Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Joo-o, kyl hienoo on teidänkin työ :I voi ihmiskuntaa, mihin tässä joudutaan. Miettikää millaisia aikuisia näistä tulee....mahtaako ne jättää töihinkin menemättä kun pitää herätä niin kauheen aikaisin eikä jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Opettajat on nykyään melkein pelkästään naisia. Siksi lapsista kasvaa tärähtäneitä.

Ei ole syy kyllä tässä, miesopettajia on paljon. Kauhukakarat kunnioittaa niitä tasan yhtä vähän.

Vierailija kirjoitti:

Asuimme jonkin aikaa Itävallassa miehen työn takia. 8v poikamme oli laitettu murtuneelle solisluulla väkisin tekemään kuperkeikka liikuntatunnilla. Mitään viestiä tai soittoa en saanut kotiin, vaan itkevä poika lähetettiin yksin kävelemään kotiin n. 1,5km. Että jokin välimuoto noissa viestien turhuudessa ja tärkeydessä saisi olla, kiitos.

Tästä tulee mieleen, miten olen lastenhoitajana hoitanut lapsia, jotka vetää ihan hysteeriset itkut pienemmistäkin asioista: Sellaisten lasten kohdalla on tosi vaikea erottaa, jos tuleekin joku isompi juttu, koska itkevät pienemmistäkin asioista ns. täysillä.

Että en ihmettele jos noinkin jonkun lapsen kohdalla voi käydä, etenkin jos lapsi on vielä niitä, jotka vetoaa aina johonkin kipukohtaan, kun pitäisi jotain epämiellyttävää tehdä.

Että pyytäisin vanhempia huomiomaan lapsissaan tällaisenkin asian, kertoo vaikka sen Pekka ja susi-tarinan ja sitä kautta opettaa, että mitä sellainen jatkuva huijaaminen, valehtelu ja ylidramatisointi voi saada aikaan toisissa ihmisissä: Jos sitä huutamista ja voivottelua saa kuunnella monta kertaa päivässä, niin helposti menee ohitse, kun onkin tosi kyseessä, kuten Pekalle siinä sadussa kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Anteeksi mitä juuri luin? Ihan oikeasti, eiköhän siellä koulussa opeteta ensisijaisesti nimenomaan "pelkästään" lasta! Eli mietitään, mitä se lapsi tarvitsee ja mikä on hänelle hyväksi. Miten juuri tämä lapsi saataisiin oppimaan ne asiat, jotka opetussuunnitelmassa on määritelty tarpeellisiksi. Miten tästäkin lapsesta saataisiin yhteiskunnassa edes auttavasti pärjäävä yksilö. Ei siellä mietitä, että tämä on nyt "jonkun aikuisen lapsi", ikään kuin sen aikuisen omaisuutta, ja lasta olisi nyt opetettava sen mukaan mitä vanhempi haluaa, kun vanhempihan tässä on asiakas ja koulu palvelun tarjoaja.

Jos vanhemmat saisivat päättää, niin kohta olisi joku vaatimassa että meidän lapselle ei kyllä opeteta seksuaalikasvatusta kun se ei meidän arvoihin sovi, ja toinen vaatisi opetusta steiner-metodilla normikoulussa. Opettajille työrauha ja vähän luottamusta ammattitaitoon. Jos on oikeita ongelmia koulun kanssa niin niihin toki saa puuttua, mutta ei se koulu ole mikään pikaruokarafla, että "me otettas vähän tota ja vähän tota opetusta just tällä metodilla, mutta tuota aihetta x ei meidän lapselle ollenkaan, kiitos."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Joo-o, kyl hienoo on teidänkin työ :I voi ihmiskuntaa, mihin tässä joudutaan. Miettikää millaisia aikuisia näistä tulee....mahtaako ne jättää töihinkin menemättä kun pitää herätä niin kauheen aikaisin eikä jaksa?

