Aina Usa esitetään haavemaana, jonne olisi mahtava päästä

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä taas jonkun trollin aloitus, että päästään haukkumaan USA:ta. Eihän se nyt todella mikään unelmamatkalleen ole, mutta kai sen nyt valitsisi USA:n tai Kiinan sijasta. Se on ainoa, missä on sananvapaus.

Miksi jotenkin USA olisi tähtäimessä. Ainoa jotakuinkin demokraattinen suurvalta. Hyviä puolia paljon, kuten myös huonojakin. Miksi me ei täällä repostella, miten hemmetin huonosti köyhällä venäläisellä, kiinalaisella tai intialaisella menee. Miksi vain USA:n pitäisi olla täydellinen. Paras se noista vaihtoehdoista on.

USA vs. kiina, kumassahan olis ystävällisemmät ihmiset. Muuta eroa noilla ei juuri olekkaan: USA:ssa toki ei ole valtionjohto ihan niin määräilemässä, mutta USA:ssa taas on viety yksilönvapaus niin pitkälle, että siellä on jopa pelottavaa asua. Etenkin suomalaisena esim. ajatus siitä, että kävelet jossain metsässä luontoa ihaillen ja sitten sut saatetaankin ampua, koska et tiennyt ajautuneesi yksityisomistuksessa olevaan metsään.

Sitten kaikki ne mahdolliset riskit siitä, että joudut haastetuksi oikeuteen vaikka siitä, että myit jollekkin kuumaa kahvia etkä varoittanut, että kahvi voi olla kuumaa (no onneksi se nykyään lukee niissä mukeissa valmiina, mutta silti, noin esimerkkinä, paljonko on itsestäänselvyyksiä josita ei tajuta varoittaa erikseen?).

Ja se USA:n oikesjärjestelmä on jotakin niin järkyttää, siellä ei muuten ole niin, että syytön kunnes toisin todistetaan, siellä on niin, että syyllinen kunnes toisin todistetaan ja jos sulla ei ole varaa pätevään rikostutkintaa suorittavaan asianajajatiimiin, niin voi surku, sitten vain olet syyllinen jos joku keksii niin väittää ja jos viranomaisetkin haluaa uskoa niin.

Kiva maa, jos et vahingossakaan ajaudu siellä minkäänlaisiin ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

USA:ssa ei saa sairastua vakavasti. Katsoin kerran dokkarin, jossa lakimiehiä ja IT-osaajia putosi todella nopeasti huipulta asunnottomaksi sairastuttuaan. Jos USA:ssa sairastuu vakavasti, niin heti tulee töistä kenkää, jonka jälkeen maksat säästöilläsi sairaalakuluja kunnes rahat loppuu ja joudut asunnottomaksi.

Bullshit. Miehelleni tehtiin ohitusleikkaus ja minulle suuri gyneleikkaus. Ei kumpikaan menettanyt tyopaikkaansa eika menetetty kotia. Nuo on taas sellaisia yksittaistapauksia joista on tehty koko maata kasittava pulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Kukahan meitä tulisi auttamaan, kun emme kuulu mihinkään "seurakuntaan"?

Tietysti vihreät ateisti kommunisti kaverisi tai muut pakanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Kukahan meitä tulisi auttamaan, kun emme kuulu mihinkään "seurakuntaan"?

Tuota samaa on kehitysmaissa, että on esim. sitouduttava johonkin uskontokuntaan ja muutenkin oltava siinä omassa yhteisössään hyväksytty, että sitä kautta sitten tarvittaessa saisi apua. Monelle se on tietysti ihan luonteva tapa elää mutta on hyvä muistaa että näitä yhteisöjäkin on erilaisia. Onhan Amerikassakin niitä tilanteita että syystä tai toisesta joku joutuu yhteisönsä ulkopuolelle.

