Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käsittämätöntä, että kaikkein tärkeintä asiaa ei tarvitse tehdä. Tyhmät ihmiset haluavat lastensakin olevan tyhmiä.

Mitäs veikkaat, mistäköhän kulttuurista valtaosa näistä lapsista ja vanhemmista tulee?

Suomesta, suomalaisesta kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

Miksi tuo pitäisi raportoida kotiin?

Eikö tuollaisessa ilkivaltatapauksessa kuuluisi kutsua huoltajat teinin kanssa siivoamaan jäljet. Alaikäinenhän on vahingonkorvausvastuussa. Ei tuollaisen tahallisen ilkivallan siivoaminen kuulu koulusiivoojan normaaliin työhön. Siivoojaa pitää myös arvostaa ja kohdella asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tällöin on julkaistu lehdissä juttuja, mitä asioita luokan- ja aineenopettajat sekä koulujen rehtorit kokevat työssään hankaliksi. Yksi isoimmista asioista on hankalat ja vaativat lasten huoltajat! Nykyään huoltajissa on kaikkitietäviä, "minun lapseni ensin"- ihmisiä, jotka syyttävät opettajia ja koulua kullanmurunsa ongelmista. Tartutaan jokaiseen yksityiskohtaan, viestitellään jatkuvasti kouluun, uhataan lakimiesten yhteydenotoilla ym.

Paljostako lyödään vetoa, että nämä kaikkitietävät vanhemmat ovat käytännössä aina naisia? Tuo on nykynaisen arkkityyppi, että kuvitellaan olevansa joka alan asiantuntijoita. 

Väärin meni. Miehet ovat niitä pahimpia. Jos ei ole tee, kuten iskä haluaa, niin jopa väkivallalla uhkaillaan.

Ja silti naiset valittavat täällä kuorossa, miten miehet eivät välitä lapsistaan tai lasten asioista. Onpa kumma ristiriita taas.

No ei ne välttämättä muuten välitäkään, mutta etenkin elämämkolufaijat innostuu mistä tahansa verukkeesta päästä aukomaan päätään koulun suuntaan.

Itsehän te naiset valitsette kenen kanssa lisäännytte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Kohtuullinen. Sellainen, että kun luokassa on 5 erityisoppilasta, jotka vaativat erityishuomiota, sitä huomiota riittää myös niiden normilasten opettamiseen. On eri asia tehdä lukihäiriöiselle oma koepaperi, jossa on suuremmat rivivälit ja tehtävien erottelu selkeämpää, kuin paimentaa sellaista ADHD-lasta, joska ei pysy millään oppitunnilla paikoillaan ja häiritsee muiden koulutyötä. ADHDsta itsekin kärsivänä koen, että pienempi ryhmä olisi voinut auttaa keskittymään, koska se levottomuus on kierre. Joku härvää, muutun itsekin levottomaksi. Minä härvään ja joku toinen nepsy häiriintyy siitä. Ja siinä sitä sitten ollaan.

Tämä nyt ei tarkoita tietenkään sitä, että joka tunti pitäisi kaikkien olla erityisryhmässä. Osa erityisoppilaista varmaan pärjää joissakin aineissa todella hyvin normiryhmässä. Mutta päivän aikana ärsykkeiden vähentämiseksi osa päivästä pienryhmässä.

Vanhempi tietenkin saa ehdottaa. Mutta vanhemman täytyy myös ymmärtää, että kaikkia ehdotuksia ei voi toteuttaa.

