Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ovat niin kärkkäitä jakelemaan neuvoja?
18.08.2022 |
Joidenkin kanssa on todella vaikea ja ärsyttävääkin keskustella, kun vastapuoli yrittää koko ajan jakaa neuvojansa.
Esim tänään työpaikan kahvitunnilla naureskelin olemattomille viherpeukaloilleni kun olin saanut kaktuksenkin kuukahtamaan. En kaivannut siihen erään työkaverin seikkaperäistä selostusta siitä mitä multaa tulisi käyttää ja mihin ilmansuuntaan piikkien pitäisi sojottaa.
Olen huomannut tämän samaisen työkaverin tyylin neuvoa aivan kaikessa.
Mutta samaa vikaa löytyy puolisostanikin... Jos joskus mainitsen vaikka jostakin työhöni ongelmasta ja miten se stressaa, niin en kaipaa siihen asiasta mitään ymmärtämättömän neuvoja vaan ehkä vaikka vaan tsemppausta ja minuutin niskahierontaa!
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.
Miksi siis neuvot ihmistä joka puhuu sinulle normaaleja asioita eikä kysy sinulta mitään? Miksi silti neuvot?
En minä neuvo. Katson hiljaa sitä kärsimistä ja mietin että itsepä siinä elät. Minä kun en jaksa välittää. Jos välittäisin, sanoisin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.
Miksi siis neuvot ihmistä joka puhuu sinulle normaaleja asioita eikä kysy sinulta mitään? Miksi silti neuvot?
Silloin neuvotaan, kun koetaan, että neuvomisen kohteella ei ole riittävästi ratkaista asiaa itse. Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja. Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...." Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.
Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.
kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.
Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat.
Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?
normaalia jutustelua ei ole tunteiden "vuodattaminen"
tuneistaan voi toki puhua, mutta "vuodatus" menee yli
Mitä vuodattamista se on että sanoo että huhhuh, vähän jäi yöunet lyhyeksi kun oli niin kuuma nukkua?
En ole missään väittänyt, että tuollainen olisi vuodattamista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vähän vaikea tietää haluaako toinen neuvoja vai vaan valittaa. Mielestäni on myös eri asia jos kysyy että oletko kokeillut tällaista, vai alkaako antamaan suoraan käskyjä että sinun pitää nyt tehdä näin. Itse inhoan noita "no voi voi, onpa harmi" -kommentteja, koska olen sellainen että avaudun ongelmista vain silloin kun oikeasti tarvitsisin apua ja neuvoja. Mutta kun emme kukaan ole ajatuksenlukijoita niin ehkä ei kannata kauheasti loukkaantua jos joku joskus neuvoja tarjoaa.
Tuo "sinun pitää tehdä näin" fraasi tulee amerikan englannista ja sen you-passiivista, jota ei siis suomen kielessä ole, mutta monet silti sitä käyttävät samaan tapaan tai hieman varioiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.
Miksi siis neuvot ihmistä joka puhuu sinulle normaaleja asioita eikä kysy sinulta mitään? Miksi silti neuvot?
Silloin neuvotaan, kun koetaan, että neuvomisen kohteella ei ole riittävästi ratkaista asiaa itse. Esimerkiksi.
Juurikin näin. Samasta syystä työpaikalla ei vuodateta ongelmiaan, koska sillä saa maineen "se vähän höpsö heli/heikki, jolla on vähän liian huono yleissivistys/elämänhallinta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pitäisi tietää, onko ongelma ilmaistu tyyliin
- itseironisesti: teinpähän taas kahdet vasemman käden lapaset, pidetään juhlat sitten kun peukalo sattuu syntymään oikeaan kohtaan...
- asiaa itse työstäen ilman ratkaisutarvetta, jolloin ystävän kysymykset auttavat mutta neuvot ärsyttävät: onpahan käsittämätöntä että petunia kuoli, luulisin tehneeni kaiken oikein mutta emt, ehkä kastelin liikaa, hmm, ei kun ei se johdu siitä öö. Ehkä myyrä söi juuret?
