Suurissa ikäluokissa on edelleen hyvin vahvat sukupuoliroolit. Miten ne pärjää kun puolisosta aika jättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leskeytyisin, myisin ekana omakotitalon pois. Ei tätä meinaa kahdestaankaan jaksaa hoitaa. Mut joo, huonosti uskon ainakin äitini pärjäävän. Hän on jäänyt jotenkin alisteiseen asemaan suhteessa isääni koko avioliiton ajaksi (lähes 60 vuotta). Huoh! En tiedä, odottaako hän, että me keski-ikäiset lapset hoidamme hänen käytännön asiansa isän kuoleman jälkeen (jos tuo on edes lähtöjärjestys). En todellakaan meinaa tehdä sitä. Voihan sitä vielä yli 70-vuotiaanakin "kasvaa aikuiseksi". 

Onpa empaattinen kommentti ja niin suomalaista. Järkyttävää miten ei tuon vertaa voisi omista vanhemmista huolehtia.

Mitä tarkoitat? Toki on erinomaisen surullista, jos lähin välittävä omainen on viranomainen mutta raskaaksi menee sekin, jos lapsena joudut ottamaan yksin vastuun siitä, että jompi kumpi ellei molemmat vanhempasi pärjää. Toki iso helpotus jos voi tätä taakkaa jakaa yhdessä muiden kanssa. -  Kakki kunnia ja arvostus omaishoitajille, mutta kaikista ei ole siihen;  eikä pidäkään olla. 

Mutta joo. Kyllä suurin osa meistä varmasti muutoin pyrkii ja yrittää auttaa vanhempiamme vastavuoroisesti minkä jaksamme ja pystymme.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Hommaa nuoremman puolison. nainen muuttuu ikääntyessään ja palaa juurilleen, ihan luonnostaan.

mies54v

Kielimuuri. Lähinnä käy sääliksi höpsähtäneet papat Vietnamin missimarkkinoilla. 'Perintöä odotellessa'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leskeytyisin, myisin ekana omakotitalon pois. Ei tätä meinaa kahdestaankaan jaksaa hoitaa. Mut joo, huonosti uskon ainakin äitini pärjäävän. Hän on jäänyt jotenkin alisteiseen asemaan suhteessa isääni koko avioliiton ajaksi (lähes 60 vuotta). Huoh! En tiedä, odottaako hän, että me keski-ikäiset lapset hoidamme hänen käytännön asiansa isän kuoleman jälkeen (jos tuo on edes lähtöjärjestys). En todellakaan meinaa tehdä sitä. Voihan sitä vielä yli 70-vuotiaanakin "kasvaa aikuiseksi". 

Onpa empaattinen kommentti ja niin suomalaista. Järkyttävää miten ei tuon vertaa voisi omista vanhemmista huolehtia.

Sivusta. Mun äiti muuttaa takas tätien luokse. Tällä porukalla on varaa ostaa palveluita.

Mitkä ovat nuo suuret ikäluokat, mistä puhut? Suomen suurin ikäluokka tällä hetkellä ovat 1963-syntyneet eli jos puhutaan yleisesti 60-luvulla syntyneistä niin kuulun heihin itse, samoin puolisoni, ystäväni, merkittävä osa työkavereistani ja naapureistani.

Naapureiden asioista en niin paljon tiedä paria tutuinta lukuun ottamatta, mutta en kyllä tunnista mitään perinteisiä sukupuolirooleja. Meillä mies ymmärtää enemmän lämmitysjärjestelmän päälle, minä tietotekniikan. Mies siivoaa enemmän ja pesee pyykit, minä laitan ruoan. Molemmat käyttävät tietokonetta, minä enemmän ja useampia sovelluksia. Molemmat hoitavat omat pankki- ja henkilökohtaiset vakuutusasiansa, on erilliset tilit ja yhteinen taloustili (TAI, ei JA).

Lapsuudenkodissani (vanhemmat s. 1940 vuoden molemmin puolin) kotityöt jaettiin yhtä lailla tasan. Isä oli useammin ratissa. Tietotekniikkaa ei kumpikaan käyttänyt ja pankkitilit olivat yhteiset. Isä eli leskenä yli kahdeksan vuotta äidin kuoleman jälkeen eikä hänelle tuottanut missään vaiheessa ongelmia hoitaa kotia, tehdä, ruokaa, pestä pyykkiä, silittää verhoja tai edes parsia sukkia.

