Voisitko seurustella itsesi pituisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi oudolta, kun on koko ikänsä tottunut siihen, että miehet ovat itseäni pitempiä. Mulla pituutta siis 161.

Ja tapailen miestä, joka on alle keskimitan, eli en ole niitä naisia, jolle miehen pitää olla pitkä.

Jos saisitte lapsia, niistäkin tulisi lyhyitä.

Ei oo niin sanottua. Exä on 178cm, meidän tyttärestä kasvoi 180cm.

-3

Olen 179cm pitkä nainen, joten vaikka miesystävä olisi pari senttiä lyhyempi, ei hän silti olisi kovin lyhyt.

  Voisin, jos jostain alle 160-senttinen mies löytyisi. Ei ole juuri näkynyt. Pidän miehistä lyhyemmällä skaalalla (aviomieheni on 172) -kun nyt olen tämän kokoinen, niin tunnen itseni ihan idiootiksi, jos joudun kipittämään kuin lapsi pysyäkseni deitin perässä, tai suunnilleen seisomaan tuolilla jos haluan suukon. En minä ole lapsi, enkä halua tuntea itseäni lapseksi. Riittävällä synkkaavuudella ottaisin minkä pituisen tahansa, mutta jos pitäisi valita uudestaan, ja muut ominaisuudet olisivat identtiset, niin haluaisin sellaisen itseäni vähän pidemmän, muttei paljon (siis juurikin about 170). 

Tein niin nuorena ja se oli outoa, pelottavaa. En enää kokeile samaa. Samalla korkeudella kasvot ponnahtavat esiin yhtäkkiä! Mutta yhteensopimattomuus johtui muusta kuin pituudesta enimmäkseen. :D

Ai suurin piirtein keskimittaisen miehen kanssa? Mikä ettei.

N 178 cm

Vierailija kirjoitti:

Ollaan samanpituiset.

Sama.

Voisin kyllä, ja hiukan lyhyemmänkin, jos miehen kroppa muuten olisi mieleiseni. Pitäisi sitten kyllä varoa lihomista, ettei tuntisi itseään justiinaksi.

Olen seurustellut aiemmin vain samanpituisten tai lyhyempien kanssa. Nyt on hieman pidempi mies, ehkä vajaat 10 cm pidempi, joka taitaa painua kasaan jo

Kyllä tänne kelpaa itseni pituinen mies. Mitään hongankolistajaa en kaipaisikaan kun en itsekään ole huippupitkä. :D

En todennäköisesti. Olen 163 cm, joten itseni pituinen mies olisi tosi lyhyt.

En ehkä ihan näin lyhyen, 157 cm, mutta jos on jo 163 cm, niin hyvin käy. Tietty, jos mies on muuten ihana, niin ei se senteistä ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi oudolta, kun on koko ikänsä tottunut siihen, että miehet ovat itseäni pitempiä. Mulla pituutta siis 161.

Ja tapailen miestä, joka on alle keskimitan, eli en ole niitä naisia, jolle miehen pitää olla pitkä.

Jos saisitte lapsia, niistäkin tulisi lyhyitä.

Ei välttämättä.

Mä olen 152cm ja mies 172cm, meidän aikuinen poika on 178cm ja aikuinen tyttö 166cm.

Eivät tietenkään ole mitenkään erityisen pitkiä, mutta eivät kuitenkaan niin lyhyitä kuin me vanhemmat.

Sun mies on sua kuitenkin 20 senttiä pitempi. Ette ole samanpituisia.

Olen seurustellutkin.

Kyllä se vähän outoa oli eikä kestänyt kuin vuoden, mutta outouden olemusta en ala sulle avata.

Lyhyyttään häpeileville miehille sanon: selkä suoraksi ja ottakaa oppia Kari Ketosesta joka on tosi lyhyt mutta ah niin miehekäs💞 siitä huolimatta.

Alanuolittajat eivät ymmärrä huumoria, ottavat totena kaiken ja varmaan katkeroituvat, vaikka pieni määrä totuutta löytyy.

Ettekö te häpeä lyhyitä (siis alle 170cm) miehiänne?

En. Pitää olla 5-10 senttiä minua lyhyempi.

Sielut kohtaa, ei pituudet.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te häpeä lyhyitä (siis alle 170cm) miehiänne?

Lyhyen miehen kanssa ollessani en hävennyt miestä vaan itseäni. Tunsin itseni valtavaksi ja epäviehättäväksi hänen vierellään.

En voisi, tuntuisi oudolta yleensäkin seurustella miehen kanssa.

T:180cm mies

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te häpeä lyhyitä (siis alle 170cm) miehiänne?

Trollailet? Mikä pituudessa tai sen puutteessa olisi hävettävää? Häpeäisin, jos mieheni ei huolehtisi itsestään, tai käyttäytyisi huonosti, tai olisi kännissä törkeä tai jotain. Koska niille asioille voi itse tehdä jotain, joten pitää hävetä ellei tee. Mutta ei voi hävetä ominaisuutta jolle ei kukaan mitään voi, eihän sellaisessa ole mitään järkeä? Se voi ketuttaa, mutta ei voi hävetä sellaista, mihin ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa? Voisin sanoa miehelle että mentäiskö salille, mentäiskö ostamaan parempia vaatteita, mentäiskö yhdessä työväenopiston kurssille oppimaan jotain sivistävää. Mutta en voi sanoa hänelle, hei, me ollaan lyhyitä, mennään tästä kasvamaan pidemmiksi! Yhtä hyvin voisin hävetä sitä, ettei mieheni osaa lentää ilman lentokonetta.