Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeastiko miehet ei valitse puolisoaan vaan tulevat naisen valitsemiksi?
Kommentit (1279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamattomilla se on otsikon mukaisesti. Itse saanut aina haluamani. Nykyinen tuli silloin kuvioihin kun tapailin erästä haluamaani naista, jonka kanssa vakavissani halusin edetä pidemälle. Sitten tuli tilanne kokeilla toista, joka oli täysin vastustamaton ja ajattelin että miksi ei, en ole vielä luvannut parisuhdetta tälle toiselle. Tää yö vei jalat alta, muutti kaiken. Oli pakko heivata haluamani nainen pian sen jälkeen, kuin vielä haluttavampi nainen tuli tilalle. Naisten saanti on oikeasti helppoa.
Provohan tämä oikeasti vaan on.
Mutta halveksin tarinan kaltaisia ihmisiä yli kaiken. Toivon aina, että kyllä karma asian joskus hoitaa. Kyllähän tuollainen mies naista saa. Mutta minkälaista. Se onkin sitten asia erikseen.
No kun ei ole. Tää on aika yleistä itteasias :D
Ihan varmasti näin.
Paljon yleisempää on se, että jos on jo jonkun haluamansa saanut, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei pidetä, ei sitä silloin edes oikeasti halutakkaan.
Sitten kun sun kaltaiset "vaihtajat" tulee 40 ikään, ne ihmettelee missä kaikki hyvät naiset on? Kelpaat vaan Tinderin kautta panoseuraksi, et enää muuhun.
Mutta eihän sekään nyt väärin ole.
Ja miks sä luulet et olisin taas vaihtamas. Tää kävi kerran. Sitä aiemmin en oo vaihdellu kumppaneita, tai pidemälle edenneitä parisuhde potentiaalisia lennosta. Fwb hoidot oli eri juttu. On tosta jo kolme vuotta aikaa ja sillon kävi näin, edelleen yhdessä.
Ja vaikka kävisikin noin kuten ennustit kristallipallostasi, olis seki parempi kohtaloa ku tyytyä johonki sotanorsuun tai maahista muistuttavaan, kerta ei muitakaan chansseja mukamas olis.
Entä kun tämä nainen vanhenee ja ehkä joku nuorempi ja kauniimpi on sinusta kiinnostunut?
Toivotaan kuitenkin, että nainen valitsee jonkun nuoremman tän "vaihtelijan" tilalle. Kun kalu ei enää oikein jaksakaan seisoa, niin nainen siirtyy seisovampaan seuraan. Se olisi aivan ansaittua.
Tää on kyl uskomatonta ku oon tasan kerran vaihtanu parempaan ennen virallista seurustelua, niin mulle toivotaan et mut vaihdetaan nuorempaan, ettei mun kalu seiso, ja taas kerran lempataan. Oon mulkku, mun kaltasia halveksitaan, oon valehtelija (vaikka en kyl täs keissis oo mitään valehdellu) toivottavasti karma hoitaa ja mitä kaikkee :D No ei voi mitää :D
Eiköhän täällä jokainen järkevä ihminen ymmärrä, että varsinkin nuorena seurustelukumppanit vaihtuu. Oma mieheni vaihtoi lennosta joka kerta, mutta minun kohdallani on pysähtynyt vuosikymmenten ajaksi.
Lennosta vaihtaminen on usein miesten tapa. Minkä he sille mahtavat, jos rakastuvat? Miehet ovat täysin hulluja rakastuessaan, vaikka olisivat kuinka fiksuja muuten. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Voi aivan hyvin olla, että tulen jätetyksi, kun mies rakastuu toiseen. Eihän sille mitään sitten voi kuin toivoa, että valinta on laadukas (lasten takia). Minä pärjään aina, tapahtui mitä tahansa. Ja luonteeni on sen verran luja kuitenkin, että päästän menemään ilman melodramaattisia käänteitä, tähän luotan, kun niitä melodraamojakin on tullut tähän ikään nähtyä muiden eroissa. En halua muiden juoruilun aiheeksi.
Taasko tarjoat miehelle vastuuttoman holhokin roolia, jossa mies ei vaan pysty omaa toimintaansa järjellä säätelemään, vaan vetää pelkällä tunteella?
En tarjoile mitään roolia, vaan kerron omia havaintojani.
Minun näkökulmastani näissä keskusteluissa kuvataan hyvin miesten ajattelutapaa. Miksi se herättää niin paljon raivoa, että miehen ajattelutapa on mikä on. En osaa sitä sanoa. Eikö elämässä tulisi nojautua realismiin eikä idealismiin?
Tässähän se miehen tulisi nojautua realismiin, eikä idealisoida uutta tuttavuutta niin, että puoliso vaihtuu.
Missä näet raivoa? Ei se, ettei arvosta lennosta vaihtajia ole raivoa. Vai raivostutko itse ihmisille, jotka eivät arvostusta ansaitse? Itse vain jäänviileästi suljen heidät pois elämästäni.
