Vaikeisiin psyykkisiin häiriöihin erikoistunut henkilö vastaa kysymyksiin.

Löytyykö yhtä lääkettä?

Mutta aika monimuotoista problematiikkaa henkilöllä on, joten apua tarvitaan. Monet lääkkeistä aloitetaan " kokeilumentaliteetilla" ja joskus lääkekokeilut toimivat jopa diagnostisina menetelminä, so. koska tämä lääke toimii, tästä sairaudesta on kyse.



Psykiatrin konsultaatio lienee joka tapauksessa paikallaan.



ap

Olen aina ollut hypomaaninen, pari " oikeaa" maniaakin. Kolmannen lapsen jälkeen vakava masennus josta nyt olen toipunut kolmatta vuotta.

Masennuslääke on lopetettu, vain seroquel tasaavana edelleen.

Miten vältän uudet masennusjaksot, ja kuinka todennäköisiä ne ovat.

miten saisin hänet uskomaan, ettei hän ole vielä valmis vaativiin palkkatöihin (jos niitä edes pystyy saamaan), jos muuntokoulutuskin on liian kova pala

etenkin jos masennusjaksoja on takana useampia. Mutta on toki mahdollista, ettei uusia jaksoja enää tule. Tärkeää on se, että lääkitys on kohdallaan ja lääkekontrolleja on riittävästi. Mutta vielä tärkeämpänä pidän huolellisen itsearvioinnin suhteessa omaan historiaan. Mieti, millaiset tilanteet ovat laukaisseet masennuksen. Varaudu elämän käännekohdissa siihen, että tunteet voivat myrskytä ja ole valmis ottamaan vastaan apua läheisiltäsi.

Vähintään yhtä tärkeää on, että kiinnität huomion siihen kun alat olla maanisempi kuin tavallisesti. Seuraa merkkejä ja ole rehellinen itsellesi. Jos mania on lauennut muutoista tai ihmissuhteiden purkautumisesta tms. niin mieti tarkkaan ennen kuin lähdet suunnittelemaan uutta muuttoa. Pidä etäisyyttä ihmissuhteisiin, jotka saattavat vahingoittaa sinua.

Harjoittele ei:n sanomista ja vedä jarrua jo vähän ENNEN kuin oireet alkavat lähestyä. Ja vielä kertaukseksi: Ole rehellinen itsellesi kun tunnistelet omia olojasi!

ap

Vierailija:

Olen aina ollut hypomaaninen, pari " oikeaa" maniaakin. Kolmannen lapsen jälkeen vakava masennus josta nyt olen toipunut kolmatta vuotta.

Masennuslääke on lopetettu, vain seroquel tasaavana edelleen.

Miten vältän uudet masennusjaksot, ja kuinka todennäköisiä ne ovat.

romahtaa. Pitäis varmaan mennä juttelemaan jonnekkin äiti- suhteesta. Mihin suosittelet, että menisin?

Kuinka läheisiä olette? Hänelle voi olla parasta, niin karulta kuin se tuntuukin, ettet sinä ota kantaa näihin asioihin lainkaan. Hän on hoidon piirissä, ja siellä varmasti käydään läpi näitä elämän perusasioita ja sitä, mihin hän pystyy ja on valmis. Osa näistä haaveista voi tukea hänen jaksamistaan, vaikka hän ehkä tietäisikin ettei niihin pysty. Jos sinäkin toteat, ettei hän pysty näihin unelmiinsa tässä vaiheessa, se voi kääntyä teidän suhdettanne vastaan.

Sinun osasi ei siis ole välttämättä ns. tuoda häntä maan pinnalle, vaan voit vaikka vaihtaa lempeästi puheenaihetta haaveista puhuttaessa ja pyrkiä lähinnä olemaan lähtemättä mukaan hänen intoonsa tulevaisuuden suhteen. Tässä siis yksi näkökulma näin äkkiseltään.

