Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Tämähän se just on, että kun kaikki, mikä kiinnostaa, ei oo sellaista, mitä voi ja kannattaa kysyä. Ei kenenkään velvollisuus ole tyydyttää sun uteliaisuutta sen varjolla, että pitäisi rikkoa joku myytti. Kuolemasta voi puhua utelematta yksityiskohtia. Ihmiset kertoo kyllä oikeasti, jos ne haluaa.

Esim. Tiedän yhden perheen, josta kuoli pieni lapsi yllättäen kotonaan. Puhuvat asiasta hyvin avoimesti, mutta eivät kerro yksityiskohtia kuolemasta ja ymmärrän erittäin hyvin, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuoleman tabusta pitäisi päästä eroon. Yksi tapa normalisoida kuolemaa on avoin keskustelu. Mielestäni on luonnollista olla kiinnostuneita ihmisten kuolinsyistä varsinkin, jos edes jollain tasolla on tiennyt henkilön. Jos kuolinsyytä ei kerrota eikä kukaan kysy jää asia mysteeriksi ja kaikenlaiset spekulaatiot alkavat.

Se ei liity mitenkään tabuun, että kuuluu hyviin tapoihin antaa läheisten surra menetystään ja puhua vain niistä asioista joista ovat valmiita puhumaan. Lisäksi, jos ihmisellä on tarve spekuloida muiden kuolemia, hän tekee sen joka tapauksessa, oli syy kuolemaan selvillä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Kuolleella ei ole yksityisyyttä

Kyllä on. Vaikka henkilön tiedot olisivat osin julkisia, tämä ei koske sellaisia tietoja, jotka kuuluu "häveliäisyyden" piirin. Ja julkisiakaan tietoja ei saa julkista siten että sitä voitaisiin pitää loukkaavana.

Sitä en ymmärrä kuinka jollekin saattaa olla 1840 syntyneen esivanhemman avioton syntyperä yhä piiloteltava.

T: sukututkija

Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.

Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Sulla menee nyt tabu ja myytti sekaisin 🙄

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuoleman tabusta pitäisi päästä eroon. Yksi tapa normalisoida kuolemaa on avoin keskustelu. Mielestäni on luonnollista olla kiinnostuneita ihmisten kuolinsyistä varsinkin, jos edes jollain tasolla on tiennyt henkilön. Jos kuolinsyytä ei kerrota eikä kukaan kysy jää asia mysteeriksi ja kaikenlaiset spekulaatiot alkavat.

Pidän kuolemaa luonnollisena osana ihmisen elämää. Osaan keskustella kuolemasta ja puhunkin siitä mielelläni. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä asian kanssa haluanko jakaa esim. isäni terveystietoja. Tuntemattomista voi puhua paljon helpommin.

Ulkopuoliset saattavat tuomita tai arvostella kuollutta ja hänen tapaansa olla ja elää, tarpeetonta.

Spekulointi kertoo vain siitä, että omassa elämässa on tyhjää. Se on korjattavissa asenteen muutoksella tai tekemisella.

RIP eli lepää rauhassa kuuluu juuri tähän ettei ruumista laitetta joihinkin keskutelujen rattaisiin jauhaantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

Miksi pitää vetää noin överiksi? Eiköhän nyt kaikki tietäisi luonnostaan, millä tarkuudella on soveliasta kertoa näitä asioita. Kuoli onnettomuudessa, syöpään, sydänkohtaukseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.

Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.

Olen ruvennut itse kertomaan keksimäni kuolinsyyn heti automaattisesti, kysyjä saa tydytyksen ja minä saan rauhan uteluilta.

Ei se ole tabu jos ei halua kertoa, että nuori kuoli ampumisessa vaan silloin joutuu herkistymään mahdollisesti henkilön seurassa jonka kanssa ei halua herkistyä. Tai jos tietää että kuolinsyy on kysyjälle vain yksi juorunaihe lisää, ei halua viedä edesmennyttä sellaisiin keskusteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Kuolleella ei ole yksityisyyttä

Kyllä on. Vaikka henkilön tiedot olisivat osin julkisia, tämä ei koske sellaisia tietoja, jotka kuuluu "häveliäisyyden" piirin. Ja julkisiakaan tietoja ei saa julkista siten että sitä voitaisiin pitää loukkaavana.

