Mikä haave sinulla jäi elämässä toteutumatta?
Kommentit (96)
Opiskelu uskonnonopettajaksi. Olen tosin tällä hetkellä paljon paremmin työllistävällä ja vähintään yhtä hyvin palkatulla alalla. Halusin myös naimisiin ja lapsia, mutta sopivaa kumppania ei löytynyt. Oikeastaan harmittaa että tuhlasin aikaa kumppanin etsimiseen, viihdyn oikein hyvin yksin ja kun tätä palstaa on lukenut, ei lastenkaan hankkiminen enää kiinnosta. :D
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut menestyä jo nuorena. Ei ole mahdollista enää, koska olen jo 30+
Näin on, ei mitään toivoa koska kohtsillään kupsahdat vanhuuteen.
Vakituinen työpaikka. Velattomuus.
Olen 48v.
Parisuhdetta en päässyt kokemaan enkä usko että tulenkaan tässä elämässä kokemaan. N33
Heh, kaikella todennäköisyydellä olisi pitänyt jäädä saavuttamatta.... nimittäin työ EU-virastossa. Nyt kuitenkin yli 50-vuotiaana olen löytänyt itseni tällaisesta :-). Älkää luopuko haaveistanne liian kevyesti!
- Puolison löytäminen. Nyt ikää jo 48, sairaalloisen lihava ja muutenkin sairaalloinen ja alkoholisoitunut erakko. Ei sitä enää näillä spekseillä löydä.
- Lasten saaminen
- Kirjan kirjoittaminen. Teknisesti osaan kyllä kirjoittaa, mutta minulla ei ole pätkääkään luovuutta.
- Kiinnostavan ammatin löytäminen. Inhoan alaa jolla olen, mutta en viitsi vaihtaa, koska en usko että mikään muukaan olisi parempaa, koska mikään muukaan ala ei kiinnosta.
- Omistusasunto. Sen olisin voinut kyllä hankkia, mulla on hyvät tulot, mutta jotenkin aina ajattelin että hankitaan sitten yhdessä kun löydän miehen. Ja sitten totesin että hups, olen jo niin vanha että lainaa saisi lyhentää eläkevuosinakin jos nyt sen ottaisin.
- Ulkomailla asuminen ja matkustelu. Nämä estää oma huono kielipää ja arka luonne. Nuorena olin kerran kielimatkalla briteissä. En ole koskaan niin paljon itkenyt ja ollut kauhuissani ja paniikissa. Aivan hukassa koko ajan. Tässäkin oli tietysti haave, että olisi se Mies jonka kanssa uskaltaisin. Yksin en uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka haaveilitte muutamisesta ulkomaille: eu-maihin voi muuttaa ihan vapaasti. Miksi ajattelette että tuo unelma ei toteutunut, kun sen voi vielä ihan vapaasti toteuttaa?
Koska varmaan monella sama tilanne kuin mulla, eli rahaa ei ole niin paljon että siellä voisi ihan vapaaherrana elellä, pitäisi saada töitäkin. Ja se ei ole kaikilla aloilla ollenkaan helppoa.
Se, että saan ensimmäisen lapseni ennen kuin olen 30. Olen pian 32 eikä ole edes miestä tällä hetkellä eikä yhtään lasta. Koen kuitenkin että ehdin vielä toteuttaa perhehaaveeni ja toivon löytäväni vielä (ajoissa) miehen, jonka kanssa sen tehdä. Muuten en keksi kyllä mitään mistä voisin sanoa että olisin haaveillut mutta haave olisi jäänyt toteuttamatta, kaikkea ehtii vielä. Ja jos jään lapsettomaksi, elämässä on muutakin, kunhan olisi sopiva elämänkumppani joskus vierellä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että saan ensimmäisen lapseni ennen kuin olen 30. Olen pian 32 eikä ole edes miestä tällä hetkellä eikä yhtään lasta. Koen kuitenkin että ehdin vielä toteuttaa perhehaaveeni ja toivon löytäväni vielä (ajoissa) miehen, jonka kanssa sen tehdä. Muuten en keksi kyllä mitään mistä voisin sanoa että olisin haaveillut mutta haave olisi jäänyt toteuttamatta, kaikkea ehtii vielä. Ja jos jään lapsettomaksi, elämässä on muutakin, kunhan olisi sopiva elämänkumppani joskus vierellä.
Naisena sinulla on se etu, että miestarjokkaita riittää ja ellei sitä tähtiehdokasta satu tulemaan vastaan, niin voi sitten siinä loppuvuosien aikana napata jonkun hätävaran ettei yksin tarvitse viimehetkiään viettää.
Alkaa semi-juopoksi erakohkoksi yksiö"hulluksi". Vielä saatan ehtiä saavuttamaan tämän!
Lentolupakirjan hankkiminen. Silloin kun olisi ollut aikaa ja kuntoa, ei ollut rahaa. Nyt kun on rahaa, ikä tulee tielle.
Vielä elossa ollaan, luultavasti vielä vuosikymmeniä, mutta uskoisin jo että ainakin nämä haaveet mitä luultavimmin jäävät haaveiksi:
- Pitkä ja onnellinen avioliitto
- Lottovoitto
- Oikeasti hyväpalkkainen työ
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä voi tietää, jos eli päiviä on vielä edessä? Kaikkea voi vielä tehdä.
Totta, Kuusikymppinen ja 150-senttinen voi perustaa oman lentoyhtiön, jos haluaa lentoemännäksi. Muualle tai takuulla pääse.
En lähtenyt Englantiin vaihto-oppilaaksi.
Mutta ei se nyt niin iso harmitus ole että sillä päätäni suuresti vaivaisin.
Huhuu, kuuluuko? Täältä Pietarin porteilla soittelen. Mitä??? Ei kuulu!!!
Hyvä kielitaito ja matkustelu. Olen sairastellut niin pitkään, etten ole jaksanut opiskella (eikä jaksa muistaa mitään), vaikka olen yrittänyt. Nyt ei sitten aikaa ole enää siihen