mutta siihen voi vastata, että olen tätäkin pohtinut enkä siinäkään tapauksessa haluaisi lapsia. Asia loppuun käsitelty.

Muistelisin, että kun asia itsellä oli ajankohtainen, näin naimisissa olevaltakin jotain tuon suuntaista kyseltiin. Ei siitä tarvitse närkästyä, eiköhän siinä vain varmistella, että toimenpidettä pyytävä on oikeasti harkinnut asiaa muistakin kuin sen hetken olosuhteiden näkökulmasta.

Mä olen kuullut sellaista, että 30+ ikäiselle narkomaaninaiselle, jolla on jo yksi huostaanotettu lapsi, joka on itse halunnut sterilisaation, on vastattu, että kannattaisi vielä harkita asiaa.

Minun kohdallani todettiin 8 vuotta sitten sterilisaation yhteydessä että anatomisten poikkeavuuksien vuoksi biologiset mahdollisuudet raskautua olisivat olleet 50% ja mahdollinen raskaus olisi myös erittäin suurella todennäköisyydellä tullut päättymään keskenmenoon. En ole koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta tai halua saada lapsia tai kokea äitiyttä, pääni on siis ilmeisesti jollain tapaa tiennyt jo ennen asian anatomisten puolien varmistumistakin ettei äitiys ole minun juttuni. En näin ollen koe tehneeni mitään väärää, päinvastoin olen mahdollisesti säästänyt kaksi henkeä, syntymättömän lapsen ja omani.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut mieheen joka halusi lapsia, itselleni en enää halunnut lisää. Ei sitten ryhdytty pidemmälle suhteeseen kun ei siitä mitään olisi tullut. Ei lapsia tehdä jonkun mieliksi.

Oletan että lapsettomalla on samoin, tietää kyllä itse mikä määrä on sopiva.

TÄMÄ niin vahvasti!

Vierailija kirjoitti:

Näin jonkun tilaston, jossa alle 25-vuotiaiden sterilisaatioissa oli korkea katumisprosentti. Kerran poistettua on vaikea palauttaa ennalleen. Amputoidussa kohdussa ei kanneta lasta.

Sterilisaatio ei tarkoita kohdunpoistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on ollut raskaan sarjan sovinisti ja naisenalistaja! Kaikkea sitä leipä elättää!

Samaa kyllä kysyttiin minulta ennen vasektomiaa. Operaatiopäivänä vastaanottanut hoitaja kysyi olenko varma ja operaation tehnyt lääkäri kysyi vielä ennen aloittamista, että olenhan varma. En kokenut tuossa olleen mitään alistamista tai vihaa. 

Koska olet aivopesty ja hyväksyt tuollaisen käytöksen. Ole hyvä vaan. Moni muu ei. Minä tekisin valituksen välittömästi.

Kun tehdään jotain periaatteessa peruutamatonta, niin minusta ei ole mitenkään väärin tarkistaa onko potilas varma valinnastaan.

Niin juuri.

Tässäkin ketjussa vaahtoavat sellaiset daijut, joita lääkäri on nähnyt riittävästi vinkumassa myöhemmin sterilisaation purkua.

Hänen työhönsä kuuluu vääntää rautalangasta mitä ollaan tekemässä.

Ihmiset kun ovat käsittämättömän tyhmiä.

Sitä paitsi sterilisaatio on turhaa kirurgiaa, ei sairauden hoitoa.

Ehkäisyvälineet on keksitty. Ilmeisesti steriä hinkuvat eivät osaa niitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa saa vaikka 14-vuotias lisääntyä ilman kyselyjä, mutta auta armias, jos 30+ ikäinen nainen haluaa sterilisaation - sitten kyllä tentataan ja jopa evätään toimenpide tekosyihin vedoten.

Ei evätä.

Monelta on evätty.

Ei ole. Sen saa kyllä kunhan kriteerit täyttyy.

Mä olin 34-vuotias 2 lapsen äiti, ja multa evättiin. Sanottiin, että on niin lyhyt aika synnytyksestä, kyllä mieli voi vielä muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on ollut raskaan sarjan sovinisti ja naisenalistaja! Kaikkea sitä leipä elättää!

Samaa kyllä kysyttiin minulta ennen vasektomiaa. Operaatiopäivänä vastaanottanut hoitaja kysyi olenko varma ja operaation tehnyt lääkäri kysyi vielä ennen aloittamista, että olenhan varma. En kokenut tuossa olleen mitään alistamista tai vihaa. 

Koska olet aivopesty ja hyväksyt tuollaisen käytöksen. Ole hyvä vaan. Moni muu ei. Minä tekisin valituksen välittömästi.

Kun tehdään jotain periaatteessa peruutamatonta, niin minusta ei ole mitenkään väärin tarkistaa onko potilas varma valinnastaan.

Niin juuri.

Tässäkin ketjussa vaahtoavat sellaiset daijut, joita lääkäri on nähnyt riittävästi vinkumassa myöhemmin sterilisaation purkua.

Hänen työhönsä kuuluu vääntää rautalangasta mitä ollaan tekemässä.

Ihmiset kun ovat käsittämättömän tyhmiä.

Sitä paitsi sterilisaatio on turhaa kirurgiaa, ei sairauden hoitoa.

Ehkäisyvälineet on keksitty. Ilmeisesti steriä hinkuvat eivät osaa niitä käyttää.

Sterilisaatio ei ole sairauden hoitoa, vaan terveydenhoitoa. Itselläni oli niin kova raskaudenpelko kaikista ehkäisykeinoista huolimatta, että sterilointi muutti elämän täysin.