Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Vanha lapsuudenkaverisi kuolee. Miksi ja miten ihmeessä sinun pitäisi tietää kuoliko "vanha lapsuudenkaverisi" syöpään vai auton alle?! Miten se on sinulle merkityksellistä? En voi ymmärtää.
Koska kaikki eivät vain osaa kohauttaa olkapäitään ja mennä eteenpäin, sen kummemmin asiaa pohtimatta, jos poismennyt ihminen on ollut joskus läheinen?
Tarkemmin ajatellen, miksi lähipiirinkään pitäisi tietää kuolinsyystä mitään? Mitäs minä sillä tiedolla teen, mihin mummo kuoli, kun kerran kuoli. Pitäisi kait olla kiitollinen, että palvelutalosta ylipäätään ilmoittivat hänen kuolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Suomessa? Kyllä tuo on ihan yleistä hyvää käytöstä maassa kuin maassa, ettei kuolinsyytä aleta kyselemään. Jos sinulle ei omatoimisesti kerrota kuolinsyytä sen kysyminen siinä tapauksessa ei ole mitään muuta kuin utelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Vanha lapsuudenkaverisi kuolee. Miksi ja miten ihmeessä sinun pitäisi tietää kuoliko "vanha lapsuudenkaverisi" syöpään vai auton alle?! Miten se on sinulle merkityksellistä? En voi ymmärtää.
Koska kaikki eivät vain osaa kohauttaa olkapäitään ja mennä eteenpäin, sen kummemmin asiaa pohtimatta, jos poismennyt ihminen on ollut joskus läheinen?
Tarkemmin ajatellen, miksi lähipiirinkään pitäisi tietää kuolinsyystä mitään? Mitäs minä sillä tiedolla teen, mihin mummo kuoli, kun kerran kuoli. Pitäisi kait olla kiitollinen, että palvelutalosta ylipäätään ilmoittivat hänen kuolleen.
Huom "on joskus ollut läheinen", eli ei enää ole sinulle läheinen. Tällöin asiat ei kuulu sulle. Kyllähän teidän välillä on jotain sattunut, kun ette ole enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
Miksi pitää vetää noin överiksi? Eiköhän nyt kaikki tietäisi luonnostaan, millä tarkuudella on soveliasta kertoa näitä asioita. Kuoli onnettomuudessa, syöpään, sydänkohtaukseen jne.
Kun tuokaan ei vielä näille uteliaisuudesta täriseville "lapsuudenystäville" riitä, vaan pitää tietää tarkemmin! Esim. oliko munasarjasyöpä, haimasyöpä vai eturauhassyöpä. Hmm hmm.
Niinpä ja jos on etäpesäkkeitä niin missä? Ja oliko kumminkin juurisyy liian runsas alkoholinkäyttö? Oliko se varjostuma maksassa kirroosia vai syöpää?
Otetaanpa lisää kahavia... ja kutsutaan naapurin Almakin pohtimaan, tässähän ihan.omat vaivat unohtuvat.
- ohisTe tunnette aika omituisia ihmisiä, jos tämä on teille yleinen kokemus.
Voi kuule. Sinä et ole paljon aikaasi viettänyt työpaikkojen kahvioissa sitten.
ps. eturauhassyöpä on myös mielenkiintoinen. Mitenkähän mahtoivat ne intiimihommat sujua loppuaikoina, aijai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on just siinä, että tietyt ihmiset menee uteluissaan liian pitkälle ja pahimmillaan siitä seuraa se, mistä täälläkin moni on maininnut;
Ihmettely, syyttely, neuvominen.
Tietämättä niiden kohteena olevan ihmisen elämästä yhtään mitään todellista.
Kysyjällä on vain tietyt omat mielikuvansa ja luulonsa, joita kuvittelee "totuutena".
Itselleni on käynyt niin, että puolitutut ja tuntemattomattomatkin kysyvät asioita, liittyen mm. parisuhteeseen.
Kun onhan "kaikilla" sun ikäisillä parisuhde, perhe, työpaikka...
Ja jos uteluihin ei vastaa tai kertoo, että ei ole niin jopa alkaa ihmettely, utelu ja syyttely.
Ja kyllä, on jopa alettu neuvomaan.
"Parhaimpana" kommenttina; Kyllä jo pitäisi olla naimisissa ja se perhekin!
Tulee väkisinkin syyllinen ja jopa nolo olo.
Siis minulle, joka tietyistä henk.koht.
syistä en niitä ole saanut.
Ihan just törmäsin toiseen tällaiseen puolituttuun, ihan mukavaan ihmiseen.
Kuulumisia vaihdettiin, se oli ok.
