Tutkija: lapset eriytyvät sosioekonomisiin ryhmiinsä jo alakoulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä puhutaan aina kuin se olisi huono asia. Tämä tasapäistäminen menee jo ihan liian pitkälle. Ihmiset saa olla erilaisia ja viihtyä tietyissä porukoissa omanlaistensa kanssa, siinä ei ole mitään väärää. Ainoastaan se on väärin, että ihmiset eivät enää pidä sivistystä ja kaunista käytöstä tavoiteltavana, ollaan vaan niitä W + T porukkaa ja haukutaan ja pilkataan niitä jotka näkee vaivaa ja pärjää. 

Alkuosasta samaa mieltä, mutta lopusta aivan päinvastaista.

Nimenomaan vaivaa väkeviä ja hyvin pärjääviä ihmisiä, suorastaan menestyjiä arvostetaan, ja jos jotain pilkataan niin duunareita (ja sitä mainitsemaasi weeeeteetä..).

Jos katsoo sitä porukkaa joka sikiää tuilla, niin ne on nimen omaan niitä, jotka halveksii "herroja", vaikka suurin osa "herroista" tekee kovasti töitä sen "korkean" palkkansa eteen. Sivussa jupistaan, että voisivat antaa omistaan köyhille, eivätkä nämä köyhät edes tajua kuinka kovin progressiivinen verotus täällä rokottaa. Varallisuuden pitää saada näkyä, hyvästä työstä pitää saada palkinto. Jos rahat otetaan siltä, joka käy töissä ja annetaan sille joka ei käy töissä, kummankin motivaatio tehdä työtä sammuu. 

Kuitenkin yhteiskuntana sellainen pohjavire pitäisi olla, että oli sitten kuinka köyhä tahansa, sivistymättömyys ja huono käytös eivät johdu rahasta tai sen puutteesta. Jokaisen tulisi käyttäytyä arvokkaasti ja pukeutua siististi, sellainen moraalinen kato on pyyhkäissyt koko maailman. Kirjasto on ilmainen, sieltä voi sivistää itseään vaikka millä mitalla, mutta nämä kitisiät vain syyttää yhteiskuntaa ja rikkaita siitä, että heidän lapsillaan ei ole sitä eikä tätä vs. että menisivät itse tekemään jotain asialle ja kantaisivat vastuunsa elämäntavastaan. 

Koululaisten kohdalla ne herrat ja rouvat sitten näkee paljon vaivaa ja energiaa siihen, että katsotaan kaikki asiat perään, treenataan enkun sanoja ja epäsäännöllisiä verbejä, mietitään ainevalintoja, erityisluokkia, pannaan aikaa ja rahaa isot määrät kehittäviin harrastuksiin, käydään vanhempainillat ja muut menot kiltisti läpi. Siellä toisella puolella ei edes saateta ekaluokkalaista ensimmäisenä päivänä kouluun saati katsota läksyjen päälle. Se näkyy ja se näkyy lapsissa ja siinä mitä yhteistä niillä lapsilla on keskenään. Aika vähän.

Voihan niillä lapsilla olla paljonkin yhteistä keskenään. Et kai sinä määrää, kenen kanssa lapsesi saa leikkiä? Itse ainakin tunnut kehittäneen kunnon kotileikin elämästäsi, jossa kaikki tehdään niin kuin kuuluu, ja kaikki muu on väärää. Sinun mielestäsi.