Minusta avaus oli negatiivisella tavalla yleistävä.

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas mammoilla tarinat. Ihan vankkalla kokemuksella mennään. Ukko kuoli 5 vuotta sitten ja ikävä on mutta hommat hoituu. Jos apuja tarvin niin tytär ja vävy jeesaa. Hoida muuten niiden kahta poikaa ihan mielelläni. Käyvät jopa yökylässä. Eikä maksa pikku jeesit ja lastenlasten hoidot mitään. Kuuluu ilmaset safkat ja viikkorahat, käydään jopa  vkonloppu retkillä ja mummi kustantaa. Lällän lää. T. vetree mummo vm. 55.

Mitä ja kenelle sinä oikein lällätät?

Et kuulu edes siihen kategoriaan, mistä täällä on kyse.

Palaa asiaan sitten kun et enää ole se vetreä mummo eikä jeesaajia olekaan, kun niitten elämäntilanteet on muuttuneet ja sinusta jaksavat viis veisata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas mammoilla tarinat. Ihan vankkalla kokemuksella mennään. Ukko kuoli 5 vuotta sitten ja ikävä on mutta hommat hoituu. Jos apuja tarvin niin tytär ja vävy jeesaa. Hoida muuten niiden kahta poikaa ihan mielelläni. Käyvät jopa yökylässä. Eikä maksa pikku jeesit ja lastenlasten hoidot mitään. Kuuluu ilmaset safkat ja viikkorahat, käydään jopa  vkonloppu retkillä ja mummi kustantaa. Lällän lää. T. vetree mummo vm. 55.

Mitä ja kenelle sinä oikein lällätät?

Et kuulu edes siihen kategoriaan, mistä täällä on kyse.

Palaa asiaan sitten kun et enää ole se vetreä mummo eikä jeesaajia olekaan, kun niitten elämäntilanteet on muuttuneet ja sinusta jaksavat viis veisata.

Kuka siihen sitten kuuluu? Olisi ystävällistä määritellä heti ensimmäisessä viestissä, ketä asia koskee, jotta väärään ikäluokkaan kuuluvat eivät erehdy kertomaan omasta elämästään.  Aika moni suuriin ikäluokkiin kuuluva on hyvin vetreä.

Se on kuitenkin selvää, että nuo tällä palstalla niin tavalliset kaikki-yleistykset eivät päde muihin kuin aloittajan lähipiiriin, olipa sitten kyse työnjaosta tai mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos leskeytyisin, myisin ekana omakotitalon pois. Ei tätä meinaa kahdestaankaan jaksaa hoitaa. Mut joo, huonosti uskon ainakin äitini pärjäävän. Hän on jäänyt jotenkin alisteiseen asemaan suhteessa isääni koko avioliiton ajaksi (lähes 60 vuotta). Huoh! En tiedä, odottaako hän, että me keski-ikäiset lapset hoidamme hänen käytännön asiansa isän kuoleman jälkeen (jos tuo on edes lähtöjärjestys). En todellakaan meinaa tehdä sitä. Voihan sitä vielä yli 70-vuotiaanakin "kasvaa aikuiseksi". 

Niinhän se sanonta menee, että tässä maassa yksi vanhempi on aina elättänyt seitsemän lasta, mutta seitsemän lasta ei ole koskaan elättänyt yhtään vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuoremmillakin on tuota opittua avuttomuutta joillain osa-alueilla. Työkaverilla ei ollut hajuakaan milloin hänen autonsa pitäisi huoltaa tai katsastaa.

Mulla on parikin naispuolista kaveria, jotka ovat täysin pihalla autonsa asioista. Perusteluna on aina että mies hoitaa kaiken.

Jättäytyvät lastensa hoidettaviksi väkisin.

50-luvulla syntyneissä miehissäkin on heitä, jotka eivät osaa taloudenhoitoa mitenkään jos puoliso jättää tai kuolee. Kansainvälisyys ja jopa muualle muuttaminenkin saattavat näyttäytyä heille vieraana. He ovat syntyneet aika staattiseen ja maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan, jos nykyiseen verrataan.

