Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgkdfög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Opettajat tekevät erittäin paljon kodin kanssa ja koulun sisällä yhteistyötä ja joskus tuntuu, ettei aika riitä laadukkaaseen opetukseen. Oppilashuoltotyöryhmässä käydään kerran kuukaudessa, se vie pari oppituntia pois työaikaa. Opettaja suunnittelee tunnit etukäteen, antaa tehtävät ja koulunkäynnin ohjaaja tulee siksi aikaa luokkaan. Wilmaan menee keskimäärin tunti päivässä. Luen vanhempien viestit, vastaan niihin, merkitsen poissaolot ja muut tuntimerkinnät. Vanhempainvartit järjestetään meillä kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Silloin tapaan kaikkien 24 oppilaani vanhemmat. Mieluummin toivoisin, että niissä keskusteluissa vanhemmat toisivat ajatuksiaan ja toiveitaan esille eikä joka viikko viestejä. Opettajatkin ovat ihmisiä. Vanhempi voi laittaa aamulla klo 7 viestin, että meidän Jaakko kokee vaikeaksi matematiikan desimaalit, saisiko siihen tukea. Saa olla aika tarkkana, ettei se unohdu. Oma opettaja sen tuen järjestelee, esim. tukiopetuksena tai lähettää erityisopettajan luokkaan, mihin tarvitaan päätös, mutta ei se samana päivänä yleensä onnistu.

Yleisimmät asiat, joista vanhemmat ovat yhteydessä minuun, ovat olleet kadonneet tavarat. Me käymme oppilaan kanssa löytötavarahuoneessa etsimässä penaalia, pupukynää, toista mustaa sukkaa, sormikasta, sateenvarjoa, kodin avaimia, kännykkää, jopa silmälaseja. Omituisin koululle kadonnut esine oli kannettava tietokone oppilaan kotoa. Se ei selvinnyt, miksi koululainen oli tuonut perheen läppärin mukanaan kouluun. Vanhemmat hakivat rehtorilta vahingonkorvauksia, joita ei maksettu.

Koulupäivän jälkeen saatetaan yhdessä tutkia roskiksia, vessan roskiksia, vaatenaulakoita, piha-aluetta, että kadonnut tavara löytyisi. Viime vuosina vanhemmat ovat muuttuneet hyvinkin asiattomiksi, mitä kadonneisiin tavaroihin tulee. Eräs äiti huusi puoli tuntia puhelimessa, ettei koululla pidetä mitään huolta tavaroista, vaikka vaaditaan, että pitää olla kynät ja kumit ja sisäliikuntavaatteet. Se on myös osa oppimista, että opettelee huolehtimaan omista tavaroistaan. Olen itsekin ollut koululainen ja siihen aikaan tuskin kenenkään vanhemmat olisivat opettajalle huutaneet oman lapsensa kadonneista tavaroista. Lapsilla oli omalla vastuullaan pitää tavaroistaan huoli ja jos jotain unohti, piti itse etsiä.

Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.

Noista kadonneista tavaroista sen verran, että aina ei ole kyse siitä, että oppilas olisi huolimaton eikä pitäisi huolta omista tavaroistaan. Etenkin ne roskiksesta löytyneet tavarat on usein heitetty sinne ihan jonkun muun kuin sen omistajan toimesta. Oman lapsen luokalla oli vuoden ajan tilanne, jossa todella monelta katosi tavaroita ja todella usein. Ja nimenomaan tilanteissa, kun vaatteita, reppuja tai vaikka niitä uimakamppeita säilytettiin käytävällä tai muuten paikassa, jossa lapsi ei itse voinut niitä vahtia. Niitä löytyi sitten aivan kummallisista paikoista. Naapuriluokalla oli lapsi, jonka opettaja laittoi usein käytävään häiriköinnin jälkeen Kun tämä lapsi vaihtoi koulua, yhtäkkiä tavarat alkoivat pysyä tallessa. Valitettavan usein näissä on kyse myös kiusaamisesta.

Really! Opettajat etsivät kadonneita tavaroita? Mitä päiväkotimeininkiä! Eivät etsineet ennen, eikä tarvitse etsiä nykyäänkään. Oppilaat pitäkööt huolen tavaroistaan ja etsikööt itse. Opettajat olivat ennen jämäköitä auktoriteetteeja, ehkä kannattaa ottaa sama asenne tänäkin päivänä.