- avuttomana: en tajua että mitä teen väärin. Taas kävi näin. Miksi tässä kävi näin.
Jotkut ihmiset puhuvat kuin avuttomat vaikka he eivät halua neuvoja vaan tilannekartoittajien kysymyksiä.
Toiset ovat yli-innokkaita neuvojia eivätkä osaa kysellä, vaan ottavat heti johdon.
Joskus neuvo on tarkoitettu päättämään keskustelu; jos olet kertonut kuolevista kaktuksista puoli tuntia ja kaveri toteaa, että ehkä kaktukset ei ole sun juttu, niin kaveri on vain KYLLÄSTYNYT aiheeseen ja haluaa siirtyä seuraavaan aiheeseen. Eli neuvominen on myös vastaisku vellomiseen/märehtimiseen. On kohteliaampaa ehdottaa ratkaisua kuin todeta että ei kiinnosta, get over it.
Olen itse neuvomiseen taipuvainen, yleensä neuvon jos kaveri vaikuttaa avuttomalta tai jos vellominen alkaa kyllästyttää. Kaverin kertoessa miehensä syylistä täräytän neuvon aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vähän vaikea tietää haluaako toinen neuvoja vai vaan valittaa. Mielestäni on myös eri asia jos kysyy että oletko kokeillut tällaista, vai alkaako antamaan suoraan käskyjä että sinun pitää nyt tehdä näin. Itse inhoan noita "no voi voi, onpa harmi" -kommentteja, koska olen sellainen että avaudun ongelmista vain silloin kun oikeasti tarvitsisin apua ja neuvoja. Mutta kun emme kukaan ole ajatuksenlukijoita niin ehkä ei kannata kauheasti loukkaantua jos joku joskus neuvoja tarjoaa.
Miksi koet normaalin ihmisten välisen keskustelun valittamisena tai ongelmien vatvomisena?
jännä homma että nämä neuvojat eivät pysty vastaamaan näin yksinkertaiseen kysymykseen, vaan ainastaan osaavat neuvoa silloinkin kun ei ole mitään neuvottavaa :D Kertoo täysin millaisesta porukasta on kyse :D
Kuulostaa että sinulla tässä se ongelma on. Kirjoitin edelliseen viestiin juuri että välillä on vaikea tulkita haluaako toinen ihminen neuvoja vai ei kun ei ajatuksenlukijoita olla, mutta sinun mielestä tämä pitäisi aina automaattisesti tietää? Kuule kun kaikki ei ole samanlaisia kun sinä. Mielelläni antaisin muutaman neuvon, heheh, mutta aistin että et taida haluta ottaa niitä nyt vastaan. Huomaatko miten osasin tulkita tilanteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.
Miksi siis neuvot ihmistä joka puhuu sinulle normaaleja asioita eikä kysy sinulta mitään? Miksi silti neuvot?
Silloin neuvotaan, kun koetaan, että neuvomisen kohteella ei ole riittävästi ratkaista asiaa itse. Esimerkiksi.
Vastaa nyt miksi neuvot näissä esimerkkitilanteissa:
*hirveä helle ja kostea ilma, hiki valuu kaikkien selkää pitkin*
-Onpas helle, tässähän ihan paistuu jo, illalla varmaan onneksi tulee sade!
-Sinun kannattaa ostaa ilmanviilennin, pitää ikkunat kiinni päivällä ja avata yöksi. Juo myös paljon ettet kuivu. Hakeudu varjoon, äläkä rehki helteellä.
*Teini kiukuttelee teinikiukkujaan, ja siitä tulee puuskahdettua*
- Huhhuh, kyllä on vaan välillä raskasta tuo lasten teini-ikä. Ovia paiskotaan eikä mikään kelpaa. Onneksi tämä on kohta ohi!
-Teinille pitää laittaa rajat, ja sille pitää sanoa ettei ovia saa paiskoa. Nuorisopsykiatriasta voisi olla teille apua jos omat kasvatustaitonne eivät riitä.