No eihän ne saatana kasvata niitä sitten kun äidin pikku jorma marketat ei tajua mitään mistään ja niille siitä huomauttaa niin johan on pahamieli ja sitten vielä tyhmemmät vanhemmat rupee aukomaan turpaansa opettajalle eli ihan sama mitä ne tekee kun kukaan ei ole vastuuta omista tekemisistä kyllä ne käytöstavat elämän ohjeet kuuluu niille vanhemmille ei kellekkään muulle kannattas jättää ne lapset tekemättä jos niistä ei pysty huolehtimaan sen  vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

Moo normaaliaiksi tuo pitäisi raportoida kotiin?

ei ole normaalia käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Yleistäminen on helppoa, todellisuus on monimuotoisempi. T: Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, raitis erityislapsen äiti, joka ei tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ettei lapsesta olisi tullut erityistä

Tunnen monta tohtoria, jotka ovat ilmiselviä erityislapsia, juuri tuo, etteivät osaa katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, kuten sinäkään et osaa. Yliopistossa työskentelen.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että erityislapsi voi tulla kenelle tahansa eikä sille välttämättä voi itse mitään?

Totta. Mutta noita diagnosoituja alkaa olla nykyisin kumman paljon. Mistä se oikein johtuu?

Siitä, että normaalius on hirveän suppea käsite, ja kaikki siitä poikkeava saa diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkoruotsi on vain ja ainoastaan poliittisista syisyä, eikä kansan mielipiteellä ole asiassa väliä. Onko sama fantasiahömpän suhteen?

Kirjoja ei tarvitse kovin montaa lukea peruskoulussa. Ruotsia sen sijaan opiskelijan vuosia. Minäkään en kannata pakkoruotsia.

Suomessa on 2 kieltä ja turha vastaan tapella, nelosella voi ottaa vapaaehtoisen kielen ellei muuta tarjolla kun ruotsinkieli joko se otetaan tai ei oteta. Aikoinaan pojan koulussa neloselta otti ruotsinkielen 19 oppilasta  ja oppilaita oli jotain 32. (Hki) 

Suomessa on yksi pääkieli, suomi. Sitten on englanti ja loput roskakieliä joilla ei tee elämässään mitään. Sitä faktaa vasten voi sösöttää muttei se siitä muutu. Poikasi luokalla 19 otti ruotsin koska osaa sitä jo muutoinkin änkyrärkp vanhempiensa pakkosylttämänä, siis sitä 'ruotsia' jota ei puhuta kuin Suomessa 1% väestön osalta alueilla jotka voisi vetää suoraan asfaltilla parkkipaikoiksi uusille sähköautoille joita ei ole järkevä korjata hinnan takia, kuten norjassakin.

Enpä minäkään pakkoruotsia kannata, mutta turha siitä on koululaitosta syyttää. Ei muuta kuin aloitetta vetämään eduskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukion opettaja ja avasin nyt maanantaina aamusella Wilman. Siellä:

# 17-vuotiaan opiskelijan huoltaja ilmoittaa, ettei tyttö tule kouluun torstaina ja perjantaina, kun on tärkeä urheilutapahtuma (Ei tee loma-anomusta, ilmoittaa vaan että näin on).

# 16-vuotiaan opiskelijan huoltaja pyytää lähettämään viime viikon läksyt hänelle, jotta voi antaa ne sairaana olleelle pojalleen (Läksyt on merkitty Wilman tuntipäiväkirjaan jo viime viikolla, josta opiskelijat voivat ne katsoa. Ei kai lukiolaisen läksyjä enää äidit kysele?)

# Abiturientti kyselee voiko suorittaa kurssin osittain itsenäisesti, koska oppitunnit ovat tiistaisin kahdeksalta aamulla, eikä millään jaksa herätä niin aikaisin. Voisi kyllä tulla muille tunneille, mutta jos opettaja voisi tehdä jotain opiskelupaketteja/tehtäviä korvaamaan tiistain tunnit hänen kohdallaan (palkatta tietysti).

Terveisiä palvelualalta!

Toinen lukion opettaja täällä. Tällä viikolla

#1. Lukion ykkösluokkalainen laittaa wilmaviestin, jossa toteaa en tule (iltapäivän) tunnille perjantaina. Ei siis pyyntöä. Ilmoitus että ei tule, ilman mitään selitystä.