Olen eri, mutta se on selvä juttu että missään kielessä ei opi niitä sanoja eikä epäsäännöllisiä verbejä, jos niitä ei treenaa. Joskus lapsi tai nuori ei näe riittävän pitkälle elämässään -eikä häneltä voi sitä odottaakaan- että ymmärtäisi niiden sanojen ja verbien taivutuksen merkityksen, ja tällöin on YKSINOMAAN hyvä asia, että se vanhempi sen sijaan että heittäisi olan  yli "luepa nyt ne sanat sanakokeeseen" ei sano mitään vaan ottaa kirjan käteen ja alkaa tentata siltä lapseltaan niitä sanoja. Lapsi/nuori saa samalla sekä vanhempansa aikaa ja huomiota että oppii sen, että niitä sanoja tosiaan kannattaa päntätä (jos kerran vanhempi on itse valmis käyttämään siihen aikaansa) ja että teot ratkaisevat, eivät sanat. Niin, ja se vanhempi saattaa itsekin oppia samalla jonkun sanan, jota ei aiemmin tiennyt. Tai kokonaisen uuden kielen. Ja tuo muuten ei katso vanhempien tilin saldoa, tuon pystyvät tekemään kaikkein köyhimmätkin. Kaikki ei ole rahasta kiinni.

Omassa lapsuudessa vanhemmat tekivät juuri näin. Panostivat koulunkäyntiini ja kuulustelivat ne sanaläksyt ja epäsäännölliset verbit. Treenattiin tosissaan näitä. Minusta tuli luokan parhaita oppilaita ja luonnollisesti leikin toisten luokan parhaimpien seurassa. Oma koti oli köyhä, mutta kaverit kaupungin varakkaita.

Kiitos kommentistasi sanaläksyjen kuulustelun tärkeyttä korostaneeseen kommenttiini.

Sitä en ymmärrä, miten sinun kommenttisi on voinut saada neljä alapeukutusta. Kertoisiko joku alapeukuttanut syyn alapeukkuunsa?

Jos sanaläksyjen ym. kuulustelu ei kuulu tähän keskusteluun sosioekonomisista ryhmistä, ne alapeukut olisi pitänyt antaa minun alkuperäiseen sanaläksy-kommenttiini. Sen sijaan tämä toinen, jolla on sama kokemus kuin minulla, on aivan oikeassa todetessaan, että kodin köyhyys ei tässä ollut mikään selitys olla tenttaamatta lapselta niitä sanoja. Kokemus siitä, että lapsi ja nuori pärjäsi koulussa hyvin (osin vanhempien antaman huomion ansiosta) ja että viihtyi parhaiten toisten koulussa pärjäävien kanssa, on ihan sitä samaa asiaa, jota tässä keskustelussa on jo käyty läpi useamman sivun verran.

Miksi siis alapeukut tuohon lainaamaani kommenttiin?

Vierailija kirjoitti:

Moni nuori jättää innokkaastikin harrastamansa lajit siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa panostaa sekä kouluun että yhtä lisääntyviin harrastustunteihin ja kilpailuihin. Kun haluaisi, että aikaa jää kavereidenkin kanssa olemiselle. Kaverit on tosi tärkeitä.

Yläkoulussa on rankkaa harrastaa lajeja, joissa treenit tms. monta tuntia päivässä. Koulupäiväkin voi päättyä vasta neljän aikoihin. Lapsilla on ollut meillä tuonkaltaisia harrastuksia, mutta lopetimme ne yläkoulussa, jotta ehtii hoitaa hyvin koulun. Valitsimme tilalle rennompia harrastuksia, jotka ei vie päivästä niin paljon aikaa, mutta esimerkiksi kunto pysyy hyvänä ja jää vapaa-aikaakin. Oli hyvä päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Minun asuinalueeni on parempi kuin sinun. Minun lapseni on parempi kuin sinun. Minun lapseni koulu on parempi kuin sinun. Minun lapseni harrastukset ovat parempia kuin sinun. Jne.

Av-mammojen pieni elämä pähkinänkuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Minun asuinalueeni on parempi kuin sinun. Minun lapseni on parempi kuin sinun. Minun lapseni koulu on parempi kuin sinun. Minun lapseni harrastukset ovat parempia kuin sinun. Jne.

Av-mammojen pieni elämä pähkinänkuoressa.

No jos sinulla onkin niin eihän siitä tässä keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.

No olipas aika ykskantainen mielipide. Puutun vain tuohon luokallejättämiseen. Kuinka monta vuotta ajattelit heidän suorittavan samalla luokalla? 4-6?

