Lapsi ei mene kouluun. Teenkö lasun, jotta saadaan apua?
Kotikouluun emme suostu. Auttaako lasu, jotta lapsen saisi koulukotiin? Makaa vain sängyssä kotona.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Elän tpivossa edelleen, että hän vain joku kaunis päivä tajuaa, että on kyse hänen elämästään ja tulevaisuudesta.
Tässä on 2020-luvun lastenkasvatusmalli pähkinänkuoressa.
Masentunuthan hän on, syystä tai toisesta. Muuten hän jaksaisi ja haluaisi käydä koulua. Joko kotioloissa tai koulussa mättää jokin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa meidän perheen iloton riitaisa ilmapiiri oli syy omiin koululintsauksiini.Ei ollut energiaa eikä motivaatiota käydä koulua. Kukaan ei tsempannut. Kaikki myötätuntoni on lapsesi puolella.
Vierailija kirjoitti:
Masentunuthan hän on, syystä tai toisesta. Muuten hän jaksaisi ja haluaisi käydä koulua. Joko kotioloissa tai koulussa mättää jokin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa meidän perheen iloton riitaisa ilmapiiri oli syy omiin koululintsauksiini.Ei ollut energiaa eikä motivaatiota käydä koulua. Kukaan ei tsempannut. Kaikki myötätuntoni on lapsesi puolella.
Kaikki passiivisuus tai huono mieliala ei ole masennusta.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä odotan, että koulu reagoi. Itse en enää jaksa tuota lapsen päähän taputtelua. Luulisi jossain vaiheessa jonkun reagoivan jotenkin, kun lapsi ei käy koulua. Olen ilmaissut huoleni, olen patistanut kouluun, herättänyt, neuvotellut opettajien kanssa, haettu ulkopuolista apua. Mikään ei ole auttanut. Viimeksi totesivat, että lasu ei muuttaisi tilannetta, sillä kotona kaikki hyvin.
Ap
Odotat että koulu reagoi??
Se on sinun lapsesi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tpivossa edelleen, että hän vain joku kaunis päivä tajuaa, että on kyse hänen elämästään ja tulevaisuudesta.
Tässä on 2020-luvun lastenkasvatusmalli pähkinänkuoressa.
Näinpä. Se olisi vanhemman homma älytä että on kyse lapsen elämästä ja tulevaisuudesta ja tehdä asioille jotain. Mutta myöhäistähån se tällaisissa tapauksissa jo on.
Odota ensin että huolestunut lähimmäinen tekee. Eikä oikein itse tehty lasu tehoa, jos näytät että olet itse suostuvainen. Haluavat jonkun itkuntuhruisen lässyttäjän asiakkaaakseen ketä voisivat dissata. Ei sellaista joka haluaa hyödyllistä apua tai sellaista, joka esittää, mitä ongelmia on ja miten haluaisi omaa tai lasten elämää parantaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä odotan, että koulu reagoi. Itse en enää jaksa tuota lapsen päähän taputtelua. Luulisi jossain vaiheessa jonkun reagoivan jotenkin, kun lapsi ei käy koulua. Olen ilmaissut huoleni, olen patistanut kouluun, herättänyt, neuvotellut opettajien kanssa, haettu ulkopuolista apua. Mikään ei ole auttanut. Viimeksi totesivat, että lasu ei muuttaisi tilannetta, sillä kotona kaikki hyvin.
Ap
Odotat että koulu reagoi??
Se on sinun lapsesi!!
Siis iik, nyt tutisen. Kuinka nopeasti tulee lasu koulusta byääh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu tekee lasun, kun on tarpeeksi poissaoloja.
Jään odottelemaan. Ehkä sitten saamme apua.
Ap
Hohhoijaa. Ulkoistat kasvatuksen koululle?
Sinä oot aikanasi taputellut liikaa lasta päähän, kun olisi pitänyt "tuottaa pettymyksiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu tekee lasun, kun on tarpeeksi poissaoloja.
Jään odottelemaan. Ehkä sitten saamme apua.
Ap
Hohhoijaa. Ulkoistat kasvatuksen koululle?
Sinä oot aikanasi taputellut liikaa lasta päähän, kun olisi pitänyt "tuottaa pettymyksiä".
En tiedä tätä tapausta onko totta ja miten edennyt. Mutta lähipiirissä vastaavaa.
13v ei halua kouluun. Ahdustushäiriötå esiintynyt. Yh äiti paapoo poikaa ja kantaa ruokaa eteen kun poika ei itse viitsi jääkaapille. Liikunta ei kiinnosta, lopettaa jokaisen harrastuksen jonka aloittanut ja sukulaiset sponsoroinut mutta kun tulee se hetki että pitäisi lähteä treeneihin ja jos ei huvita häntä ei mitenkään rohkaista lähtemään. Saa käytännössä tehdä miten haluaa. Ja nyt on koulussa vaikeuksia ja saa jäädä kotiin kun 'on niin paha olla'.
Lapsi alkaa olla melko lihava, äiti suuttui kun terv.hoitaja puuttui jossain vaiheessa asiaan ja yritti auttaa terveellisempään ruokavalioon. Itsetunto pojalla hauras ja nettpelaaminen pojan pääharrastus. Saa pelata yömyöhään. Mutta kouluun ei tarvitseeko mennä. Että voi ärsyttää kun sivusta seuraa.
