Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei mene kouluun. Teenkö lasun, jotta saadaan apua?
18.08.2022 |
Kotikouluun emme suostu. Auttaako lasu, jotta lapsen saisi koulukotiin? Makaa vain sängyssä kotona.
Kommentit (95)
Kotikouluun emme suostu? Mikä lapsellasi on, koska selvästikin joku vaivaa ja isosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et suostu kotikouluun? Jos lapsi sellaisesta hyötyisi niin ehdottomasti itse ainakin sen valitsisin.
Olin samanlainen teini. Vaikea ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Alkoi kiusaamisesta. Pidettiin laiskana ja kapinoivana. Aika harva teini tekee tahallaan itselleen tuollaista hallaa mitä kouluun menemättömyys aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tarjotaan vaan keskusteluapua vanhemmille kun nuori ei pysty ahdistuksen takia käymään koulua. Sairaalakouluun ei pääse eikä terapiaa ole kuulemma tarjolla alle 16-vuotiaille.
Täällä ei ole edes yksityisiä palveluntarjoajia.
Ilmeisesti lasu on vanhempien itse tehtävä, että saa nuoren edes sairaalakoulujonoon.Sitten kun lapsi täyttää 16, on terapiaa vielä vaikeampi saada, ainakaan Kelan tai kunnan maksamana.
Lasu ei vie lasta sairaalakoulujonoon. Lapsen koulun on haettava paikkaa sairaalakoulusta. Se tehtävä kuuluu lapsen opettajalle, erityisopettajalle tai rehtorille. Perusteena sairaalakouluun pääsylle on aina se, että koulussa ei pystytä järjestämään riittävää tukea lapselle.
Toki lapsen koulu voi sitä ennen pyytää konsultaatiota sieltä sairaalakoulusta. Joissakin kunnissa on erikseen opettajia, jotka käyvät kouluissa paikan päällä katsomassa millaista tukea lapselle kannattaisi tarjota. Siitä on paljon apua, jos koulu ja lapsen opettaja ovat kykeneviä ottamaan apua ja neuvoja vastaan.
Meidän kaupungissa sairaalakouluun pääsee vain osastojakson yhteydessä. Päätöksen osastolle pääsemisestä tekee luonnollisesti osaston johtava lääkäri. Lääkäri on osa moniammatillista ryhmää, muut osapuolet ovat perhe ja koulu, hoitotaho (shp), mahdollisesti myös lastensuojelu sekä vammaistoimi. Kuka tahansa ryhmästä voi heittää ilmoille ajatuksen osastojaksosta, mutta lääkäri päättää viime kädessä.
Osastojakso sairaalakouluineen on usein se viimeinen vaihtoehto, kun muut tukimuodot on jo kokeiltu. Toki sijoitus on yksi, mutta koulukieltäytyminen ei ole peruste sille.
Lastensuojelun palveluissa on joka puolella niin pitkät jonot ja tiukat kriteerit palvelun saamiseksi että mikään pikapelastus se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tarjotaan vaan keskusteluapua vanhemmille kun nuori ei pysty ahdistuksen takia käymään koulua. Sairaalakouluun ei pääse eikä terapiaa ole kuulemma tarjolla alle 16-vuotiaille.
Täällä ei ole edes yksityisiä palveluntarjoajia.
Ilmeisesti lasu on vanhempien itse tehtävä, että saa nuoren edes sairaalakoulujonoon.Sitten kun lapsi täyttää 16, on terapiaa vielä vaikeampi saada, ainakaan Kelan tai kunnan maksamana.
Lasu ei vie lasta sairaalakoulujonoon. Lapsen koulun on haettava paikkaa sairaalakoulusta. Se tehtävä kuuluu lapsen opettajalle, erityisopettajalle tai rehtorille. Perusteena sairaalakouluun pääsylle on aina se, että koulussa ei pystytä järjestämään riittävää tukea lapselle.
Toki lapsen koulu voi sitä ennen pyytää konsultaatiota sieltä sairaalakoulusta. Joissakin kunnissa on erikseen opettajia, jotka käyvät kouluissa paikan päällä katsomassa millaista tukea lapselle kannattaisi tarjota. Siitä on paljon apua, jos koulu ja lapsen opettaja ovat kykeneviä ottamaan apua ja neuvoja vastaan.