*olet lykännyt tapetointia laiskuuttasi, kun ei millään vain hotsittaisi aloittaa*
-Olisi pitänyt tuokin tapetoida jo vuosia sitten ,mutta kun ei millään viitsisi aloittaa, aina tuntuu olevan muutakin tekemistä!
-Netistä löytyy kyllä ohjeita tapetoimiseen jos se tuntuu vaikealta. Voit myös ostaa ammattilaisen tekemään jos itsestäsi ei siihen ole. Joku remppamies voi tulla tekemään sen lyhyelläkin varoitusajalla.
*sähkönhinta moninkertaistuu*
-Kylläpä on hienoa olla sähkölämmitteisen talon omistaja tätä nykyä, huhhuh!
-Hommatkaa ilppi, se pienentää sähkönkulutusta. Jääkaapin ovea ei myöskään kannata aukoa turhaan, Saunomista kannattaa nyt välttää kun se vie niin paljon sähköä.
Eihän kukaan näistä kysy sinulta mitään, vaan nuo on normaalia keskustelua, miksi siis neuvot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Jos haluaa puhua ongelmistaan, mutta ei kuulla toisen ihmisen mielipidettä tai kommenttia, pitää mennä puhumaan terapeutille tai ostaa kotiin nukke tai koira, jolle ne kertoo. Noilta ei tule kommentteja eikä tuputeta neuvoja. Muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä, että tarvitset ja pyydät neuvoa. Ellet sitten erikseen sano, että "älkää neuvoko minua tässä, mutta...." Eihän muuten ole mitään ideaa kertoa omista ongelmistaan muille, jos ei halua kuulla toista mielipidettä asiaan.
Mielipiteet ja kommentointi on ihan eri asia, kuin neuvojen tyrkyttäminen. Sanoit "muille ihmisille, jos puhut ongelmistasi, niin se merkitsee sitä että tarvitset ja pyydät neuvoa". Ei merkitse. Kannattaa miettiä esim. asioita tunneäly ja empatia. Sen myötä oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, haluaako toinen ihminen vain purkaa esim. pahaa oloaan, keventää mieltään tms. Asioitaan puhuva ihminen yleensä osaa tuoda jollain tavalla esille sen, jos hän kaipaa neuvoja.
kyllä se tarkoittaa sitä. miksi ihminen kertoisi ongelmistaan, jos ne eivät edelleen olisi ongelmia ja jos ne ovat edelleen ongelmia, niin se merktisee sitä, ettei ihminen ole tehnyt mitään/tarpeeksi/käyttänyt kaikkia keinoja niiden voittamiseksi. Mutta ilmeisesti jotkut haluvat tuolla ongelmiensa vuodattamisella sitten vain kerjätä huomiota. Ongelmilla en tarkoita noita tahllisia pelleilyongelmia tyyliin: nyyh, minulla ei ole viherpeukaloa, tapan kaikki kasvini. SUurin osa ihmisistä ymmärtää tuollaisten olevan vain keino saada sanotuksi jotain tilanteessa, jossa tuli tunne, että pitää sanoa jotain. Siksi ne ovat pelleilyongelmia.
Kannattaa sinun tutustua enemmän näihin ilmiöihin, kuten muitakin siihen kehotat.
Eli miksi näet normaalin jutustelun ongelmina jotka sinä voit ratkaista?
normaalia jutustelua ei ole tunteiden "vuodattaminen"
tuneistaan voi toki puhua, mutta "vuodatus" menee yli
Mitä vuodattamista se on että sanoo että huhhuh, vähän jäi yöunet lyhyeksi kun oli niin kuuma nukkua?
En ole missään väittänyt, että tuollainen olisi vuodattamista.
Miksi sitten puhut vuodattamisesta, kun ketjussa on kyse tämänkaltaisista neuvojista?