Ap

Vierailija:

miten saisin hänet uskomaan, ettei hän ole vielä valmis vaativiin palkkatöihin (jos niitä edes pystyy saamaan), jos muuntokoulutuskin on liian kova pala

Siis terveen ihmisen mielialaan?

syönyt jo pari vuotta. vaikuttaako lääkkeet raskaaksi tulemiseen jotenkin ja pitääkö lääke lopettaa jos raskaaksi tulee? kiitos jos osaat vastata.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on keskivaikea/vaikea psyykkinen häiriötila, joka vanhemmuudessa voi näkyä esimerkiksi kyvyttömyytenä tuntea empatiaa lasta ja lapsen tunteita kohtaan tai jatkuvana omien kokemusten tuomisena vuorovaikutukseen. Tällaisella äidillä on erittäin heikko itsetunto, joka on altis romahtamaan pienistäkin kolauksista. Hän saattaa olla raivokas, dramaattinen, marttyyrimainen, itkuisa ja ärtyisä. Jotkut ns. kaveriäidit ovat tällaisia. He pyrkivät jakamaan esim. tyttären kokemukset asettumalla samalle tasolle hänen kanssaan ja vetämällä kaiken huomion itseensä. Lapselle narsistinen äiti tuottaa mm. ajatuksen

" En viitsi kertoa tätä äidille, koska ei se kuitenkaan kuuntele tai välitä" .

Äidin voi olla hirveän hankalaa ymmärtää tai keskittyä lapsen kokemuksiin tai tunteisiin. Elämän käännekohdissa tällainen äiti saattaa kääntää huomion itseensä, koska hän ei siedä huomiota, jonka oma lapsi saa. Tällainen äiti voi olla myös kateellinen lapselleen.

Se voi näkyä esimerkiksi rajuna vihana tyttären kumppania kohtaan.

ap

Vierailija:

romahtaa. Pitäis varmaan mennä juttelemaan jonnekkin äiti- suhteesta. Mihin suosittelet, että menisin?

10 kysymykseen en valitettavasti osaa vastata.



11 - mielialalääkkeisssä on eroja ja osaa lääkkeistä voi suositusten mukaan käyttää turvallisesti myös raskauden aikana. Tässä on kuitenkin paljon eroja äitien välillä; joillekin lääkkeiden käyttö on eettinen kysymys ja sellaisenaan liian uhkaavaa sikiön terveydelle. Toisaalta myös äidin masennus raskausaikana on uhka sikiölle ja äidille itselleen.



Sen kuitenkin voin kokemukseni perusteella sanoa, että monet masentuneetkin äidit voivat poikkeavan hyvin raskausaikana hormonivaihteluiden takia. Mutta valinta on sinun ja asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.



ap

ja lapsista. Äiti taas aina ollut syyttelemässä ja ollut väkivaltainen isääni kohtaan. Kerran lapsena näin kun äitini uhkasi puukolla isääni. Lapsena kärsin ahdistuksesta nukkumaan mennessä. Äiti oli kontrolloiva. Ei ollut kuiteskaan kiinnostunut minun tekemisistä pätkääkään, mutta vain silloin oli huolissaan, kun jotain oli " tapahtunut" . Paniikihäiriötä oli murrosiässä. Minä sain aina kuunnella äidin valituksia isästä ja minun piti puhua järkeä isälle juomisesta. Isä on kuitenkin aina pitänyt huolen taloudesta, kun äiti tuhlailee turhuuksiin. En oikein luota äitiini. Sanoo, että mielellään hoitaa lapsiani ja auttaa, mutta sitten kun tulee pikkuriitaa sanoo ettei edes tykkää lapsista ja hänen pitää saada viettää eläkepäiviä rauhassa eli tekee ja puhuu päinvastoin. Hän myös suuttui siitä, kun 2 vuotias lapseni sanoi häntä paskapääksi. AIna on jakanut perheenjäsenet eriarvoisiksi. Kun olen purkanut lapsuudentuntojani, suuttuu, että taas haukun sitä, lyö puhelimen luuria korvaan. Minä olen aina se sovinnontekijä. Sekava teksti, asiat tulee ryöppynä mieleen.

Mutta tosiaan, en ole lääkäri, joten diagnosointiin minulla ei olisi oikeutta oikeassa elämässäkään - mutta siltä tuo pahasti haiskahtaa.



ap

Olisi kysymys siitä, missä menee persoonallisuushäiriön raja.