#2. Lukion kakkosluokkalainen äiti laittaa viestin, että nuori on osastolla. Voisiko saada tehtävät tunneilta?

#3. Abiturientti kysyy, että kun häneltä jäi kurssi kaksi vuotta sitten kesken ja kurssit ei näytä tulevan täyteen, et voiko nyt tehdä jonkin tehtävän ja saada suorituksen. Löydän kalenteristani tiedon, että kyseinen abi on käynyt kolmella kurssin tunnilla ja palauttanut nolla tehtävää.

Eikö tuo nyt ole aivan normaalia? Ja hyvä juttu, että pyrkii pitämään kouluhommista kiinni edes jollain tavalla ja voinnin mukaan tekemään tehtäviä?

Mahdollisesti siinä tarkoitettiin sitä, että oppilaan Wilmassa tehtävät näkyvät. Ainakaan mulla ei huoltajan Wilmassa näy.

Alaikäisen lukion tokaluokkalaisen huoltajana minä tietenkin ilmoittaisin kouluun nuoren poissaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tällöin on julkaistu lehdissä juttuja, mitä asioita luokan- ja aineenopettajat sekä koulujen rehtorit kokevat työssään hankaliksi. Yksi isoimmista asioista on hankalat ja vaativat lasten huoltajat! Nykyään huoltajissa on kaikkitietäviä, "minun lapseni ensin"- ihmisiä, jotka syyttävät opettajia ja koulua kullanmurunsa ongelmista. Tartutaan jokaiseen yksityiskohtaan, viestitellään jatkuvasti kouluun, uhataan lakimiesten yhteydenotoilla ym.

Paljostako lyödään vetoa, että nämä kaikkitietävät vanhemmat ovat käytännössä aina naisia? Tuo on nykynaisen arkkityyppi, että kuvitellaan olevansa joka alan asiantuntijoita. 

Väärin meni. Miehet ovat niitä pahimpia. Jos ei ole tee, kuten iskä haluaa, niin jopa väkivallalla uhkaillaan.

Ja silti naiset valittavat täällä kuorossa, miten miehet eivät välitä lapsistaan tai lasten asioista. Onpa kumma ristiriita taas.

No ei ne välttämättä muuten välitäkään, mutta etenkin elämämkolufaijat innostuu mistä tahansa verukkeesta päästä aukomaan päätään koulun suuntaan.

Itsehän te naiset valitsette kenen kanssa lisäännytte.

Eli yhden oppilaan isä on sama asia kuin oma puoliso?

Elämämkolusektori lisääntyy pääasiassa keskenään, jolloin mutsistakin on siistiä, että faija pistää nipon maikan ruotuun.

Ellei lapsi halua lukea niin mitä sitten, ehkä viisastuu myöhemmin tai ei. Koulu tekee osansa ja vanhemmat oman osansa. 

Asuimme jonkin aikaa Itävallassa miehen työn takia. 8v poikamme oli laitettu murtuneelle solisluulla väkisin tekemään kuperkeikka liikuntatunnilla. Mitään viestiä tai soittoa en saanut kotiin, vaan itkevä poika lähetettiin yksin kävelemään kotiin n. 1,5km. Että jokin välimuoto noissa viestien turhuudessa ja tärkeydessä saisi olla, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.

Tämä! Mä päätän mun lapsen asioista ihan kiitos itse.

Omat vanhemmat sai aikoinaan vääntää opettajan kanssa, saako 13- vuotias lukea eroottista kirjallisuutta vai ei. Aivan käsittämätöntä. Opettajan mielestä vanhemmilla ei ollut tähän sanomista, vanhempien mielestä todellakin oli. En Tosiaankaan lukenut ja sain surkean numeron äikästä.

  13 v on vielä lapsi, miksi sulle ei kelvannut normaalit kirjat? 

