Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista elää onnellista elämää ilman työtä, perhettä ja omakotitaloa?
22.08.2022 |
Tuossa olivatkin elämäni ainoat tavoitteet mutta olen jo yli 30 ja epäonnistunut näissä kaikissa.
Yliopistotutkinto kyllä löytyy mutta se ei työllistä eikä ala kiinnosta. Hanttihommiakaan en ole saanut koska olen ylikouluettu ja kaiken lisäksi vielä mielenterveyskuntoutuja jolla on useiden vuosien aukko CV:ssä.
Parisuhteeni ovat kaikki epämääräistä säätämistä, joista ei koskaan tullut mitään paria kuukautta pidempää. Olen nyt taas sinkku ja tinderissä. Lapset pitäisi jo olla hankittu. Kuvittelin joskus tulevani nuorena äidiksi mutta nyt sen haaveen tilalla on vain pelko ehdinkö tulla äidiksi ollenkaan.
En ole heittänyt kirvestä vielä täysin kaivoon. Edelleen aion jatkaa työn ja miehen metsästystä mutta tässä on mennyt niin pitkään ilman kumpaakaan että olen varautumassa henkisesti myös siihen etten saavuta yhtäkään elämäni tavoitteista.
Kysynkin siis onko mahdollista elää onnellista elämää ilman näitä vai olenko tuomittu elämään loppuelämäni katkeroituneena vanhuksena?
Kommentit (25)
Mulla on työ, puoliso ja pankin omistama asunto. Olen onnellinen ja vielä onnellisempi olisin jos ei tarttis käydä töissä (mutta rahaa olisi). Eli vastaan kyllä. (vaikka onnellisuuttani lisäisi kyllä entisestään jos pääsisi naapureista eroon eli saisi omakotitalon noin kilsan päästä lähimmistä naapureista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne mainitsemasi asiat, talo ja perhe ole mitään hyvän elämän mittareita. Sinulla on sellainen elämä kuin haluat, puolisosta tai lapsista riippumatta. Aina on mahdollisuus harkita adoptiota, jos sopivaa puolisoa ei löydy. Kaikki tulee sitten vähitellen omalla ajallaan. Lapsia voi edelleen kasvattaa myös kaupungissa kerrostalossa, eikä niistä tule yhtään sen hullumpia - saattavat jopa oppia ottamaan muita ihmisiä huomioon. Toivottavasti et lähdekään mukaan mihinkään ulkoa annetun ideaalimallin toteuttamiseen, mikä ei sinun arvo/ajatusmaailmaasi sovi.
Lue nyt vaikka tältä palstalta miten "onnellista" se ihmisten perhe-elämä siellä omakotitalossa on. Pettämistä, alkoholismia, peliongelmaa ja paljon muuta.
Jos perheettömyys ei tarkoita parisuhteettomuutta, elän juuri tuollaista elämää ja olen onnellinen. Olen kylläkin eläkkeellä, joten tilanne ei ihan vastaa AP:n tilannetta.
Ehdottomasti on ap. Perhe tuo myös ongelmia, vastuuta yms. Täytyy laittaa ruokaa säännöllisesti, katsoa että lapset on tehneet läksynsä, kuskata harrastuksiin. Välillä tulee opelta wilman kautta moitteita. Myös omakotitalossa on huolensa. Kalliit laskut, pitää rempata, pihanhoitoa. Miehet taas monesti kiukuttelevat eikä aina käy ajatukset yksiin. Sä ap olet vapaa. Voit koska vaan mennä minne vaan, että kukaan märise perään. Yksin voi elää oikein hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään perhettä tai taloa ei ainakaan tarvita onnelliseen ja mielekkääseen elämään 🙂
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on ap. Perhe tuo myös ongelmia, vastuuta yms. Täytyy laittaa ruokaa säännöllisesti, katsoa että lapset on tehneet läksynsä, kuskata harrastuksiin. Välillä tulee opelta wilman kautta moitteita. Myös omakotitalossa on huolensa. Kalliit laskut, pitää rempata, pihanhoitoa. Miehet taas monesti kiukuttelevat eikä aina käy ajatukset yksiin. Sä ap olet vapaa. Voit koska vaan mennä minne vaan, että kukaan märise perään. Yksin voi elää oikein hyvää elämää.
Tuleeko lasu jos ei kuskaa harrastuksiin? Vai miksi tuo on pakollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö ne parhaat cvt ottaa mukaan, jos hakee hanttihommia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on ap. Perhe tuo myös ongelmia, vastuuta yms. Täytyy laittaa ruokaa säännöllisesti, katsoa että lapset on tehneet läksynsä, kuskata harrastuksiin. Välillä tulee opelta wilman kautta moitteita. Myös omakotitalossa on huolensa. Kalliit laskut, pitää rempata, pihanhoitoa. Miehet taas monesti kiukuttelevat eikä aina käy ajatukset yksiin. Sä ap olet vapaa. Voit koska vaan mennä minne vaan, että kukaan märise perään. Yksin voi elää oikein hyvää elämää.
