Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista elää onnellista elämää ilman työtä, perhettä ja omakotitaloa?
22.08.2022 |
Tuossa olivatkin elämäni ainoat tavoitteet mutta olen jo yli 30 ja epäonnistunut näissä kaikissa.
Yliopistotutkinto kyllä löytyy mutta se ei työllistä eikä ala kiinnosta. Hanttihommiakaan en ole saanut koska olen ylikouluettu ja kaiken lisäksi vielä mielenterveyskuntoutuja jolla on useiden vuosien aukko CV:ssä.
Parisuhteeni ovat kaikki epämääräistä säätämistä, joista ei koskaan tullut mitään paria kuukautta pidempää. Olen nyt taas sinkku ja tinderissä. Lapset pitäisi jo olla hankittu. Kuvittelin joskus tulevani nuorena äidiksi mutta nyt sen haaveen tilalla on vain pelko ehdinkö tulla äidiksi ollenkaan.
En ole heittänyt kirvestä vielä täysin kaivoon. Edelleen aion jatkaa työn ja miehen metsästystä mutta tässä on mennyt niin pitkään ilman kumpaakaan että olen varautumassa henkisesti myös siihen etten saavuta yhtäkään elämäni tavoitteista.
Kysynkin siis onko mahdollista elää onnellista elämää ilman näitä vai olenko tuomittu elämään loppuelämäni katkeroituneena vanhuksena?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on subjektiivinen kokemus. Etsi elämääsi jotain muita "tavoitteita" niin saat onnea niiden saavuttamisesta.
Ei kaikkien tarvitse elää samalla tavalla.
Sivusta.
Ei kaikkien tarvitse elää samalla tavalla, mutta silloin kun perhe ja työ ovat henkilökohtaisella tasolla merkityksellisiä ja elämän suuria unelmia, on sen kertominen, että keskity johonkin muuhun eikä tarvitse elää tietyn kaavan mukaan..no väheksyviä ja toisen puolesta hänen elämänsä määrittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että ei ole. Suurin osa ihmisistä noita asioita tavoittelee, koska ne ovat ihmisluonnolle oleellisia ja tärkeitä asioita. Ne myös kumpuavat ihmisen biologiasta ja kulttuurihistoriasta, ja siksi ne ovat tärkeitä ja oleellisia onnellisuuden kannalta. Joku toki aina selittelee miten on onnellinen ilman työtä, perhettä tai omaisuutta. Ja sitä ne ovat selityksiä, koska eivät uskalla tunnustaa itselleen todellisuuden kurjuutta.
Jos asennoituu elämään, että "sitten olen onnellinen, kun minulla on asiat x, y ja z", ei välttämättä ole onnellinen edes ne saatuaan.
Sinä itse päätät ne asiat mitkä tekevät sinut onnelliseksi. Nuo mainitsemasi vaikuttavat ulkoa annetuilta joita muka jokaisen pitäisi tavoitella. Eikä pidä.
Itse miehenä samankaltaisessa tilanteessa ajattelen, että en usko pystyväni olemaan onnellinen jos en ainakaan löydä parisuhdetta.
Pitäisi myös päästä kouluun opiskelemaan ns. uratyö.
Ikää jo yli 36v joten vähän kiire tulee parisuhteen, perheen saamisen ja koulutuksen kanssa.
Huolestuttaa kyllä oma pariutuminen kun ei ole neljään vuoteen saanut edes seksiä tapailusta puhumattakaan.
Jos jää aina kaverivyöhykkeelle niin siitä on paha päästä tasolle jossa saisi vuosien pysyvän parisuhteen että lapsia voisi harkita.