Tämä äiti käyttäytyy kuin haluaisi pojan jäävän ikuisiksi ajoiksi äidin helmoihin. 😖
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tpivossa edelleen, että hän vain joku kaunis päivä tajuaa, että on kyse hänen elämästään ja tulevaisuudesta.
Tässä on 2020-luvun lastenkasvatusmalli pähkinänkuoressa.
Näinpä. Se olisi vanhemman homma älytä että on kyse lapsen elämästä ja tulevaisuudesta ja tehdä asioille jotain. Mutta myöhäistähån se tällaisissa tapauksissa jo on.
Ja entäs sitten kun asioille on tehnyt kaiken sen mitä voi? Vai fyysistä kuritustako niille pitäisi antaa, että tottelevat?
Ala-astelaisen voi vielä vaikka kantaa kouluun, yläastelaista ei voi. Ja jos ne vaikeudet on jatkuneet ala-asteelta, eikä mikään auta yläasteellakaan, niin mitäs neuvot tekemään?
On kovin helppo huudella sivusta, jos ei omalle kohdalle ole osunut vaikeaa tapausta, joka ei vain kouluun mene, ellei sitä suurinpiirtein sinne kanna.
Ja kun sekään ei välttämättä auta, että saat sen sinne kouluun.
Siellä koulussa pysyy juuri ja juuri yhden tunnin ja lähtee kesken pois.
Vanhempi ei pysty töitten takia päivystää koululla, että pysyykö se lapsi siellä vai ei, että voi raahata takaisin.
Pitäisikö sitoa kiinni tuoliin, niin pysyisi siellä luokassaan? Mitäs suosittelet?
Viisaammat, jotka tietävät vastauksen kaikkeen, otetaan ehdotuksia vastaan ilomielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tpivossa edelleen, että hän vain joku kaunis päivä tajuaa, että on kyse hänen elämästään ja tulevaisuudesta.
Tässä on 2020-luvun lastenkasvatusmalli pähkinänkuoressa.
Näinpä. Se olisi vanhemman homma älytä että on kyse lapsen elämästä ja tulevaisuudesta ja tehdä asioille jotain. Mutta myöhäistähån se tällaisissa tapauksissa jo on.
Ja entäs sitten kun asioille on tehnyt kaiken sen mitä voi? Vai fyysistä kuritustako niille pitäisi antaa, että tottelevat?
Ala-astelaisen voi vielä vaikka kantaa kouluun, yläastelaista ei voi. Ja jos ne vaikeudet on jatkuneet ala-asteelta, eikä mikään auta yläasteellakaan, niin mitäs neuvot tekemään?On kovin helppo huudella sivusta, jos ei omalle kohdalle ole osunut vaikeaa tapausta, joka ei vain kouluun mene, ellei sitä suurinpiirtein sinne kanna.
Ja kun sekään ei välttämättä auta, että saat sen sinne kouluun.
Siellä koulussa pysyy juuri ja juuri yhden tunnin ja lähtee kesken pois.
Vanhempi ei pysty töitten takia päivystää koululla, että pysyykö se lapsi siellä vai ei, että voi raahata takaisin.Pitäisikö sitoa kiinni tuoliin, niin pysyisi siellä luokassaan? Mitäs suosittelet?
Viisaammat, jotka tietävät vastauksen kaikkeen, otetaan ehdotuksia vastaan ilomielin.
Jokainen vanhempi arvioi itse kuinka paljon lastensuojelua on syytä pelätä, ja sen pohjalta ratkaisee, mitä keinoja lapsen kuriinlaittoon voi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kysy koululta saako lapsi tulla poikkeuksellisesti sinne syömään aamupalaa ja koululounasta. Kotona et enää tarjoa aterioita siltä ajalta kun koulu on käynnissä eli 8-16?
Toisekseen kaikki puhelimet, pelikoneet, telkkarit, ipadit jne pois ja heti. Saa sitten lukea kirjoja jos tylsistyttää. Edut saa takaisin kun alkaa käymään koulua taas.
Oletko selvittänyt kiusataanko lasta koulussa?
Jaa että ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan?
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapselle, että lastenkodista lapsi kyllä lähtee kouluun, halusi tai ei. Sieltä vaikka kannetaan nukkuvana, jos ei muuten.
Höpöhöpö
Ja lisään, että minkäänlainen raivoaminen ei kannata, se pilaisi vain kaikkien päivän. Nuoren pitäisi herätä ottamaan vastuuta koulunkäynnistään, mutta miten?
Rahaa emme hälle anna senttiäkään, nettiä saa kun menee kouluun.
Joskus, ennen adhd-diagnoosia tein sitä, että mm.kannoin hänet sängystä eteiseen ja pakotin pukemaan päälle ja hän itkien meni kouluun. Ei tullut itellekkään hyvää mieltä, mutta olin yksin ja ei ollut keinoja, mitä tehdä.
Sitten hän sai lääkityksen, hänen olonsa parani huomattavasti, mutta etäkouluun siirtymisen jälkeen on taas ollut vaikeaa. En kuitenkaan suutu, en pakota, koska se veisi omia voimiani aivan hirveästi. Elän tpivossa edelleen, että hän vain joku kaunis päivä tajuaa, että on kyse hänen elämästään ja tulevaisuudesta.