Miksi jotkut ovat niin kärkkäitä jakelemaan neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee hermo, jos joku vatvoo samaa asiaa moneen kertaan. Jos jollain on ongelma, pyrin miettimään siihen ratkaisua. Koen olevani hyvinkin myötäelävä. "Ohjeitani"/ ehdotuksiani ei tarvitse noudattaa, mutta ei myöskään vatkata samaa peetä kerrasta toiseen. En minäkään rasita muita samoilla jankutuksilla. Pyrin tekemään asioille jotain. Jos ratkaisukeskeisyys tekee minusta jonkun mielestä autistin, niin olkoon niin sitten.

Sanottakoon vielä se, että moni on kokenut minusta olevan apua, kun olen pyrkinyt asettumaan "ongelmallisen" tilanteeseen ja lähtenyt miettimään suuntaa sieltäkäsin. Mitään hehkutusta en kaipaa. Itse arvostan kokeneiden neuvoja ja elämänviisautta.

Miksi koet että kaikki mitä toisen suusta tulee on ongelma jonka  sinä voit ratkaista? 

Ylempänä oli kasa hinoja esimerkkejä.

Mä olen tällainen "neuvoja-tyyppi", ehkä siksi, että mietin omiinkin asioihin lähinnä käytännön ratkaisuja, enkä kaipaa tunnepuolen käsittelyä tai ainakaan muiden apua siinä. 

Ihmiset nyt lähinnä lähestyvät toistenkin asioita OMISTA lähtökohdistaan. Luulen, että sinäkin toimit niin toisia kohtaan kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ja varmaan ihmettelet sitä, jos joku toinen ei halua viiden minuutin pikahierontaa ja tsemppausta kuten sinä, vaan käytännön ohjeen, jolla joku asia voisi onnistua.

Todistaa vain sen, että kaikki ihmiset ovat toivottoman vajavaisia kommunikaation suhteen. Oletukset määräävät suurta osaa, minua ainakin. Sinäkään et osannut ääneen sanoa, mitä haluaisit, vaan kuvittelit, että toisen pitää tietää se ilmankin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut samanlainen kivenmurikka, mitä osa teistä joiden mielestä tunteet ovat jollain tapaa ylimääräistä vaivaa. Vanhemmat eivät osanneet tunnekasvatuksen alkeitakaan, joten olen joutunut sitten terapeutin avulla paikkaamaan heidän jälkiään. Kauhulla muistelen millainen umpio sitä olikaan! Alkuun en tunnuistanut lähes mitään tunteita vihan ja ilon lisäksi. Nyt pitkän matkan jälkeen ymmärrän, miten paljon turhaa ahdistusta ja vihaa olin prässännyt sisälleni. Se tihkui ulos juurikin kovuutena ja tunnekylmyytenä.

ratkaisukeskeisyys ei ole tunnekylmyyttä. Se on taito, jolla voi päästä ongelmistaan eroon. Ratkaisukeskeisilläkin ihmisillä on tunteita ja he ovat empaattisia, heille tunnetaidot ja tunteiden tunnistaminen on myös helppoa. Heissä ja "vuodattajissa" on usein sellainen ero, että ratkaisukeskeinen ei ymmärär miksi pitää velloa jossain ongelmassa pahimmillaan vuosia, kun siihen voi etsiä ratkaisuja ja päästä ongelmasta eroon. Ratkaisukeskeiselle ihmiselle voi sanoa, että "älä nyt neuvo mitään, haluan, että vain kuuntelet" ja sitten alkaa vuodattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä elät kuin typerys ja puhut siitä muille? Jos et halua neuvoja, ole hiljaa.

Valitettavasti sinä vaikutat typerykseltä tämän kommenttisi perusteella. Elämä ei ole mustavalkoista.

Mulla on tuttava, joka ei edes neuvo vaan alkaa käskevään sävyyn kertomaan miten minun PITÄÄ toimia. Hitto, että on ärsyttävää. Hänen asenne on se, että hän osaa ja tietää ja kaikkien pitäisi toimia hänen ohjeiden mukaisesti.

Onneksi nykyisin ei tarvitse olla tämän ihmisen kanssa juurikaan tekemisissä. Tuollainen on ehkä raskainta seuraa ikinä.

Ei ole kyllä yksiselitteistä että aina täytyisi neuvoa jos joku puhuu ongelmistaan. Huomaatteko eroa:

- siis taas mun kaktus kuoli! Mitä ihmettä sille pitäisi tehdä

- oon kyllä taitava kasvien kanssa, taas meni yksi kaktus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.

Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällainen "neuvoja-tyyppi", ehkä siksi, että mietin omiinkin asioihin lähinnä käytännön ratkaisuja, enkä kaipaa tunnepuolen käsittelyä tai ainakaan muiden apua siinä. 

Ihmiset nyt lähinnä lähestyvät toistenkin asioita OMISTA lähtökohdistaan. Luulen, että sinäkin toimit niin toisia kohtaan kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ja varmaan ihmettelet sitä, jos joku toinen ei halua viiden minuutin pikahierontaa ja tsemppausta kuten sinä, vaan käytännön ohjeen, jolla joku asia voisi onnistua.

