Tutkija: lapset eriytyvät sosioekonomisiin ryhmiinsä jo alakoulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Tuliko sinulle yllätyksenä, että jotkut arvostavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa ja pitävät huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

No ei kai hyvällä alueella nyt vaarallisia reittejä ole?[/quot

Av-mamma riehaantui

Ihan asiallinen kysymyshän se oli.

Ja jatkaa vaan

Hyvä kuva. Tutkija vietti vuoden kuvaamassa perseitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

No ei kai hyvällä alueella nyt vaarallisia reittejä ole?

Oletko kuullut sellaisista asioista kuin autot. Oma lapseni aloitti harrastamisen kolmevuotiaana. En todellakaan olettanut, että hän kulkee harrastukseensa itse. Edelleen hänet viedään jäähallille kahdesti viikossa ja myös toki tuodaan pois.

Olen kuullut ja siitähän se runsas liikenne osittain juuri syntyy, kun niitä lapsia pitää kuskata niihin lukuisiin harrastuksiin monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Tuliko sinulle yllätyksenä, että jotkut arvostavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa ja pitävät huolta?

Jos se sinulle tarkoittaa jatkuvaa lapsen kanssa kulkemista harrastukseen, niin ok. Etkä ilmeisesti muusta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Eihän koulutus, ammatti tai työpaikka automaattisesti edes kerro henkilön varallisuudesta paljoakaan. Tai sivistyksestä. Tai ihan siitä itse ihmisestä.

No kyllähän se jotakin kertoo. Esim. jos uusi tuttava on työtön, niin sillä saattaa olla merkitystä, onko jäänyt toisen asteen koulutus kesken aikoinaan vai onko työtön maisteri ja jos, niin miltä alalta.

Varallisuus ei ole olennaista, jos ihminen on sivistynyt. Nimimerkillä kokemusta on, ja laajaa.

Ihmisestä kertoo ehkä kaikkein eniten se, miten hän suhtautuu itseensä, muihin ja omaan elämäänsä suhteessa muihin ihmisiin. Joskus kouluttamaton pitkäaikaistyötön köyhä on aidosti parempaa seuraa, jos hän ei valita koko ajan ja syytä muita epäonnisuudestaan mitä vaikkapa työtön yhteiskuntatieteen maisteri saattaa tehdä - ja vaikka yhteiskuntatieteen maisteri kuinka osaisi käydä kiinnostavia keskusteluja, jos hän valittaa koko ajan ja syyttää muita, niin ei sitä jaksa pirukaan kuunnella. Ne on niitä yksilökohtaisia eroja sitten, miten suhtautuu itseensä ja muihin.

Rahalla on paljon merkitystä, ei sitä voi kiistää, mutta Suomessa on vielä paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät arvota ystäviään ja tuttaviaan näiden pankkitilin saldojen tai asuinpaikan perusteella vaan esim. vieraanvaraisuuden ja kotikirjaston laajuuden perusteella. Ei ole tarpeen, että siinä kirjahyllyssä on uusimmat Keltaisen kirjaston kirjat, passaa täysin hyvin, että on vanhat klassikot perittyinä tai divarista hankittuna. Kunhan ne illanvieton keskustelut ovat kiinnostavat ja muut huomioon ottavat.

Mutta jos köyhä sivistynyt valittaa, niin ei sitä jaksa kuunnella yhtään sen enempää kuin köyhän sivistymättömän valitusta. (Rikkaiden saati keskituloisten valittamisista en edes aloita...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Tuliko sinulle yllätyksenä, että jotkut arvostavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa ja pitävät huolta?

Jos se sinulle tarkoittaa jatkuvaa lapsen kanssa kulkemista harrastukseen, niin ok. Etkä ilmeisesti muusta tiedä.

Ei tarkoita. Täällä on näitä väärinymmärtäjiä joka lähtöön.

Kun on paremmat resurssit, voi tehdä parempia valintoja. Voi ylipäätään tehdä valintoja. Joku toinen ottaa mitä annetaan. Nämä ovat näitä elämän kylmiä faktoja.

