###lokamasujen torstai###

On meitä täällä vielä muitakin jotka tuskailevat mahoinensa.

Coelle sen verran että itsellä on useampi raskaus takana ja loppumetrit tuskallisen turhauttavia, juuri noiden supistusten ja niiden loppumisten kanssa. Tuntuu ettei voi olla varma milloin pitää oikeasti lähteä, ja milloin

sattuu supparit loppumaan kesken. Kätilö sanoi että syynä voi olla esimerkiksi se, että kohtu ei jaksa supistella enempää vaan lepää välillä.

Synnytyksessä on usein jouduttu laittamaan tippaa lisäksi, kun meinaa kohtu väsähtää.

Nyt olen taas samassa jamassa, epävarmuus istuu tuolla niskan päällä. Hirvittää jos pitää lähteä, hankkia hoitaja ja sitten palata häntä koipien välissä takaisin kun supparit loppuu.

Kuopuksen kanssa tein sellaisen tempun, että tuskallisen viikonlopun jälkeen soitin terkkarille (silloin 39+6) että onkohan mahdollista päästä käynnistykseen. Hän soitti synnärille ja kyseli minkälainen tilanne siellä, ja sieltä ilmoittivat että aamupäivällä ruuhkaa, kannattaa tulla näytille iltapäivällä. Mehän menimme sitten sinne mieheni kanssa ja lääkäri katsoi että valmista on, ei estettä käynnistykselle. Kun pääsimme salille ja lääkäri puhkaisi kalvot, kesti 1h15min ja lapsi oli siinä.

Nykyisen raskauteni laskettu aika on viimeinen lokakuuta, eli supparit ovat alkaneet jo kiusaamaan ja aina ne loppuvat. Toisaalta toivon että menisi vedet niin tietäisi ainakin milloin pitää lähteä, mutta toisaalta hiki nousee iholle kun muistaa kuinka nopeasti viimeksi homma siitä eteni.

Kannattaa kutsua vieraita ja keksiä kaikenlaista puuhaa niin ei jouda miettimään supistuksia, lähtee sitten sairaalaan kun on niin kipeä ettei jaksa olla ja sanoo siellä ettei jaksa enää...



ruijah 39+2

...ja takaisin tultiin kuten arvelinkin. Tilanne täysin sama kuin 2 vkoa sitten, vauvan painoarviokin oli ihan sama. Lääkäri epäilikin mittavirhettä ed. kertaan, noh parempi niin että kuin jos olisi saanut 4kg, tänään siis edelleen 3,5kg arvio, kohdunsuu ennallaan eli sormelle auki ja kanavaa edelleen se pari senttiä. Blääh! Viime yönä muuten supisteli eka kertaa niin ettei meinannu saada nukuttua=) ehkä ne ässät toimi siinä mielessä, olisivat vain saaneet tehdäkin jotain tuonne alakertaan. Noh, kuitenkin tämä raskaus on ollut semmoinen rasitus niin henkisesti kuin fyysisestikin että sain neuvotella lääkärin kanssa käynnistyksestä. Sovittiin että ensi ke 1.11 yritetään käynnistää jos ei ole sitä ennen lähtenyt syntymään. Mulle on tullut kauhee huoli että kuinka tästä nyt loppu selvitään hyvin kun nyt on näin pitkälle päästy? Ja että ei vauvalle vain tulisi mitään ongelmia enää masussa/synnytyksessä... jotenkin helpotti kun on nyt päivä milloin yritetään tehdä jotain. Tottakai toivon että käynnistyisi itsekseen sitä ennen, täytyykin alkaa touhailla enemmän.



Viime yö oli taas muutenkin aivan kamala, monta tuntia pyörin sängyssä saamatta unta ja viimein joskus ennen kolmea nukahdin, sit tulikin niitä suppareita ettei saanut kunnolla nukuttua ja puoli seitsemän herätti kello. Mietinkin tässä että miten pysyisi hereillä iltaan asti vai kannattaako edes yrittää jos sittenkään ei saa unta? Öistä on tullut kovin ahdistavia=(



Ja limajuttuja vielä;) Nyt keltaisen liman lisäksi on alkanut tulla sellaista kirkasta valkovuotoa, niin kuin ennen ovulaatiota? Mitähän se kertoo, sanokaapas limaexpertit???