Meidän kaupungissa sairaalakouluun pääsee vain osastojakson yhteydessä. Päätöksen osastolle pääsemisestä tekee luonnollisesti osaston johtava lääkäri. Lääkäri on osa moniammatillista ryhmää, muut osapuolet ovat perhe ja koulu, hoitotaho (shp), mahdollisesti myös lastensuojelu sekä vammaistoimi. Kuka tahansa ryhmästä voi heittää ilmoille ajatuksen osastojaksosta, mutta lääkäri päättää viime kädessä.
Osastojakso sairaalakouluineen on usein se viimeinen vaihtoehto, kun muut tukimuodot on jo kokeiltu. Toki sijoitus on yksi, mutta koulukieltäytyminen ei ole peruste sille.
Meidän kaupungissa paikkaa sairaalakoulusta voi hakea vain lapsen oman koulun opettaja tai rehtori silloin kun paikkaa haetaan siitä syystä ettei lapsi pysty käymään koulua.
Sairaalassa olevilla lapsilla paikan saaminen menee sitten toisella tavalla.
Omalle lapselle koulu alkoi hakemaan sairaalakoulupaikkaa vasta kun hän oli ollut 2 vuotta pois koulusta. Sen ajan hän kävi sentään koulua itsenäisesti kotona vanhempien tukemana. Ei vaan pystynyt menemään kouluun. Hänellä on autismidiagnoosi, ja silti avun saaminen oli hyvin vaikeaa.
Koulu teki kyllä useita lasuja, mutta niissä oli aina sama lopputulos. 'Kotoa ei löydy ongelmaa. Ongelma on koulussa, eikä lasu ei pysty puuttumaan siihen mitä koulussa tapahtuu."
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä odotan, että koulu reagoi. Itse en enää jaksa tuota lapsen päähän taputtelua. Luulisi jossain vaiheessa jonkun reagoivan jotenkin, kun lapsi ei käy koulua. Olen ilmaissut huoleni, olen patistanut kouluun, herättänyt, neuvotellut opettajien kanssa, haettu ulkopuolista apua. Mikään ei ole auttanut. Viimeksi totesivat, että lasu ei muuttaisi tilannetta, sillä kotona kaikki hyvin.
Ap
No ei näytä olevan kotona kaikki hyvin. Aika väliipitämätön asenne vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tarjotaan vaan keskusteluapua vanhemmille kun nuori ei pysty ahdistuksen takia käymään koulua. Sairaalakouluun ei pääse eikä terapiaa ole kuulemma tarjolla alle 16-vuotiaille.
Täällä ei ole edes yksityisiä palveluntarjoajia.
Ilmeisesti lasu on vanhempien itse tehtävä, että saa nuoren edes sairaalakoulujonoon.Sitten kun lapsi täyttää 16, on terapiaa vielä vaikeampi saada, ainakaan Kelan tai kunnan maksamana.
Lasu ei vie lasta sairaalakoulujonoon. Lapsen koulun on haettava paikkaa sairaalakoulusta. Se tehtävä kuuluu lapsen opettajalle, erityisopettajalle tai rehtorille. Perusteena sairaalakouluun pääsylle on aina se, että koulussa ei pystytä järjestämään riittävää tukea lapselle.
Toki lapsen koulu voi sitä ennen pyytää konsultaatiota sieltä sairaalakoulusta. Joissakin kunnissa on erikseen opettajia, jotka käyvät kouluissa paikan päällä katsomassa millaista tukea lapselle kannattaisi tarjota. Siitä on paljon apua, jos koulu ja lapsen opettaja ovat kykeneviä ottamaan apua ja neuvoja vastaan.
Täällä sairaalakouluun ohjaudutaan psykiatrian erikoislääkärin lähetteellä.
Vierailija kirjoitti:
Ja on siis kontaktia psykologiin, kuraattoriin, terkkaan, lääkäreihin yms. Päähän vai taputellaan. Kyseessä teini.
Ap
Miten niin päähän taputellaan?
Ensinnäkin koulun on tehtävä aina lasu-ilmoitus jos lapsi ei mene kouluun. Toisekseen, "päähän taputtelu" on keskusteluapua ja tuki mitä yhteistyössä annetaan lapselle joka jostain syystä ei halua kouluun. Asioihin on aina jokin syy.