Jokainen huolehtii omistaan omien resurssien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vanhemmat, jotka laittoivat joka päivä harrastamaan ohjatusti. Harrastukset olivat kyllä kiinnostavia, mutta muuten tämä johti lähinnä siihen että kavereita ei ollut.

Ei sellainen ohjattu ympäristö ole otollinen luontevalle ystävyydelle. Lapset tarvitsevat myöa rentoa laiskottelua, leikkiä peliä, lapsena olemista. Nuoret tarvitsevat sitä ostarilla notkumista.

Ei elämä saa olla suoritusta liian nuorena, ei se tiettyyn piiriin pääseminen ole sen arvoista.

Joka ikinen vanhempieni kaverin lapsi, joka oli tarpeeksi hieno leikkimään kanssamme, on jossain vaiheessa saanut pahan burniksen. Myös minä ja sisarukseni.

Oisko sen nyt niin paha jos olisin onnellinen ja ystäviini olisi kuulunut joku normaali lapsi?

Selväähän on, että moni asia jonka vanhemmat väittävät olevan lapsensa parhaaksi, onkin oikeastaan vanhempien egon parhaaksi.

Lapselle on parasta olla lapsi ja löytää kavereita, jotka ovat reiluja ja kivoja. Lisäksi aikuisten huomiota ja mukavaa yhdessäoloa. Ei siinä ohjattuja harrastuksia välttämättä tarvi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Voihan niillä lapsilla olla paljonkin yhteistä keskenään. Et kai sinä määrää, kenen kanssa lapsesi saa leikkiä? Itse ainakin tunnut kehittäneen kunnon kotileikin elämästäsi, jossa kaikki tehdään niin kuin kuuluu, ja kaikki muu on väärää. Sinun mielestäsi.

Olen eri, mutta se on selvä juttu että missään kielessä ei opi niitä sanoja eikä epäsäännöllisiä verbejä, jos niitä ei treenaa. Joskus lapsi tai nuori ei näe riittävän pitkälle elämässään -eikä häneltä voi sitä odottaakaan- että ymmärtäisi niiden sanojen ja verbien taivutuksen merkityksen, ja tällöin on YKSINOMAAN hyvä asia, että se vanhempi sen sijaan että heittäisi olan  yli "luepa nyt ne sanat sanakokeeseen" ei sano mitään vaan ottaa kirjan käteen ja alkaa tentata siltä lapseltaan niitä sanoja. Lapsi/nuori saa samalla sekä vanhempansa aikaa ja huomiota että oppii sen, että niitä sanoja tosiaan kannattaa päntätä (jos kerran vanhempi on itse valmis käyttämään siihen aikaansa) ja että teot ratkaisevat, eivät sanat. Niin, ja se vanhempi saattaa itsekin oppia samalla jonkun sanan, jota ei aiemmin tiennyt. Tai kokonaisen uuden kielen. Ja tuo muuten ei katso vanhempien tilin saldoa, tuon pystyvät tekemään kaikkein köyhimmätkin. Kaikki ei ole rahasta kiinni.

Omassa lapsuudessa vanhemmat tekivät juuri näin. Panostivat koulunkäyntiini ja kuulustelivat ne sanaläksyt ja epäsäännölliset verbit. Treenattiin tosissaan näitä. Minusta tuli luokan parhaita oppilaita ja luonnollisesti leikin toisten luokan parhaimpien seurassa. Oma koti oli köyhä, mutta kaverit kaupungin varakkaita.

Mä osasin kyllä tehdä läksyni ihan itse eikä mua tarvinnut kuskata harrastuksiin sen jälkeen kun täytin 11v. Hyvin selvisin lukioon ja yliopistoon. Maisteriksi valmistuin ja muutin pk-seudulle. Hyvästä koulutuksesta huolimatta koulutustani vastaavia töitä on ollut vaikea löytää kun en tunne oikeita ihmisiä.

Niin, ehkä siinä jäi jotain sosiaalisen kanssakäymisen kannalta olennaista oppimatta luontaisessa iässä, kun "osasit tehdä läksysi itse" etkä ilmeisesti viettänyt vanhempiesi ja näiden tuttavien kanssa riittävästi aikaa sellaisessa vaiheessa, jolloin se olisi ollut kehityspsykologisesti tärkeää.