Opettajilta on viety mahdollisuus olla niitä auktoriteettejä. Auktoriteetteihin kun liittyy sellainen pikku seikka, että pitäisi voida langettaa seuraamuksia, mutta nykyään ei saa koskea lapsiin edes siirtääkseen lasta muihin tiloihin, ei saa uhkailla yhtään millään, ei saa korottaa ääntä, ei saa edes luokasta käskeä pois jonnekkin käytävään olemaan, kun eihän lasta saa jättää yksin. Ja uhkaileppas vanhemmille kertomisella niin eipä sekään auta kuin ehkä osaan, koska aika monella on vanhemmat, joita ei joko kiinnosta tai sitten sellaiset jotka ajattelee, että lapsi on viaton kullannuppu ja opettaja ikävä kiusaaja.

Niin unohtamatta myös sitä, että oppilaat on puhelimet esillä ja valmiina ottamaan videokuvaa heti kun vähänkään näyttää siltä, että kohta tapahtuu jotakin = opettajan hermostuminen voi johtaa julkiseen nöyryyttämiseen, joka saattaa levitä sosiaaliseen mediaan ja aina tälle palstalle saakka.

Maailma on muuttunut veikkoseni ja paluuta takaisin ei ole.

Mitä varten niitä kännyköitä ei sitten kerätä pois koulupäivän ajaksi? Joo, on kiellettyä, mutta mistä se on kiinni ettei tuota asiaa muuteta?

Ja eikö niille käytäville saa kameravalvontaa, että opettaja voi ruudulta nähdä lapsen? Sillehän voi antaa ihan jonkun kehittävän tehtävänkin.

Entä onko lapsilla tosiaan nykyään aina koulussa opettaja turvanaan? Välitunneilla koko pihan ja sallittujen tilojen alueella, ja luokassa ennen tunnin alkua? Vai miten se käytäväjäähy on niin erityisen riskialtis hetki?

Edelleen: Lapsiin ei saa koskea, kännykän pois ottaminen väkisin vaatii jo aikamoista koskemista, kuin myös lasta ei sinne käytävälle edes saa, ellei itse suostu sinne liikkumaan.

En usko, että OAJ:kaan tälle asialle mitään mahtaa, koska kyse on yhteiskunnallisesta muutoksesta: Koskeminen niin että esim. ottaa toiselta jotain väkivalloin tai raahaa toisen vastentahtoisesti jonnekkin koetaan nykyään väkivallaksi, vaikka sellainen olisi sallittua jos on oletettavaa, että henkilö on vaaraksi itselleen tai muille (ns. kansalaisoikeus pätee tähän), mutta pelkkä kännykän olemassaolo tai vaikka kiroilu/huutaminen ei ole sellaista muiden vahingoittamista, että sen takia olisi oikeus loukata toisen koskemattomuutta.

Kyllä on häränpyllyä heittänyt tämä asia: Ehkä pitäisi kouluissa olla poliisikoulutuksen saaneita henkilöitä, jotka ovat lähestulkoon ainoita, joilla on vielä oikeus koskea muihin ihmisiin, myös siitä syystä, että ne ihmiset eivät suostu tottelemaan poliisia. Voisi siis poliisivartijan kutsua paikalle hoitamaan häiriötilanteet.

Ei ne opettajat ennenkään mitään käsirysyä ainakaan minun nähteni temmeltäneet. Jos oppilas ei totellut, niin kävivät hakemassa rehtorin tai toisen opettajan avukseen, ja asia jostain syystä ratkesi.

Koskettaa tietysti sai, mutta en muista että ketään olisi väkisin raahattu pois.

Mulle matikka ei oo mikään vahvuus. Kauppaopistossa sitten aikanaan pyysin matikanopettajaa, että näyttäisi kädestä pitäen tietyn asian, kun ei vaan mennyt jakeluun. Siihen opettajaparka vastasi, että kun hän ei saa koskea. Ammattikorkeassa oli sama matikanopetttaja, ihana tyyppi oli. Nyt kun en ole enää oppilas, voidaan halata jos törmätään jossain. Jotenkin kummallista että kaikki kosketus on niin kiellettyä, vaikka kyseessä olisi ohjauksen vuoksi tapahtuva kosketus jota on todistamassa koko luokka, ettei siinä ole mitään epäsopivaa. Jossain käsityöaloilla (esim. parturi-kampaaja) ihan käsi kädessä ohjauksesta vaikkapa permanenttirullien pyörittämisessä voisi olla paljonkin apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva huoltaja varmaan kieltää kirjojen lukemisen. Poika luki neljänteen luokkaan asti kirjoja mutta vitosella alkoi Akuankka kausi ja Roope setä kausi, kirjoitti sentään E äikästä, neljä muuta ainetta meni paremmin. 