Sorry tämä valivali-viesti, tämä mamma on aika loppu tällä hetkellä, ehkä kuitenkin otan pienet päikkärit, jos se elämä siitä kirkastuisi....



Waimo 39+6

Onnea KATSURALLE, arvelinkin että olit lähtenyt synnärille (johtui kyllä siitä kun yhtenä päivänä avasit pinon etkä kirjoittanutkaan enää seuraavaa viestiä, ajattelin että tuliko lähtö niin äkkiä :). Ja KATILLE, kiva kuulla sinustakin kun olen aina välillä huhuillut että mitenköhän menee :)



RUIJAH: Kiitos kun vastasit sinäkin noita jännitysjuttuja ja tuosta kätilön kommentista, ihan järkevältähän se sinänsä tuntuu että kohtu lepäisi... Mulla esikoisen syntymässä kesti supistukset 21 h yhteen putkeen, oikein kyselivät Kättärillä että eikö missään vaiheessa tullut taukoa mutta kun ei tullut. Oon nyt kyllä miettinyt että ehkä OLISI tullut tauko jos olisin malttanut yrittää nukahtaa tms., en vaan malttanut kun jännitti niin paljon. Mullakin muistaakseni pantiin oksitosiinitippa käteen, mutta se tapahtui epiduraalin yhteydessä enkä muista siitä paljon mitään tai sitä miksi se pantiin, olin niin kivusta sekasin.



Ja samat on mullakin mietteet tuosta lapsiveden menosta, että " ihan kiva" jos menisi koska tietäisi että nyt on lähtö, mutta toisaalta muistelen innolla NAZUN synnytyskertomusta että synnytys oli hurjan kivuton kun vedet meni vasta ihan lopussa. Mullakin esikoisen synnytyksessä kivut alkoi _heti_ kun lapsivesi meni, eli kun seuraava supistus tuli niin se oli jo tosi paljon kivuliaampi kuin edellinen. Aikaa meni yhä se 6h ennen kun tyttö syntyi, mutta ne kivut oli ihan hirveet.



Ja RAPUTYTÖLLE kans onnea limabongailuista kun itsekin sitä tänään tein :) :)



Mulla on jotenkin nyt kauheen hyvä tuuli vaikka eilen oli kova masis. Ei varmaan johdu hormonien heittelystä, ei...



Coe

TIEDÄN miltä sinusta tuntuu...Omakin vauva kun joutui sinne vastasyntyneiden teholle viikoksi, ne päivät olivat niiiiin tuskaisia, vaikkei vauvalla hätää ollutkaan:( Syli oli silti tyhjä ja hormonit myllersivät...Oli niin kova kaipuu oman vauvan viereen. Mutta kun se ihana päivä sitten koitti ja saimme vauvan kotiin niin siinä unohtuvat murheet, kun tuota pikkuista Kullanmurua katselee!! Koitahan jaksaa ja kyllä se odotus palkitaan...aina tosiaan kaikki ei mene ihan " suunnitelmien" mukaan, valitettavasti!!! Voimia Sinulle!!!



Ja sitten UUTISIIN:



[b][color=blue][size=2]PEGGY-75 SYNNYTTI EILEN ILLALLA TERVEEN POIKALAPSEN!!!ÄITI JA VAUVA VOIVAT HYVIN:)Hän tulee sitten itse kertoilemaan enemmän..luultavasti pääsevät sunnuntaina kotiin![/b][/color][/size]



Terkuin: Je_Ni ja juuri kehdostaan heräilevä Pikku-Isäntä, ikää " JO" 13vrk

Onnea taas vauvautuneille, kyllä teitä onkin jo paljon!



DIRAH: täällä kans yksi ensisynnyttäjä=) Meillä on nimi päätettynä, toivottavasti se päätös pitää...



RAPUTYTTÖ: sullako on käynnistys edessä maanantaina? Oliko jo puhetta että miten käynnistetään? Mulla ois ke tiedossa ja cytotec(?) ilmeisesti tiedossa. Ristiäistarjoiluista: voileipäkakkuja on tosi helppo tehdä, voin antaa reseptivinkkejä jos et löydä sopivaa=)



LIIKKEISTÄ: mä en oikein ymmärrä sitä että vauvan pitäisi liikkua edelleen samalla lailla mutta toisaalta sitten kun liikkeet vähenee niin sanotaan että vauvalla ei ole tilaa enää liikkua? Meillä on ollut tosi vilkas mönkijäinen mutta enää ei niin paljon liiku ja tosiaankin on semmoista mönkimistä potkujen sijaan. Tiedä sitten milloin on jotain oikeesti vialla?