Luulet, että motivaatio opiskelemiseen muuntautuu positiiviseksi kun kaverit jatkaa seuraavalle luokalle ja sinä tahkot samoja tehtäviä vuodesta toiseen? Tämä ajatus luokalle jättämisestä kääntyy negatiiviseksi. Ne nuoret yhä pyörii samoissa porukoissa kuin ennenkin, koulussa oppiminen vähenee, koulupoissaolot lisääntyy kunnes katoaa kokonaan opettajien etäisyydeltä. Monissa kulttuureissa ei arvosteta koulunkäyntiä. Se on se tärkein pointti. Vaikea tulkin avustuksella yrittää tunnissa saada vanhemmat uskomaan miten opetus muuttaisi lapsensa elämää. Luokalle jättäminen syrjäyttää, eikä millään tavalla edistä oppimista.

No, olen ylipäänsä sitä mieltä, että pitäisi palata ehtoihin ja luokalle jättämiseen ihan jokaisessa aineessa. (Toki liikunnan ja taideaineiden suhteen on hieman haastavaa, mutta silti.)

Muuten olen samaa mieltä kanssasi, että "monissa kulttuureissa ei arvosteta koulunkäyntiä". Ikävä kyllä myös meidän kansallisessa suomalaisessa kulttuurissamme on sellaisia "kulttuureita", joissa ei arvosteta koulunkäyntiä. Suomalaisen työväenliikkeen historiassa on yhtäältä suuri kouluttautumisen ja (itse)opiskelun eetos, mistä syystä työväenopistot ovat syystä tuonnimisiä, mutta sitten on sitä kulttuuria, joissa lasten koulunkäynnistä ei välitetä piirun vertaa.

Mitä tulee motivaatioon, ongelma on mielestäni nykyään siinä, että omista valinnoistaan (esim. valitsee jättää opetuksen kuuntelematta, valitsee häiriköidä tunnilla, valitsee ettei tee läksyjä tai lue kokeisiin) ei joudu missään kohtaa vastuuseen. Armovitosilla mennään eteenpäin, ja näissä viimeaikaisissa tutkimustulosten (Karvi) läpikäyntiä ja analyysiä tehneissä lehtijutuissa on moni opettaja todennut, että nuorella saattaa olla todella epärealistinen käsitys omasta kielitaidostaan.

Kannustimet (incentives) on kaiken a ja o. Siksi valtiontaloudessa (myös sosiaalipolitiikassa) puhutaan kannustinloukuista. Samanlainen kannustinloukku näyttää olevan myös osalla koululaisista: jos koulussa voi käydä ja jatkaa kavereiden kanssa luokka-asteelta toiselle riippumatta siitä, tekikö hommia yhtä paljon kuin luokan parhaimman spettarin oppilas, on se ongelmallista. Sen sijaan jos oltaisiin vanhassa ehdot+luokallejäänti -mallissa, tällöin se vitosen oppilas joutuisi käymään koulussa myös kesällä ja sillä luokallejäännillä (luokan kertaus  nuorempien pentujen kanssa) voisi olla pelotevaikutus hyvin monille sellaisille oppilaille, joilla olisi kapasiteettia saada oppitavoitteet suoritettua ihan kunnolla mutta ongelma on asenteessa.

Kun sanot, että "luokalle jättäminen syrjäyttää", haluaisin saada sinulta viitteen tutkimukseen -tai vaikka iltapäivälehden juttuun jossa tuollaista väitetään- sekä tiedon siitä, milloin tuollainen ajatus on esitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun asuinalueeni on parempi kuin sinun. Minun lapseni on parempi kuin sinun. Minun lapseni koulu on parempi kuin sinun. Minun lapseni harrastukset ovat parempia kuin sinun. Jne.

Av-mammojen pieni elämä pähkinänkuoressa.

No jos sinulla onkin niin eihän siitä tässä keskustella.

Ei, tässä ei luojan kiitos keskustellakaan minun elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.