Monesti ajatellaan, että lapset tietävät itse parhaiten, mikä heille sopii, mutta tässä kohtaa saattaa olla niin, että tässä vanhemmat antoivat lapselle liikaa periksi ja se kostautuu sitten myöhemmässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Tuliko sinulle yllätyksenä, että jotkut arvostavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa ja pitävät huolta?

Jos se sinulle tarkoittaa jatkuvaa lapsen kanssa kulkemista harrastukseen, niin ok. Etkä ilmeisesti muusta tiedä.

Ei tarkoita. Täällä on näitä väärinymmärtäjiä joka lähtöön.

Kun on paremmat resurssit, voi tehdä parempia valintoja. Voi ylipäätään tehdä valintoja. Joku toinen ottaa mitä annetaan. Nämä ovat näitä elämän kylmiä faktoja.

Jokainen huolehtii omistaan omien resurssien mukaan.

Tarkoitatko resursseilla rahaa? Se mahdollistaa tiettyjä asioita mutta lähinnä ulkoisia. Jos ne tekevät tyytyväiseksi niin sehän on hyvä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vanhemmat, jotka laittoivat joka päivä harrastamaan ohjatusti. Harrastukset olivat kyllä kiinnostavia, mutta muuten tämä johti lähinnä siihen että kavereita ei ollut.

Ei sellainen ohjattu ympäristö ole otollinen luontevalle ystävyydelle. Lapset tarvitsevat myöa rentoa laiskottelua, leikkiä peliä, lapsena olemista. Nuoret tarvitsevat sitä ostarilla notkumista.

Ei elämä saa olla suoritusta liian nuorena, ei se tiettyyn piiriin pääseminen ole sen arvoista.

Joka ikinen vanhempieni kaverin lapsi, joka oli tarpeeksi hieno leikkimään kanssamme, on jossain vaiheessa saanut pahan burniksen. Myös minä ja sisarukseni.

Oisko sen nyt niin paha jos olisin onnellinen ja ystäviini olisi kuulunut joku normaali lapsi?

Selväähän on, että moni asia jonka vanhemmat väittävät olevan lapsensa parhaaksi, onkin oikeastaan vanhempien egon parhaaksi.

Lapselle on parasta olla lapsi ja löytää kavereita, jotka ovat reiluja ja kivoja. Lisäksi aikuisten huomiota ja mukavaa yhdessäoloa. Ei siinä ohjattuja harrastuksia välttämättä tarvi mihinkään.

Ujo ja hitaasti lämpenevä lapseni on hyötynyt suuresti teatteriharrastuksesta. Rohkaistunut esiintymään, luomaan ja olemaan omassa ryhmässä.

On kuvataiteissa lahjakas ja kuvataide ja arkkitehruuri harrastuksina ovat syventäneet hänen osaamistaan, hän on tutustunut moniin samanhwnkisiin kavereihin ja löysi siitä myös työuran itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itsekään koskaan notkunut kaupingilla, discoissa, nuokkarilla tms.  Harrastin urheilua ja minulla oli järkevämpiä kavereita. Näin myös omilla lapsillani.

Notkuin joka viikonloppu kaupungilla ja juotii JOKA viikonloppu olutta/perryä. Tupakkaa tietysti myös :D Minusta tuli lääkäri ja ihan normaali kunnon kansalainen.

Pohdin itse juuri samaa. Hengasimme n. 10-17-vuotiaina paljon puistoissa, kävimme nutalla, biletimme teineinä viikonloput, kesäisin hengattiin biitseillä, pyöräiltiin ja syötiin jätskiä omistus- ja vuokrakämppien lapset sulassa sovussa keskenämme. Osa harrasti enemmän, osa vähemmän. Teininä oli vaihtuvia poikaystäviä ja ihanaa, autenttista teininelämää. Osalla oli vaikeampi perhetausta kuin toisilla. Yhdessä mentiin kuitenkin lukioon, moni näistä kirjoitti useamman laudaturin ja nyt ollaan kaikki maistereita, yksi tosin vasta pääsi AMK-tutkinnon jälkeen lääkikseen. Tapahtumapaikkana pohjois- ja koillis-Helsinki 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vanhemmat, jotka laittoivat joka päivä harrastamaan ohjatusti. Harrastukset olivat kyllä kiinnostavia, mutta muuten tämä johti lähinnä siihen että kavereita ei ollut.