Sisareni kälyllä on seuraavia piirteitä: Hyvin puutteelinen empatiankyky, ei osaa asettua muiden asemaan. Lähtökohtaisesti huonolla tuulella. Ei kykene ymmärtämään, millaisena muut hänet kokevat. Ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita, esim, ei tajua sitä että hänen oma läsnäolonsa aina " jäähdyttää" tunnelman hyvin jäykäksi ja väkinäiseksi. Ei tajua, että ihmiset usein kokevat hänet hyvin vastenmielisenä. Tutussa muutaman ihmisen seurassa on hyvin vaativainen ja komenteleva, isomassa porukassa ja etenkin uusien ihmisten kanssa vetäytyy ja murjottaa. Yleisesti ottaen ei tunnista omaa käytöstään. Joskus harvoin on hyviä päiviä jolloin hän käyttäytyy melko normaalisti.



Hän on kyllä hemmoteltu ja aika lapsellinen ja pitkään pistimme hänen käytöksensä sen piikkiin. Olen kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa alkanut epäillä, että hänellä olisi jonkinlainen persoonallisuushäiriö tai persoonellisuuden kehtyshäiriö. Mitä mieltä olet?

Mieheni on pettänyt minua suhteemme alussa (tästä suhteesta ei halunnut koskaan minulle selvittää mitään). Vuosien myötä siitä on paljastunut kaiken näköistä. Tämä on ollut minulle todella vaikeaa. Kun huomautan hänelle jostain asiasta niin hän heti hyppää takajaloilleen " että epäilenkö hänestä taas jotain" ? Esim. olimme kadulla odottelemassa bussai pidin käsiäni hänen taskussaan ja kaivoin sieltä paperin ja sanoin leikilläni, että " mitäs täällä on" niin sai silmittömät raivarit, että taasko häntä epäillään, vaikka en todellakaan. Tietysti tämä hänen käytöksensä avaa haavojani uudestaan ja uudestaan. Mistä on kyse?

Kiitos jos vastaat!

Empatiakyvyn puute on lähes aina merkki jonkinlaisesta häiriöstä. Psyykkisesti terve ihminen kykenee empatiaan, vaihtelevassa määrin. Kälysi kuulostaa kyllä erikoiselta, lähinnä mieleeni tulevat jonkinlaiset narsistiset piirteet. Persoonallisuushäiriön raja on hieman veteen piirretty viiva, mutta yleensä se rajoittaa toimintakykyä, aiheuttaa ahdistusta kantajalleen ja vaikuttaa negatiivisesti ympäristöön. Persoonallisuushäiriön juuret ovat syvällä lapsuuden kokemuksissa ja niihin on olemassa myös geneettistä alttiutta. On hyvin vaikea löytää syitä siihen, mikä kälystäsi on tuollaisen tehnyt.



Mutta tärkeä huomio on se, että jos hänelle ei ole kehittynyt empatiakykyä, häneltä ei myöskään VOI vaatia empatiaa tai normaaleja sosiaalisia taitoja. Hän ei yksinkertaisesti osaa niitä eikä pysty parempaan.

Mutta toki miehesi käytös aiheuttaa sinulle murhetta ja vaikeuttaa parisuhdettanne. Suosittelisin parisuhdeneuvontaa tai suhteenne pelisääntöjen perusteellista selvittämistä yhdessä.



ap

Ensinnäkin kiitos, ja kyse on siskoni kälystä (mutta olemme aika paljon tekemisissä).



Olen nuorempana ollut tekemisissä vakavasti narsistisen (diagnoosikin oli) henkilön kanssa, ja opin kantapään kautta tunnistamaan näitä piirteitä. Pelottavaa on, että mielestäni siskon kälyssä ON jonkun verran näitä piirteitä.



Kuitenkin hän joskus yllättää hyvin normaalilla käytöksellä, ei ole sellainen liioitellun ystävällinen. Ollessaan oma hankala itsensä hän ei myöskään ole oikeastaan manipuloiva tai kalastele toisilta tunnereaktioita, kuten narsisti kokemukseni mukaan tekee. Toiset ihmiset ja toisetn ihmisten tunteet tuntuvat olevan hänelle yhdentekeviä - jos hän niitä edes huomaa ajatella.



Kävin kerran autismi / asperger -sivulla katsomassa oirelistaa, ja jotkut niistä tuntuivat pätevän.

Säpsähtelen ja ajatuksista ei saa kiinni. Ahdistaa, tuntuu että sanatkin häviää. Mitään kamalia ei ole tapahtunut, kotona kaikki hyvin.

Niin siis, olenko tulossa hulluksi?