Sarjakuvat eivät ole pahasta. Lukemista nekin ovat, ja useimmat Suomessa julkaistavat ovat ihan laadukkaita ja yleissivistystä lisääviä. Tosin olisi hauska näin woke-aikana nähdä somepahastumisia ja -järkyttymisiä, jos esim. Tarzania olisi edelleen lehtipisteissä tarjolla.

Mä kuulin (luin) lapsena ensimmäisen kerran freoneista kylmälaitteissa Aku Ankasta. Voi sieltäkin jotain oppia. Ja Kattivaaran margariinitehdas, sen kautta opin tästä 60-luvun kohusta eläinten raadoista tehdystä margariinista.

Joo, Akkarit ja Asterixit opettaa paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Eikö tuo nyt ole aivan normaalia? Ja hyvä juttu, että pyrkii pitämään kouluhommista kiinni edes jollain tavalla ja voinnin mukaan tekemään tehtäviä?

Mahdollisesti siinä tarkoitettiin sitä, että oppilaan Wilmassa tehtävät näkyvät. Ainakaan mulla ei huoltajan Wilmassa näy.

Alaikäisen lukion tokaluokkalaisen huoltajana minä tietenkin ilmoittaisin

Entä jos 17-v poika oli niin kovassa kuumeessa, ettei jaksanut nousta laittamaan poissaoloviestiä? Tyttö osastolla, entä jos lähtötohinassa jäi kännykän laturi kotiin eikä voi laittaa viestiä? Onko inhimillisyys hukassa kansankynttilöillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

kyllä tuollainen pitää saattaa vanhempien tietoon

Huoltaja oli ihan loppu jo kun kerroimme noin 30% hänen teininsä tekosista. Osa ADHD lapsista ei pysty olemaan koulussa päivääkään aiheuttamatta jotain härdelliä tai vahinkoa. Tämä lavuaariin ulostaja aiheutti jatkuvasti jotain selkkausta. Siis useita tapauksia päivässä, joskus jopa tunnissa.

Sekopäistä touhua, mutta ihan kaikilta, myös koulun henkilökunnalta, joka alistuu tällaiseen. Muutos on mahdollinen, mutta sen on lähdettävä ihan omasta itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Onneksi oma kouluaikani sijoittui 70-80-luvuille, jolloin ongelmatapauksilla oli oma luokkansa ja oma asiaan erikoistunut opettajansa. Kuka senkin asian meni sössimään? Samaten meillä oli yläasteella tasokurssit, joissa samantasoiset oppilaat olivat yhdessä. Nopeammin asiat omaksuvat painelivat menemään ja hitaammin asiat omaksuvat saivat aikaa miettiä ja opiskella rauhassa. Kuka prkl meni ja muutti hyvin toimineen systeemin???

Onneksi myöskään ei ole ollut lapsia eikä lapsenlapsia, ettei ole tarvinnut surra niiden koulunkäyntiä, tai paremminkin käymättömyyttä. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko jotain ADHD-lasta auttaa joku sellainen suhteellisen äänetön hilavitkutin mitä voi pyöritellä ja painella ja räveltää tunnilla? Mä aina piirtelin jotain vihkoihin, jotkut opettajat eivät siitä tykänneet. Nyt aikuisena olen tajunnut, että se jonkin tekeminen auttaa keskittymään kuuntelemaan. Nykyään kudon sukkaa koulutuksissa sun muissa vastaavissa missä pitää keskittyä. Kouluttauduin töiden ohessa korkeakoulussa, ja siellä ainakin opettajat suhtautui tosi myönteisesti siihen, että osa meistä teki jotain tällaista hiljaista ja muita häiritsemätöntä oheistoimintaa tunneilla. He ymmärsivät hyvin, että se nimenomaan auttaa keskittymiseen. Minä joka tapauksessa teen jotakin, keikun tuolilla, naksuttelen kuulakärkikynää, räplään puhelinta.. en vaan pysty istumaan paikallani muuten.

Oheistoiminta auttaisi, mutta teiniä ei saa tekemään sitä muita häiritsemättä. Aivot eivät vaan taivu asialliseen toimintaan.

