Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat AP:n mielestä yksityisiä asioita? Mitä sinulta, äidiltäsi, puolisoltasi tai lapsellasi ei saa kysyä?
Normaaliälyisen ihmisen ei tarvitse tätä kysyä.
Normaaliälyinen ei tee AP:n alkukysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
No mikäli tuttava kertoisi minulle "tultiin tässä juuri päivystyksestä", en kokisi olevani loukkaava jos vastaisin siihen "voi ei, mitä on tapahtunut".
Tässä keskustelussa on jokin ihmeellinen ajatuskatkos sen suhteen, miten normaalien keskustelujen oletetaan etenevän. On kaksi eri asiaa alkaa erikseen udella ihmisiltä asioita kuin kysyä ohimennen jotain aiheeseen olennaisesti liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
No nyt olikin mielenkiintoinen määrittely sille mitä tabu tarkoittaa. Sehän tarkoittaa asiaa, josta "AV-palstalla ollaan yleisesti mieltä x". Apua :D
No anteeksi. Olisi pitännyt tarkemmin sanoa, että käsitelläänhän sitä ainakin tässä keskustelussa tabuna. Pahoittelen epätarkkaa ilmaisuani.
Tabu on jonkin pyhäksi tai vahingolliseksi katsotun tekemistä tai mainitsemista koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde. Yksityisasioiden kysely taas on pelkkää huonoa käytöstä.
"Tabuja voivat olla myös sanat ja puheenaiheet." - Kotimaisten kielten keskus
Mielestäni on ok kysyä esim "oliko kuolema yllättävä vai tiesittekö asiasta etukäteen?" Tmv, jos joku kertoo sulle oma-alotteisesti, että ihminen on kuollut. Sen sijaan ei ole ok asioikseen soitella omaisille ja udella kuolinsyytä, kun kuulee jostain, että henkilö on kuollut. Kyllä sulle kerrotaan, jos se sulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voit itse testamentissasi vaatia oman kuolinsyysi ja sairaskertomuksesi julkaisua kotipaikkasi sanomalehden pääsivulla tai sitten vain FB profiilissasi. Muiden ei tarvitse.
Joo. Someen voi ajastaa päivitykset tarkasta kuolinsyystä. Ongelma on ratkaistu.
En kyllä ymmärrä miksi ihmisten sairauksia ei voisi julkistaa vaikka lehtien palstoilla. Ei kai ketään haittaa jos tiedän naapurin sairasta syöpää tai että hänellä on tuberkuloosi. Omasta mielestäni kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä toisten terveystietoihin minkään estämättä.
Mielenkiintoista. Lähde viemään tätä eteenpäin.
Oletko ikinä asunut pienellä paikkakunnalla, voisit sopia joukon jatkeeksi hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
No nyt olikin mielenkiintoinen määrittely sille mitä tabu tarkoittaa. Sehän tarkoittaa asiaa, josta "AV-palstalla ollaan yleisesti mieltä x". Apua :D
No anteeksi. Olisi pitännyt tarkemmin sanoa, että käsitelläänhän sitä ainakin tässä keskustelussa tabuna. Pahoittelen epätarkkaa ilmaisuani.
Tabu on jonkin pyhäksi tai vahingolliseksi katsotun tekemistä tai mainitsemista koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde. Yksityisasioiden kysely taas on pelkkää huonoa käytöstä.
"Tabuja voivat olla myös sanat ja puheenaiheet." - Kotimaisten kielten keskus
Niinhän tuossa sanottiin; tekemistä ja mainitsemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
No mikäli tuttava kertoisi minulle "tultiin tässä juuri päivystyksestä", en kokisi olevani loukkaava jos vastaisin siihen "voi ei, mitä on tapahtunut".
Tässä keskustelussa on jokin ihmeellinen ajatuskatkos sen suhteen, miten normaalien keskustelujen oletetaan etenevän. On kaksi eri asiaa alkaa erikseen udella ihmisiltä asioita kuin kysyä ohimennen jotain aiheeseen olennaisesti liittyvää.
Jos olisi ollut juuri abortin tekemässä, tuskin mainitsisi terveyskeskuksesta.
Se, että joku kertoo ihmisen kuolleen kertoo siitä kertoja yrittää saada kuuntelijan mahdollisesti ymmärtämään miksi toinen on ollut kiireinen tai poissaoleva. Ei siis välttämättä halua jakaa erityisesti, muttei halua olla epäkohteliaskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ok kysyä esim "oliko kuolema yllättävä vai tiesittekö asiasta etukäteen?" Tmv, jos joku kertoo sulle oma-alotteisesti, että ihminen on kuollut. Sen sijaan ei ole ok asioikseen soitella omaisille ja udella kuolinsyytä, kun kuulee jostain, että henkilö on kuollut. Kyllä sulle kerrotaan, jos se sulle kuuluu.