No olipas aika ykskantainen mielipide. Puutun vain tuohon luokallejättämiseen. Kuinka monta vuotta ajattelit heidän suorittavan samalla luokalla? 4-6?

Luulet, että motivaatio opiskelemiseen muuntautuu positiiviseksi kun kaverit jatkaa seuraavalle luokalle ja sinä tahkot samoja tehtäviä vuodesta toiseen? Tämä ajatus luokalle jättämisestä kääntyy negatiiviseksi. Ne nuoret yhä pyörii samoissa porukoissa kuin ennenkin, koulussa oppiminen vähenee, koulupoissaolot lisääntyy kunnes katoaa kokonaan opettajien etäisyydeltä. Monissa kulttuureissa ei arvosteta koulunkäyntiä. Se on se tärkein pointti. Vaikea tulkin avustuksella yrittää tunnissa saada vanhemmat uskomaan miten opetus muuttaisi lapsensa elämää. Luokalle jättäminen syrjäyttää, eikä millään tavalla edistä oppimista.

Kommentoin vielä yhtä esille nostamaasi asiaa. (Edellisessä kommentissani totesin kannattavani ehtojen asettamista ja luokalle jättämistä kaikissa aineissa.)

Mainitsit aika tärkeän käsitteen: motivaation. Kysyit, luulenko, että "motivaatio opiskelemiseen muuntautuu positiiviseksi" jos jää luokalle.

Näen tähän sanaan ja sen käyttöön kiteytyvän hyvin suuren eron ihmisten (mm. sinun ja minun) ajattelussa. Tottakai olen lukenut tutkimukset siitä, että motivaatio asiaan kuin asiaan auttaa ko. asian tekemistä. Opiskelua, oppimista, työntekoa, nurmikonleikkuuta, ruoanlaittoa, tiskaamista, you name it.

Mutta haluan kyseenalaistaa sen ajatuksen, joka sinunkin kommentisssasi on siellä piilossa: todellako ihmisen ei tarvitse tehdä elämässään yhtään mitään sellaista, mihin hänellä ei ole motivaatiota?

Tähänkö on tultu? Että jos opiskelijalla ei ole motivaatiota, hänen ei tarvitse tehdä mitään? Jos ei haluta, jos ei huvita - niin ei tarvitse?

Näin oikeastaan kommentissasi tulit väittäneeksi, kun aloitit koko vasta-argumentointisi tuolla motivaatiokysymyksellä. Ettäkö sen vuoksi ei pitäisi jättää lasta tai nuorta luokalle, koska luokalle jättäminen ei kasvattaisi motivaatiota?

Itse olen sitä mieltä, että pahimmasta "motivaatiopulasta" kärsiviin tuo ei auttaisi, mutta se suuri keskiluokka siitä koulusta, joka ottaa mallia - nykyään ikävä kyllä itseään huonommista ennemmin kuin itseään paremmista - saisi kyllä buustin koulunkäyntiin, jos koulua käymättömyydestä tavalla tai toisella saisi maksaa. Esimerkiksi niillä ehdoilla (opiskelu ja tentit kesällä) tai sitten istumalla uudelleen se edellinen luokka.

Niille, jotka eivät kertakaikkisesti pärjää, apukoulut ja tarkkailuluokat takaisin.

Jos häiriköt ja "motivoitumattomat" saataisiin pois, jäisi sille luokan valtaosalle opiskelurauha, ja opettaja saisi kyllä heidät motivoitua opiskeluun jos vanhemmat kotona eivät sitä tee.

Ja niin, koulu pitää käydä ja luokka-asteet suorittaa vähintään alimmalla asetetulla tasolla - aivan riippumatta siitä, oliko motivaatiota vai ei. Sitä, onko motivaatiota, ei pidä edes ruveta kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun asuinalueeni on parempi kuin sinun. Minun lapseni on parempi kuin sinun. Minun lapseni koulu on parempi kuin sinun. Minun lapseni harrastukset ovat parempia kuin sinun. Jne.

Av-mammojen pieni elämä pähkinänkuoressa.