Voin sanoa, että kyllä jättävät menemättä töihin jos ei huvita/jaksa mennä. T: Lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

Miksi tuo pitäisi raportoida kotiin?

Miksei sulle saa  kertoa, miksei jannicapetterisi käytösnumero ole kiitettävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Miksi nämä lissut ja jonnet on pakotettu menemään lukioon?

Koska eivät muualle päässeet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Joo-o, kyl hienoo on teidänkin työ :I voi ihmiskuntaa, mihin tässä joudutaan. Miettikää millaisia aikuisia näistä tulee....mahtaako ne jättää töihinkin menemättä kun pitää herätä niin kauheen aikaisin eikä jaksa?

Tuollaiset eivät saa aikaiseksi edes hakea töitä kun eivät saa lukion jälkeen mieluisaa opiskelupaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Joo-o, kyl hienoo on teidänkin työ :I voi ihmiskuntaa, mihin tässä joudutaan. Miettikää millaisia aikuisia näistä tulee....mahtaako ne jättää töihinkin menemättä kun pitää herätä niin kauheen aikaisin eikä jaksa?

Voin sanoa, että kyllä jättävät menemättä töihin jos ei huvita/jaksa mennä. T: Lähihoitaja.

En epäile yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulunkäynninohjaajan silmin katsottuna opettajat on nykyään tosiaan helisemässä niiden vaatimusten kanssa, ja se vaikuttaa työilmapiiriin. Työskentelin koulunkäynninohjaajana 00-luvun alussa heti lukion jälkeen ja se oli melko rentoa lasten avustamista meillä tutkinnon suorittaneillakin. Vaihdoin alaa, mutta palasin muutama vuosi sitten takaisin koulunkäynninohjaajaksi. En kestänyt työilmapiiriä enää, koska opettajilla oli sairas kiire. Kaikki olivat jatkuvasti huonolla tuulella, eikä koulunkäynninohjaaja voi yksin revetä korjaamaan joka tilannetta. Työ on ajoittain jotain psykologin, joukkuevalmentajan, suljetun osaston vartijan ja puheterapeutin väliltä. Me ei olla enää avustajia, mutta palkassa se ei näy ja opetkaan ei jaksa enää kuormansa alla olla edes työkavereita.

Siis mitä tekee OAJ? Miksi se vain seuraa tumput suorina vierestä, kun opettajien työnkuva pahenee ja pahenee?

OAJ on kyllä ottanut aktiivisesti kantaa, monta kertaa ja moniin asioihin. Ja olihan vasta opettajien lakkokin. Tässä hyvä kannanotto siitä, että vain tuettu inkluusio voi toimia. Nykyäänhän sitä kunnat käyttää säästökeinoina ja Sipilän hallitus leikkasi ihan kohtuuttomalla leikkurilla kouluista. 

https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2018/erityispeda…

Lakko ei liittynyt kyllä mitenkään työnkuvan muutokseen ja inkluusioon. Edelleen oaj rallattelee päristellen puutyumatra todelliseen ongelmaan eli siigen, että aineenopettajien pitäisi nykyään hoitaa päivän aikana toistakymmentä tuen lasta sen sadan viidenkymmenen joukossa

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Minulla on ADHD. Kuuntelin tunneilla ja sain ysejä ja kymppejä. Kirjat toki unohtui välillä kotiin ja läksyt oli lähes aina tekemättä. En monestikaan muistanut koepäiviä, mutta suoriuduin hyvin siitä huolimatta. Kerro minulle miksi olisin ollut muiden lasten seassa riskitekijä? Siksi että niille tuli paha mieli kun sain kympin lukematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Miksi nämä lissut ja jonnet on pakotettu menemään lukioon?

Koska eivät muualle päässeet?