Täällä ei tarvitse etsiä yhteisöään uskontokunnista. Eläviä esimerkkejä - lapsesi on koulussa ja sairastut syöpään. Luokan vanhemmat koordinoivat ruokapalvelun hoitojen ajaksi eli eri perheet valmistavat lämpimän ruoan ja tuovat ovelle joka päivä. Toinen esimerkki - olet asunnoton ja tulet lapsesi kanssa tiettyyn kouluun. Koulupiiri järjestää asunnon yhdessä asunnottomien yhdistyksen kanssa ja kerää lahjoituksina huonekalut, vaatteet, taloustavarat jne. Eli seurakuntien, yhdistysten ja koulujen lisäksi kaupungeilla on omat tukiohjelmat, yksityiset ihmiset auttavat (naapurustot), myös erilaiset harrastustoiminta yhdistykset voivat auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Aivan, eli oletat, että ehdit tehdä riittävästi töitä ennenkuin sairastut ja ettei elämääsi ole enää liikaa jäljellä sairastumisen jälkeen? No kaitpa se on tuokin tapa varautua. Hurjan kuuloista, paljonkohan siellä on sairastuneita ihmisiä kodittomina kaduilla, kun ei ole ehtineet säästää rahoitusta loppuelämäkseen ennenkuin sairastuivat?

Ja mitä jos oletkin sairas jo syntymästäsi saakka? Mitä sitten tapahtuu?

Ovatko suomalaiset todellakin nain tietamattomia ja typeria? Ei osata edes etsia tietoa.

Ymmärtääkseni sinäkin olet suomalainen, koetko olevasi tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Kukahan meitä tulisi auttamaan, kun emme kuulu mihinkään "seurakuntaan"?

Minusta tämä on aiheellinen kysymys, eikä tätä ole tehty Amerikkaa haukkuakseen. Meillä ei ole sukus täällä, emme kuulu harrastuspiireihin, emme seurakuntaan. Naapurit tunnetaan niin, että jokin sana vaihdetaan silloin tällöin. Ystävät ovat vähälukuinen piiri, kaikki asuvat eri puolilla. "Paperit" on tekemättä siltä varalta, että jotakin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Niin, mutta ei auttaminen yksinomaan näiden varassa ole. Kyllä kaupungit, piirikunnat, osavaltiot jne. ovat järjestämässä esim. tukirahoja.

Ihmeen paljon niitä telttakyliä silti siellä, voiko olla, ettei kaupungit, piirikunnat osavaltiot, sukulaiset, naapurit, serkut, kaimat jne. sitten kuitenkaan riitä tarjoamaan sitä sosiaaliturvaa ihan samalla tavalla kuin mitä valtio pystyisi, jos haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Kukahan meitä tulisi auttamaan, kun emme kuulu mihinkään "seurakuntaan"?

Tietysti vihreät ateisti kommunisti kaverisi tai muut pakanat.

Mitä he...ttiä tuo tarkoittaa?

Valmistuttuani yliopistosta en ole saanut mitään töitä. Oman alani ja vähänkin sivuavien alojen lisäksi olen hakenut siivous-, pikaruokatöitä yms. mutta en ole päässyt. Amerikassa saisin työpaikan heti.

Toinen asia on eläisikö sillä työllä mutta ei näillä tuillakaan tahdo elää, kun on opintolaina takaisin maksettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Kukahan meitä tulisi auttamaan, kun emme kuulu mihinkään "seurakuntaan"?

Tuota samaa on kehitysmaissa, että on esim. sitouduttava johonkin uskontokuntaan ja muutenkin oltava siinä omassa yhteisössään hyväksytty, että sitä kautta sitten tarvittaessa saisi apua. Monelle se on tietysti ihan luonteva tapa elää mutta on hyvä muistaa että näitä yhteisöjäkin on erilaisia. Onhan Amerikassakin niitä tilanteita että syystä tai toisesta joku joutuu yhteisönsä ulkopuolelle.

Täällä ei tarvitse etsiä yhteisöään uskontokunnista. Eläviä esimerkkejä - lapsesi on koulussa ja sairastut syöpään. Luokan vanhemmat koordinoivat ruokapalvelun hoitojen ajaksi eli eri perheet valmistavat lämpimän ruoan ja tuovat ovelle joka päivä. Toinen esimerkki - olet asunnoton ja tulet lapsesi kanssa tiettyyn kouluun. Koulupiiri järjestää asunnon yhdessä asunnottomien yhdistyksen kanssa ja kerää lahjoituksina huonekalut, vaatteet, taloustavarat jne. Eli seurakuntien, yhdistysten ja koulujen lisäksi kaupungeilla on omat tukiohjelmat, yksityiset ihmiset auttavat (naapurustot), myös erilaiset harrastustoiminta yhdistykset voivat auttaa. 