*hirveä helle ja kostea ilma, hiki valuu kaikkien selkää pitkin*
-Onpas helle, tässähän ihan paistuu jo, illalla varmaan onneksi tulee sade!
-Sinun kannattaa ostaa ilmanviilennin, pitää ikkunat kiinni päivällä ja avata yöksi. Juo myös paljon ettet kuivu. Hakeudu varjoon, äläkä rehki helteellä.
*Teini kiukuttelee teinikiukkujaan, ja siitä tulee puuskahdettua*
- Huhhuh, kyllä on vaan välillä raskasta tuo lasten teini-ikä. Ovia paiskotaan eikä mikään kelpaa. Onneksi tämä on kohta ohi!
-Teinille pitää laittaa rajat, ja sille pitää sanoa ettei ovia saa paiskoa. Nuorisopsykiatriasta voisi olla teille apua jos omat kasvatustaitonne eivät riitä.
*olet lykännyt tapetointia laiskuuttasi, kun ei millään vain hotsittaisi aloittaa*
-Olisi pitänyt tuokin tapetoida jo vuosia sitten ,mutta kun ei millään viitsisi aloittaa, aina tuntuu olevan muutakin tekemistä!
-Netistä löytyy kyllä ohjeita tapetoimiseen jos se tuntuu vaikealta. Voit myös ostaa ammattilaisen tekemään jos itsestäsi ei siihen ole. Joku remppamies voi tulla tekemään sen lyhyelläkin varoitusajalla.
*sähkönhinta moninkertaistuu*
-Kylläpä on hienoa olla sähkölämmitteisen talon omistaja tätä nykyä, huhhuh!
-Hommatkaa ilppi, se pienentää sähkönkulutusta. Jääkaapin ovea ei myöskään kannata aukoa turhaan, Saunomista kannattaa nyt välttää kun se vie niin paljon sähköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa pari tunnevammaista sanoo, ettei pidä puhua huolistaan, jos ei ole valmis ratkaisemaan niitä kuulijan haluamalla tavalla siinä paikassa. Me tarvitaan jotain tunnekasvatusta peruskouluun, hyvänen aika.
Ei, vaan kukaan ei jaksa kuunnella vuosien valitusta samoista parisuhdeongelmista, ihmissuhdeongelmista,terveysongelmista jos ihminen ei asialle tee mitään. Jos sinun omat toimesi tai toimimattomuutesi ei ole tuottanut tulosta, niin ehkä kannattaisi kuunnella jonkun neuvo koska oma älysi ei asian ratkaisuun riitä.
Miksi siis neuvot ihmistä joka puhuu sinulle normaaleja asioita eikä kysy sinulta mitään? Miksi silti neuvot?
Silloin neuvotaan, kun koetaan, että neuvomisen kohteella ei ole riittävästi ratkaista asiaa itse. Esimerkiksi.
Juurikin näin. Samasta syystä työpaikalla ei vuodateta ongelmiaan, koska sillä saa maineen "se vähän höpsö heli/heikki, jolla on vähän liian huono yleissivistys/elämänhallinta"
Miksi sinulle normaali keskustelu jossa ei kysytä mitään on ongelmien ratkaisua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vähän vaikea tietää haluaako toinen neuvoja vai vaan valittaa. Mielestäni on myös eri asia jos kysyy että oletko kokeillut tällaista, vai alkaako antamaan suoraan käskyjä että sinun pitää nyt tehdä näin. Itse inhoan noita "no voi voi, onpa harmi" -kommentteja, koska olen sellainen että avaudun ongelmista vain silloin kun oikeasti tarvitsisin apua ja neuvoja. Mutta kun emme kukaan ole ajatuksenlukijoita niin ehkä ei kannata kauheasti loukkaantua jos joku joskus neuvoja tarjoaa.