RISTIÄISISTÄ: vastaanpa tuohon omaan galluppiin vielä=) Elikkäs ajattelin että tekisin suolaiseksi lohivoileipiä, kinkkuvoileipäkakkua, broilerisalaattia ja kinkku-pastasalaattia. Makeaa puolta sitten täytekakku, joku suklaakakku (esim. omena-sacher tai hyydytetty suklaajuustokakku), pikkuleipiä ja pullia. Meille on tulossa n. 20hlöä. Pitäisi vielä keksiä gluteenittomat, hyla ja munaton...



Waimo *elävien kirjoissa jälleen*



Hei vielä: ONKO KUKAAN KÄYNYT VYÖHYKETERAPIASSA KÄYNNISTYSMIELESSÄ? ONKO KENTIES AUTTANUT???

Tulihan niitä vauvauutisia tällekin päivälle.



VYÖHYKETERAPIAA en ole itse kokeillut, mutta yks kaveri oli käynyt viikko ennen laskettuaikaa ja sitten 3 päivän päästä uudelleen ja synnytys oli käynnistynyt sitten seuraavana päivänä. En sitten tiedä, olisko käynnistynyt muutenki, mutta siis ainaki käynnistyi :)



Täällä on nyt jotenki epätoivonen ja masis olo. Jotenki tuntuu, että tämä elämä nyt junnaa niinkuin minuutista toiseen samaa säveltä, kaikki on vaan yhtä synnytyksen odottamista ja mitään muuta ei oikein osaa ajatella kuin että MILLOIN?? Vaikka kuinka ottaa ja järkeilee, että ihan tässä voi elellä normaalisti ja kyllä se sitten jossain vaiheessa alkaa vauva ilmotella haluistaan tulla maailmaan, niin SILTI, joka ikiseen 10 minuuttiseen liittyy ajatuksia siitä synnytyksen käynnistymisestä. TOISAALTA, en osaa ajatella, että lähtö ollenkaan tulis aamulla tai päivällä, joten ne menee suht ok, mutta kun kello kääntyy iltaan, niin olossa alkaa olla semmosta jännitystä. Ja kun nukkumaan alkaa, niin AINA on se yksi ja ainut toive; voi kun heräisi siihen, että TODELLA jotain tapahtuu....



Tuon viikonlopunki suhteen on niin ristiriitaiset ajatukset. Mies pelkää ihan oikeesti sitä, että joudun lähtemään ns. tien päälle synnytystuskissa. Itse oon kai jotenki vajaa, mutta en osaa pelätä sitä ollenkaan. Toisaalta, jos vauva syntyy Oulussa, niin mies ja isommat lapset ei sitten näe vauvaa ennenkuin tulevat hakemaan meitä kotiin. Ja sitten hieman mietityttää, että miten se kotimatka sujuu ihan pikkuisen rääpäleen kans, sieltä kuitenki menee n. 3 tuntia näillä keleillä ja kun pysähtyäkin täytyy välillä. Äh, tätä samaa jaarittelua taas kuin viikko sitten. Kuitenkin, olen jo NIIN kypsä tähän odottamiseen, etten todellakaan ala makaamaan perse pystyssä sängyssä, ettei VAAN vauva syntys viikonloppuna!



Joo, sori että tuli taas tällainen synkkämielinen viesti. Ei oo minun hommaa tämä raskaanaolo, ei :) Hurjaa aatella, että 2 päivän päästä on jo 41 viikkoa täynnä! Noh, jospa tämä tästä ensyönä.........

WAIMO: Mun kavereilla on liikkeet vähenneet roimastikin lopussa, tai ovat kuulemma sellaisia tosi paljon vaisumpia. Täällä möyritään ihan niin kuin ennenkin, ei tietoakaan hiljenemisestä.