Tilastojen valossa outoa, kun juuri suuret ikäluokkien ja 50-luvun miehet ovat niitä, jotka ovat olleet ennätysmäärä koti-isinä 80-ja 90-luvulla, niin luulisi heidän pärjäävän kotiaskareissa. Miehet käyttivät perhevapaita silloin paljon enemmän kuin nykyään.

Isänikin oli kotona pari vuotta ja näin oli monessa kaveri- ja naapuriperheissä.

Meillä isä on vastannut aina ruokahuollosta, niin kauan kun muistan ja on n. 70v.

Ja kun pääsivät eläkkeelle muuttivat maalle, enkä ole huomannut mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen valossa outoa, kun juuri suuret ikäluokkien ja 50-luvun miehet ovat niitä, jotka ovat olleet ennätysmäärä koti-isinä 80-ja 90-luvulla, niin luulisi heidän pärjäävän kotiaskareissa. Miehet käyttivät perhevapaita silloin paljon enemmän kuin nykyään.

Isänikin oli kotona pari vuotta ja näin oli monessa kaveri- ja naapuriperheissä.

Meillä isä on vastannut aina ruokahuollosta, niin kauan kun muistan ja on n. 70v.

Ja kun pääsivät eläkkeelle muuttivat maalle, enkä ole huomannut mitään ongelmia.

Varmasti, toisaalta syrjäseuduille arvot tulevat aina vähän hitaammin.

Siitä olen samaa mieltä, että 80-90-lukujen taite oli ehkä ennennäkemättömän vapautuneisuuden aikaa suomalaisilla sukupuolisesti, etenkin miehillä. Perhevapaat, sivistyksen arvostaminen, avoimuuden kasvu, naisten aseman parantaminen. Jos muistatte esimerkiksi aika värikkäät vaatteet miehilläkin tuona aikana. Tunne-elämäkin oli ehkä iloisempi monella miehellä.

Toiveikkuuden katkaisi lama-aika viimeistään 1992 ja uudelleen "terrorismin aika" 2001.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla syntyneissä miehissäkin on heitä, jotka eivät osaa taloudenhoitoa mitenkään jos puoliso jättää tai kuolee. Kansainvälisyys ja jopa muualle muuttaminenkin saattavat näyttäytyä heille vieraana. He ovat syntyneet aika staattiseen ja maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan, jos nykyiseen verrataan.

Mitkään tutkimukset eivät tuota tue, sillä juuri 50-luvulla syntyneet ovat ensimmäinen sukupolvi, jotka puuttivat kaupunkiin töihin maatalousyhteisöstä.

Ja ainakin Martta-liiton Martti-ruokakurssit ovat aina olleet juuri 50-luvun miesten suosiossa, niin maalla kuin kaupungissa ja tulijoita on aina enemmän, mitä pystytään ottamaan. Ja noissa valmistetaan useamman ruokalajin juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat nuo suuret ikäluokat, mistä puhut? Suomen suurin ikäluokka tällä hetkellä ovat 1963-syntyneet eli jos puhutaan yleisesti 60-luvulla syntyneistä niin kuulun heihin itse, samoin puolisoni, ystäväni, merkittävä osa työkavereistani ja naapureistani.

Naapureiden asioista en niin paljon tiedä paria tutuinta lukuun ottamatta, mutta en kyllä tunnista mitään perinteisiä sukupuolirooleja. Meillä mies ymmärtää enemmän lämmitysjärjestelmän päälle, minä tietotekniikan. Mies siivoaa enemmän ja pesee pyykit, minä laitan ruoan. Molemmat käyttävät tietokonetta, minä enemmän ja useampia sovelluksia. Molemmat hoitavat omat pankki- ja henkilökohtaiset vakuutusasiansa, on erilliset tilit ja yhteinen taloustili (TAI, ei JA).