Jotkut teinit kokevat ulkonäköpaineita juuri tuossa iässä. Lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen myös teini-iässä. Toivottavasti uskaltaa keskustella asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä jutella lapsellesi ja jos hän ei edelleenkään halua kouluun niin ei voi mitään. Ääntä ei voi korottaa, jotta pikku piltti ei vaan pahoita mieltään. Koko yhteiskunta pyörii nykyään täysin lasten ehdoilla, joten ei voi mitään jos lastasi ei huvita mennä kouluun.
Hyvin tiivistetty. Tätä tämä on.
Ennen Masa kokeili samaa, kertakokeilu vähän kirvelsi, mutta koulu maistui jatkossa.
Nykyään Masa kokeilee kerran ja siitä eteenpäin yhteiskunta maksaa erilaisia terapioita, hoitoja ja paapomista vuosia vähintään kymppitonnien edestä.
On tämä kätevää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on siis kontaktia psykologiin, kuraattoriin, terkkaan, lääkäreihin yms. Päähän vai taputellaan. Kyseessä teini.
Ap
Miten niin päähän taputellaan?
Ensinnäkin koulun on tehtävä aina lasu-ilmoitus jos lapsi ei mene kouluun. Toisekseen, "päähän taputtelu" on keskusteluapua ja tuki mitä yhteistyössä annetaan lapselle joka jostain syystä ei halua kouluun. Asioihin on aina jokin syy.
Jotkut teinit kokevat ulkonäköpaineita juuri tuossa iässä. Lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen myös teini-iässä. Toivottavasti uskaltaa keskustella asioista.
Varmasti asiaan on jokin syy, mutta on lapsellista kuvitella, että se syy aina poistuisi sillä, että lasta "tuetaan" eli lapsen kanssa keskustellaan.
Entisaikaan vielä ymmärrettiin, että on parempi pakottaa lapsi kouluun kuin jäädä loputtomiin jankkaamaan lapsen kanssa, mutta tämä ymmärrys on ilmeisesti kadonnut lasukulttuurin esiinmarssin myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä jutella lapsellesi ja jos hän ei edelleenkään halua kouluun niin ei voi mitään. Ääntä ei voi korottaa, jotta pikku piltti ei vaan pahoita mieltään. Koko yhteiskunta pyörii nykyään täysin lasten ehdoilla, joten ei voi mitään jos lastasi ei huvita mennä kouluun.
Kylläpä vitsin murjaisit. Vai että lasten ehdoilla. Joo, onhan yhteiskunta täynnä lapsen asteelle jääneitä aikuisia hallitusta myöten: minä, mulle heti kaikki nyt.
Ehkä juuri osuit asian ytimeen.
Heti kaikki lapset ruotuun, et siedä epävarmuutta koska näet heissä oman käsittelemättömän heikkoutesi.
Kyse ei ole siitä huvittaako. Kyse voi olla ettei kestä kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, mölyä luokassa, simputtavaa opea.
Menisitkö itse työpaikalle vastaavin olosuhtein? Pysyisitkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä jutella lapsellesi ja jos hän ei edelleenkään halua kouluun niin ei voi mitään. Ääntä ei voi korottaa, jotta pikku piltti ei vaan pahoita mieltään. Koko yhteiskunta pyörii nykyään täysin lasten ehdoilla, joten ei voi mitään jos lastasi ei huvita mennä kouluun.
Kylläpä vitsin murjaisit. Vai että lasten ehdoilla. Joo, onhan yhteiskunta täynnä lapsen asteelle jääneitä aikuisia hallitusta myöten: minä, mulle heti kaikki nyt.
Ehkä juuri osuit asian ytimeen.
Heti kaikki lapset ruotuun, et siedä epävarmuutta koska näet heissä oman käsittelemättömän heikkoutesi.
Kyse ei ole siitä huvittaako. Kyse voi olla ettei kestä kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, mölyä luokassa, simputtavaa opea.
Menisitkö itse työpaikalle vastaavin olosuhtein? Pysyisitkö?