Nyt herää kysymys, mihin tuo viestijärjestelmä aikanaan sitten hankittiin? Ei siellä ikärajoituksista puhuttu kun tunnukset tulivat kaikille. Tuli selväksi, en viestittele jatkossa.

Tuntuu että hallinnolliset ongelmat, palkkakuoppa ja kaikki kosmoksessa on pahojen vanhempien vika.

Sanomatta jää minkä kuvan tietty taho antaa itsestään yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

kyllä tuollainen pitää saattaa vanhempien tietoon

Huoltaja oli ihan loppu jo kun kerroimme noin 30% hänen teininsä tekosista. Osa ADHD lapsista ei pysty olemaan koulussa päivääkään aiheuttamatta jotain härdelliä tai vahinkoa. Tämä lavuaariin ulostaja aiheutti jatkuvasti jotain selkkausta. Siis useita tapauksia päivässä, joskus jopa tunnissa.

Eikö oo lääkkeitä? Psykologi, psykiatri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

kyllä tuollainen pitää saattaa vanhempien tietoon

Huoltaja oli ihan loppu jo kun kerroimme noin 30% hänen teininsä tekosista. Osa ADHD lapsista ei pysty olemaan koulussa päivääkään aiheuttamatta jotain härdelliä tai vahinkoa. Tämä lavuaariin ulostaja aiheutti jatkuvasti jotain selkkausta. Siis useita tapauksia päivässä, joskus jopa tunnissa.

Eikö oo lääkkeitä? Psykologi, psykiatri?

dkfgödg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä Adhd-lapsia on nyt erityisen paljon?...

 Ne olivat ennen niitä luokan vilkkaita lapsia. Nyt pitää saada diagnoosi, jostain syystä. Taisi olla niin, että saa jopa helpotusta esim. ylioppilaskirjoituksissa jne. Ja tietysti saa lapselle napin nuppiin, niin vanhemmat pääsee helpommalla. Lapset siis huumataan rauhalliseksi. Lääketehtaat kiittävät. Myöhemmin sitten ihmetellään, kun lääke ei ollutkaan ihan haittavaikutukseton.

Ne ADHD-lääkkeet ei tosiaan oo mitään rauhoittavia, päin vastoin. Ne on stimuloivia. Normaalilla lapsella aiheuttaa vilkkautta, mutta ADHD-lasta rauhoittaa, liittyen ihan siihen ADHD:n mekanismiin. Lääke tekee ADHD-lapsesta ns. normaalin. En ymmärrä miten se on huono asia.

T. Aikuinen nainen jolla diagnosoitiin ADHD vasta lähempänä neljääkymppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissahan ei enää anneta jälki-istuntoa samalla tavalla kuin ennen, vaan pidetään "kasvatuksellinen keskustelu" häirikköoppilaan kanssa. Mielestäni olisi suotavaa tehdä noi molemmat.

Jälki-istunto on valitettavasti aiemmin ollut täynnä joka viikko samoja oppilaita. Sen hyöty on kyseenalainen. Jos se olisi ollut toimiva keino, oppilaat olisivat oppineet jotain ja pysyneet poissa jälki-istunnosta.

Olin monesti jälkän valvojana v. 2010-2013, koska minulla oli vähemmän opetustunteja kuin monella kollegallani. Kysyin kerran yhdeltä hyvin tutuksi tulleelta pojalta, eikö olisi parempi toimia luokassa ja välitunnilla niin, ettei tarvitsisi tulla jälki-istuntoon joka viikko. Hän osasi hyvin selittää, että hän päättää olla hyvä oppilas, mutta sitten kun joku kaveri ärsyttää (puheella), hän ei muista mitään. Hänen kohdallaan aivan varmasti kasvatuksellinen keskustelu ja mahdollisesti psykologin antama tuki ja välineet tilanteissa toimimiseen olisi ollut toimivampaa. Siinä koulussa kävi psykologi kerran kuukaudessa, mikä oli aivan riittämätöntä. Meillä oli paljon oppilaita, joiden tunne-elämän taidot eivät olleet kehittyneet eikä ehkä kotona osattu niitä kehittääkään.