Lapsuudenkodissani (vanhemmat s. 1940 vuoden molemmin puolin) kotityöt jaettiin yhtä lailla tasan. Isä oli useammin ratissa. Tietotekniikkaa ei kumpikaan käyttänyt ja pankkitilit olivat yhteiset. Isä eli leskenä yli kahdeksan vuotta äidin kuoleman jälkeen eikä hänelle tuottanut missään vaiheessa ongelmia hoitaa kotia, tehdä, ruokaa, pestä pyykkiä, silittää verhoja tai edes parsia sukkia.

Minusta avaus oli negatiivisella tavalla yleistävä.

Juuri näin.

Tällä hetkellä suurin ikäluokka on 60-luvulla syntyneet ja seuraavaksi suurin ikäluokka on 80-luvulla syntyneet.

Ja nämä suuret ikäluokat, jotka ovat syntyneet 1945-1950 on suurin osa kuollut tai muuttanut toiseen maahan esim. Ruotsiin 70-luvulla, siellä on heitä satojatuhansia.

Kyllä nuo pärjäisi. Paitsi isällä hiukan muisti mennyt hatarammaksi, on nyt 79-vuotias. Isä ei varmaan pyykkikonetta ole pahemmin käyttänyt ja ei välttämättä osaa pitää siivousrytmiä yllä, mutta toki siivota osaa ja monesti siivoaakin, kun äiti on vaikka ollut matkalla ja on sanonut, että toisen on kivampi tulla siivottuun kotiin takaisin.

Enemmän se on se henkinen puoli. Erit. äiti roikkuu meissä lapsissa nyt jo liikaa ja meidän pitäisi kaveerata jatkuvasti hänen kanssaan, kun on energinen ja seurallinen, eikä oikein ole muuta seuraa enää kuin isä. Se ahdistaisi eniten, kun sitten saisi pitää toisen yksinäisyyttäkin poissa. Isä on erakompi ja varmaan viihtyisi enemmän yksin. Toisaalta on hauraampi. Alkanut kaatuillakin herkästi... Äitin hauraus on lähinnä sitä, että ei pärjää aina uusien digijuttujen kanssa ja hermostuu siitä.

Rooli on vain rajaus sosiaalisissa suhteissa, eihän se estä tekemästä muuta sitten kun roolilla ei ole enää merkitystä.  

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmistani äitini (s oo1938) yllättäen kuolikin ennen isääni (s 1931). Sitä ennen äiti oli hoitanut kodin ja sosiaaliset suhteet. Isä jättäytyi tuolloin täysin erakoksi, ja meidän lasten lukuisista yhteyden- ja huolenpitoyrityksistä huolimatta turvautuikin, useimmiten syyttä, kontakteihin terveydenhuoltoon. Niin monta yöllistä herätystä tuli, kun ensihoito tai päivystyksen henkilökunta soitti hakemaan miehen, joka ei ollut kiireellisen avun tarpeessa vaan oli yksinäinen ja huomiota vailla. Kun seuraavana päivänä yritettiin puhua ja kysyä, mitä hän toivoisi tai tarvitsisi, alkoikin mykkäkoulu tai vetoaminen huonoon kuuloon (saatiin väen vängällä hankittua uusi kuulolaite jota ei suostu pitämään).

Viimein tein huoli-ilmoituksen, kun isä oli kaatunut keittiön lattialle kuivuneena ja kuukausia vain valmistriisipuuroa ja perunasoselaatikkoa vähän syöneenä. Saatiin koolle kotisairaanhoidon kokous, jossa hänelle jäi tuettu kotiasuminen tai laitos. Hän valitsi naristen auttajat kotiin.

Edunvalvontaan hän ei suostu. Iästään huolimatta hän on innokas netin käyttäjä, joten huijatuksi tulemisen riskit on suuret.

Pitäisi varmaan ottaa kovemmat otteet tässä tilanteessa, mutta kun haluan kunnioittaa hänen arvokkuttaan ja itsemääräämisoikeutta elämästään. Panee mietityttämään samalla, mitä itse tekisin ja tuntisin hänen tilanteessaan.

Tietysti isäsi on jo iäkäs mutta oikeesti, pääsisikö edes kunnallisilla hoitotaksoilla vielä palvelutaloihin? Kun äly pelaa ( netti) ja liikuntakykyäkin on. Moni vahvasti dementoitunut haahuilee kotona sulakkeet pois otettuna paitsi valoista ja jääkaapista .