Tuleeko lasu jos ei kuskaa harrastuksiin? Vai miksi tuo on pakollista?
Kun lapset nyt vaan tykkäävät harrastaa. Eihän se tietenkään pakollista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäisin kertaalleen. Kuulostaa siltä ettet halua luovuttaa. Vapaaehtoinen downshiftaus on OK. Pakollinen masentaa
Kokeile tätä:
riippunee tosiaan kokijan asenteesta ja arvoista. voihan sitä ajatella vaikkapa että jos en voita tunturirallia niin olen huono ihminen ja epäonnistunut elämässä. tai päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole parisuhdetta, omakotitaloa tai työtä ja täytyy sanoa, että onhan tämä vähän sellaista lopun odottelua vaan. Työ sinällään ei ollut mikään hääppöinen elämän sisältö ja alkoi vain pää hajoamaan, jonka takia otinkin loparit. Ikävä todeta kuuluvansa niihin, joiden elämään ilmeisesti vain parisuhde toisi sisältöä.
mitä nautittavia asioita elämässä, maailmassa on? vaatii aika suppean mielikuvituksen että työ, perhe ja omakotitalo olis ainoat asiat joille elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään perhettä tai taloa ei ainakaan tarvita onnelliseen ja mielekkääseen elämään 🙂
Ei niin, mutta työ kyllä tarvitaan, koska sitä on pakko kaikkien tehdä. Perhe ja okt ovat omia valintoja, niitä ilman pärjää paremmin kuin hyvin!
Onnellisuus on subjektiivinen kokemus. Etsi elämääsi jotain muita "tavoitteita" niin saat onnea niiden saavuttamisesta.
Ei kaikkien tarvitse elää samalla tavalla.
Jos ei halua perhettä, omakotitaloa ja työtä, niin silloin voi elää onnellisena ilman niitä. Kaikki kolme on sellaisia, mitkä aiheuttaa stressiä, vaivaa ja vastuuta.
Minä iloisena elelen vuokralla kissan kanssa kerrostalossa. Joku vika jos on asunnossa, niin soittaa vaan talonmiehelle/kiinteistöpäivystykseen ja sieltä tullaan korjaamaan. Omakotitalossa pitäisi korjata itse tai maksaa korjaajalle ekstraa.
Lapset on ihania, mutta voin leikkiä ja jutella naapurien, sisarusten ja kavereitten lasten kanssa. Vastuuta ei juuri tarvitse kantaa...
Työ... Kun löytäis jonkin kivan, mutta ei mitä tahansa. Työttömyysetuudella voi opiskellakin. Mulla 3kk kestävä koulutus, jossa 3pv viikossa koulua nyt meneillään.
Mutta jos haluat lapsia, niin et sää vielä ole liian vanha. Monet raskautuu vielä yli 40v. Sopiva kumppani pitäis tietenki löytää. Tai ei pakko. Hedelmöityshoitoja annetaan nykyään sinkkunaisillekin. Mikä on järkevää, koska suurella osalla se lapsen isä ei kuitenkaan pysy kuvioissa lapsen syntymän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on ap. Perhe tuo myös ongelmia, vastuuta yms. Täytyy laittaa ruokaa säännöllisesti, katsoa että lapset on tehneet läksynsä, kuskata harrastuksiin. Välillä tulee opelta wilman kautta moitteita. Myös omakotitalossa on huolensa. Kalliit laskut, pitää rempata, pihanhoitoa. Miehet taas monesti kiukuttelevat eikä aina käy ajatukset yksiin. Sä ap olet vapaa. Voit koska vaan mennä minne vaan, että kukaan märise perään. Yksin voi elää oikein hyvää elämää.
Tuleeko lasu jos ei kuskaa harrastuksiin? Vai miksi tuo on pakollista?
Kun lapset nyt vaan tykkäävät harrastaa. Eihän se tietenkään pakollista ole.
Eikö harrastaminen onnistu ilman kuskausta? Esimerkiksi jos lapsi harrastaa lukemista, niin kirjastovirkailija ei suostu antamaan kirjoja lapsen haltuun jos lapsi on tullut omatoimisesti kirjastoon?
Itse pärjään hyvin ilman perhettä ja omakotitaloa, mutta ilman töitä en pärjäisi. Ehkä joku pari kuukautta voisi olla vielä hauskaa leikkiä "vapaaherraa" mutta uskon että sen jälkeen se elämän sisällöttömyys söisi minut lopulta.
Jos olis rahaa ja terveyttä, niin ei olis mitään ongelmaa.
Riippuu miten asennoidut jos noin käy.
Itselleni tuollainen omakotitalo-perhehelvettielämä olisi täyttä painajaista, joten todellakin olen onnellinen perheettömänä ja omakotitalottomana. Vaikea sanoa onko onni saavutettavissa jos noista asioista haaveillee muttei niitä saavuta. Katkeroitumiseen voit toki itse vaikuttaa.
Ei vielä ole kylläkään liian myöhäistä, voisithan hankkia lapsen vaikka yksinäsi?