Yhteiskunnassa nyt vaan on tiettyjä asioita jotka on pakko tehdä. Esim. koulu on pakko, ja samoin armeija monille miehille. Koulunkäynnin edut ovat paljon isommat kuin mitä esimerkiksi mahdollisen kiusaamisen haitat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä jutella lapsellesi ja jos hän ei edelleenkään halua kouluun niin ei voi mitään. Ääntä ei voi korottaa, jotta pikku piltti ei vaan pahoita mieltään. Koko yhteiskunta pyörii nykyään täysin lasten ehdoilla, joten ei voi mitään jos lastasi ei huvita mennä kouluun.
Hyvin tiivistetty. Tätä tämä on.
Ennen Masa kokeili samaa, kertakokeilu vähän kirvelsi, mutta koulu maistui jatkossa.
Nykyään Masa kokeilee kerran ja siitä eteenpäin yhteiskunta maksaa erilaisia terapioita, hoitoja ja paapomista vuosia vähintään kymppitonnien edestä.
On tämä kätevää aikaa.
Huomaa että olet sodankäyneen polven jälkeläinen. Pervitiini huuleen ja tuleen makaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on siis kontaktia psykologiin, kuraattoriin, terkkaan, lääkäreihin yms. Päähän vai taputellaan. Kyseessä teini.
Ap
Oletko itse tehnyt kaiken voitavan: palvelutaso ihan minimiin: ruoka erittäin arkista, kaikki laitteet, pelikoneet yms. pois, ei lainkaan käyttörahaa jne. Jos tulee päälle, poliisit paikalle. Lapsilla pitää olla rajat. Jos pienenä on jäänyt rajoittaminen tekemättä, joutuu teininä ottamaan vähän rankemmin. Lisäksi oma elämän rytmi kuntoon, liikunta, nukkuminen jne.
Harva vanhempi vaivautuu. Meillä tuttava, jolla poika, joka nukkui kaikki päivät 14-18v. Vanhemmat eivät kuulemma mahtaneet mitään. Vaan joku haki lapselle yölläkin hamppariaterioita, sipsiä ja limppaa, kun sillä oli niin "vaikea vaihe". Pienemmät joustivat tämän ihmeen tahdin mukaan. Ja lienee turha sanoa, että hampaat mennyttä, luusto mennyttä, äly mennyttä (älylaitteestahan sitä saa) ja koko elämä ihan pilalla. Tällä esikoisella ei ollut koskaan mitään sääntöjä. Mikään taho ei puuttunut, koska tällaista ei katsota laiminlyönniksi.
Nyt asuu sossun elättinä jossakin ja on selkäkipua, paniikkihäiriötä, todistukset puuttuvat jne. Äiti paapoo edelleen, siivoaa, hieroo ja vie hampparia ja kokista.
Koskaan näiden vuosien aikana ei KUKAAN ole vienyt pelikoneita. KUKAAN ei ole herättänyt aamulla. KUKAAN ei ole vaatinut mitään. Ei yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä jutella lapsellesi ja jos hän ei edelleenkään halua kouluun niin ei voi mitään. Ääntä ei voi korottaa, jotta pikku piltti ei vaan pahoita mieltään. Koko yhteiskunta pyörii nykyään täysin lasten ehdoilla, joten ei voi mitään jos lastasi ei huvita mennä kouluun.
Hyvin tiivistetty. Tätä tämä on.
Ennen Masa kokeili samaa, kertakokeilu vähän kirvelsi, mutta koulu maistui jatkossa.
Nykyään Masa kokeilee kerran ja siitä eteenpäin yhteiskunta maksaa erilaisia terapioita, hoitoja ja paapomista vuosia vähintään kymppitonnien edestä.
On tämä kätevää aikaa.
Huomaa että olet sodankäyneen polven jälkeläinen. Pervitiini huuleen ja tuleen makaamaan.
Sodassa nimenomaan ei jääty tuleen makaamaan vaan taisteltiin aktiivisesti. Se osapuoli joka vaan jää makaamaan poteron pohjalle keskusteluavun tukemana on tuomittu häviöön.
Meidän, nyt 15 v nuoren kohdalla, nämä poissaolot alkoi, kun siirryttiin etäkouluun. Sen jälkeen häntä oli ja on todella vaikea saada lähtemään kouluun.
Pojalla on adhd, mutta se ei yksinään ole mikään syy tähän lintsailuun.
Hän siirtyi jopolle nyt syksyllä, ja olin ollut tosi toiveikas, että jopo-luokka olisi saanut hänet innostumaan koulunkäynnistä. Se kun on todella paljon rennompaa, kuin normi luokalla oleminen.