Tarkoitin tuota raivokasta tyyliä tässä keskustelussa yleensä, en sinun viestiäni. Pahoitteluni, kun kohdistin väärin. En minäkään pettäjiä arvosta. Pettämiseksi katson juuri tuollaisen selän takana pettämisen, mutta lennosta vaihtamisella tarkoitan sitä, että tapaa toisen ja rakastuu. Sille ei voi nainenkaan mitään, jos näin käy. Minusta se on realismia, että näin voi elämässä käydä kenelle tahansa. Idealismia on se, että minulle ei tuollaista voi käydä, koska puolisoni on niin kypsä ihminen, joka ei idealisoi ketään.
Rakkaudessa on paljon sellaista, mitä järki ei selitä. Silloin kun tapaa jonkun, joka omaa kyvyn vastata tarpeisiin, joita ei ehkä itsekään vielä tiedostanut itsellään olevan, tapahtuu ihastuminen ja rakastuminen. Esimerkiksi tästä kelpaa se mielestäni yleinen kuvio, että nuori nainen saa miehen tuntemaan itsensä nuoreksi jälleen (joskus myös toisin päin). Aika usein nuo karahtavat kiville, mutta tarve kokea vielä jotain ihmeellistä on hyvin inhimillinen. Jos ei tule nähdyksi ihanana ja erityisenä omassa parisuhteessaan, on tiedostamattomia ja tiedostettujakin tarpeita vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamattomilla se on otsikon mukaisesti. Itse saanut aina haluamani. Nykyinen tuli silloin kuvioihin kun tapailin erästä haluamaani naista, jonka kanssa vakavissani halusin edetä pidemälle. Sitten tuli tilanne kokeilla toista, joka oli täysin vastustamaton ja ajattelin että miksi ei, en ole vielä luvannut parisuhdetta tälle toiselle. Tää yö vei jalat alta, muutti kaiken. Oli pakko heivata haluamani nainen pian sen jälkeen, kuin vielä haluttavampi nainen tuli tilalle. Naisten saanti on oikeasti helppoa.
Provohan tämä oikeasti vaan on.
Mutta halveksin tarinan kaltaisia ihmisiä yli kaiken. Toivon aina, että kyllä karma asian joskus hoitaa. Kyllähän tuollainen mies naista saa. Mutta minkälaista. Se onkin sitten asia erikseen.
Tuo tarina oli varmaan keksitty, mutta itse asiassa tapasin mieheni juuri noin eli suhteemme syntyi yhden yön perusteella. Hänen avovaimonsa joutui jätetyksi, mistä olen pahoillani. Tällaista sattuu ilman että kenekään tarvitsee olla mikään ilkiö, eihän rakastumiselle mitään voi, kun tulee vastaan paremmin sopiva. Eivätkä järkevät miehet myöskään paheksu ekana iltana sänkyyn menemistä. Siinähän se testautuu toimiiko vai ei. Tosin en suosittele muille.
No onhan tuollainen mies ilkiö, joka menee sänkyyn toisen kanssa ennen kuin on eronnut edellisestä. Ilmeisesti ollut yhdessä avovaimon kanssa vain siksi että olisi joku, ja samalla pitänyt silmät auki muille vaihtoehdoille. Tosi herrasmiesmäistä toimintaa.
Ei se ole tahallista ilkeyttä. Hän kertoi minusta heti seuraavana aamuna. Minusta se on ilkeää, että petetään selän takana pitkään.
Minusta on taas sikamaista, jos yleensäkin petetään. Kertoo ainakin siitä, että henkilö ei kykene ratkaisemaan ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamattomilla se on otsikon mukaisesti. Itse saanut aina haluamani. Nykyinen tuli silloin kuvioihin kun tapailin erästä haluamaani naista, jonka kanssa vakavissani halusin edetä pidemälle. Sitten tuli tilanne kokeilla toista, joka oli täysin vastustamaton ja ajattelin että miksi ei, en ole vielä luvannut parisuhdetta tälle toiselle. Tää yö vei jalat alta, muutti kaiken. Oli pakko heivata haluamani nainen pian sen jälkeen, kuin vielä haluttavampi nainen tuli tilalle. Naisten saanti on oikeasti helppoa.
Provohan tämä oikeasti vaan on.
Mutta halveksin tarinan kaltaisia ihmisiä yli kaiken. Toivon aina, että kyllä karma asian joskus hoitaa. Kyllähän tuollainen mies naista saa. Mutta minkälaista. Se onkin sitten asia erikseen.
Tuo tarina oli varmaan keksitty, mutta itse asiassa tapasin mieheni juuri noin eli suhteemme syntyi yhden yön perusteella. Hänen avovaimonsa joutui jätetyksi, mistä olen pahoillani. Tällaista sattuu ilman että kenekään tarvitsee olla mikään ilkiö, eihän rakastumiselle mitään voi, kun tulee vastaan paremmin sopiva. Eivätkä järkevät miehet myöskään paheksu ekana iltana sänkyyn menemistä. Siinähän se testautuu toimiiko vai ei. Tosin en suosittele muille.