Itse oon nuorempi, liikuntakyky huono mutta viihdyn yksin. Naisena pärjään ruoankin kanssa. Isällesi ehkä kotihoito että katsovat tuotujen ruokien tulevan syödyksi?

Mitä mahdat nyt tarkoittaa ja mistä puhua?

Täällä puhutaan aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Tällä hetkellä suurin ikäluokka Suomessa ovat 60-luvulla syntyneet ja seuraavaksi tulee v 1983 syntyneet, jotka ovat 39 vuotiaita, jotka ovat vielä työelämässä ja asuvat kaupungissa. Ja olleet elinikänsä teknologian kanssa tekemisissä, niin luulisi laskujen maksu onnistua.

Mitä tähän boomer ja vanhempaan sukupolveen tulee niin siis miehethän siivoaa, laittaa ruokaa, leipoo, marjastaa, sienestää jne jne. Mutta naisia ei miesten hommiin saa. Tämän olen huomannut. Äitini on osannut opetella oikein avuttomaksi ja sitä minullekin yritettiin opettaa ja opinkin. Vasta erottuani viimeisestä miehestäni löysin kykyni tehdä asioita. Jotka tietysti on nyt äitini mielestä täysin väärin. Olen miettinyt että isäni pärjää kyllä itsekseen, mutta äitini täytyy muuttaa sivistyksen pariin jos isä kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat nuo suuret ikäluokat, mistä puhut? Suomen suurin ikäluokka tällä hetkellä ovat 1963-syntyneet eli jos puhutaan yleisesti 60-luvulla syntyneistä niin kuulun heihin itse, samoin puolisoni, ystäväni, merkittävä osa työkavereistani ja naapureistani.

Naapureiden asioista en niin paljon tiedä paria tutuinta lukuun ottamatta, mutta en kyllä tunnista mitään perinteisiä sukupuolirooleja. Meillä mies ymmärtää enemmän lämmitysjärjestelmän päälle, minä tietotekniikan. Mies siivoaa enemmän ja pesee pyykit, minä laitan ruoan. Molemmat käyttävät tietokonetta, minä enemmän ja useampia sovelluksia. Molemmat hoitavat omat pankki- ja henkilökohtaiset vakuutusasiansa, on erilliset tilit ja yhteinen taloustili (TAI, ei JA).

Lapsuudenkodissani (vanhemmat s. 1940 vuoden molemmin puolin) kotityöt jaettiin yhtä lailla tasan. Isä oli useammin ratissa. Tietotekniikkaa ei kumpikaan käyttänyt ja pankkitilit olivat yhteiset. Isä eli leskenä yli kahdeksan vuotta äidin kuoleman jälkeen eikä hänelle tuottanut missään vaiheessa ongelmia hoitaa kotia, tehdä, ruokaa, pestä pyykkiä, silittää verhoja tai edes parsia sukkia.

Minusta avaus oli negatiivisella tavalla yleistävä.

Juuri näin.

Tällä hetkellä suurin ikäluokka on 60-luvulla syntyneet ja seuraavaksi suurin ikäluokka on 80-luvulla syntyneet.

Ja nämä suuret ikäluokat, jotka ovat syntyneet 1945-1950 on suurin osa kuollut tai muuttanut toiseen maahan esim. Ruotsiin 70-luvulla, siellä on heitä satojatuhansia.

Suuret ikäluokat ovat olleet lyhytikäisempiä kuin taas 30- luvulla syntyneet. Ei kai suurten ikäluokkien elossaolevia ole enää kuin sen, mitä muitakin ikäluokkua. Kuolo on korjannut. Lähde joku ikäluokka- lehtijuttu.

Esimerkki taas omasta suvusta, 20- ja 30 - luvulla syntyneet sisarukseni ovat elossa, asuvat kotonaan päät kirkkaina, mutta sitten onkin aukko, 40- luvulla syntyneistä ( meitä oli monta) elossa enää minä. Mieheni suuria ikäluokkia lähti myös jo 67- vuotiaana. Ens viikolla veljensä, 66, hautajaiset. Ei tietenkään enää ole suuria ikäluokkia vaan kuolinikä veljeksillä liki sama.