Tämän nyt pitäisi olla itsestäänselvää. Oudosti tässä keskustelussa oletetaan, että kaikki ovat vain noita jälkimmäisiä utelijoita. En tiedä millaisia keskusteluja heillä on oikein ollut kerrottuaan läheisten kuolemasta. Minusta loukkaavimpia olivat kyllä ne, joissa läheisen kuolema ohitettiin olankohautuksella tyyliin "vai niin". Tai se yksi, joka laittoi käden pystyyn ja ilmoitti, että hän ei halua kuulla mistään kuolemaa koskevista asioista mitään. No, ainakin oli rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
No mikäli tuttava kertoisi minulle "tultiin tässä juuri päivystyksestä", en kokisi olevani loukkaava jos vastaisin siihen "voi ei, mitä on tapahtunut".
Tässä keskustelussa on jokin ihmeellinen ajatuskatkos sen suhteen, miten normaalien keskustelujen oletetaan etenevän. On kaksi eri asiaa alkaa erikseen udella ihmisiltä asioita kuin kysyä ohimennen jotain aiheeseen olennaisesti liittyvää.
Jos olisi ollut juuri abortin tekemässä, tuskin mainitsisi terveyskeskuksesta.
Se, että joku kertoo ihmisen kuolleen kertoo siitä kertoja yrittää saada kuuntelijan mahdollisesti ymmärtämään miksi toinen on ollut kiireinen tai poissaoleva. Ei siis välttämättä halua jakaa erityisesti, muttei halua olla epäkohteliaskaan.
No eihän se sitten mikään tavallinen aihetta koskeva keskustelu ole. On ihan normaalia kertoa myös, ettei halua puhua asiasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
No mikäli tuttava kertoisi minulle "tultiin tässä juuri päivystyksestä", en kokisi olevani loukkaava jos vastaisin siihen "voi ei, mitä on tapahtunut".
Tässä keskustelussa on jokin ihmeellinen ajatuskatkos sen suhteen, miten normaalien keskustelujen oletetaan etenevän. On kaksi eri asiaa alkaa erikseen udella ihmisiltä asioita kuin kysyä ohimennen jotain aiheeseen olennaisesti liittyvää.
Etkö oikeasti huomaa mitään eroa sillä, että päivystyksestä tulevalle tuttavalle sanotaan "voi ei, mitä on tapahtunut" vs. "voi ei, toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa"?
Ensimmäisessä perätään tuttavalta vastausta siihen mitä on tapahtunut jälkimmäisessä annetaan mahdollisuus kertoa mikäli itse haluaa. Kumpi on mielestäsi tahdikkaampi tapa lähestyä. Etenkin kun puhutaan tuttavasta, ei läheisestä. Toki tässä mainitsemassasi esimerkissä tilanne on aseteltu niin, että tuttava todennäköisesti haluaa kertoa mitä on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ok kysyä esim "oliko kuolema yllättävä vai tiesittekö asiasta etukäteen?" Tmv, jos joku kertoo sulle oma-alotteisesti, että ihminen on kuollut. Sen sijaan ei ole ok asioikseen soitella omaisille ja udella kuolinsyytä, kun kuulee jostain, että henkilö on kuollut. Kyllä sulle kerrotaan, jos se sulle kuuluu.
Tämän nyt pitäisi olla itsestäänselvää. Oudosti tässä keskustelussa oletetaan, että kaikki ovat vain noita jälkimmäisiä utelijoita. En tiedä millaisia keskusteluja heillä on oikein ollut kerrottuaan läheisten kuolemasta. Minusta loukkaavimpia olivat kyllä ne, joissa läheisen kuolema ohitettiin olankohautuksella tyyliin "vai niin". Tai se yksi, joka laittoi käden pystyyn ja ilmoitti, että hän ei halua kuulla mistään kuolemaa koskevista asioista mitään. No, ainakin oli rehellinen.
Minusta on hyvä, että tästä asiasta keskustellaan. Oman kokemuksen mukaan on paljon noita asiattomia utelijoita. Soitellaan omaisille muka osanoton varjolla, vaikka tarkoitus on pelkästään udella kuolinsyytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki tähän on Matti Nykäsen menehtyminen. Puoliso Pia oli sitä mieltä että Matin kuolinsyytä ei kerrota julkisuuteen yksityisasioihin vedoten. Selkeä totuus tässä tilanteessa on se että Pia halusi peitellä sitä totuutta että hän ei hoitoalan ihmisenä huomannut miehensä tilan heikentymistä vaarallisesti ennen kuin oli liian myöhäistä.