No onhan tuollainen mies ilkiö, joka menee sänkyyn toisen kanssa ennen kuin on eronnut edellisestä. Ilmeisesti ollut yhdessä avovaimon kanssa vain siksi että olisi joku, ja samalla pitänyt silmät auki muille vaihtoehdoille. Tosi herrasmiesmäistä toimintaa.
Ei se ole tahallista ilkeyttä. Hän kertoi minusta heti seuraavana aamuna. Minusta se on ilkeää, että petetään selän takana pitkään.
Pidät siis miestäsi edelleen ihan hyvänä tyyppinä, kun teidän suhteenne aikana päätyy vieraaseen sänkyyn, kunhan kertoo siitä sinulle sitten seuraavana aamuna?
No mikäs siinä.
Kyllä pidän. Ei yksi teko häntä miksikään muuta, mutta siinä tilanteessa saattaisin hyvin jättää hänet. Minulle tuo teko olisi liikaa, mieheni kyllä tietääkin sen. Eli jos noin tapahtuisi, se olisi minulle merkki, että mies ei enää rakasta minua siten kuin kuuluisi. Sille ei voi mitään eikä se ole miehen vika. Rakkaus voi loppua, jolloin ei ole mitään mieltä jatkaa suhdetta.
Tämä on minun ajattelutapani, en tiedä onko se sitten harvinainen vai tavallinen. Jos mieheni pettää, hänkin tietää, miten asian tulkitsen. Ja hän on nähnyt mitä tapahtuu kun lopetan suhteen johonkin ihmiseen. Se tapahtuu heti eikä siitä enää keskustella. Se ei enää kuulu miehelle mitä siinä tilanteessa ajattelen, koska suhteemme on ohi. Jos noin kävisi, niin hoitaisin käytännön asias asap niin pääsemme molemmat nopeammin eteenpäin. En junnaa vanhoissa asioissa ikinä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Pari poikkeusta on. NHL-tähdet, Kimi Räikkönen ja vastaavat miljonäärit. He saavat kenet naisen tahansa, jonka haluavat. Toki sitten halutaan näisä missejä ja vastaavia, koska sellainen saadaan. Keskituloinen tavismies joutuu tyytymään siihen, joka hänet huolii.
Anteeksi nyt mutta pakko kysyä, missä tapaat näitä missejä ja vastaavia? Eikö pornorähdet olekaan tavismiehen suosikkeja? Niistähän sitä unlmoidaan kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamattomilla se on otsikon mukaisesti. Itse saanut aina haluamani. Nykyinen tuli silloin kuvioihin kun tapailin erästä haluamaani naista, jonka kanssa vakavissani halusin edetä pidemälle. Sitten tuli tilanne kokeilla toista, joka oli täysin vastustamaton ja ajattelin että miksi ei, en ole vielä luvannut parisuhdetta tälle toiselle. Tää yö vei jalat alta, muutti kaiken. Oli pakko heivata haluamani nainen pian sen jälkeen, kuin vielä haluttavampi nainen tuli tilalle. Naisten saanti on oikeasti helppoa.
Provohan tämä oikeasti vaan on.
Mutta halveksin tarinan kaltaisia ihmisiä yli kaiken. Toivon aina, että kyllä karma asian joskus hoitaa. Kyllähän tuollainen mies naista saa. Mutta minkälaista. Se onkin sitten asia erikseen.
No kun ei ole. Tää on aika yleistä itteasias :D
Ihan varmasti näin.
Paljon yleisempää on se, että jos on jo jonkun haluamansa saanut, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei pidetä, ei sitä silloin edes oikeasti halutakkaan.
Sitten kun sun kaltaiset "vaihtajat" tulee 40 ikään, ne ihmettelee missä kaikki hyvät naiset on? Kelpaat vaan Tinderin kautta panoseuraksi, et enää muuhun.
Mutta eihän sekään nyt väärin ole.
Ja miks sä luulet et olisin taas vaihtamas. Tää kävi kerran. Sitä aiemmin en oo vaihdellu kumppaneita, tai pidemälle edenneitä parisuhde potentiaalisia lennosta. Fwb hoidot oli eri juttu. On tosta jo kolme vuotta aikaa ja sillon kävi näin, edelleen yhdessä.
Ja vaikka kävisikin noin kuten ennustit kristallipallostasi, olis seki parempi kohtaloa ku tyytyä johonki sotanorsuun tai maahista muistuttavaan, kerta ei muitakaan chansseja mukamas olis.
Entä kun tämä nainen vanhenee ja ehkä joku nuorempi ja kauniimpi on sinusta kiinnostunut?
Toivotaan kuitenkin, että nainen valitsee jonkun nuoremman tän "vaihtelijan" tilalle. Kun kalu ei enää oikein jaksakaan seisoa, niin nainen siirtyy seisovampaan seuraan. Se olisi aivan ansaittua.