-Eiköhän tuolla "osastolla" tarkoiteta suljettua osastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kyllä laittoi omantunnon

soimaan. Lapseni on asperger ja hän ei kerta kaikkiaan pysty lukemaan kerronnallisia kirjoja. Tarinoita siis. Hän lukee ainoastaan tietokirjoja. Viime vuonna tuli opettajalta palautetta, että pitäisi lukea enemmän ja minä sanomaan, että yritetään mutta lapsi ei lue kirjoja :D kauhee fiilis tuli, kun jotenkin ajattelin että varmaan ope just ajatellut että voi hyvää päivää näitä vanhempia... Lapsi on toki erityisluokalla, joten ehkä siellä parempi ymmärrys, mutta silti.. Hävettää. 

Tänä vuonna kaikki käy ja tehdään niin kuin ope sanoo. Open työ on todella rankkaa, todella todella rankkaa. 

Ei sinun tarvitse soimata itseäsi. On eri asia kotoa luvata, että yritetään parhaamme, muttei ehkä

onnistu kun kyseessä on Asperger-lapsi kuin ilmoittaa ettei meidän lapsi lue koska se on tylsää ja se ei halua ja vanhempienkin mielestä kirjat ja opet on pehvasta.

Siinä tapauksessa vanhempi lukee lapselle ja jättää tarinan jännään kohtaan, niin että lapsi haluaa itse lukea lopun. Kasvattakaa niitä nepsyjä älkääkö käyttäkö nepsyilyä tekosyynä!

Olen itse nepsy ja huolissani tästä kehityssuuntauksesta, että nepsyt jostain syystä päästetään helpommalla. On totta että neuropsykologinen ongelma hankaloittaa monia asioita, mutta sille nyt ei voi mitään, se ei kuitenkaan välttämättä tee ihmisestä muita tyhmempää. Olisi paljon järkevämpää vain opettaa nepsy ponnistelemaan lujemmin, ajaa häntä pois mukavuusalueltaan sekä tehdä selväksi, että yhteiskunta ei hänen nepsyilyään tule koskaan ottamaan huomioon vaan on hänen tehtävänsä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin.

Itse en tykkää missään vedota nepsyilyyni esim. työelämässä minun täytyy antaa nepsyydestäni huolimatta ihan sama työpanos kuin muidenkin, mikäli minut on palkattu samaan ammattiin kuin muutkin, enkä ole missään kuntoutustyössä. Ja samat säännöt työpaikalla pätee minuun kuin muihinkin: Saman pituiset tauot ja yhtä usein kuin muillakin, töistä ei saa myöhästyä eikä lähteä aikaisemmin, tavarat on laitettava paikoilleen ja yhdessä sovittuja sääntöjä noudatettava.

Olisi aivan liian rankkaa muille ihmisille, jos heidän työpanoksensa kasvaisi siksi että työkaveri on nepsy, sellainen ei yksinertaisesti olisi reilua, etenkään kun työelämä on muutenkin nykyään mennyt todella rankaksi.

Joten, on todella ikävää jos nepsyjä kohdellaan päiväkodista aikuisuuteen niin, ettei heiltä vaadita esim. oikeaa käytöstä tai itsenäisyyden opettelua ja sitä, että joskus on vain purtava hammasta kestettävä sitä ahdistusta siitä miten neuropsykologisesti normaalien ihmisten maailmassa toimitaan.

Tuolla kaavalla, että päästetään nepsyjä helpommalla ja siloitellaan tietä, niin heistä ei kyllä työhön kykyeneviä valitettavasti tule tai jos tulee, niin heistä ei kyllä työpaikalla pidetä, koska aiheuttavat muille niin paljon kuormitusta "erityisyydellään".

Jep täysin samaa mieltä. Nepsyille pitää antaa enemmän tukea ja apua varsinkin koulupolun alkuvaiheessa ja yhdessä etsimällä etsitään ne keinot jotta jokainen saavuttaa oman potentiaalinsa. Tutkimusten mukaan ADHD-aikuiset ovat matalammin koulutettuja kuin normoväestö, vaikka ADHD ei vaikuta älyyn millään tavalla. Silti se ei ole syy, että näihin lapsiin ja nuoriin ei kannata panostaa tai että ei voisi mitään vaatia. Ja moni saa esim lääkityksestä ison avun. Ja sitten jos on vaikka syvässä päässä autisminkirjoa, niin se erkkaluokka on yleensä oikeasti paljon parempi vaihtoehto ihan jo aistikuormituksen vuoksi. 