TURVOTUS: onko kellään mitään vinkkejä mitä näillä jaloille voisi tehdä....jalkaterät alkaa näyttää siltä että räjähtävät kohta. Vettä olen juonut riittävästi, syönyt tuoretta ananasta, sauna ei auta, ei kevyt hierominenkaan....käveleminenkin tuntuu jo pahalta, luiden kohdalta ovat myös ihan kosketusarat.



Jossain luki että liikkuminen auttaa, toisaalla taas että jalkojen lepuuttaminen. HERMO menee. Nahka oikein kihelmöi jalkapöydissä, kun venyy venymistään....otin valokuviakin niistä että voidaan myöhemmin naureskella. Jalkaan menee vaan sandaalit, joissa tarrojen ansiosta säätövaraa...ja sitten noi miehen lenkkarit, mutta en viitsi niissä lähteä ihmisten ilmoille, siro koko 45...



Oletteko muuten autoilleet vielä tässä vaiheessa? Olisi paljon kivempaa kun pääsisi liikkumaan johonkin täältä kotoa, mutta tossa vkolla tuli sellainen tunne että autolla ajaminen ei oikein enää onnistu, ei löydy enää hyvää asentoa, maha on niin alhaalla että painaa.



Joten ruokahuoltokin on nyt sitten miehen varassa, kun en pääse edes kauppaan.....lämpötila alkaa olla sitä luokkaa että ei sandaaleissa pärjää.



Viime yönä tuli myös ensimmäinen yö, kun en saanut nukuttua ollenkaan, kaikki asit mietitytti. ilmeisesti alkaa stressaamaan nyt sitten kun synnytys lähenee. Aiemmin ei ole ollut ongelmia, toki sitä herää tunnin välein vessaan tai vaihtaa kylkeä, mutta saa aina unta....



Voi, tulispa jo edes niitä rupusuppareita.....:)



Millä viikoilla muuten käynnistetään yleensä? Taitaa olla aika sairaala kohtaista....?

Soittelin huomisesta äippäpolin kontrolli ajasta että oisko viisasta ottaa sinne miestä mukaan (ei välttämättä kerkeis),

sieltä sanottiin että katsotaan tietysti tilanne missä mennään, ja kerroin että neuvolassa oli sanottu ettei luultavasti vielä mitään tapahdu ja itselläkin sellaset tuntemukset.

Niin ei välttämättä tarvitse miestä ottaa vielä mukaan (saa hakea tarvittaessa töistä sinne).

Ja sitten hoitsu sanoi että käynnistys tehdään niiden sairaalassa viikolla 41+5, mutta kun se on sunnuntai, eikä mielellään viikonloppuna käynnistä, niin menisi käynnistys maanantaille, joka on MUN OMA SYNTYMÄPÄIVÄ!!!!!!

Tääl oon nyt vähän hihkunut onnessani että saattaisin saada vauvelin tosiaankin 30-vuotis lahjaksi....



... kunnes tuli IHAN OIKEA KIPEE SUPISTUS tossa tunti sitten :) :) :)

Ja toinenkin tuli heti perään.

Soittelin jo miehelle ja kyselin missäpäin se on, oli kuulemma onneksi jo raksalla, ihan tossa lähellä siis.

Nyt polttelee häpyluuhun kokoajan, muttei ei enää supista.

Ehkäpä se oli sitten siinä ??!!?



Tein tossa pari tuntia sitten reippaan kilometrin kävelylenkin, ehkä se johtui vain siitä taas ja menee ohi..

katsotaan ja kuulostellaan :)



Taidan lähteä uudelle kävelylenkille ;)

Just sairaalasta kotiuduin. Ja sain esikoisen mummolasta viereeni, ihanaa =))) Käyn päivisin syöttämässä tyttöä ja yöt nukun kotona.

Tyttö voi olosuhteisiin nähden hyvin, syö ja nukkuu. Tulehdusarvot lähtenyt laskuun ja toivottavasti pääsee pian kotiin.



COE: Synnytys kesti tosiaan likimain 24h, mitä ei todellakaan kukaan kätilö olisi etukäteen uskonut. Supistukset mulla alkoi tosi kipeinä ja säännöllisinä silloin maanantaina. Kello oli silloin 14.30 ja vielä hain miehenkin töistä autolla niissä suppareissa (en suosittele)..Kärvisteltiin kotona pitkään iltaan vaikka ihan koko ajan supistukset tulivat säännöllisesti 5-7 min. välein.