Tää on kyl uskomatonta ku oon tasan kerran vaihtanu parempaan ennen virallista seurustelua, niin mulle toivotaan et mut vaihdetaan nuorempaan, ettei mun kalu seiso, ja taas kerran lempataan. Oon mulkku, mun kaltasia halveksitaan, oon valehtelija (vaikka en kyl täs keissis oo mitään valehdellu) toivottavasti karma hoitaa ja mitä kaikkee :D No ei voi mitää :D
Eiköhän täällä jokainen järkevä ihminen ymmärrä, että varsinkin nuorena seurustelukumppanit vaihtuu. Oma mieheni vaihtoi lennosta joka kerta, mutta minun kohdallani on pysähtynyt vuosikymmenten ajaksi.
Lennosta vaihtaminen on usein miesten tapa. Minkä he sille mahtavat, jos rakastuvat? Miehet ovat täysin hulluja rakastuessaan, vaikka olisivat kuinka fiksuja muuten. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Voi aivan hyvin olla, että tulen jätetyksi, kun mies rakastuu toiseen. Eihän sille mitään sitten voi kuin toivoa, että valinta on laadukas (lasten takia). Minä pärjään aina, tapahtui mitä tahansa. Ja luonteeni on sen verran luja kuitenkin, että päästän menemään ilman melodramaattisia käänteitä, tähän luotan, kun niitä melodraamojakin on tullut tähän ikään nähtyä muiden eroissa. En halua muiden juoruilun aiheeksi.
Taasko tarjoat miehelle vastuuttoman holhokin roolia, jossa mies ei vaan pysty omaa toimintaansa järjellä säätelemään, vaan vetää pelkällä tunteella?
En tarjoile mitään roolia, vaan kerron omia havaintojani.
Minun näkökulmastani näissä keskusteluissa kuvataan hyvin miesten ajattelutapaa. Miksi se herättää niin paljon raivoa, että miehen ajattelutapa on mikä on. En osaa sitä sanoa. Eikö elämässä tulisi nojautua realismiin eikä idealismiin?
Tässähän se miehen tulisi nojautua realismiin, eikä idealisoida uutta tuttavuutta niin, että puoliso vaihtuu.
Missä näet raivoa? Ei se, ettei arvosta lennosta vaihtajia ole raivoa. Vai raivostutko itse ihmisille, jotka eivät arvostusta ansaitse? Itse vain jäänviileästi suljen heidät pois elämästäni.
Tarkoitin tuota raivokasta tyyliä tässä keskustelussa yleensä, en sinun viestiäni. Pahoitteluni, kun kohdistin väärin. En minäkään pettäjiä arvosta. Pettämiseksi katson juuri tuollaisen selän takana pettämisen, mutta lennosta vaihtamisella tarkoitan sitä, että tapaa toisen ja rakastuu. Sille ei voi nainenkaan mitään, jos näin käy. Minusta se on realismia, että näin voi elämässä käydä kenelle tahansa. Idealismia on se, että minulle ei tuollaista voi käydä, koska puolisoni on niin kypsä ihminen, joka ei idealisoi ketään.
Rakkaudessa on paljon sellaista, mitä järki ei selitä. Silloin kun tapaa jonkun, joka omaa kyvyn vastata tarpeisiin, joita ei ehkä itsekään vielä tiedostanut itsellään olevan, tapahtuu ihastuminen ja rakastuminen. Esimerkiksi tästä kelpaa se mielestäni yleinen kuvio, että nuori nainen saa miehen tuntemaan itsensä nuoreksi jälleen (joskus myös toisin päin). Aika usein nuo karahtavat kiville, mutta tarve kokea vielä jotain ihmeellistä on hyvin inhimillinen. Jos ei tule nähdyksi ihanana ja erityisenä omassa parisuhteessaan, on tiedostamattomia ja tiedostettujakin tarpeita vielä enemmän.
Toki on realismia, että kenen tahansa puoliso voi ihastua ja vaihtaa toiseen. Useimmat silti jättävät ihastumisen pelkkään tunteeseen, eivätkä toimi sen ohjaamina, koska arvostavat omaa kumppaniansa ja suhdettaan.
Selvä vähemmistö ihmisistä on siis näitä ihastuksen mukaan liitosta lähtijöitä. He ovat sen verran realistisia, että tietävät, ettei pelkkä ihastus riitä kannattelemaan suhdetta. Vaihtajat idealisoivat aina uuden ihastuksensa kohteen, jolloin herkästi tulee vaihdettua täysin epäsopivaan kumppaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari poikkeusta on. NHL-tähdet, Kimi Räikkönen ja vastaavat miljonäärit. He saavat kenet naisen tahansa, jonka haluavat. Toki sitten halutaan näisä missejä ja vastaavia, koska sellainen saadaan. Keskituloinen tavismies joutuu tyytymään siihen, joka hänet huolii.
Anteeksi nyt mutta pakko kysyä, missä tapaat näitä missejä ja vastaavia? Eikö pornorähdet olekaan tavismiehen suosikkeja? Niistähän sitä unlmoidaan kuitenkin.
No ei tosiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamattomilla se on otsikon mukaisesti. Itse saanut aina haluamani. Nykyinen tuli silloin kuvioihin kun tapailin erästä haluamaani naista, jonka kanssa vakavissani halusin edetä pidemälle. Sitten tuli tilanne kokeilla toista, joka oli täysin vastustamaton ja ajattelin että miksi ei, en ole vielä luvannut parisuhdetta tälle toiselle. Tää yö vei jalat alta, muutti kaiken. Oli pakko heivata haluamani nainen pian sen jälkeen, kuin vielä haluttavampi nainen tuli tilalle. Naisten saanti on oikeasti helppoa.