T: ADHD-aikuinen

Nämä jutut kuulostavat tietysti aivan älyttömiltä, sympatiani opettajille. Mutta silti: kyllä joskus vikaa on koulussakin, jos lapsella tai nuorella on siellä hankalaa. Välillä tuntuu, että ihan kaiken oletetaan olevan  kelvottomien vanhempien ja kotiolojen syytä. Silti lapsen käytös ja hyvinvointi saattavat muuttua melko lailla veitsellä leikaten, kun hän pääsee vaihtamaan koulua. Olen seurannut vierestä, ja sama on aikoinaan tapahtunut myös itselleni, kun sain vaihtaa huonovointisesta koulusta terveempään ympäristöön. Vika ei ollut vanhemmissani, kun ahdistuin koulussa ja käyttäydyin sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Minulla on ADHD. Kuuntelin tunneilla ja sain ysejä ja kymppejä. Kirjat toki unohtui välillä kotiin ja läksyt oli lähes aina tekemättä. En monestikaan muistanut koepäiviä, mutta suoriuduin hyvin siitä huolimatta. Kerro minulle miksi olisin ollut muiden lasten seassa riskitekijä? Siksi että niille tuli paha mieli kun sain kympin lukematta?

sinä lukeudut nk älykkäisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Minulla on ADHD. Kuuntelin tunneilla ja sain ysejä ja kymppejä. Kirjat toki unohtui välillä kotiin ja läksyt oli lähes aina tekemättä. En monestikaan muistanut koepäiviä, mutta suoriuduin hyvin siitä huolimatta. Kerro minulle miksi olisin ollut muiden lasten seassa riskitekijä? Siksi että niille tuli paha mieli kun sain kympin lukematta?

sinä lukeudut nk älykkäisiin

ADHD ei vaikuta älykkyyteen mitenkään. Eli kirjolla olevissa on ihan yhtä paljon älykköjä kuin muissakin. Silti moni tässäkin ketjussa puhuu nepsyistä retardeina. Toinen väärinkäsitys monilla on, että nepsy on automaattisesti häirikkö. Ei välttämättä ole, esim autisti saattaa olla se hiljainen sulkeutunut tyyppi nurkassa ja varsinkin tytöillä on aika paljon tarkkaamattomuuspainotteista ADHD:ta, jolloin he ovat taipuvaisia jumittumaan omiin ajatuksiinsa eikä pura mielensisäistä levottomuutta mitenkään ulospäin. 

Onpa tässä ketjussa todella paljon väärää tietoa neurokirjosta. Isoin tekijä neurokirjoon on geenit, ja usein niillä nepsylapsilla on myös nepsyvanhemmat. Toki samassa perheessä voi olla sekaisin niin nenttejä kuin nepsyjä. Esimerkiksi omassa lapsuudenperheessäni yksi autisti, yksi ADHD, 2 neuronormaalia erittäin hyvin koulussa pärjännyttä lasta. Samat ympäristöolosuhteet kaikilla, silti lopputulos vaikkapa koulunkäynnin suhteen ihan eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Tämä. Minulle riitti. Kasvattakoon kukin kakaransa niin kieroon kuin parhaaksi katsoo.

No mitä ajattelit nyt alkaa tekemään?

Siirryn luontopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Minulla on ADHD. Kuuntelin tunneilla ja sain ysejä ja kymppejä. Kirjat toki unohtui välillä kotiin ja läksyt oli lähes aina tekemättä. En monestikaan muistanut koepäiviä, mutta suoriuduin hyvin siitä huolimatta. Kerro minulle miksi olisin ollut muiden lasten seassa riskitekijä? Siksi että niille tuli paha mieli kun sain kympin lukematta?