Miksi koet normaalin ihmisten välisen keskustelun valittamisena tai ongelmien vatvomisena?
jännä homma että nämä neuvojat eivät pysty vastaamaan näin yksinkertaiseen kysymykseen, vaan ainastaan osaavat neuvoa silloinkin kun ei ole mitään neuvottavaa :D Kertoo täysin millaisesta porukasta on kyse :D
Kuulostaa että sinulla tässä se ongelma on. Kirjoitin edelliseen viestiin juuri että välillä on vaikea tulkita haluaako toinen ihminen neuvoja vai ei kun ei ajatuksenlukijoita olla, mutta sinun mielestä tämä pitäisi aina automaattisesti tietää? Kuule kun kaikki ei ole samanlaisia kun sinä. Mielelläni antaisin muutaman neuvon, heheh, mutta aistin että et taida haluta ottaa niitä nyt vastaan. Huomaatko miten osasin tulkita tilanteen?
Sinulle on jo annettu hyvät esimerkit, miksi neuvot niissä kun kukaan ei kysy neuvoa, vaan ihan vain puhua pälpätetään normaalia keskustelua? Et taida nyt itse haluta myöntää että kyseisenlainen ihminen on raskas, koska heheh, taidat itse olla juuri sellainen besserwisseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tyypin. Kerroin töissä hauskaa sattumusten sumaa joka alkoi siitä kun heitin uistinta niin että se jäi mieheni korvaan kiinni. Kaikki nauroivat katketakseen, paitsi yksi, joka alkoi opastamaan miten virveliä heitetään oikein.
Terkkuja Maunolle
Heh, mä ja mies ollaan niin vastakohtia tässä. Mulle on tärkeää sanoa ajatuksensa ääneen, vaikka se jonkun mielestä oliskin vuodattamista. Tyyliin "vitsi mua stressaa toi huominen työpalaveri kun päläpälä.." Ongelman sanominen ääneen lievittää mun stressiä ja yleensä puhuessani keksin myös ratkaisun itse. Tästä syystä mm. puhun itsekseni jos teen etätöitä.
Mies on tosi ratkaisukeskeinen ja suhteen alkuaikoina hän alkoi aina miettiä ratkaisuja mun ongelmaan ja suutahti, jos en ottanut niistä onkeeni. Jonkin ajan kuluttua sitten hoksasi, että aaaa sä haluat vaan valittaa. Ja mä siihen, että JOO! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tärkeää, että ihmiset oppisivat olemaan olettamatta, että toinen toimii siten kuin itse toivoo. Siispä: tunteidensa vuodattaja kertokoot ystävilleen, että on tuollainen tyyppi ja että haluaa, että häntä kohdellaan silloin näin ja näin ja hyväksykööt, jos joku ystävistään sanoo, että sori, mutta en jaksa kuunnella sellaista. Sekin henkilö voi olla ystävä ja hyvinkin empaattinen, mutta syystä tai toisesta vain rasittuu siitä.
Ratkaisukeskeinen ihminen jakakoot neuvojaan vasta sen jälkeen, kun toinen alkaa toistuvasti jauhaa samaa ongelmaa. Muussa tilanteessa toimii "ai että..." "voi ei...." "awww...." "kerro lisää" -kommentit. Jos tuntuu ettei jaksa sellaista, voi sanoa siitä.
Minussa on molempia puolia. Työssänikin voin sanoa omasta olotilastani, mutta yleensä sanon siitä vain jos olisi olettavaa, että se voi vaikuttaa töihin. Esimerkiksi "lapseni näki yöllä painajaisunen, niinpä vietin koko yön valvoen lapsen kanssa ja auttaen häntä pääsemään siitä yli. Älkää siis ihmetelkö, jos vaikutan olevan hiukan pitkillä piuhoilla tänään, sen verran paljon tuli univelkaa. Älkää myöskään säästelkö minua: on helpompi jaksaa tämä päivä, jos saa tehdä normaalista töitä, muuten väsymys pukkaa päälle". Siis jos vuodatan vaikka omaa olotilaani työkavereille, kerron samalla mistä se johtuu, ettei heidän tarvitse alkaa arvailemaan, tai lohduttamaan (koska sellaista en tarvitse, sen sijaan meillä töissä on tärkeää kertoa muille, jos on esim. väsynyt). Minulle tällainen on luontaista, en ole koskaan tarvinnut muita ihmisiä siihen, että saisin selvitettyä tunteeni tai selkeytettyä ajatuksiani.