Provohan tämä oikeasti vaan on.
Mutta halveksin tarinan kaltaisia ihmisiä yli kaiken. Toivon aina, että kyllä karma asian joskus hoitaa. Kyllähän tuollainen mies naista saa. Mutta minkälaista. Se onkin sitten asia erikseen.
No kun ei ole. Tää on aika yleistä itteasias :D
Ihan varmasti näin.
Paljon yleisempää on se, että jos on jo jonkun haluamansa saanut, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei pidetä, ei sitä silloin edes oikeasti halutakkaan.
Sitten kun sun kaltaiset "vaihtajat" tulee 40 ikään, ne ihmettelee missä kaikki hyvät naiset on? Kelpaat vaan Tinderin kautta panoseuraksi, et enää muuhun.
Mutta eihän sekään nyt väärin ole.
Ja miks sä luulet et olisin taas vaihtamas. Tää kävi kerran. Sitä aiemmin en oo vaihdellu kumppaneita, tai pidemälle edenneitä parisuhde potentiaalisia lennosta. Fwb hoidot oli eri juttu. On tosta jo kolme vuotta aikaa ja sillon kävi näin, edelleen yhdessä.
Ja vaikka kävisikin noin kuten ennustit kristallipallostasi, olis seki parempi kohtaloa ku tyytyä johonki sotanorsuun tai maahista muistuttavaan, kerta ei muitakaan chansseja mukamas olis.
Entä kun tämä nainen vanhenee ja ehkä joku nuorempi ja kauniimpi on sinusta kiinnostunut?
Toivotaan kuitenkin, että nainen valitsee jonkun nuoremman tän "vaihtelijan" tilalle. Kun kalu ei enää oikein jaksakaan seisoa, niin nainen siirtyy seisovampaan seuraan. Se olisi aivan ansaittua.
Tää on kyl uskomatonta ku oon tasan kerran vaihtanu parempaan ennen virallista seurustelua, niin mulle toivotaan et mut vaihdetaan nuorempaan, ettei mun kalu seiso, ja taas kerran lempataan. Oon mulkku, mun kaltasia halveksitaan, oon valehtelija (vaikka en kyl täs keissis oo mitään valehdellu) toivottavasti karma hoitaa ja mitä kaikkee :D No ei voi mitää :D
Eiköhän täällä jokainen järkevä ihminen ymmärrä, että varsinkin nuorena seurustelukumppanit vaihtuu. Oma mieheni vaihtoi lennosta joka kerta, mutta minun kohdallani on pysähtynyt vuosikymmenten ajaksi.
Lennosta vaihtaminen on usein miesten tapa. Minkä he sille mahtavat, jos rakastuvat? Miehet ovat täysin hulluja rakastuessaan, vaikka olisivat kuinka fiksuja muuten. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Voi aivan hyvin olla, että tulen jätetyksi, kun mies rakastuu toiseen. Eihän sille mitään sitten voi kuin toivoa, että valinta on laadukas (lasten takia). Minä pärjään aina, tapahtui mitä tahansa. Ja luonteeni on sen verran luja kuitenkin, että päästän menemään ilman melodramaattisia käänteitä, tähän luotan, kun niitä melodraamojakin on tullut tähän ikään nähtyä muiden eroissa. En halua muiden juoruilun aiheeksi.
Taasko tarjoat miehelle vastuuttoman holhokin roolia, jossa mies ei vaan pysty omaa toimintaansa järjellä säätelemään, vaan vetää pelkällä tunteella?
En tarjoile mitään roolia, vaan kerron omia havaintojani.
Minun näkökulmastani näissä keskusteluissa kuvataan hyvin miesten ajattelutapaa. Miksi se herättää niin paljon raivoa, että miehen ajattelutapa on mikä on. En osaa sitä sanoa. Eikö elämässä tulisi nojautua realismiin eikä idealismiin?
Tässähän se miehen tulisi nojautua realismiin, eikä idealisoida uutta tuttavuutta niin, että puoliso vaihtuu.
Missä näet raivoa? Ei se, ettei arvosta lennosta vaihtajia ole raivoa. Vai raivostutko itse ihmisille, jotka eivät arvostusta ansaitse? Itse vain jäänviileästi suljen heidät pois elämästäni.
Tarkoitin tuota raivokasta tyyliä tässä keskustelussa yleensä, en sinun viestiäni. Pahoitteluni, kun kohdistin väärin. En minäkään pettäjiä arvosta. Pettämiseksi katson juuri tuollaisen selän takana pettämisen, mutta lennosta vaihtamisella tarkoitan sitä, että tapaa toisen ja rakastuu. Sille ei voi nainenkaan mitään, jos näin käy. Minusta se on realismia, että näin voi elämässä käydä kenelle tahansa. Idealismia on se, että minulle ei tuollaista voi käydä, koska puolisoni on niin kypsä ihminen, joka ei idealisoi ketään.