Toisen vakituisen jälki-istunnossa käyneen pojan isä oli vankilassa ja häntä kiusattiin rajusti sen takia. Ei ihme, että koulumotivaatio oli nollassa, läksyt tekemättä ja nyrkit puhuivat huutelijoita vastaan. Joskus minä annoin sille pojalle luvan mennä eri huoneeseen tekemään kaikki läksyt, mitä oli viikon aikana jäänyt rästiin ja kävin tarkastamassa ne, kun toisten jälki-istunto päättyi. Joka kerta se poika oli koko tunnin tehnyt läksyjä ja hyvin hän osasikin. Toivon, että hän muistaa tänäkin päivänä jälki-istunnon valvojaa, joka edes yritti antaa hänelle mahdollisuuden oppia, eikä vain rangaistuksia.

Jälki-istunnot eivät ihmistä paranna, vaikka ne jonkun kerran ongelmalta säästäisivätkin, ne ovat nöyryyttäviä ja siten pidemmän päälle vain lisäävät juurisyitä.

Asiakkaat tulisi kohdata heidän pitkäaikaisen etunsa näkökulmasta. Mikäli he häiriköivät, heidät tulisi voida välittömästi ja turvallisesti eristää, jopa erottaa koulusta.

Riippuu, miten jälkkä järjestetään. Onko se vaan hiljaa istumista vai voiko siellä keskustella jälkän syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissahan ei enää anneta jälki-istuntoa samalla tavalla kuin ennen, vaan pidetään "kasvatuksellinen keskustelu" häirikköoppilaan kanssa. Mielestäni olisi suotavaa tehdä noi molemmat.

Jälki-istunto on valitettavasti aiemmin ollut täynnä joka viikko samoja oppilaita. Sen hyöty on kyseenalainen. Jos se olisi ollut toimiva keino, oppilaat olisivat oppineet jotain ja pysyneet poissa jälki-istunnosta.

Olin monesti jälkän valvojana v. 2010-2013, koska minulla oli vähemmän opetustunteja kuin monella kollegallani. Kysyin kerran yhdeltä hyvin tutuksi tulleelta pojalta, eikö olisi parempi toimia luokassa ja välitunnilla niin, ettei tarvitsisi tulla jälki-istuntoon joka viikko. Hän osasi hyvin selittää, että hän päättää olla hyvä oppilas, mutta sitten kun joku kaveri ärsyttää (puheella), hän ei muista mitään. Hänen kohdallaan aivan varmasti kasvatuksellinen keskustelu ja mahdollisesti psykologin antama tuki ja välineet tilanteissa toimimiseen olisi ollut toimivampaa. Siinä koulussa kävi psykologi kerran kuukaudessa, mikä oli aivan riittämätöntä. Meillä oli paljon oppilaita, joiden tunne-elämän taidot eivät olleet kehittyneet eikä ehkä kotona osattu niitä kehittääkään.

Toisen vakituisen jälki-istunnossa käyneen pojan isä oli vankilassa ja häntä kiusattiin rajusti sen takia. Ei ihme, että koulumotivaatio oli nollassa, läksyt tekemättä ja nyrkit puhuivat huutelijoita vastaan. Joskus minä annoin sille pojalle luvan mennä eri huoneeseen tekemään kaikki läksyt, mitä oli viikon aikana jäänyt rästiin ja kävin tarkastamassa ne, kun toisten jälki-istunto päättyi. Joka kerta se poika oli koko tunnin tehnyt läksyjä ja hyvin hän osasikin. Toivon, että hän muistaa tänäkin päivänä jälki-istunnon valvojaa, joka edes yritti antaa hänelle mahdollisuuden oppia, eikä vain rangaistuksia.

Jälki-istunnot eivät ihmistä paranna, vaikka ne jonkun kerran ongelmalta säästäisivätkin, ne ovat nöyryyttäviä ja siten pidemmän päälle vain lisäävät juurisyitä.

Asiakkaat tulisi kohdata heidän pitkäaikaisen etunsa näkökulmasta. Mikäli he häiriköivät, heidät tulisi voida välittömästi ja turvallisesti eristää, jopa erottaa koulusta.

Riippuu, miten jälkkä järjestetään. Onko se vaan hiljaa istumista vai voiko siellä keskustella jälkän syystä.

Teinit kokee keskustelun palkkiona ja lievempänä rangaistuksena. Pahinta on kuulemma paikallaan istuminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä Adhd-lapsia on nyt erityisen paljon?...

Vastahan on alettu puuttumaan lasten ongelmiin. 