Ihmeen paljon niitä kodittomia silti, myös lapsia, jos näin kerran aina toimitaan, että yhtäkkiä vaan asunto revitään jokaisen lapsen perheelle joka kouluun tulee. Vai olisko kyse siitä, että koulu on jossain vähän vauraammalla alueella ja sinne tulee joku kodittomasta perheestä ehkä kerran viidessä vuodessa?

Värilläkin lienee väliä, niinkuin USA:ssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

USA:ssa ei saa sairastua vakavasti. Katsoin kerran dokkarin, jossa lakimiehiä ja IT-osaajia putosi todella nopeasti huipulta asunnottomaksi sairastuttuaan. Jos USA:ssa sairastuu vakavasti, niin heti tulee töistä kenkää, jonka jälkeen maksat säästöilläsi sairaalakuluja kunnes rahat loppuu ja joudut asunnottomaksi.

Oon mä kattonu Breaking Badin. 

Mut kuinka moni ihminen prosentuaalisesti sairastuu syöpään tai muuhun vakavaan tautiin?

Meidän suvusta se joka sairastu kuoli myös nopeasti siihen syöpään eikä sitä Suomen mahtava terveydenhoitokaan pelastanu.

Jenkeissä 1,7 miljoonaa diagnoosia joka vuosi eli tuollaiset 0,5% populasta. Vuositasolla siis. Ei tietty koske vauvapalstan menestyjiä.

Minulla oli syopa joka leikattiin alle viikossa ja nyt olen ollut syopavapaa 3+vuotta.

Teetin myos geenitutkimuksen josta selvisi etta ei ollu peritty sairaus eika mene seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Niin, mutta ei auttaminen yksinomaan näiden varassa ole. Kyllä kaupungit, piirikunnat, osavaltiot jne. ovat järjestämässä esim. tukirahoja.

Ihmeen paljon niitä telttakyliä silti siellä, voiko olla, ettei kaupungit, piirikunnat osavaltiot, sukulaiset, naapurit, serkut, kaimat jne. sitten kuitenkaan riitä tarjoamaan sitä sosiaaliturvaa ihan samalla tavalla kuin mitä valtio pystyisi, jos haluaisi?

En puhu nyt kodittomista ja moniongelmaisista, joiden elämää on kenenkään ulkopuolisen hankala järjestää kunnolliseksi yhdeksästä viiteen -elämäksi. Puhun esim. niistä, joita jokin katastrofi on kohdannut, esim. jokin luonnonmullistus.

Onhan se Amerikan raitti ollut kultahiekalla sannoitettu siihen aikaan, kun suomalaisia joukoittain lähti siirtolaiseksi. Osa pärjäsi erinomaisen hyvin, osa päätyi alkoholistiksi.

Ei se mikään Eldorado ole, muutamalle harvalle ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuttuani yliopistosta en ole saanut mitään töitä. Oman alani ja vähänkin sivuavien alojen lisäksi olen hakenut siivous-, pikaruokatöitä yms. mutta en ole päässyt. Amerikassa saisin työpaikan heti.

Toinen asia on eläisikö sillä työllä mutta ei näillä tuillakaan tahdo elää, kun on opintolaina takaisin maksettavana.

Yliopiston käyneenä saisit heti töitä, ja jos olet muutenkin osaava ja tekevä, niin sitä paremmin.

Jenkeissä ihaillaan tällaisia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, ja ihmisiä halutaan kannustaa niihin. Suomessa näitä halveksutaan. Kuinkahan monta ketjua av:lla on ollut siitä, kuinka noloja ja halveksuttavia uusrikastuneet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

USA:ssa ei saa sairastua vakavasti. Katsoin kerran dokkarin, jossa lakimiehiä ja IT-osaajia putosi todella nopeasti huipulta asunnottomaksi sairastuttuaan. Jos USA:ssa sairastuu vakavasti, niin heti tulee töistä kenkää, jonka jälkeen maksat säästöilläsi sairaalakuluja kunnes rahat loppuu ja joudut asunnottomaksi.

Oon mä kattonu Breaking Badin. 

Mut kuinka moni ihminen prosentuaalisesti sairastuu syöpään tai muuhun vakavaan tautiin?

Meidän suvusta se joka sairastu kuoli myös nopeasti siihen syöpään eikä sitä Suomen mahtava terveydenhoitokaan pelastanu.