Mutta ei.
Netin katkaisemme häneltä joka kerta, kun kouluun ei lähde.
Lääkärillä ollaan käyty, lasun kanssa keskusteltu.
Lasutäti sanoikin viimeksi kun juttelimme, että tälle ei voi mitään. Huostaan eivät ole ottamassa poissaolojen takia.
Todella turhauttavaa, etenkin, kun mitään syytä ei oikein tunnu olevan tälle lintsailulle. Muuta kuin, että se on vain helppo jäädä kotiin nukkumaan....
Vierailija kirjoitti:
Meidän, nyt 15 v nuoren kohdalla, nämä poissaolot alkoi, kun siirryttiin etäkouluun. Sen jälkeen häntä oli ja on todella vaikea saada lähtemään kouluun.
Pojalla on adhd, mutta se ei yksinään ole mikään syy tähän lintsailuun.
Hän siirtyi jopolle nyt syksyllä, ja olin ollut tosi toiveikas, että jopo-luokka olisi saanut hänet innostumaan koulunkäynnistä. Se kun on todella paljon rennompaa, kuin normi luokalla oleminen.
Mutta ei.
Netin katkaisemme häneltä joka kerta, kun kouluun ei lähde.
Lääkärillä ollaan käyty, lasun kanssa keskusteltu.
Lasutäti sanoikin viimeksi kun juttelimme, että tälle ei voi mitään. Huostaan eivät ole ottamassa poissaolojen takia.
Todella turhauttavaa, etenkin, kun mitään syytä ei oikein tunnu olevan tälle lintsailulle. Muuta kuin, että se on vain helppo jäädä kotiin nukkumaan....
Lasutädille voi vihjata, että jos muu ei auta niin aikoo kurittaa lasta poissaolojen takia. Tällöin huostaanotto tulee kuin manulle illallinen.
Onhan ap lapsesi tutkittu myös fyysiseltä puolelta kunnolla? Moni elimistön puutos- tai häiriötila aiheuttaa nuorille tuon kaltaisia oireita. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, raudan puute, yölliset epilepsiakohtaukset, uniapnea
Oon työssäni törmännyt nuoriin joilta muun syyn yhteydessä sairaalaan joutuessaan on löytynyt yllä mainittuja juttuja, jotka täysin selittävät nuoren vetämättömyyden, aloitekyvyttömyyden, poissaolot koulusta.
Eräskin nuori oli ollut jo kolme vuotta lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakas koulupinnamisen takia. Kunnes eräänä päivänä sai koulussa (vietiin sinne työntekijän toimesta aamuisin) epilepsiakohtauksen ja aivosähkökäyrässä näkyi jatkuva epileptinen toiminta.
Tämä poloinen nuori sai kohtauksia öisin, ei kouristellut vaan oli vain pientä nykinää raajassa. Oli aamuisin kohtauksen takia väsynyt ja nukkui jälkiunta eikä siitä syystä kyennyt kouluun. Samoin oli koulussa poissaoleva koska epilepsian takia aivojen sähkötoiminta oli häiriintynyt. Kun nuorelta oli kyselty syytä siihen miksi hän ei mene kouluun, hän vastasi totuudenmukaisesti että häntä väsyttää niin kovasti. Labrat oli katsottu mutta koska niissä ei ollut poikkeavaa, tulkittiin psyykkiseksi oireeksi.
Sitten kun lapsi täyttää 16, on terapiaa vielä vaikeampi saada, ainakaan Kelan tai kunnan maksamana.
Lasu ei vie lasta sairaalakoulujonoon. Lapsen koulun on haettava paikkaa sairaalakoulusta. Se tehtävä kuuluu lapsen opettajalle, erityisopettajalle tai rehtorille. Perusteena sairaalakouluun pääsylle on aina se, että koulussa ei pystytä järjestämään riittävää tukea lapselle.
Toki lapsen koulu voi sitä ennen pyytää konsultaatiota sieltä sairaalakoulusta. Joissakin kunnissa on erikseen opettajia, jotka käyvät kouluissa paikan päällä katsomassa millaista tukea lapselle kannattaisi tarjota. Siitä on paljon apua, jos koulu ja lapsen opettaja ovat kykeneviä ottamaan apua ja neuvoja vastaan.