Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ovat niin kärkkäitä jakelemaan neuvoja?
18.08.2022 |
Joidenkin kanssa on todella vaikea ja ärsyttävääkin keskustella, kun vastapuoli yrittää koko ajan jakaa neuvojansa.
Esim tänään työpaikan kahvitunnilla naureskelin olemattomille viherpeukaloilleni kun olin saanut kaktuksenkin kuukahtamaan. En kaivannut siihen erään työkaverin seikkaperäistä selostusta siitä mitä multaa tulisi käyttää ja mihin ilmansuuntaan piikkien pitäisi sojottaa.
Olen huomannut tämän samaisen työkaverin tyylin neuvoa aivan kaikessa.
Mutta samaa vikaa löytyy puolisostanikin... Jos joskus mainitsen vaikka jostakin työhöni ongelmasta ja miten se stressaa, niin en kaipaa siihen asiasta mitään ymmärtämättömän neuvoja vaan ehkä vaikka vaan tsemppausta ja minuutin niskahierontaa!
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
No kun se pointti on että se joka kertoo asioistaan ei ole vajaaälyinen vaan on varmaan miettinyt niitä ratkaisuja senkin m änt ti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan teistä tunteiden kieltäjistä ei ole vastuussa lapsen kasvattamisesta.
Se toinenhan voi tehdä molemmat eli sekä sanoa "voi ei, ihan hirveetä.." tms. että ehdottaa, miten ongelman saisi ratkaistua. Eli eivät nämä suhtautumistavat sulje toisiaan pois.
Itse enimmäkseen teen niin, että myötätunnon ilmaisemisen jälkeen kerron omasta vastaavanlaisesta kokemuksestani, jos minulla on sellainen, sekä mikä minulla auttoi. Keskustelukumppani saa joko ottaa sen neuvona tai ei.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
Juuri näin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka luettelevat ongelmia, jos oikea asia on "mulla on paha olo, ja kaipaan tsemppausta".
Itse ainakin olen sen verran ratkaisukeskeinen, että tunteissani kieriskelyä tärkeämpää on korjata epäkohta joka sitä tunneongelmaa aiheuttaa.
Nyt oli kyse neuvojista, jotka neuvovat ihan kysymättä ja ilman kertojalla olevaa ongelmaa. Neuvoja tulee ihan pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
Olen samaa mieltä. Jos joku kertoo ongelman, niin eikö se pitäisi yrittää ratkaista vai pitäisikö sitä vain yhdessä vovotella? Jos ei halua kertoa ongelmasta, niin silloin kannattaa johdattaa keskustelu muihin aiheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
No kun se pointti on että se joka kertoo asioistaan ei ole vajaaälyinen vaan on varmaan miettinyt niitä ratkaisuja senkin m änt ti.
no eihän sitten ole mitään mieltä kertoa ongelmastaan. Voi kertoa ratkaisuista, joita on keksinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo neuvominen keskustelutapana on todella rasittavaa. Tosin sorrun siihen joskus itsekin, mutta ihmiset haluavat että heitä kuunnellaan eivätkä neuvoja itsestäänselvistä asioista tai elämänohjeita.
Ihmiset ovat niin erilaisia. Henk. koht pidän rasittavimpana keskustelutapana ongelmista valittamista ja sitä että keskustelukumppanilta - tai tässä tapauksessa kuuntelukumppanille ei sallita hänen omanlaistaan panostusta keskusteluun, vaan vaaditaan tyhjänpäiväisiä mutinoita sinne jonnekin väliin. Sitten se koetaan empaattiseksi ja kehutaan, että sinä olet ihanan myötätuntoinen, vaikka todellisuudessa se kuuntelija _ehkä_ pohtikin vain omia asioitaan ja vain näennäisesti kuunteli sitä valittajaa. Minä jaksan kuunnella valittavia ihmisiä vain tiettyyn pisteeseen asti. Tuo piste on liikkuvaa laatua, mutta periaatteessa silloin kun vaikuttaa siltä, että ihminen toistelee koko ajan samaa ongelmaa ja valituksia, niin otan henkisesti häntä olkapäistä kiinni ja ravistelen hiukan. Tarkoituksena tuossa on saada ihminen eteenpäin, jotta hän pääsisi eroon ongelmastaan ja ottamaan siihen hiukan etäisyyttä.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan teistä tunteiden kieltäjistä ei ole vastuussa lapsen kasvattamisesta.
Se toinenhan voi tehdä molemmat eli sekä sanoa "voi ei, ihan hirveetä.." tms. että ehdottaa, miten ongelman saisi ratkaistua. Eli eivät nämä suhtautumistavat sulje toisiaan pois.
Itse enimmäkseen teen niin, että myötätunnon ilmaisemisen jälkeen kerron omasta vastaavanlaisesta kokemuksestani, jos minulla on sellainen, sekä mikä minulla auttoi. Keskustelukumppani saa joko ottaa sen neuvona tai ei.