Sairaalaan mentiin siinä yhdeksän aikaan ja siitä seuraavaan päivään aamukierrolle asti supisteli KOKO ajan sännöllisesti. Aamukierrolla olin auki 3cm =O Eli tosi hitaasti aukeni paikat!

Kirjoittelen paremmalla ajalla tarkemman kertomuksen, mutta tyttö syntyi siis seuravaana päivänä puoli yhden aikaan. IHANA ihan veljensä näköinen kultamuru <3

Repesin pahasti ja vauvalla siis joku infektio, joten mutkia mahtui mukaan...



JENI: Minkä vuoksi teidän vauva joutui vso:lle? Kuinkas kauan joutui olemaan? Itse tosissaan ihan pökkerössä..Sairaalassa ikävä esikoista ja nyt kotona ikävä vauvaa...

Saisipa vauvan pian kotiin.

Mukavaa vauva-aikaa teille :)



MIANNI: Jälkisupparit on ihan kamalia, suorastaan helvetillisiä, kääk!

Parhaillaankin lämmin kauratyyny tuossa vatsalla...Ei siis kivut loppunut synnytykseen...



Mutta nyt tarvitsee lopetella ja alkaa opettelemaan sähkökäyttöisen rintapumpun käyttöä. Minun, jolla ei käsikäyttöisenkään käytöstä mitään hajua...



Mutta täällä siis jo vähän pirtempänä,



Camelot

Dirah ootko kokeillu tukisukkia? Mulla on ollut nyt pari vkoa käytössä lentosukat päivisin ja huomattavasti vähentäny turvotusta. Aamulla vetää jalkaan heti sängyssä ja illalla viimeks pois. Niitä saa ihan marketista ja ei oo kalliiita. Samoin suolaa olen vähentänyt ruoista kovasti että ehkä silläkin on vaikutusta mutta mitään suolatonta ruokaa en syö ja esim tänäänkin käytiin pizzalla...

Waimolle terkut; hyvä voileipäkakun ohje on tervetullut. Sulle vinkiksi allergia ohjesiin: allergialiiton sivuilta kohdasta allergiatieto löytyy ruokayliherkyyden takaa ruoka ohjeita, josko tärppäis joku hyvä.



Juu. mulla on käynnistys ma ja ihan tableteilla ensin alkuun. Toivottavasti ei montaa päivää!

Lohi-katkarapuvoileipäkakku

(20 annosta)



2 pkt (à 300g) vehnä-ruispaahtoleipää



Katkaraputäyte:

1 pss (180 g) katkarapuja

1 rs (170 g) katkaraputuorejuustoa

1 rkl juoksevaa hunajaa

tilliä

mustapippurirouhetta



Lohitäyte:

150 g kylmäsavulohta

½ putkiloa (à 150 g) majoneesia

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl sitruunan mehua

mustapippurirouhetta, tilliä



Kostutus:

1/2 kpl a kasvisliemikuutiota

2 1/2 dl vettä



Kuorrutus:

1/2 putkiloa (à 150 g) majoneesia

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl sitruunamehua

mustapippurirouhetta



Koristelu:

1ps(180 g) katkarapuja

1-2 pkt (à150g) kylmäsavulohta

1 tlk(330 g) cocktailkurkkuja

1 rs(250g) Rico kirsikkatomaatteja

Rico tilliä tai herneenversoja



1. Aloita voileipäkakun valmistus täytteiden valmistamisesta.

2. Huomioi, että leipä saa olla parin päivän ikäistä.

3. Sulata katkaravut ja valuta hyvin.

4. Hienonna katkaravut veitsellä.

5. Sekoita rapusilppu juuston joukkoon.

6. Lisää joukkoon hunaja, hienonnettua tilliä ja mustapippurirouhetta.



Lohitäytettä varten:

7. Silppua lohi veitsellä.

8. Sekoita keskenään majoneesi, tuorejuusto, sitruunamehu, hienonnettua tilliä, mustapippurirouhetta ja lohisilppu.

9. Kuumenna kostutukseen tuleva vesi ja liuota siihen kasvisliemikuution puolikas.

10. Jäähdytä liemi.

11. Leikkaa leipäviipaleista reunat mahdollisimman ohuesti pois.

12. Peitä tarjoiluvati kakkupaperilla ja pane sen päälle n. 8 cm leveät leivinpaperisuikaleet, joiden päälle voileipäkakku rakennetaan.

