Jännitys ja koulu
Huhhuh, meinaa olla rasittavaa kun enin energia menee viesteihin vastailuun, itse kouluun menemiseen ja toisten kanssa toimeen tulemiseen. Se itse koulutyö on ehkä pienin ongelma. Toivoin, että siedätys lähtisi auttamaan mutta vieläkin kaikki muu on vaikeaa. Nyt pitää vaan keskittyä menemään sinne joka päivä ja aina tästä lähtien. Olen vaan aina ennenkin itseäni vannottanut, että nyt alan siellä käymään, ja sitten tulee kumminkin todella huonosti nukuttuja öitä jännityksen takia tai muita syitä (tai tekosyitä) minkä takia ei kouluun aina pääse. Esim viivyttelen niin paljon, että myöhästyn ja sitten ei lopulta kannata enää mennä. Pitäisi ehkä aloittaa lääkitys, mutta ajattelin yrittää vielä vähän aikaa ilman. Kunpa jollain ihmeen kaupalla alkaisin pärjätä :( halusin vaan avautua, kiitos.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään mietin, että mulla ei muuten olisi mitään ongelmaa käydä koulussa, mutta kun ne pakolliset sosiaaliset tilanteet. Ääh. :( Tuntuu että en edes totu siihen ikinä. Käyn nyt kolmatta vuotta, eikä helpota, vaikka luokkakaverit tuttuja jo ovatkin.
Voi ei :0 mä kun olin ajatellut, että edellisenä vuonna vikana oli se, että oli niin paljon kursseja etänä joten en tottunut tarpeeksi. Nyt olen siis lähiopetuksessa ja toivoin, että jossain kuukaudessa tai parissa alkaisi helpottaa, kun totun muihin. Ap
Pystytte menemään kouluun kuitenkin, hienoa! Myös minua ahdistaa välillä paljonkin, etenkin jos ei ole tarvinnut muutamaan päivään nähdä muita. Lääkitystä ei ole, mutta olen kokeillut kauranversouutetta ja mielestäni se auttaa vähäsen.
Tsemppiä teille kaikille joita ihmisten kohtaaminen pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Pystytte menemään kouluun kuitenkin, hienoa! Myös minua ahdistaa välillä paljonkin, etenkin jos ei ole tarvinnut muutamaan päivään nähdä muita. Lääkitystä ei ole, mutta olen kokeillut kauranversouutetta ja mielestäni se auttaa vähäsen.
Tsemppiä teille kaikille joita ihmisten kohtaaminen pelottaa.
Joskus pystyn, joskus en. Nytkin olen ollut muutaman päivän pois ja tuntuu, että sabotoin heti omaa mainettani ja mahdollisuuksiani jäämällå osin pois ryhmätöistä ja muutenkin ryhmäytymisestä. Ap
Tsemppiä. Se on rankkaa, tiedän kokemuksesta. Mutta kannattaa silti tsempata ja käydä koulut loppuun vaikka hampaat irvessä. Jokainen lusittu koulupäivä on yksi vähemmän jäljellä 🥴
Joissain maissa lisää jännitystä tuo se, että tuleeko ammutuksi tai kidnapatuksi kesken koulupäivän
Juuri tänään mietin, että mulla ei muuten olisi mitään ongelmaa käydä koulussa, mutta kun ne pakolliset sosiaaliset tilanteet. Ääh. :( Tuntuu että en edes totu siihen ikinä. Käyn nyt kolmatta vuotta, eikä helpota, vaikka luokkakaverit tuttuja jo ovatkin.