Sinäkö muka tunsit heidät hyvinkin läheisesti? Tuskin tunsit. Joten "totuutesi" on ihan sinun omien aivojesi tuottamaa fantasiaa.
Kyllähän jos on tuttu henkilö menehtynyt yllättäen, niin vaistomaisesti saattaa tulla kysyttyä että mitä tapahtui, onhan tutun ihmisen kuolema aina järkytys, varsinkin ennenaikainen, vaikka ei ihan lähiomainen olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viettänyt pari vuotta etätöissä mökillä. Täällä maalaiskunnassa kaikki tuntevat toisensa suurin piirtein lapsuudesta lähtien ja tietävät kaikkien asiat ja mikään ei ole tabu.
Sitten tulin kaupunkiin käymään vanhempien luona. Heillä on rivari, mun lapsuudenkoti, lähiössä.
Juttelin naapurin rouvan kanssa hänen lapsistaan. Hänen poikansa vaimo sai juuri 3. lapsen.
En ole nähnyt hänen tytärtään yli 10 vuoteen. Hänen tyttärensä asuu espanjassa ja tekee asiantuntijatyötä.
Meinasin juuri kysyä tyttärestä tyyliin: onko hänellä espanjalainen mies? onko hänellä lapsia? luojan kiitos! sain vedettyä takaisin!
Naapurin rouva olisi itse kertonut, jos hänen tyttärellään olisi ollut mies ja lapsia Espanjassa.
Mielestäni on epäkohteliasta tiedustella tuollaisia kun ei tiedä kuinka kipeä paikka se on monelle jos ei löydä elämänkumppania tai on lapseton. On se myös asiatonta silloin, jos henkilö on vapaaehtoisesti sinkku ja ei halua lapsia.
Huomasin, että maaseudulla kaksi vuotta, teki minusta "epähienon".
Maailman suurkaupungeissa käytetään smalltalkkia koska kun tunnetaan naapureita vain pintapuolisesti, ei haluta sohia potentiaalisia kipupisteitä tyyliin: onko poikasi töissä missä? Onko teillä/ heillä jo lapsia?
Itsekin luotan siihen, että ihmiset avautuvat mielellään "ylpeydenaiheista" puolitutuillekin kuten hieno työpaikka ja lastenlapset.
mutta, pari vuotta maaseutuelämää teki minusta "maalaisen" joka on utelias, vaikkakin hyväntahtoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
No mikäli tuttava kertoisi minulle "tultiin tässä juuri päivystyksestä", en kokisi olevani loukkaava jos vastaisin siihen "voi ei, mitä on tapahtunut".
Tässä keskustelussa on jokin ihmeellinen ajatuskatkos sen suhteen, miten normaalien keskustelujen oletetaan etenevän. On kaksi eri asiaa alkaa erikseen udella ihmisiltä asioita kuin kysyä ohimennen jotain aiheeseen olennaisesti liittyvää.
Etkö oikeasti huomaa mitään eroa sillä, että päivystyksestä tulevalle tuttavalle sanotaan "voi ei, mitä on tapahtunut" vs. "voi ei, toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa"?
Ensimmäisessä perätään tuttavalta vastausta siihen mitä on tapahtunut jälkimmäisessä annetaan mahdollisuus kertoa mikäli itse haluaa. Kumpi on mielestäsi tahdikkaampi tapa lähestyä. Etenkin kun puhutaan tuttavasta, ei läheisestä. Toki tässä mainitsemassasi esimerkissä tilanne on aseteltu niin, että tuttava todennäköisesti haluaa kertoa mitä on käynyt.
Melkoiseksi ylianalysoinniksi kyllä menee, mutta menköön. Hassua kyllä, minusta "mitä on tapahtunut" jättää paljon enemmän tilaa aiheesta peruuttamiselle jos sitä ei halua avata. "Toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa" zoomaa suoraan siihen vakavuusasteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt pari vuotta etätöissä mökillä. Täällä maalaiskunnassa kaikki tuntevat toisensa suurin piirtein lapsuudesta lähtien ja tietävät kaikkien asiat ja mikään ei ole tabu.
Sitten tulin kaupunkiin käymään vanhempien luona. Heillä on rivari, mun lapsuudenkoti, lähiössä.
Juttelin naapurin rouvan kanssa hänen lapsistaan. Hänen poikansa vaimo sai juuri 3. lapsen.