Rakkaudessa on paljon sellaista, mitä järki ei selitä. Silloin kun tapaa jonkun, joka omaa kyvyn vastata tarpeisiin, joita ei ehkä itsekään vielä tiedostanut itsellään olevan, tapahtuu ihastuminen ja rakastuminen. Esimerkiksi tästä kelpaa se mielestäni yleinen kuvio, että nuori nainen saa miehen tuntemaan itsensä nuoreksi jälleen (joskus myös toisin päin). Aika usein nuo karahtavat kiville, mutta tarve kokea vielä jotain ihmeellistä on hyvin inhimillinen. Jos ei tule nähdyksi ihanana ja erityisenä omassa parisuhteessaan, on tiedostamattomia ja tiedostettujakin tarpeita vielä enemmän.
Toki on realismia, että kenen tahansa puoliso voi ihastua ja vaihtaa toiseen. Useimmat silti jättävät ihastumisen pelkkään tunteeseen, eivätkä toimi sen ohjaamina, koska arvostavat omaa kumppaniansa ja suhdettaan.
Selvä vähemmistö ihmisistä on siis näitä ihastuksen mukaan liitosta lähtijöitä. He ovat sen verran realistisia, että tietävät, ettei pelkkä ihastus riitä kannattelemaan suhdetta. Vaihtajat idealisoivat aina uuden ihastuksensa kohteen, jolloin herkästi tulee vaihdettua täysin epäsopivaan kumppaniin.
Noita tilanteita on niin kovin monenlaisia, että tuollaiset yleistykset eivät minusta oikein toimi. Ihmiset esimerkiksi muuttuvat elämän aikana, jolloin uusi kumppani voi vastata tarpeisiin, jotka ovat ajankohtaisia toisin kun exäksi muuttuva puoliso. Mutta tietenkin on paljon myös niitä ihastumisia, jotka ovat pelkkää höttöä. Minun subjektiivisen käsitykseni mukaan miehille näitä sattuu enemmän, koska miehet ovat niin tunteellisia. Seksuaalinen viehtymys on miehelle myös valtava voima, mikä sisältää senkin, että ihailun tarve on vähintään yhtä suurin kuin naisellakin. Ja naisilla se on keskeistä, mitä miehet eivät oikein ymmärrä eivätkä osaa vastata siihen tarpeeseen. Sheimeikalla riittää valinnanvaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisia on miehet, jotka ovat valinneet naisensa. Katkeria on miehet, jotka ovat tyytyneet naiseen, joka on miehen valinneet.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisia on miehet, jotka ovat valinneet naisensa. Katkeria on miehet, jotka ovat tyytyneet naiseen, joka on miehen valinneet.
Naiset eivät oikeasti taida tietää, kuinka moni mies on naimisissa aivan eri naisen kanssa kuin mies olisi ihan oikeasti halunnut. Ja lopputuloksena on onnettomia avioliittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamattomilla se on otsikon mukaisesti. Itse saanut aina haluamani. Nykyinen tuli silloin kuvioihin kun tapailin erästä haluamaani naista, jonka kanssa vakavissani halusin edetä pidemälle. Sitten tuli tilanne kokeilla toista, joka oli täysin vastustamaton ja ajattelin että miksi ei, en ole vielä luvannut parisuhdetta tälle toiselle. Tää yö vei jalat alta, muutti kaiken. Oli pakko heivata haluamani nainen pian sen jälkeen, kuin vielä haluttavampi nainen tuli tilalle. Naisten saanti on oikeasti helppoa.
Provohan tämä oikeasti vaan on.
Mutta halveksin tarinan kaltaisia ihmisiä yli kaiken. Toivon aina, että kyllä karma asian joskus hoitaa. Kyllähän tuollainen mies naista saa. Mutta minkälaista. Se onkin sitten asia erikseen.
No kun ei ole. Tää on aika yleistä itteasias :D
Ihan varmasti näin.
Paljon yleisempää on se, että jos on jo jonkun haluamansa saanut, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei pidetä, ei sitä silloin edes oikeasti halutakkaan.
Sitten kun sun kaltaiset "vaihtajat" tulee 40 ikään, ne ihmettelee missä kaikki hyvät naiset on? Kelpaat vaan Tinderin kautta panoseuraksi, et enää muuhun.
Mutta eihän sekään nyt väärin ole.
Ja miks sä luulet et olisin taas vaihtamas. Tää kävi kerran. Sitä aiemmin en oo vaihdellu kumppaneita, tai pidemälle edenneitä parisuhde potentiaalisia lennosta. Fwb hoidot oli eri juttu. On tosta jo kolme vuotta aikaa ja sillon kävi näin, edelleen yhdessä.
Ja vaikka kävisikin noin kuten ennustit kristallipallostasi, olis seki parempi kohtaloa ku tyytyä johonki sotanorsuun tai maahista muistuttavaan, kerta ei muitakaan chansseja mukamas olis.
Entä kun tämä nainen vanhenee ja ehkä joku nuorempi ja kauniimpi on sinusta kiinnostunut?