Todistaa vain sen, että kaikki ihmiset ovat toivottoman vajavaisia kommunikaation suhteen. Oletukset määräävät suurta osaa, minua ainakin. Sinäkään et osannut ääneen sanoa, mitä haluaisit, vaan kuvittelit, että toisen pitää tietää se ilmankin. 

Vastaatko vielä siihen että miksi kaikki mitä toisen suusta tulee ulos on ongelma vailla ratkaisua? Osaatko kesksutella millään muulla tavoin kuin ongelmien kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.

Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat. 

Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.

Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat. 

Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?

normaalia jutustelua ei ole tunteiden "vuodattaminen"

tuneistaan voi toki puhua, mutta "vuodatus" menee yli

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällainen "neuvoja-tyyppi", ehkä siksi, että mietin omiinkin asioihin lähinnä käytännön ratkaisuja, enkä kaipaa tunnepuolen käsittelyä tai ainakaan muiden apua siinä. 

Ihmiset nyt lähinnä lähestyvät toistenkin asioita OMISTA lähtökohdistaan. Luulen, että sinäkin toimit niin toisia kohtaan kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ja varmaan ihmettelet sitä, jos joku toinen ei halua viiden minuutin pikahierontaa ja tsemppausta kuten sinä, vaan käytännön ohjeen, jolla joku asia voisi onnistua.

Todistaa vain sen, että kaikki ihmiset ovat toivottoman vajavaisia kommunikaation suhteen. Oletukset määräävät suurta osaa, minua ainakin. Sinäkään et osannut ääneen sanoa, mitä haluaisit, vaan kuvittelit, että toisen pitää tietää se ilmankin. 

Ratkaisukeskeisyydellekin on paikkansa, hienoa että se sujuu! Sitten jos haluaa kehittää itseänsä niin voi kiinnittää seuraavaksi huomiota vaikka kuuntelemisen taitoon. Sitä voi ihan oikeasti harjoitella. Kun osaa kuunnella, tilannetajukin saattaa parantua ja huomaa milloin kannattaa neuvoa ja milloin myötäelää.

En tiedä miksi mutta laitan tähän nyt pyytämättä neuvon Tiktokin puhelimiinsa asentaneille: Poistakaa se. Se tallentaa kaikki teidän näppäilyt eli pankkien salasanat ja KAIKEN

"TikTok, when opening any website in their app, injects tracking code that can monitor all keystrokes, including passwords, and all taps."

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.

Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat. 

Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?

normaalia jutustelua ei ole tunteiden "vuodattaminen"

tuneistaan voi toki puhua, mutta "vuodatus" menee yli

Mitä vuodattamista se on että sanoo että huhhuh, vähän jäi yöunet lyhyeksi kun oli niin kuuma nukkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.

Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat. 

Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?

normaalia jutustelua ei ole tunteiden "vuodattaminen"

tuneistaan voi toki puhua, mutta "vuodatus" menee yli

Eli siis miksi nuo etusivun esimerkkikeskustelut ovat mielestäsi ongelmia jotka pitää ratkaista? Siitähän tässä nimittäin puhutaan, ei mistää vuodattelusta.

Joskus on vähän vaikea tietää haluaako toinen neuvoja vai vaan valittaa. Mielestäni on myös eri asia jos kysyy että oletko kokeillut tällaista, vai alkaako antamaan suoraan käskyjä että sinun pitää nyt tehdä näin. Itse inhoan noita "no voi voi, onpa harmi" -kommentteja, koska olen sellainen että avaudun ongelmista vain silloin kun oikeasti tarvitsisin apua ja neuvoja. Mutta kun emme kukaan ole ajatuksenlukijoita niin ehkä ei kannata kauheasti loukkaantua jos joku joskus neuvoja tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.

Miksi siis neuvot ihmistä joka puhuu sinulle normaaleja asioita eikä kysy sinulta mitään? Miksi silti neuvot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.

Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja.  Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...."  Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.

Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.

kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.

Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat. 

Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?

normaalia jutustelua ei ole tunteiden "vuodattaminen"

tuneistaan voi toki puhua, mutta "vuodatus" menee yli

Mitä vuodattamista se on että sanoo että huhhuh, vähän jäi yöunet lyhyeksi kun oli niin kuuma nukkua?

Jos kommentoin tuohon että onko sulla mitään tuuletinta tai vastaavaa, niin onko se nyt sitä neuvomista mitä ei saa tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Joskus on vähän vaikea tietää haluaako toinen neuvoja vai vaan valittaa. Mielestäni on myös eri asia jos kysyy että oletko kokeillut tällaista, vai alkaako antamaan suoraan käskyjä että sinun pitää nyt tehdä näin. Itse inhoan noita "no voi voi, onpa harmi" -kommentteja, koska olen sellainen että avaudun ongelmista vain silloin kun oikeasti tarvitsisin apua ja neuvoja. Mutta kun emme kukaan ole ajatuksenlukijoita niin ehkä ei kannata kauheasti loukkaantua jos joku joskus neuvoja tarjoaa.

Miksi koet normaalin ihmisten välisen keskustelun valittamisena tai ongelmien vatvomisena?

jännä homma että nämä neuvojat eivät pysty vastaamaan näin yksinkertaiseen kysymykseen, vaan ainastaan osaavat neuvoa silloinkin kun ei ole mitään neuvottavaa :D Kertoo täysin millaisesta porukasta on kyse :D