En ole nähnyt hänen tytärtään yli 10 vuoteen. Hänen tyttärensä asuu espanjassa ja tekee asiantuntijatyötä.
Meinasin juuri kysyä tyttärestä tyyliin: onko hänellä espanjalainen mies? onko hänellä lapsia? luojan kiitos! sain vedettyä takaisin!
Naapurin rouva olisi itse kertonut, jos hänen tyttärellään olisi ollut mies ja lapsia Espanjassa.
Mielestäni on epäkohteliasta tiedustella tuollaisia kun ei tiedä kuinka kipeä paikka se on monelle jos ei löydä elämänkumppania tai on lapseton. On se myös asiatonta silloin, jos henkilö on vapaaehtoisesti sinkku ja ei halua lapsia.
Huomasin, että maaseudulla kaksi vuotta, teki minusta "epähienon".
Maailman suurkaupungeissa käytetään smalltalkkia koska kun tunnetaan naapureita vain pintapuolisesti, ei haluta sohia potentiaalisia kipupisteitä tyyliin: onko poikasi töissä missä? Onko teillä/ heillä jo lapsia?Itsekin luotan siihen, että ihmiset avautuvat mielellään "ylpeydenaiheista" puolitutuillekin kuten hieno työpaikka ja lastenlapset.
mutta, pari vuotta maaseutuelämää teki minusta "maalaisen" joka on utelias, vaikkakin hyväntahtoinen.
Tämä oli hieno oivallus.
T: Maalta muuttanut , joka nauttii olla ihmisten kanssa tuntemattomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ok kysyä esim "oliko kuolema yllättävä vai tiesittekö asiasta etukäteen?" Tmv, jos joku kertoo sulle oma-alotteisesti, että ihminen on kuollut. Sen sijaan ei ole ok asioikseen soitella omaisille ja udella kuolinsyytä, kun kuulee jostain, että henkilö on kuollut. Kyllä sulle kerrotaan, jos se sulle kuuluu.
Tämän nyt pitäisi olla itsestäänselvää. Oudosti tässä keskustelussa oletetaan, että kaikki ovat vain noita jälkimmäisiä utelijoita. En tiedä millaisia keskusteluja heillä on oikein ollut kerrottuaan läheisten kuolemasta. Minusta loukkaavimpia olivat kyllä ne, joissa läheisen kuolema ohitettiin olankohautuksella tyyliin "vai niin". Tai se yksi, joka laittoi käden pystyyn ja ilmoitti, että hän ei halua kuulla mistään kuolemaa koskevista asioista mitään. No, ainakin oli rehellinen.
Minusta on hyvä, että tästä asiasta keskustellaan. Oman kokemuksen mukaan on paljon noita asiattomia utelijoita. Soitellaan omaisille muka osanoton varjolla, vaikka tarkoitus on pelkästään udella kuolinsyytä.
Itselläni on ihan vastaavia kokemuksia. Kyllä se kuolinsyy on selvillä niille vainajien oikeille läheisille ja ne jotka alkavat vartavasten kyselemään, haluavat vai tyydyttää omaa uteliaisuuttaan.
Kaikista absurdein esimerkki tästä tuli kun äitini sai äkillisen sairauskohtauksen. Noin kolme viikkoa tästä, kaukainen tuttu soitti ja alkoi kyselemään äidistäni. Siis sellainen juoru-ukko, jonka äitini tunsi etäisesti töidensä kautta, tyyliin äitini oli opettajana koulussa missä tämä ukko oli talkkarina. Sanoin hänelle, että en halua puhua äitini yksityisasioista ja päätin puhelun. Tästä meni noin viikko kun aloin saamaan osanottoja äitini poismenosta johtuen. Tuo ukko oli kiertänyt kylillä kertomassa äitini tehneen itsemurhan. Todellisuudessa äitini oli edelleen elossa ja kuntoutunut niin hyvin, että häntä oltiin kotiuttamassa sairaalasta.
Tämä opetti minulle, että parempi pysyä yksityisasioista mahdollisimman hiljaa. Ihmiset jotka kyselevät noin tahdittomia kuin toisen terveysasiat tai kuolinsyy, tekevät sitä täysin omasta uteliaisuudesta ja siihen uteliaisuuteen liittyy aina tiedon jakaminen muille.
Miksi kuolinsyy pitäisi kertoa? Senkö takia, että uteliaat saisivat tyydytettyä uteliaisuutensa? Kuolinsyy ei todellakaan kuulu kuin asianosaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Nyt kyllä hävettää, jos suomalaisen mielestä "ulkomailla" on normaali tapa vastata kuolemasta kertomiseen sanomalla "what happened". Kun ainoa oikea tapa vastata on "I'm so sorry" (tai vastaava ilmaisu) sen sijaan, että udellaan mitä tapahtui, mihin kuoli ja miksikäs nyt semmoiseen kuoli. Kyllä sellainen on moukkamaista muuallakin!