Mun lapsuudessa ei tutkittu edes oppimisvaikeuksia. Lukihäiriö oli varmaan ainoa, joka tunnettiin. Mutta jos ei oppinut lukemaan, jätettiin vain luokalle, 80-luvulla. ADHD diagnoosina jo tunnettiin, mutta pikkupaikkakunnilla ei ollut edes tietämystä tai osaamista ohjata lapsia tutkimuksiin. Lasu oli myös olemassa, mutta ei silloin puututtu edes räikeisiin päihdevanhempi- tai heitteillejättötapauksiin. Nykyään puututaan jo paljon pienemmästä. 

 Ennen annettiin yksinkertaisesti olla. 

Erääässä vanhempainillassa eräs äiti vaati opea ja rehtoria lähettämään hänelle kaikki tiedotteet lapulla, koska hän ei osaa käyttää Wilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Erääässä vanhempainillassa eräs äiti vaati opea ja rehtoria lähettämään hänelle kaikki tiedotteet lapulla, koska hän ei osaa käyttää Wilmaa.

Mulle on mun työssä tullut vastaan 70-luvulla syntyneitä (toki tosi harvinaisia), jotka eivät omista tietokonetta tai edes älyluuria, eivätkä osaa sellaista käyttää. Mitenkähän tällaiset vanhemmat kommunikoivat koulun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erääässä vanhempainillassa eräs äiti vaati opea ja rehtoria lähettämään hänelle kaikki tiedotteet lapulla, koska hän ei osaa käyttää Wilmaa.

Mulle on mun työssä tullut vastaan 70-luvulla syntyneitä (toki tosi harvinaisia), jotka eivät omista tietokonetta tai edes älyluuria, eivätkä osaa sellaista käyttää. Mitenkähän tällaiset vanhemmat kommunikoivat koulun kanssa?

Paljon ihmisystävällisemmin kuin muut.

Kuka jaksaa lukea jotain kirjaa, kun saman asian voi kuunnella youtubesta parissa minuutissa. Ja jos ei jaksa sitä, aina voi katella tiktokkia. Päivän tanssimoovit ne on sosiaalisen hierarkian askelmerkit ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin opettajia kiellettiin poistamasta ketään luokasta, koskemasta oppilaaseen (joka toisen oppilaan kimpussa) ottamasta älypuhelimia pois (kun oppilas videoi toista oppilasta tämän kielloista huolimatta) tai tarkistamasta reppua. Kaikien pitää saada olla samassa luokassa vaikka ei pystyisi tai jaksaisi. Nykyään ei saa enää vaatia kirjojenkaan käyttöä tai edes lukemaan oppimista? Onko ne lapset siis vain säilössä koulussa?

Kouluissa pitäisi olla "vankilahuone". Mutta fantasiaa ei saisi ketään pakottaa lukemaan.

Miksi i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä Adhd-lapsia on nyt erityisen paljon?...

Vastahan on alettu puuttumaan lasten ongelmiin. 

Mun lapsuudessa ei tutkittu edes oppimisvaikeuksia. Lukihäiriö oli varmaan ainoa, joka tunnettiin. Mutta jos ei oppinut lukemaan, jätettiin vain luokalle, 80-luvulla. ADHD diagnoosina jo tunnettiin, mutta pikkupaikkakunnilla ei ollut edes tietämystä tai osaamista ohjata lapsia tutkimuksiin. Lasu oli myös olemassa, mutta ei silloin puututtu edes räikeisiin päihdevanhempi- tai heitteillejättötapauksiin. Nykyään puututaan jo paljon pienemmästä. 

 Ennen annettiin yksinkertaisesti olla. 

Me asuttiin isossa kaupungissa, eikä meidän luokan ongelmaoppijoilla mitään tukea ollut. Jätettiin luokalle, yleensä ekalla. Sen jälkeen siellä selkeästi vaikeasta lukivaikeudesta kärsinyt luki ääneen hitaasti sormella rivejä seuraten ja sanoja arvaillen, matemaattisista vaikeuksista kärsivät arvailivat laskujen vastauksia. Kaikkihan tehtiin julkisesti, ääneen lukemiset, taululla olemiset. Jotkut asiat näkyvät myös ulkonäöstä (esim. FAS).

Mukuloilla on oppivelvollisuus. Heillä on velvollisuus oppia, joten kirja vain kouraan ja oppia pääkkyyn. Ei siinä vanhemmilla ole paljoa sanomista.