Sitten tämä ihminen tokaisi;
Et ole sitten naimisiin mennyt...
Ööö, no en ( vastasin toki kohteliaammin, ilman ööötä tms.).
Heti tuli hieman paha mieli, taas kerran.
Enkä tarkoita, että siitäkään ei lainkaan saisi puhua, mutta mieluummin otan asian sitten itse puheeksi ( jos otan).
Kuoli harmitukseen, kun joutui katselemaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
Mitkä ovat AP:n mielestä yksityisiä asioita? Mitä sinulta, äidiltäsi, puolisoltasi tai lapsellasi ei saa kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Vanha lapsuudenkaverisi kuolee. Miksi ja miten ihmeessä sinun pitäisi tietää kuoliko "vanha lapsuudenkaverisi" syöpään vai auton alle?! Miten se on sinulle merkityksellistä? En voi ymmärtää.
Koska kaikki eivät vain osaa kohauttaa olkapäitään ja mennä eteenpäin, sen kummemmin asiaa pohtimatta, jos poismennyt ihminen on ollut joskus läheinen?
Tarkemmin ajatellen, miksi lähipiirinkään pitäisi tietää kuolinsyystä mitään? Mitäs minä sillä tiedolla teen, mihin mummo kuoli, kun kerran kuoli. Pitäisi kait olla kiitollinen, että palvelutalosta ylipäätään ilmoittivat hänen kuolleen.
Huom "on joskus ollut läheinen", eli ei enää ole sinulle läheinen. Tällöin asiat ei kuulu sulle. Kyllähän teidän välillä on jotain sattunut, kun ette ole enää tekemisissä.
Minulla on ihan erilainen käsitys elämästä sitten. Minulla on paljon menneiden aikojen ystäviä, joiden kanssa ollaan ihan käytännön syistä kasvettu erilleen, mutta joista on jäänyt vain lämpimiä muistoja. Joskus näiden kanssa on lähennytty vuosia myöhemmin uudelleen, eikä se ystävyys ole kadonnut mihinkään. Nytkin läheisen kuoleman jälkeen olen saanut eniten tukea ihmiseltä, jonka kanssa viimeksi oltiin tiiviisti yhteyksissä melkein 10 vuotta sitten.
Kummallista halveksia kaikkia muita ihmissuhteita kuin niitä viimeisimpiä. Vainajan lähiomainen voi olla vaikka puoliso, jonka tapasi puoli vuotta ennen kuolemaansa. Ei se tarkoita, että ystävillä 20 vuoden takaa ei ole enää mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
No nyt olikin mielenkiintoinen määrittely sille mitä tabu tarkoittaa. Sehän tarkoittaa asiaa, josta "AV-palstalla ollaan yleisesti mieltä x". Apua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Vanha lapsuudenkaverisi kuolee. Miksi ja miten ihmeessä sinun pitäisi tietää kuoliko "vanha lapsuudenkaverisi" syöpään vai auton alle?! Miten se on sinulle merkityksellistä? En voi ymmärtää.
Koska kaikki eivät vain osaa kohauttaa olkapäitään ja mennä eteenpäin, sen kummemmin asiaa pohtimatta, jos poismennyt ihminen on ollut joskus läheinen?
Tarkemmin ajatellen, miksi lähipiirinkään pitäisi tietää kuolinsyystä mitään? Mitäs minä sillä tiedolla teen, mihin mummo kuoli, kun kerran kuoli. Pitäisi kait olla kiitollinen, että palvelutalosta ylipäätään ilmoittivat hänen kuolleen.
Huom "on joskus ollut läheinen", eli ei enää ole sinulle läheinen. Tällöin asiat ei kuulu sulle. Kyllähän teidän välillä on jotain sattunut, kun ette ole enää tekemisissä.
Minulla on ihan erilainen käsitys elämästä sitten. Minulla on paljon menneiden aikojen ystäviä, joiden kanssa ollaan ihan käytännön syistä kasvettu erilleen, mutta joista on jäänyt vain lämpimiä muistoja. Joskus näiden kanssa on lähennytty vuosia myöhemmin uudelleen, eikä se ystävyys ole kadonnut mihinkään. Nytkin läheisen kuoleman jälkeen olen saanut eniten tukea ihmiseltä, jonka kanssa viimeksi oltiin tiiviisti yhteyksissä melkein 10 vuotta sitten.
Kummallista halveksia kaikkia muita ihmissuhteita kuin niitä viimeisimpiä. Vainajan lähiomainen voi olla vaikka puoliso, jonka tapasi puoli vuotta ennen kuolemaansa. Ei se tarkoita, että ystävillä 20 vuoden takaa ei ole enää mitään arvoa.