Miten se on ongelma että ihminen sanoo yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
Juuri näin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka luettelevat ongelmia, jos oikea asia on "mulla on paha olo, ja kaipaan tsemppausta".
Itse ainakin olen sen verran ratkaisukeskeinen, että tunteissani kieriskelyä tärkeämpää on korjata epäkohta joka sitä tunneongelmaa aiheuttaa.
Nyt oli kyse neuvojista, jotka neuvovat ihan kysymättä ja ilman kertojalla olevaa ongelmaa. Neuvoja tulee ihan pyytämättä.
Mutta nämä inttäjäthän jo kertovat sen oleellisen, eli heillä ei ole mitään käsitystä mistä toinen puhuu, joku vika ymmärryksessä kai. Etkö huomaa miten tässäkin keskustelussa neuvojat puhuvat ihan eri asiasta kuin muut :D Eivät he ymmärrä normaalia keskustelua, vaan kaikki mitä toinen ihminen sanoo on heille vuodatusta ja tunneongelmia jotain mikä heidän tulee ratkaista itsestäänselvyyksillä :D :D XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
Olen samaa mieltä. Jos joku kertoo ongelman, niin eikö se pitäisi yrittää ratkaista vai pitäisikö sitä vain yhdessä vovotella? Jos ei halua kertoa ongelmasta, niin silloin kannattaa johdattaa keskustelu muihin aiheisiin.
Miksi koet normaalit sanat ja lauseet joissa ei ole kysymystä ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
Juuri näin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka luettelevat ongelmia, jos oikea asia on "mulla on paha olo, ja kaipaan tsemppausta".
Itse ainakin olen sen verran ratkaisukeskeinen, että tunteissani kieriskelyä tärkeämpää on korjata epäkohta joka sitä tunneongelmaa aiheuttaa.
Nyt oli kyse neuvojista, jotka neuvovat ihan kysymättä ja ilman kertojalla olevaa ongelmaa. Neuvoja tulee ihan pyytämättä.
Mutta nämä inttäjäthän jo kertovat sen oleellisen, eli heillä ei ole mitään käsitystä mistä toinen puhuu, joku vika ymmärryksessä kai. Etkö huomaa miten tässäkin keskustelussa neuvojat puhuvat ihan eri asiasta kuin muut :D Eivät he ymmärrä normaalia keskustelua, vaan kaikki mitä toinen ihminen sanoo on heille vuodatusta ja tunneongelmia jotain mikä heidän tulee ratkaista itsestäänselvyyksillä :D :D XD
Ainut joka täällä inttää on sinä.
Vierailija kirjoitti:
99.7% suomalaisista on autisteja. Keskustelukulttuurista päätellen.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten jännä miten niiden kaikkein kärkkäimmin neuvovien neuvoja kaikkein vähiten kaivataan. 🤔😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99.7% suomalaisista on autisteja. Keskustelukulttuurista päätellen.
Tämä!
No mitä te 0,3% edustajat sitten kiukuttelette sen tunnepuheenne kanssa ja yritätte pakottaa muita kökkökommunikaatioonne, kun tiedätte että olette poikkeavia?
Neuvoisin sopeutumaan muiden tyyliin, sen sijaan että yritätte muokata 5 miljoonaa ihmistä muottiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova halu auttaa. Vähän niinku kätilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
No kun se pointti on että se joka kertoo asioistaan ei ole vajaaälyinen vaan on varmaan miettinyt niitä ratkaisuja senkin m änt ti.
no eihän sitten ole mitään mieltä kertoa ongelmastaan. Voi kertoa ratkaisuista, joita on keksinyt
Miksi normaali kesksutelu on sinulle täynnä ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ongelmaa, jos et halua ratkaisua.
Juuri näin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka luettelevat ongelmia, jos oikea asia on "mulla on paha olo, ja kaipaan tsemppausta".
Itse ainakin olen sen verran ratkaisukeskeinen, että tunteissani kieriskelyä tärkeämpää on korjata epäkohta joka sitä tunneongelmaa aiheuttaa.
Nyt oli kyse neuvojista, jotka neuvovat ihan kysymättä ja ilman kertojalla olevaa ongelmaa. Neuvoja tulee ihan pyytämättä.
Mutta nämä inttäjäthän jo kertovat sen oleellisen, eli heillä ei ole mitään käsitystä mistä toinen puhuu, joku vika ymmärryksessä kai. Etkö huomaa miten tässäkin keskustelussa neuvojat puhuvat ihan eri asiasta kuin muut :D Eivät he ymmärrä normaalia keskustelua, vaan kaikki mitä toinen ihminen sanoo on heille vuodatusta ja tunneongelmia jotain mikä heidän tulee ratkaista itsestäänselvyyksillä :D :D XD
Ainut joka täällä inttää on sinä.