Ei sellainen ohjattu ympäristö ole otollinen luontevalle ystävyydelle. Lapset tarvitsevat myöa rentoa laiskottelua, leikkiä peliä, lapsena olemista. Nuoret tarvitsevat sitä ostarilla notkumista.

Ei elämä saa olla suoritusta liian nuorena, ei se tiettyyn piiriin pääseminen ole sen arvoista.

Joka ikinen vanhempieni kaverin lapsi, joka oli tarpeeksi hieno leikkimään kanssamme, on jossain vaiheessa saanut pahan burniksen. Myös minä ja sisarukseni.

Oisko sen nyt niin paha jos olisin onnellinen ja ystäviini olisi kuulunut joku normaali lapsi?

Selväähän on, että moni asia jonka vanhemmat väittävät olevan lapsensa parhaaksi, onkin oikeastaan vanhempien egon parhaaksi.

Lapselle on parasta olla lapsi ja löytää kavereita, jotka ovat reiluja ja kivoja. Lisäksi aikuisten huomiota ja mukavaa yhdessäoloa. Ei siinä ohjattuja harrastuksia välttämättä tarvi mihinkään.

Ohjatuissa harrastuksissa kehitytään. Saadaan kaverisuhteita ja opitaan uutta. Siellä pihalla voi hipata vapaasti kavreiden kanssa, mutta yleensä sellaisessa joukossa vain tyhmyys tiivistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vanhemmat, jotka laittoivat joka päivä harrastamaan ohjatusti. Harrastukset olivat kyllä kiinnostavia, mutta muuten tämä johti lähinnä siihen että kavereita ei ollut.

Ei sellainen ohjattu ympäristö ole otollinen luontevalle ystävyydelle. Lapset tarvitsevat myöa rentoa laiskottelua, leikkiä peliä, lapsena olemista. Nuoret tarvitsevat sitä ostarilla notkumista.

Ei elämä saa olla suoritusta liian nuorena, ei se tiettyyn piiriin pääseminen ole sen arvoista.

Joka ikinen vanhempieni kaverin lapsi, joka oli tarpeeksi hieno leikkimään kanssamme, on jossain vaiheessa saanut pahan burniksen. Myös minä ja sisarukseni.

Oisko sen nyt niin paha jos olisin onnellinen ja ystäviini olisi kuulunut joku normaali lapsi?

Selväähän on, että moni asia jonka vanhemmat väittävät olevan lapsensa parhaaksi, onkin oikeastaan vanhempien egon parhaaksi.

Lapselle on parasta olla lapsi ja löytää kavereita, jotka ovat reiluja ja kivoja. Lisäksi aikuisten huomiota ja mukavaa yhdessäoloa. Ei siinä ohjattuja harrastuksia välttämättä tarvi mihinkään.

Ujo ja hitaasti lämpenevä lapseni on hyötynyt suuresti teatteriharrastuksesta. Rohkaistunut esiintymään, luomaan ja olemaan omassa ryhmässä.

On kuvataiteissa lahjakas ja kuvataide ja arkkitehruuri harrastuksina ovat syventäneet hänen osaamistaan, hän on tutustunut moniin samanhwnkisiin kavereihin ja löysi siitä myös työuran itselleen.

En tarkoita että harrastukset olisivat paha asia, mutta niiden täytyy olla nimenomaan lapselle kivoja eikä mitään aikuisten egon buustausvälineitä. Kokemuksesta tiedän että sellaista tapahtuu paljon.

Miksi osa vanhemmista ei luota lapsiinsa lainkaan? Kokoajan pitää olla aikuisen ohjaamaa toimintaa missä lasta voidaan samalla tarkkailla. Miksi uskotte lapsenne heti olevan pahan touhussa, jos hän viettää aikaa ulkona yhdessä kavereidensa kanssa? Ei varsinkaan 10-vuotias tarvitse enää aikuista vierelleen kertomaan kokoajan mitä tehdä, eihän siinä opi lainkaan itseohjautuvaksi eikä kehity mielikuvituskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vanhemmat, jotka laittoivat joka päivä harrastamaan ohjatusti. Harrastukset olivat kyllä kiinnostavia, mutta muuten tämä johti lähinnä siihen että kavereita ei ollut.