Huoh. Totta kai ne pahoittelut on tullut ensin. Mutta ei se keskustelu siihen lopu, että "läheiseni kuoli viikko sitten" "oh no I'm so sorry" "ok bye".
Kysymys: Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Sivukaupalla vastauksia vain halu ymmärtää niitä puuttuu. Tärkeintä taitaa olla itse oikeassa?
Ajatellaan niin että olet oikeassa.
Muuttaako se mitään siinä, että kaikki eivät halua kaikkea jakaa (kaikkien kanssa)? Ei.
Jos joku tuntee sisällänsä ahdistusta kun joutuu tuollaisiin kysymyksiin vastata niin hän todella tuntee ne. Hän saa elää tuntemuksiensa kanssa ja valita elämässänsä kulkea niitä reittejä joita haluaa. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra. Surevan ei tarvitse olla muita varten selventämässä tilannetta, hän saa keskittyä menetykseensä ilman toisten vaatimuksia.
Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että joku ei halua puhua läheisensä kuolemasta ollenkaan. Se on yksilöllistä ja jokaisella on oikeus rajansa määrittää.
Enemmän minua kiinnostaa, miksi Suomessa on erityinen tabu, ettei kuolinsyytä saisi edes ohimennen ylipäätään kuolemaa koskevassa keskustelussa kysyä. Sehän ei ole sama asia, kuin sen uteleminen ja inttäminen ihmiseltä, joka ei halua siitä puhua.
Tässä sinäkin jo intät, väkäät ja utelet.
Ei täällä ole mitään erityistä tabua asiassa, mistä sellainen mielikuva on? Ihmiset eivät vain halua kertoa kaikille ei se tabu asia ole.
Onhan se tabu, kun AV-palstalla ollaan yleisesti sitä mieltä, että asiasta ei voi mitenkään kysyä vaikuttamalta kamalalta juoruämmältä.
Ja AV-palstalla nyt kaikki inttävät. En minä sinun yksityisasioistasi utele yhtään mitään.
En nyt ota kantaa tuohon, että av-määrittäisi mitkä asiat ovat tabuja, mutta mielestäni kuolinsyyn kysymättä jättäminen ei ole asia, jolla on tabun kanssa mitään tekemistä.
Se, ettei ala kyselemään toisen kuolinsyytä, joka on hyvin yksityinen asia, on yksiselitteisesti vain hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa. Tuskin sinä alat muistakaan tuttaviesi yksityisasioista heiltä kyselemään. Ainakaan toivottavasti.
No mikäli tuttava kertoisi minulle "tultiin tässä juuri päivystyksestä", en kokisi olevani loukkaava jos vastaisin siihen "voi ei, mitä on tapahtunut".
Tässä keskustelussa on jokin ihmeellinen ajatuskatkos sen suhteen, miten normaalien keskustelujen oletetaan etenevän. On kaksi eri asiaa alkaa erikseen udella ihmisiltä asioita kuin kysyä ohimennen jotain aiheeseen olennaisesti liittyvää.
Etkö oikeasti huomaa mitään eroa sillä, että päivystyksestä tulevalle tuttavalle sanotaan "voi ei, mitä on tapahtunut" vs. "voi ei, toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa"?
Ensimmäisessä perätään tuttavalta vastausta siihen mitä on tapahtunut jälkimmäisessä annetaan mahdollisuus kertoa mikäli itse haluaa. Kumpi on mielestäsi tahdikkaampi tapa lähestyä. Etenkin kun puhutaan tuttavasta, ei läheisestä. Toki tässä mainitsemassasi esimerkissä tilanne on aseteltu niin, että tuttava todennäköisesti haluaa kertoa mitä on käynyt.
Melkoiseksi ylianalysoinniksi kyllä menee, mutta menköön. Hassua kyllä, minusta "mitä on tapahtunut" jättää paljon enemmän tilaa aiheesta peruuttamiselle jos sitä ei halua avata. "Toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa" zoomaa suoraan siihen vakavuusasteeseen.
Millä tavoin suorassa "mitä on tapahtunut" kysymyksessä on enemmän peruutustilaa kuin tuosta jälkimmäisestä?
Tabu on jonkin pyhäksi tai vahingolliseksi katsotun tekemistä tai mainitsemista koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde. Yksityisasioiden kysely taas on pelkkää huonoa käytöstä.