13. Levitä vadille kuusi leipäviipaletta - kaksi rinnakkain ja kolme peräkkäin.

14. Kostuta leivät kasvisliemellä ja levitä päälle puolet katkaraputäytteestä.

15. Levitä pinnalle leipäkerros, kostuta ja peitä lohitäytteellä.

16. Levitä leipäkerros, kostuta ja täytä lopulla katkaraputäytteellä.

17. Peitä vielä leipäkerroksella ja kostuta.

18. Suojaa kakku huolellisesti muovikelmulla.

19. Pane päälle painoksi leikkuulauta ja esim. litran mehutölkki.

20. Anna kakun tiivistyä kylmässä seuraavaan päivään.



Kuorrutusta varten:

21. Sekoita keskenään majoneesi, tuorejuusto, sitruunamehu ja mustapippurirouhe.

22. Sivele kakku kuorrutuksella.

23. Sulata ja valuta katkaravut huolellisesti.

24. Suikaloi lohi noin 1 sentin levyisiksi suikaleiksi.

25. Halkaise kurkut ja kirsikkatomaatit.



Koristele:

1. Kakun pinta ruudulliseksi pienillä lohiruusukkeilla, katkaravuilla, kirsikkatomaateilla ja cocktail-kurkuilla.

2. Viimeistele koristelu tillillä tai herneenversoilla.

3. Poista kakun alta leivinpaperisuikaleet.

4. Ripottele vadille loput tomaatit ja kurkut.

5. Pane ottimeksi kakkuveitsi ja haarukka.

Sepustan tähän nyt vähän siitä synnytyksestä:



Eli lauantaina oli rv 40+5, kun alkoi ilmaantumaan ensimmäinen " oikea" merkki synnytyksen lähestymisestä eli veristä limaa ilmestyi paperiin iltapäivällä. Illan supisteli aika säännöllisesti , mutta limaa ei enään tullut lisää. Kun nukahsin yöllä, niin myös supistukset olivat kadonneet.



Sunnuntai aamuna olo oli pettynyt taas kerran. Ei mitään limoja enään tullut. Kunnes iltäpäivällä bongasin taas veristä limaa. Taas alkoi supistella, mutta välit pysyivät vielä pitkinä. Taas illalla nukahdin ja yöllä heräsin ilman supistuksia.



Maanantai aamuna heräsin klo 6 miehen herätyskelloon. Kyllä pettymys oli taas suuri. Mutta kun nousin ylös sängystä niin supistuksia alkoikin tulemaan pikkuhiljaa. Parin tunnin päästä alkoi taas tulemaan veristä limaa ja nyt sitä olikin jo suurempia määriä. Ilmoitin miehelle, että kyllä se lähtö saattaa sittenkin tänään tulla. Supituksia tuli vain 20 min välein, mutta niissä oli jo potkua ja kestoa. Klo 11 soitin miehelle,että alappa pikkuhiljaa lähtemään töistä kotiin. Eihän se sieltä heti joutanut, tiesi kokemuskesta että mitään kiirettä ei vielä ole. 2 aikaan mies sitten saapui kotiin ja kysyi, että joko lähdetään?



Itse en ollut siinä vaiheessa vielä varma, että onko nämä taas niitä supistuksia jotka lakkaavat vielä. Toisaalta ne olivat kipeitä, mutta välit vaan olivat yhä pitkiä. Sitten 2-3 aikaan alkoikin väli hiukan lyhetä eli n. 10 min oli supistusten välissä. Sanoin miehelle, että käy hetki vielä lepäämässä, niin lähdetään tunnin päästä näytille. Ajattelin etten kolmatta iltaa jaksa, jos taas nukahdan ja supistukset ovat kaikonneet.