Sitä en ymmärrä kuinka jollekin saattaa olla 1840 syntyneen esivanhemman avioton syntyperä yhä piiloteltava.

T: sukututkija

Spede voisi olla eri mieltä.

Hyvä esimerkki tähän on Matti Nykäsen menehtyminen. Puoliso Pia oli sitä mieltä että Matin kuolinsyytä ei kerrota julkisuuteen yksityisasioihin vedoten. Selkeä totuus tässä tilanteessa on se että Pia halusi peitellä sitä totuutta että hän ei hoitoalan ihmisenä huomannut miehensä tilan heikentymistä vaarallisesti ennen kuin oli liian myöhäistä.

Miksi hemmetissä ns. ulkopuolisten se pitäisi väen vängällä saada tietää ?

Eikö uteliaisuudelle ole enää mitään rajaa eikä kysyjillä pätkääkään häpyä !?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.

Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.

Olen ruvennut itse kertomaan keksimäni kuolinsyyn heti automaattisesti, kysyjä saa tydytyksen ja minä saan rauhan uteluilta.

Ei se ole tabu jos ei halua kertoa, että nuori kuoli ampumisessa vaan silloin joutuu herkistymään mahdollisesti henkilön seurassa jonka kanssa ei halua herkistyä. Tai jos tietää että kuolinsyy on kysyjälle vain yksi juorunaihe lisää, ei halua viedä edesmennyttä sellaisiin keskusteluihin.

No ei kai noiden juoruilijoiden kanssa kannata jäädä keskustelemaan edesmenneestä muutenkaan. Ei se silti tarkoita, etteikö tavallisiakin ihmisiä kiinnostaisi.

Henrikokset yms. poikkeukselliset kuolemat ovat tietysti vaikea asia, jo pelkästään niistä puhuminen voi olla traumaattista, ainakin alussa. Mutta Suomessa ollaan kyllä omituisen häveliäitä ihan normaaleistakin kuolinsyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?

Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.

Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.

Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Kuolleella ei ole yksityisyyttä

Kyllä on. Vaikka henkilön tiedot olisivat osin julkisia, tämä ei koske sellaisia tietoja, jotka kuuluu "häveliäisyyden" piirin. Ja julkisiakaan tietoja ei saa julkista siten että sitä voitaisiin pitää loukkaavana.

Sitä en ymmärrä kuinka jollekin saattaa olla 1840 syntyneen esivanhemman avioton syntyperä yhä piiloteltava.

T: sukututkija

On voinut olla vaikka raiskaus. Sitä on voinut suku hävetä. Siittäjä on myös voinut olla sukua, lisää häpeää. Aika moni raskaus on maailmanaikoina alkanut vaikkei nainen ole sitä halunnut.

Riippuu kuka kysyy, miksi kysyy, milloin kysyy.

Hölösuulle ei kerrota mitään.

Naapurin juoru akalle ei kerrota mitään.

Jos kysytään epäasiallisessa paikassa, ei kerrota mitään.

Uteliaat on viallisia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki tähän on Matti Nykäsen menehtyminen. Puoliso Pia oli sitä mieltä että Matin kuolinsyytä ei kerrota julkisuuteen yksityisasioihin vedoten. Selkeä totuus tässä tilanteessa on se että Pia halusi peitellä sitä totuutta että hän ei hoitoalan ihmisenä huomannut miehensä tilan heikentymistä vaarallisesti ennen kuin oli liian myöhäistä.

Juuri tällaisia ovat nämä keskustelut kun kuolinsyytä kysytään.

Kuka tällaista jaksaa tai haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

Miksi pitää vetää noin överiksi? Eiköhän nyt kaikki tietäisi luonnostaan, millä tarkuudella on soveliasta kertoa näitä asioita. Kuoli onnettomuudessa, syöpään, sydänkohtaukseen jne.

Niin. Jokainen kertoo sillä tarkkuudella kuin itse luonnostaan kokee soveliaaksi. Ei kenenkään tarvi kysyä.