Se lopettaa yleensä valittamisen. En halua kuunnella turhaa ruikutusta joka ei johda mihinkään, siksi alan kertoa ratkaisuja. Jotta se valittaja menisi pois.
Toivottavasti kukaan teistä tunteiden kieltäjistä ei ole vastuussa lapsen kasvattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tärkeää, että ihmiset oppisivat olemaan olettamatta, että toinen toimii siten kuin itse toivoo. Siispä: tunteidensa vuodattaja kertokoot ystävilleen, että on tuollainen tyyppi ja että haluaa, että häntä kohdellaan silloin näin ja näin ja hyväksykööt, jos joku ystävistään sanoo, että sori, mutta en jaksa kuunnella sellaista. Sekin henkilö voi olla ystävä ja hyvinkin empaattinen, mutta syystä tai toisesta vain rasittuu siitä.
Ratkaisukeskeinen ihminen jakakoot neuvojaan vasta sen jälkeen, kun toinen alkaa toistuvasti jauhaa samaa ongelmaa. Muussa tilanteessa toimii "ai että..." "voi ei...." "awww...." "kerro lisää" -kommentit. Jos tuntuu ettei jaksa sellaista, voi sanoa siitä.
Minussa on molempia puolia. Työssänikin voin sanoa omasta olotilastani, mutta yleensä sanon siitä vain jos olisi olettavaa, että se voi vaikuttaa töihin. Esimerkiksi "lapseni näki yöllä painajaisunen, niinpä vietin koko yön valvoen lapsen kanssa ja auttaen häntä pääsemään siitä yli. Älkää siis ihmetelkö, jos vaikutan olevan hiukan pitkillä piuhoilla tänään, sen verran paljon tuli univelkaa. Älkää myöskään säästelkö minua: on helpompi jaksaa tämä päivä, jos saa tehdä normaalista töitä, muuten väsymys pukkaa päälle". Siis jos vuodatan vaikka omaa olotilaani työkavereille, kerron samalla mistä se johtuu, ettei heidän tarvitse alkaa arvailemaan, tai lohduttamaan (koska sellaista en tarvitse, sen sijaan meillä töissä on tärkeää kertoa muille, jos on esim. väsynyt). Minulle tällainen on luontaista, en ole koskaan tarvinnut muita ihmisiä siihen, että saisin selvitettyä tunteeni tai selkeytettyä ajatuksiani.
Varsinkin kun ketju ei koske vuodattelua, vaan normaalia keskustelua jossa yksi alkaa aina neuvomaan, ihan sama mitä hänelle sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Se lopettaa yleensä valittamisen. En halua kuunnella turhaa ruikutusta joka ei johda mihinkään, siksi alan kertoa ratkaisuja. Jotta se valittaja menisi pois.
noudatan samaa metodia töissä :) toimii hyvin. Jaksan tiettyyn pisteeseen asti valittamisen, mutta jos aina sama henkilö valittaa samoista asioista, niin alan tarjota ratkaisuja kyllästymiseen ja vaikenemiseen asti. Samalla muut työnyhteisön jäsenet saavat puheenvuoron, kun se valittaja vaikenee ainakin pariksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan teistä tunteiden kieltäjistä ei ole vastuussa lapsen kasvattamisesta.
Ratkaisukeskeisyys ei merkitse tunteiden kieltämistä. Liiallinen tunteellisuus ja tunteiden valtaan joutuminen (liiallisesti) on sairaus.
Pystytkä päästämään suustasi yhtään mintään muuta kuin neuvomista? Voitko sanoa että on kyllä ollut kuuma/niinhän se on/kertoa miten itse olet saanut nukuttua/jne.