Mua kiinnostais lähinnä tietää mikä on eroottista kirjallisuutta tässä tapauksessa. Mä tulen perheestä jossa kaikki fantasiakirjat oli noituutta, ja pelikortit oli Saatanan keksintö houkutella ihmisiä syntiin (samoin kuin kaikki maallinen musiikki). Onneksi sentään jotain Neiti Etsiviä sai lukea vaikka sekin oli vähän siinä ja tässä kun niillä tytöillä oli poikaystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Ope tässä terve! Nyt minulla särähti korvaan tuo "kaiken paskan laittaminen Wilmaan." Tiesitkö, että jos lapsi tekee 10 väärää asiaa, niistä korkeintaan 1 ilmoitetaan vanhemmille, näin karrikoiden.

Just näin. Joskus on tehnyt mieli sanoa merkinnöistä valittavalle huoltajalle suorat sanat. Huoltajalle ei esimerkiksi kerrottu, että hänen adhd teininsä kusi vessan roskikseen ja kakki lavuaariin.

kyllä tuollainen pitää saattaa vanhempien tietoon

Huoltaja oli ihan loppu jo kun kerroimme noin 30% hänen teininsä tekosista. Osa ADHD lapsista ei pysty olemaan koulussa päivääkään aiheuttamatta jotain härdelliä tai vahinkoa. Tämä lavuaariin ulostaja aiheutti jatkuvasti jotain selkkausta. Siis useita tapauksia päivässä, joskus jopa tunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Ongelmahan ei niinkään ole sen erityisen härvääminen ja tekeminen yleensä VAAN sen vanhemman vaatimukset ja toiminta. Se oleminen niinkuin muutkin vaatimus kodistuu ensi sijaisesti niihin vanhempiin. Jos erityisluokan ovet ei teidän kullannupulle aukene, niin sitten otatte vastaan just sen saman mitä me muutkin vanhemmat ettekä käy siellä sorkkimassa ja rämpyttelemässä rajattomasti kohtuuttomia.

Mä oon käynyt kouluni ysärillä, ja meillä kyllä hyvin vähän pidettiin vanhempiin yhteyttä. Reissuvihkot oli, mutta ne oli yleensä unohdettu ekan puolen vuoden jälkeen. Voin sanoa näin entisenä lapsena jonka luokalla oli häirikkö, että ei mun oppimista häirinneet yhtään sen häirikön vanhemmat, vaan nimenomaan sen häirikön jatkuva härvääminen. Eihän ne vanhemmat edes vanhempainilloissa käyneet. Se oli ihan kiva poika, se häirikkö, ei mikään ilkeä tai kiusaaja, mutta muuten ihan sellainen perustapaus. Levoton, höpöttelevä, ryhmätöissä ihan mahdoton. Aikaa ja opettajan energiaa meni ihan hirveästi tähän yhteen poikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Ongelmahan ei niinkään ole sen erityisen härvääminen ja tekeminen yleensä VAAN sen vanhemman vaatimukset ja toiminta. Se oleminen niinkuin muutkin vaatimus kodistuu ensi sijaisesti niihin vanhempiin. Jos erityisluokan ovet ei teidän kullannupulle aukene, niin sitten otatte vastaan just sen saman mitä me muutkin vanhemmat ettekä käy siellä sorkkimassa ja rämpyttelemässä rajattomasti kohtuuttomia.

Mä oon käynyt kouluni ysärillä, ja meillä kyllä hyvin vähän pidettiin vanhempiin yhteyttä. Reissuvihkot oli, mutta ne oli yleensä unohdettu ekan puolen vuoden jälkeen. Voin sanoa näin entisenä lapsena jonka luokalla oli häirikkö, että ei mun oppimista häirinneet yhtään sen häirikön vanhemmat, vaan nimenomaan sen häirikön jatkuva härvääminen. Eihän ne vanhemmat edes vanhempainilloissa käyneet. Se oli ihan kiva poika, se häirikkö, ei mikään ilkeä tai kiusaaja, mutta muuten ihan sellainen perustapaus. Levoton, höpöttelevä, ryhmätöissä ihan mahdoton. Aikaa ja opettajan energiaa meni ihan hirveästi tähän yhteen poikaan.