Niin. Ja miten tämä liittyy siihen, että kuoliko rakas vanha ystäväsi Marjatta auton alle vai syöpään x?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
No nyt olikin mielenkiintoinen määrittely sille mitä tabu tarkoittaa. Sehän tarkoittaa asiaa, josta "AV-palstalla ollaan yleisesti mieltä x". Apua :D
No anteeksi. Olisi pitännyt tarkemmin sanoa, että käsitelläänhän sitä ainakin tässä keskustelussa tabuna. Pahoittelen epätarkkaa ilmaisuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat AP:n mielestä yksityisiä asioita? Mitä sinulta, äidiltäsi, puolisoltasi tai lapsellasi ei saa kysyä?
Normaaliälyisen ihmisen ei tarvitse tätä kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Vanha lapsuudenkaverisi kuolee. Miksi ja miten ihmeessä sinun pitäisi tietää kuoliko "vanha lapsuudenkaverisi" syöpään vai auton alle?! Miten se on sinulle merkityksellistä? En voi ymmärtää.
Koska kaikki eivät vain osaa kohauttaa olkapäitään ja mennä eteenpäin, sen kummemmin asiaa pohtimatta, jos poismennyt ihminen on ollut joskus läheinen?
Tarkemmin ajatellen, miksi lähipiirinkään pitäisi tietää kuolinsyystä mitään? Mitäs minä sillä tiedolla teen, mihin mummo kuoli, kun kerran kuoli. Pitäisi kait olla kiitollinen, että palvelutalosta ylipäätään ilmoittivat hänen kuolleen.
Huom "on joskus ollut läheinen", eli ei enää ole sinulle läheinen. Tällöin asiat ei kuulu sulle. Kyllähän teidän välillä on jotain sattunut, kun ette ole enää tekemisissä.
Minulla on ihan erilainen käsitys elämästä sitten. Minulla on paljon menneiden aikojen ystäviä, joiden kanssa ollaan ihan käytännön syistä kasvettu erilleen, mutta joista on jäänyt vain lämpimiä muistoja. Joskus näiden kanssa on lähennytty vuosia myöhemmin uudelleen, eikä se ystävyys ole kadonnut mihinkään. Nytkin läheisen kuoleman jälkeen olen saanut eniten tukea ihmiseltä, jonka kanssa viimeksi oltiin tiiviisti yhteyksissä melkein 10 vuotta sitten.
Kummallista halveksia kaikkia muita ihmissuhteita kuin niitä viimeisimpiä. Vainajan lähiomainen voi olla vaikka puoliso, jonka tapasi puoli vuotta ennen kuolemaansa. Ei se tarkoita, että ystävillä 20 vuoden takaa ei ole enää mitään arvoa.
Niin. Ja miten tämä liittyy siihen, että kuoliko rakas vanha ystäväsi Marjatta auton alle vai syöpään x?
Ei mitenkään. Mutta kun veljeni lapsuudenystävä purskahti itkuun kertoessani veljeni kuolemasta, ja kysyi mihin veljeni kuoli, en loukkaantunut verisesti tai olettanut kyseisen ystävän haluavan vain juoruilla asiasta lähimmällä huoltoasemalla. Veljeni kuoli varsin nuorena ja oli tämän ystävän kanssa samanikäinen, joten totta kai se häntä järkytti ja kiinnosti.
Ehkä olisi tosiaan pitänyt raivostua tuosta sitten.
Se ei ole sopivaa rouvan arvolle.
Mun työkaveri oli kerran puhunut mun "oletetusta" parisuhteesta lapsilleen.
Sitten sanoi minulle töissä, että ne lapsetkin olivat ihmetelleet miksi en puhu siitä enempää.
Että mitähän nämä lapset, joita en tuntenut tekisivät sillä "tiedolla"...
Jotkut toki puhuvat ja olettavat automaattisesti, että muutkin tekevät niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voit itse testamentissasi vaatia oman kuolinsyysi ja sairaskertomuksesi julkaisua kotipaikkasi sanomalehden pääsivulla tai sitten vain FB profiilissasi. Muiden ei tarvitse.
Joo. Someen voi ajastaa päivitykset tarkasta kuolinsyystä. Ongelma on ratkaistu.
En kyllä ymmärrä miksi ihmisten sairauksia ei voisi julkistaa vaikka lehtien palstoilla. Ei kai ketään haittaa jos tiedän naapurin sairasta syöpää tai että hänellä on tuberkuloosi. Omasta mielestäni kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä toisten terveystietoihin minkään estämättä.
Te tunnette aika omituisia ihmisiä, jos tämä on teille yleinen kokemus.