No jos sinulla onkin niin eihän siitä tässä keskustella.

Ei, tässä ei luojan kiitos keskustellakaan minun elämästäni.

Aijaa, av-mammanahan sinä täällä riehut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Niin se on se yhteiskuntaluokka joka määrittää ne kaveripiirit ja harrastukset. 

On kumminkin jännä juttu, kun on jo pitkään tiedetty että _lukeminen_ on ratkaisevan tärkeä asia lapsen tulevaisuudennäkymien kannalta. Tärkeämpi kuin sosiaaliluokka.

Niin miksi riskiryhmien lukemiseen ei sitten panosteta massiivisesti? Aivan erityisesti pojille lukemiseen ja lukemisen kannustamiseen sekä mahdollistamiseen. Pommitus aiheesta pitäisi aloittaa jo äitiysneuvolassa.

No tämä juuri. Ja eri keinot käyttöön eri ryhmille. Kyllä tutkijat on tutkineet ja opettajat kokeneet ja tietävät, miten asiat pitää hoitaa, jotta tuloksia saadaan.

Äidinkielisille ei pääsyä seuraavalle luokka-asteelle peruskoulussa, jos luku- ja kirjoitustaito ei ole tasonmukainen. Sellaisille, jonka äidinkieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, pitää iästä riippumatta saada pakolliset kielikurssit. Jos laitetaan riittävän rajut kannustimet, se onnistuu kyllä. Myös aikuisilta. Lähtömaasta, -kulttuurista ja -kielestä riippumatta.

Lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon (suomen kieli S2-kielenä tai äidinkielenä) opetusta iltapäivisin koulun jälkeen vaikka iltakasiin asti, kunnes päivän oppimäärä on omaksuttu. Jos haluaa kavereiden kanssa lusuamaan ostarille, se tapahtuu vain siinä tapauksessa, että päivän oppimäärätavoitteet on saavutettu.

Opettajia tarvitaan enemmän, mutta eipä juuri muuta. Ehkä vartijoita tarvitaan vastaavasti vähemmän kauppakeskuksiin, en tiedä.

Mites noi lasten ruokailut, jos iltakasiin asti on opetusta? Ei ihan koululounaalla pärjää noin pitkään ja monissa kouluissa on omat eväät kielletty.

Tosi hyvä kommentti, kiitos kun keskityit olennaiseen! [SARKASMIA]

Tottakai tuon skenaarion toteuttaminen vaatisi monia muutoksia. Se, että palkattaisiin keittäjä myös iltakouluun, työllistäisi myös muutaman sata ihmistä kautta Suomen.

Mutta olisiko itselläsi ehdottaa muita ratkaisuja siihen kysymykseen, millä tavoin voitaisiin panostaa riskiryhmien luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

No ei kai hyvällä alueella nyt vaarallisia reittejä ole?

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Juuri näin. Se alkaa jo vauvamuskareista ja jatkuu 2-3 kertaa viikossa ohjattuihin harrastuksiin isompana. Lapsi on kilpajänis, jota sparrataan jo ennen kouluikää, jotta ei vajoaisi rupukastiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

No ei kai hyvällä alueella nyt vaarallisia reittejä ole?[/quot

Av-mamma riehaantui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Asia on ollut selvää ja nähtävissä ainakin jo vuosikymmenten ajan. Tosin kehitys on mennyt ja menee yhä enemmän siihen suuntaan, että lapsen kaveriporukat ym. sosiaaliset piirit määritellään jo varhaisessa lapsuudessa ja ne pysyvät koko elämän. Uusien kavereiden saaminen tai muihin porukoihin pääseminen on vaikeaa, kun porukat eivät suvaitse tai ainakin epäsuorasti osoittavat suvaitsemattomuutensa porukan ulkopuolelta tulevia kohtaan.

Juuri näin. Se alkaa jo vauvamuskareista ja jatkuu 2-3 kertaa viikossa ohjattuihin harrastuksiin isompana. Lapsi on kilpajänis, jota sparrataan jo ennen kouluikää, jotta ei vajoaisi rupukastiin.