Sinä intät koko ajan noista kirjoittamistani asioista, etkä pysty vastaamaan kysymyksiin ;)
Vierailija kirjoitti:
99.7% suomalaisista on autisteja. Keskustelukulttuurista päätellen.
Tämä autisti on tullut siihen johtopäätökseen, että kun suomalainen valittaa, hän
1. Haluaa tulla kohdatuksi, valittaja tulee tyytyväiseksi, jos kysyn, oliko millainen kaktus ja ehtikö pitkäänkin elää ennen kuukahtamistaan,
2. Haluaa vertaistukea, kokemusta ettei ole ainut huono, jonkun liittolaisen,
3. Haluaa voittaa väittelyn, tosin näillä on jo valmis ratkaisu asiaan, kuuluvat useimmiten noihin pätijöihin, jotka tulevat luennoimaan, miten se jo kuollut kaktus olisi pitänyt hoitaa.
Kahden ensimmäisen tyypin kanssa pärjään, kolmannen kanssa tulee ongelmia, yleensä ovat lähteneet ovet paukkuen, jos erehdyn esittämään tarkentavia kysymyksiä, julistaen ensin ettei kanssani voi väitellä. Anteeksi, meni aika monta kymmentä vuotta, että opin tunnistamaan väittelyn voittamista haluavat, itse pidän enemmän asioiden oppimisesta kuin mielipiteiden muodostamisesta.
Eli, jos on lisättävää tai korjattavaa tuohon karkeaan listaani, mitä olen oppinut suomalaisista valittajista, niin kertokaa toki. Haluan oppia lisää ja kehittää näitä sosiaalisia taitojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99.7% suomalaisista on autisteja. Keskustelukulttuurista päätellen.
Tämä autisti on tullut siihen johtopäätökseen, että kun suomalainen valittaa, hän
1. Haluaa tulla kohdatuksi, valittaja tulee tyytyväiseksi, jos kysyn, oliko millainen kaktus ja ehtikö pitkäänkin elää ennen kuukahtamistaan,
2. Haluaa vertaistukea, kokemusta ettei ole ainut huono, jonkun liittolaisen,
3. Haluaa voittaa väittelyn, tosin näillä on jo valmis ratkaisu asiaan, kuuluvat useimmiten noihin pätijöihin, jotka tulevat luennoimaan, miten se jo kuollut kaktus olisi pitänyt hoitaa.
Kahden ensimmäisen tyypin kanssa pärjään, kolmannen kanssa tulee ongelmia, yleensä ovat lähteneet ovet paukkuen, jos erehdyn esittämään tarkentavia kysymyksiä, julistaen ensin ettei kanssani voi väitellä. Anteeksi, meni aika monta kymmentä vuotta, että opin tunnistamaan väittelyn voittamista haluavat, itse pidän enemmän asioiden oppimisesta kuin mielipiteiden muodostamisesta.
Eli, jos on lisättävää tai korjattavaa tuohon karkeaan listaani, mitä olen oppinut suomalaisista valittajista, niin kertokaa toki. Haluan oppia lisää ja kehittää näitä sosiaalisia taitojani.
Mulla olisi lisättävää, tai siis kysyttävää! Miten näet keskustelun jossa muut keskustelevat normaalisti ja yksi alkaa neuvomaan vaikkei mitään neuvottavaa ole?
Eiköhän ärsytystä herätä eniten ihmiset, jotka jakavat neuvoja silloinkin, kun ei ole asialle tarvetta eikä ongelmaa. Esim. minulla on kaveri, jonka työhön kuuluu tietyllä tapaa ihmisten auttaminen. Hän tuntuu kuvittelevan, että minäkin tarvitsen jatkuvasti apua ja neuvoja. Jos kerron, että luin hassun jutun vauvapalstalta, hän alkaa neuvoa, että jos haluan lukea järkeviä keskusteluja ko. ongelmasta, minun pitäisi hakeutua jonnekin vertaistukipalstoille. Tai jos olen ollut matkalla kaupungissa, jonka tunnen entuudestaankin hyvin ja jossa hän on ollut viikonloppureissulla kerran, hän kertoo missä kannattaa käydä, ja jos kerron että käytiin bussilla tai kävellen jossain, hän kertoo suurena uutisena, että siellä todellakin kannattaa liikkua metrolla jne. Tai hän alkaa neuvoa minua, miten selviän ongelman x kanssa, jota minulla ei ole, eikä ota kuuleviin korviinsa kun kerron ettei minulla ole tuota ongelmaa. On vähän kuin puhuisi seinälle, joka heijastaa takaisinpäin jatkuvasti 'hyviä' neuvoja.
Tuo neuvominen keskustelutapana on todella rasittavaa. Tosin sorrun siihen joskus itsekin, mutta ihmiset haluavat että heitä kuunnellaan eivätkä neuvoja itsestäänselvistä asioista tai elämänohjeita.