Saavuimme 16.30 sairaalaan. Hiukan hävetti mennä, mutta sanoin, että tulimme näytille, että saataisiinko jäädä synnyttämään. Kätilö otti meidät vastaan ja katsoi kohdunsuun tilanteen. 3 cm auki ja kanavaa n. 1 cm jäljellä. Supistukset tulivat nyt käyrän mukaan 10 min välein, joten kätilö toivotti tervetulleeksi synnyttämään. Kyllä oli helpottunut olo, vaikka toisaalta pelkäsin vielä synnytyksen loppuun asti, että supistukset vielä lopahtaa. Niin suuri pelko siitä jäi loppuraskaudeesa, kun niin monta kertaa olin jo ihan varma, että nämä on NIITÄ supituksia, muttei kuitenkaan ollut.



Synnytys eteni verkalleen. Aina, kun olin käyrillä paikoillaan, niin supistusten väli piteni 10-15 min. Ja kun kävelin pitkin sairaalan käytäviä, niin välit tihenivät 2 minuuttiin. Tätä sitten jatkettiin sinne klo 23 saakka, kunnes kivut olivat jo sellaiset, että oli pakko lähteä lähemmäs salia. Olin päättänyt ottaa spinaalipuudutuksen, mutta halusin venyttää sen oton mahdollisimman myöhään, että sen vaikutus kestäisi varmasti sen vaikeimman loppuajan ja mielellään vähän ponnistusvaiheessakin. (Viimeksi sain sen liian aikaisin ja se lopetti supistukset kokonaan ja synnytykseen menikin sitten vielä 3 tuntia ja se oli ihan kamalaa). Kätiö teki sisätutkimuksen ja olin auki 7 cm. Jäin siinä vielä pähkäilemaan, että ottaisinko jo puudutuksen vai yrittäisinkö vielä kestää hetken. Kätilö ehdotti, että puhkastaanko kalvot ja valmistellaan puudutus valmiiksi ja pyydetään sitten lääkäriä paikalle. Samantien kuului rusahdus ja vedet alkoivat liristä sängylle. Vauva päätti asian mun puolesta.



Heti eka supistus vesienmenon jälkeen oli ihan kamala. Huusin, että nyt se puudutus sais tulla heti. Ehdin kärsiä jotain 3 kamalaa supistusta ja olin varma, että en ehdi saada puudutusta. Samantien anestesialääkäri tuli paikalle. Se teki kyllä nopeaa työtä ja pari supistusta myöhemmin puudutus oli paikallaan.



Eka supistus oli jo vähän helpompi puudutuksen jälkeen, mutta tokassa alkoikin tuntua erilaista kipua. Kätilöhän se arvasi, että taitaa olla ponnistusvaihe alkamassa. Kun sain haaroja sen verran aauki, että tilanne pystyttiin katsomaan, niin kätilö sanoikin, että tässähän se pää on jo tuloillaan. Sitten vaan sopivaan ponnistusasentoon.



Puoli-istuvassa asennossa sitten ponnistelin tai lapsi oikestaan itse tuli ulos pikkuhiljaa ja melkein kivuttomasti. Oli ihana,kun pystyi keskittymään itse täysillä syntymän hetkeen, kun ei ollut valtavia kipuja. Kätilö oli kirjannut synnytyskertomukseen, että äiti juttelee ponnistaessaan. :)



Ponnistusvaihe kesti 8 min ja synnytys virallisesti yhteensä 10 h 16 min. rv tasan 41+0. Syntyi siis tiistaina klo 00.24.



Niin sieltä syntyi pieni tyttömme ja parkaisi heti ensiparkaisunsa. Vauva pääsi heti napanuoran leikkamisen jälkeen äidin paidan alle lämpöön ja läheisyyteen, jossa sai rauhassa tutustella maailmaan.



Saattaa olla vähän sekavaa tekstiä, mutta eiköhän tässä asia tullut kerrottua. :)



Pixelina



WAIMOLLE:



Minä kävin tässä raskaudessa 4 kertaa vyöhyketerapiassa viikoilla 38 ja 39 käynnistelemässä synnytystä. Hoitaja oli erikoistunut raskaana olevien hoitoon ja teki erityisiä " käynnistyshoitoja" .



Mun kohdalla niistä ei ollut apua, kun vauva syntyi tasan 41+0. Myös synnytyksen kestoon sillä piti olla vaikutusta lyhentävästi, mutta synnytys kesti 10,5 tuntia mikä ei ole uudelleensynnyttäjälle mielestäni kovin lyhyt aika.