Jenkeissä 1,7 miljoonaa diagnoosia joka vuosi eli tuollaiset 0,5% populasta. Vuositasolla siis. Ei tietty koske vauvapalstan menestyjiä.

Minulla oli syopa joka leikattiin alle viikossa ja nyt olen ollut syopavapaa 3+vuotta.

Teetin myos geenitutkimuksen josta selvisi etta ei ollu peritty sairaus eika mene seuraavalle sukupolvelle.

Eli elät USA:ssa ja olet ns. parempaa väkeä siellä. Edelleen: Kyllä varmasti on kiva maa varakkaille ihmisille, on millä mällätä.

Usa ei ole ollut haavemaa pitkään aikaan. Sairas paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei taida olla ketään, joka asuisi tai olisi asunut Yhdysvalloissa. Kyse on siitä, että huonosti Suomessa menestyneet ovat rakentaneet jenkkilästä itselleen jonkinlaisen haaveiden Eldoradon, jossa maito ja hunaja virtaa joks purossa. Raaka totuus on, että jos olet luuseri Suomessa, olisit sitä huomattavasti enemmän USA:ssa.

Näin varmaan on, mutta jos olet pärjääjä Suomessa, Usa:ssa olisit menestyjä.

Suomi palkitsee luusereita, Usa palkitsee pärjääjiä.

Mieluummin valitsisin jälkimmäisen.

Tietenkin valitsisit, koska oletat kuuluvasi pärjääjiin, etkä luusereihin. Osa meistä on realisteja jotka tajuaa, että vaikka nyt pärjääkin, niin mitä tahansa voi sattua, ettei pärjääkkään.

Miten käy USA:ssa, jos esim. sairastut ja ajaudut työkyvyttömäksi?

Sellainen vanha keskiluokan hyve kuin säästäminen on avain tuohon.

Myoskin sellainen ajattelumalli mika on suomalaiselle taysin vieras; Yhteisot auttavat yksiloa joka tarvitsee apua, ei siihen valtion vakisin ottamaa rahaa tarvita

Kaupunki, piirikunta, osavaltio ja valtio ovat tukemassa näissä auttamistarpeissa.

Ei vaan suku, naapurusto, seurakunta, harrastusseura jne. Toki se edellyttää sitä, että ei ole täysi mul**u hyvinä päivinään, mutta onko se yhteiskunnalle noin kokonaisuutena lainkaan huono asia.

Kukahan meitä tulisi auttamaan, kun emme kuulu mihinkään "seurakuntaan"?

Minusta tämä on aiheellinen kysymys, eikä tätä ole tehty Amerikkaa haukkuakseen. Meillä ei ole sukus täällä, emme kuulu harrastuspiireihin, emme seurakuntaan. Naapurit tunnetaan niin, että jokin sana vaihdetaan silloin tällöin. Ystävät ovat vähälukuinen piiri, kaikki asuvat eri puolilla. "Paperit" on tekemättä siltä varalta, että jotakin sattuu.

Tämä on siis ihan vakava kysymys. Paperi pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jenkeissä ihaillaan tällaisia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, ja ihmisiä halutaan kannustaa niihin. Suomessa näitä halveksutaan. Kuinkahan monta ketjua av:lla on ollut siitä, kuinka noloja ja halveksuttavia uusrikastuneet ovat?

Millainen ihminen on rikas? Mitä siihen rikkauteen kuuluu? Hyvä palkka/tulot, talo, kaksi autoa, loma-asunto, lomamatkat, harrastukset, tavalliset koulut/yksityiskoulut, säästöt? Me olemme Amerikan keskituloisia, mutta olemmeko rikkaita?

Vierailija kirjoitti:

Valmistuttuani yliopistosta en ole saanut mitään töitä. Oman alani ja vähänkin sivuavien alojen lisäksi olen hakenut siivous-, pikaruokatöitä yms. mutta en ole päässyt. Amerikassa saisin työpaikan heti.

Toinen asia on eläisikö sillä työllä mutta ei näillä tuillakaan tahdo elää, kun on opintolaina takaisin maksettavana.

USA: ssa matalan kyvykkyystason omaavillekin lienee tällä hetkellä tarjolla töitä, mutta ei tulevaisuus silti kovin auvoinen olisi sielläkään. Kummassakin maassa kannattaa vähän harkita, mitä opiskelee.