Toivotaan kuitenkin, että nainen valitsee jonkun nuoremman tän "vaihtelijan" tilalle. Kun kalu ei enää oikein jaksakaan seisoa, niin nainen siirtyy seisovampaan seuraan. Se olisi aivan ansaittua.
Tää on kyl uskomatonta ku oon tasan kerran vaihtanu parempaan ennen virallista seurustelua, niin mulle toivotaan et mut vaihdetaan nuorempaan, ettei mun kalu seiso, ja taas kerran lempataan. Oon mulkku, mun kaltasia halveksitaan, oon valehtelija (vaikka en kyl täs keissis oo mitään valehdellu) toivottavasti karma hoitaa ja mitä kaikkee :D No ei voi mitää :D
Eiköhän täällä jokainen järkevä ihminen ymmärrä, että varsinkin nuorena seurustelukumppanit vaihtuu. Oma mieheni vaihtoi lennosta joka kerta, mutta minun kohdallani on pysähtynyt vuosikymmenten ajaksi.
Lennosta vaihtaminen on usein miesten tapa. Minkä he sille mahtavat, jos rakastuvat? Miehet ovat täysin hulluja rakastuessaan, vaikka olisivat kuinka fiksuja muuten. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Voi aivan hyvin olla, että tulen jätetyksi, kun mies rakastuu toiseen. Eihän sille mitään sitten voi kuin toivoa, että valinta on laadukas (lasten takia). Minä pärjään aina, tapahtui mitä tahansa. Ja luonteeni on sen verran luja kuitenkin, että päästän menemään ilman melodramaattisia käänteitä, tähän luotan, kun niitä melodraamojakin on tullut tähän ikään nähtyä muiden eroissa. En halua muiden juoruilun aiheeksi.
Taasko tarjoat miehelle vastuuttoman holhokin roolia, jossa mies ei vaan pysty omaa toimintaansa järjellä säätelemään, vaan vetää pelkällä tunteella?
En tarjoile mitään roolia, vaan kerron omia havaintojani.
Minun näkökulmastani näissä keskusteluissa kuvataan hyvin miesten ajattelutapaa. Miksi se herättää niin paljon raivoa, että miehen ajattelutapa on mikä on. En osaa sitä sanoa. Eikö elämässä tulisi nojautua realismiin eikä idealismiin?
Tässähän se miehen tulisi nojautua realismiin, eikä idealisoida uutta tuttavuutta niin, että puoliso vaihtuu.
Missä näet raivoa? Ei se, ettei arvosta lennosta vaihtajia ole raivoa. Vai raivostutko itse ihmisille, jotka eivät arvostusta ansaitse? Itse vain jäänviileästi suljen heidät pois elämästäni.
Tarkoitin tuota raivokasta tyyliä tässä keskustelussa yleensä, en sinun viestiäni. Pahoitteluni, kun kohdistin väärin. En minäkään pettäjiä arvosta. Pettämiseksi katson juuri tuollaisen selän takana pettämisen, mutta lennosta vaihtamisella tarkoitan sitä, että tapaa toisen ja rakastuu. Sille ei voi nainenkaan mitään, jos näin käy. Minusta se on realismia, että näin voi elämässä käydä kenelle tahansa. Idealismia on se, että minulle ei tuollaista voi käydä, koska puolisoni on niin kypsä ihminen, joka ei idealisoi ketään.
Rakkaudessa on paljon sellaista, mitä järki ei selitä. Silloin kun tapaa jonkun, joka omaa kyvyn vastata tarpeisiin, joita ei ehkä itsekään vielä tiedostanut itsellään olevan, tapahtuu ihastuminen ja rakastuminen. Esimerkiksi tästä kelpaa se mielestäni yleinen kuvio, että nuori nainen saa miehen tuntemaan itsensä nuoreksi jälleen (joskus myös toisin päin). Aika usein nuo karahtavat kiville, mutta tarve kokea vielä jotain ihmeellistä on hyvin inhimillinen. Jos ei tule nähdyksi ihanana ja erityisenä omassa parisuhteessaan, on tiedostamattomia ja tiedostettujakin tarpeita vielä enemmän.
Toki on realismia, että kenen tahansa puoliso voi ihastua ja vaihtaa toiseen. Useimmat silti jättävät ihastumisen pelkkään tunteeseen, eivätkä toimi sen ohjaamina, koska arvostavat omaa kumppaniansa ja suhdettaan.
Selvä vähemmistö ihmisistä on siis näitä ihastuksen mukaan liitosta lähtijöitä. He ovat sen verran realistisia, että tietävät, ettei pelkkä ihastus riitä kannattelemaan suhdetta. Vaihtajat idealisoivat aina uuden ihastuksensa kohteen, jolloin herkästi tulee vaihdettua täysin epäsopivaan kumppaniin.