Eihän ysärillä vanhemmat olleetkaan niin paljoa yhteydessä kouluun kuin nykyään.

Vanhemmuus on muuttunut ysäristä valtavasti. Nykyään ollaan omistautuneempia vanhempia, mikä tietysti on hyvä, mutta samalla on tullut se oman lapsen kritiikitön ihannointi ja kuvitelma, että kaikkien muidenkin elämä pyörii oman kullannupun ympärillä ja sille omalle lapselle järjestetään yksilölliset jutut joka asiassa. Tällaisen lapsuuden eläneet lapset ovat myös itsekeskeisempiä ja se näkyy oikein hyvin päiväkodissa ja koulussa.

Voisiko jotain ADHD-lasta auttaa joku sellainen suhteellisen äänetön hilavitkutin mitä voi pyöritellä ja painella ja räveltää tunnilla? Mä aina piirtelin jotain vihkoihin, jotkut opettajat eivät siitä tykänneet. Nyt aikuisena olen tajunnut, että se jonkin tekeminen auttaa keskittymään kuuntelemaan. Nykyään kudon sukkaa koulutuksissa sun muissa vastaavissa missä pitää keskittyä. Kouluttauduin töiden ohessa korkeakoulussa, ja siellä ainakin opettajat suhtautui tosi myönteisesti siihen, että osa meistä teki jotain tällaista hiljaista ja muita häiritsemätöntä oheistoimintaa tunneilla. He ymmärsivät hyvin, että se nimenomaan auttaa keskittymiseen. Minä joka tapauksessa teen jotakin, keikun tuolilla, naksuttelen kuulakärkikynää, räplään puhelinta.. en vaan pysty istumaan paikallani muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva huoltaja varmaan kieltää kirjojen lukemisen. Poika luki neljänteen luokkaan asti kirjoja mutta vitosella alkoi Akuankka kausi ja Roope setä kausi, kirjoitti sentään E äikästä, neljä muuta ainetta meni paremmin. 

Sarjakuvat eivät ole pahasta. Lukemista nekin ovat, ja useimmat Suomessa julkaistavat ovat ihan laadukkaita ja yleissivistystä lisääviä. Tosin olisi hauska näin woke-aikana nähdä somepahastumisia ja -järkyttymisiä, jos esim. Tarzania olisi edelleen lehtipisteissä tarjolla.

Mä kuulin (luin) lapsena ensimmäisen kerran freoneista kylmälaitteissa Aku Ankasta. Voi sieltäkin jotain oppia. Ja Kattivaaran margariinitehdas, sen kautta opin tästä 60-luvun kohusta eläinten raadoista tehdystä margariinista.

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

No kai tuo on jo alalle hakeutuessa selviö vai mistä perunakuopasta alalle tullaan? Ajaudutaan vain?

Vierailija kirjoitti:

Asuimme jonkin aikaa Itävallassa miehen työn takia. 8v poikamme oli laitettu murtuneelle solisluulla väkisin tekemään kuperkeikka liikuntatunnilla. Mitään viestiä tai soittoa en saanut kotiin, vaan itkevä poika lähetettiin yksin kävelemään kotiin n. 1,5km. Että jokin välimuoto noissa viestien turhuudessa ja tärkeydessä saisi olla, kiitos.

Pajon itkeviä lapsia koulun käytävillä nähneenä vuosien myötä sanon että normisettiä Suomessa. Tärkeintähän on oppiminen. Vaikka kantapään kautta( tässä tapauksessa solisluu).

Ja kyllä, huomasin että yksi pilkku puuttuu. Sehän tässä olikin tärkein pointti (pilkku).