Ei sellainen ohjattu ympäristö ole otollinen luontevalle ystävyydelle. Lapset tarvitsevat myöa rentoa laiskottelua, leikkiä peliä, lapsena olemista. Nuoret tarvitsevat sitä ostarilla notkumista.

Ei elämä saa olla suoritusta liian nuorena, ei se tiettyyn piiriin pääseminen ole sen arvoista.

Joka ikinen vanhempieni kaverin lapsi, joka oli tarpeeksi hieno leikkimään kanssamme, on jossain vaiheessa saanut pahan burniksen. Myös minä ja sisarukseni.

Oisko sen nyt niin paha jos olisin onnellinen ja ystäviini olisi kuulunut joku normaali lapsi?

Selväähän on, että moni asia jonka vanhemmat väittävät olevan lapsensa parhaaksi, onkin oikeastaan vanhempien egon parhaaksi.

Lapselle on parasta olla lapsi ja löytää kavereita, jotka ovat reiluja ja kivoja. Lisäksi aikuisten huomiota ja mukavaa yhdessäoloa. Ei siinä ohjattuja harrastuksia välttämättä tarvi mihinkään.

Ohjatuissa harrastuksissa kehitytään. Saadaan kaverisuhteita ja opitaan uutta. Siellä pihalla voi hipata vapaasti kavreiden kanssa, mutta yleensä sellaisessa joukossa vain tyhmyys tiivistyy.

Tyhmiä lapsia teillä siis. Kaikista parasta ja kehittävintä lapselle on esimerkiksi vapaasti metsässä rymyäminen verrattuna ohjattuun urheiluun.

Mietin juuri omaa taustaani. En ole oikeastaan aiemmin asiaa miettinytkään. Asuimme lähiössä kerrostaloissa ja joku ehkä rivitalossa, leikimme pihoilla, rannoilla ja metsissä, ostimme irtokarkkeja kiskalta, kävimme tavallista lähiökoulua, teininä notkuimme siellä sun täällä, kävimme paikkakunnan nuorisotilalla katsomassa menoa, täysi-ikäistyttyä käytiin läpi baarit, vedettiin kännejä, pidettiin hauskaa. Kenenkään isä tai äiti ei ollut vahtimassa ja kyttäämässä (Luojan kiitos), ei saattamassa kouluun tai harrastuksiin. Kaikissa perheissä käsittääkseni lapsia rakastettiin, olisi tuntunut oudolta, jos näin ei olisi ollut.

Ihan normaaleja ihmisiä ollaan edelleen nyt keski-ikäisinä. Töissä käydään, joku opiskelee, monella on perhe. Osa on korkeissa viroissa, osa menestyy taiteen alalla. Kaikilla on jonkinlainen koulutus, suurimmalla osalla ylempi korkeakoulututkinto. Kukaan ei ole syrjäytynyt, koukussa päihteisiin tai hengaile alamaailman ja rikollisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan käynyt nuorisotalolla, koska olen koulussa oppinut, että se on alimpien sosiaaliluokkien lapsille. Me keskiluokkaisten lapset kävimme ohjatuissa harrastuksissa.

Tunget kuitenkin tänne rahvaan sekaan. (Täällähän ei ole kuin sosiaali- ja mt-tapauksia)

Väkisin lapsensa lukemattomiin harrastuksiin tunkeminen on nousukkaiden juttu.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkin. Vanhempien tärkein tehtävä on opettaa keiden kanssa saa leikkiä ja keiden ei. Älä leiki tuon Anitan kanssa kun äitinsä on vain lähihoitaja. Älä leiki Petterin kanssa kun Petterillä on köyhät ja rumat vaatteet jne.

Me ollaan lääkäriperhe ja meidän pojan paras kaveri päiväkodista aina yläasteelle saakka oli yh-siivoojan lapsi.