Kamalaa kilpajuoksua. Antakaa lastenne olla lapsia. Luovuus kehittyy vapaassa leikissä, ei vanhempien määräämässä tahdissa ja jatkuvissa ohjatuissa harratuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

No ei kai hyvällä alueella nyt vaarallisia reittejä ole?

Oletko kuullut sellaisista asioista kuin autot. Oma lapseni aloitti harrastamisen kolmevuotiaana. En todellakaan olettanut, että hän kulkee harrastukseensa itse. Edelleen hänet viedään jäähallille kahdesti viikossa ja myös toki tuodaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Lapsena kun kerroin uudesta koulu- tai muusta kaverista, äitini kysyi aina ensimmäisenä, mitä lapsen vanhemmat tekivät työkseen. Ihmettelin aina tuota kiinnostuksenkohdetta, kun minun mielestäni siinä kaverissa ja hänen elämässään oli huomattavasti kiinnostavampia asioita, esim. pelit, lemmikit, vaikka erilainen tarravihko.

Vasta joskus teini-ikäisenä hoksasin, miksi äiti aina tuosta kyseli. Aloin ymmärtää näitä tiettyjä johdonmukaisuuksia itsekin. Mutta ei se äitini koskaan niiltä kavereiltani näiden vanhempien asioista kysellyt.

Siitä en ole ihan varma, oliko samasta asiasta kysymys, kun mummo puolestaan aina jos olin ollut kaverin luona tai vanhemmat kertoivat olleensa jonkun luona kylässä, kysyi, mitä siellä oli tarjottu (ruokaa, kahvin kanssa jne.). Ehkä olikin, mummo oli vanha ihminen ja ehkä hänen nuoruudessaan/elämän aikana tietyt asiat oli nähtävissä myös kahvi- ja ruokapöydässä.

t. vm 78

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te tiedätte, mitä muut asuinalueellanne tekevät työkseen, tai mikä koulutus heillä on? Tai lastenne koulukavereiden vanhemmat? Tenttaatteko sen ensimmäiseksi kylään tulevalta lapselta?

Onhan näitä tilastoja asuinalueittain toisinaan vaikka Hesarissa. Monet ihmiset ovat myös sen verran näkyvissä ammateissa ja niiden kautta tuttuja että on vaikea olla tietämättä mitä tekevät. Tuttujen kanssa tulee myös keskusteltua niitä näitä, myös työasiat tulevat silloin esille. Lapset myös itse puhuvat vanhemmistaan.

Asuinalueen hintataso rajaa pakostakin asunnonostajia tiettyyn varallisuus- ja tulotasoon. Ja kun on kotoisin samalta asuinalueelta ja tuntee paljon samanlaisia niin kyllä tietää heidän taustansa. Pienestä asti kuskataan kerhoihin joissa tapaa vanhempia jne. Normaalia sosiaalisuutta.

Pienestä asti kuskataan kerhoihin? Ja tietysti harrastuksiin? Ja kouluun? Ilmasto kiittää.

Sanoiko joku että autolla tai muulla moottoriajoneuvolla?

Hyvällä alueella asumisen idea on siinä, että koulut ja harrastukset ovat lähellä. Lapset saatetaan kerhoihin. Kävellen, pyörällä, pulkalla jne. lapsen kehitystason mukaan.

Selvähän se, varakas ihminen on aina ilmastopahis. Ajaa mummotkin kumoon.

Eli lapsesi ei osaa itse kulkea kouluun ja harrastuksiin, vaikka ne ovat lähellä?

Alle kouluikäiset eivär saa kulkea yksin ja alakoululaiselle voi lähellä oleva reitti olla vaarallinen.

Av-mammammeko siellä taas inttää typeryyksiä?

Eri

No ei kai hyvällä alueella nyt vaarallisia reittejä ole?[/quot

Av-mamma riehaantui

Ihan asiallinen kysymyshän se oli.