Mulla on kanssa ADHD, tosin kouluaikana sitä ei kukaan tajunnut. Olin aika rauhallinen, ennemminkin niitä omiin ajatuksiin uppoavia kuin häiriköitä, mutta se lieneekin tytöillä tyypillisempää. Mä suoriuduin kanssa aina hyvin pelkästään kuuntelemalla jos tunnilla sai piirrellä samalla kun kuuntelee, tai kirjoittaa piirtoheittimeltä muistiinpanoja tai jotain. Kunhan sai tehdä samalla jotain. Lisäksi mun vanhemmat laittoi ekaluokan jälkeen (kun kaikki läksyt oli tekemättä) mulle säännön, että koulusta suoraan kotiin, ja kaksi tuntia pitää olla kotona ja tehdä sinä aikana läksyt. Se toimi mulle tosi hyvin. Kun kerran oli pakko olla kotona oli parempi käyttää se aika hyödyksi ja tehdä ne läksyt. Ja mulle kävi usein niin, että iski se ADHD:n toinen puoli, ylikeskittyminen. Sain läksyt tehtyä ja kun oli flow päällä, tein usein extraakin. Näinpä mun ei koko elämäni aikana ole tarvinut lukea kokeisiin, ja silti suoriuduin kohtuullisin ja hyvin arvosanoin. Mä olen tosi kiitollinen vanhemmille tuosta kahden tunnin säännöstä, se toimi mun kohdalla tosi hyvin, vaikka alkuun kiukuttelinkin. Kannoin kyseistä tapaa mukanani kaikessa opiskelussa, myös aikuisena. Vähensi myös todella paljon stressiä, kun aina tiesi että hommat on hoidettu. Hyvät rutiinithan ovatkin erittäin tärkeitä nepsyille.

Mä kyllä myös tykkäsin ja tykkään opiskelusta, vaikka siinä haasteita olikin. Joku tiedonjano on ollut aina, ja olen koko elämäni enemmän tai vähemmän opiskellut jotakin vähintään omatoimisesti, ihan vaan kun se on kivaa. Varsinkin sitten kun sain diagnoosin ja opin ymmärtämään haasteitani, ja sain niihin apua. Voi olla että toisentyyppiselle ihmiselle, jota oppiminen ei niin kiinnosta, ei tuollainen 2 tunnin sääntö toimi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tässä ketjussa todella paljon väärää tietoa neurokirjosta. Isoin tekijä neurokirjoon on geenit, ja usein niillä nepsylapsilla on myös nepsyvanhemmat. Toki samassa perheessä voi olla sekaisin niin nenttejä kuin nepsyjä. Esimerkiksi omassa lapsuudenperheessäni yksi autisti, yksi ADHD, 2 neuronormaalia erittäin hyvin koulussa pärjännyttä lasta. Samat ympäristöolosuhteet kaikilla, silti lopputulos vaikkapa koulunkäynnin suhteen ihan eri. 

Mulla ei ole koko suvussa muita nepsyjä kuin minä (ADHD ja ehkä asperger, ekasta on diagnoosi ja tokasta epäily). Myöskään ei ollut mitään päihderaskautta tai muuta. Itse epäilen alle puolivuotiaana sairastamaani vakavaa sairautta (viikkoja sairaalassa, todella korkea pitkäkestoinen kuume), jonka takia lääkärit sanoivat etten todennäköisesti edes apukoulusta tule selviämään. Tämä siis 80-luvun alussa. Kaikki lääkärit lähinnä pyörittelevät silmiä kun kysyn onko mahdollista että johtuisi kyseisestä sairaudesta, mieluummin epäilevät päihderaskautta. Äitini oli siis herätysliikeuskovainen, oikein todella elävässä uskossa, eikä todellakaan käyttänyt mitään päihteitä, jopa liköörikonvehdit olivat kiellettyjen listalla.