Vielä tästä sen verran, että uskottomuus on tabu, jota usein perustellaan juuri sillä, että ihastus ei vastaa ihannekuvaa todellisuudessa. Mutta sehän ei läheskään aina pidä paikkansa, vaan pettämisistä alkaa isoja rakkaustarinoita, perustetaan perheitä jne. Se on lohdullista, että ajattelee ihastuksen menevät aina kiville, mutta kun toisen tuntee hyvin (vaikkapa töistä), niin siitä voi tosiasiassa syntyä tyydyttävämpi suhde kuin sen entinen oli. Vaihtamalla myös paranee, mutta eihän sitä etukäteen voi tietenkään tietää käykö niin. Jos mieheni ei olisi ottanut riskiä, meidänkään perhettä ei olisi perustettu.
Lavastajat (Ptilonorhynchidae) on varsin pieni heimo pienenkokoisissa varpuslinnuissa. Niitä löytyy luonnonvaraisina pääosin Australiasta ja Uudesta-Guineasta, usein trooppiselta alueelta. Lavastajat ovat pieniä tai keskikokoisia lintuja. Lavastajat tunnetaan ehkä parhaiten niiden erikoisesta tavasta muodostaa pari. Lajin koiras rakentaa risuista lehtimajoja, jotka se koristelee värikkäillä luonnosta löytyvillä esineillä, joita naaras sitten arvostelee. Naaraan mielestä parhaan majan tehnyt koiras saa paritella naaraan kanssa. Tämä johtaa siihen, että useat koiraat jäävät ilman parittelumahdollisuutta, ja jotkut parittelevat monen naaraan kanssa.
Wikipedia - Lavastajat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisia on miehet, jotka ovat valinneet naisensa. Katkeria on miehet, jotka ovat tyytyneet naiseen, joka on miehen valinneet.
Naiset eivät oikeasti taida tietää, kuinka moni mies on naimisissa aivan eri naisen kanssa kuin mies olisi ihan oikeasti halunnut. Ja lopputuloksena on onnettomia avioliittoja.
Niin, sitä eivät voi tietää muu kuin ko. miehet itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Ei minullakaan naisena ole vaihtoehtoa olla neutraalin näköisen ja oloisen miehen kanssa intiimisti. Se on ajatuksenakin epämiellyttävää. Mies joko miellyttää tai ei. Ilmeisesti tässä on miesten ja naisten ero. Mies voi panna sitä neutraalin oloisena ja näköisenä pitämäänsä naista ihan vain koska saa ylipäätään panna. Nainen ei voi rikkomatta itseään.
Ehkä pointti on se että osalla naisista se neutraali mies voi muuttua ajan myötä haluttavan näköiseksi jos se mies muuten on erityisen sopiva. Osalla naisista taas sitten tällainen ei ole mahdollista. Olemme kaikki erilaisia.
Minulla on läheinen miespuolinen ystävä, joka on paperilla täysi 10, ulkonäöllisesti miellyttävä, ja jonka seurassa voin olla aito oma itseni. Silti, tässä 10 vuoden tiiviin yhteydenpidon ja ystävyyden aikana seksimittarini ei ole värähtänyt kertaakaan hänen seurassaan. Tekisin hänen vuokseen ja hänen kanssaan mitä vaan, vaikka hautaisin ruum1in, mutta en tosiaankaan koskisi seksuaalisesti tai romanttisesti häneen pitkällä tikullakaan.
Jokin siinä mättää. En keksi muuta kuin sen, että biologisesti emme ole yhteensopivia ja lapsistamme tulisi geneettisesti sairaita. Nämä seikat vaikuttavat hirvittävästi ihmisten käyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Ei minullakaan naisena ole vaihtoehtoa olla neutraalin näköisen ja oloisen miehen kanssa intiimisti. Se on ajatuksenakin epämiellyttävää. Mies joko miellyttää tai ei. Ilmeisesti tässä on miesten ja naisten ero. Mies voi panna sitä neutraalin oloisena ja näköisenä pitämäänsä naista ihan vain koska saa ylipäätään panna. Nainen ei voi rikkomatta itseään.
Ehkä pointti on se että osalla naisista se neutraali mies voi muuttua ajan myötä haluttavan näköiseksi jos se mies muuten on erityisen sopiva. Osalla naisista taas sitten tällainen ei ole mahdollista. Olemme kaikki erilaisia.
Minulla on läheinen miespuolinen ystävä, joka on paperilla täysi 10, ulkonäöllisesti miellyttävä, ja jonka seurassa voin olla aito oma itseni. Silti, tässä 10 vuoden tiiviin yhteydenpidon ja ystävyyden aikana seksimittarini ei ole värähtänyt kertaakaan hänen seurassaan. Tekisin hänen vuokseen ja hänen kanssaan mitä vaan, vaikka hautaisin ruum1in, mutta en tosiaankaan koskisi seksuaalisesti tai romanttisesti häneen pitkällä tikullakaan.
Jokin siinä mättää. En keksi muuta kuin sen, että biologisesti emme ole yhteensopivia ja lapsistamme tulisi geneettisesti sairaita. Nämä seikat vaikuttavat hirvittävästi ihmisten käyttäytymiseen.
Eikö tuo mies ole ihastunut sinuun? Eli onko molemminpuolista tuo ei-värähtelemättömyys?
Minä olen luopunut kaikista miespuolisista ystävistä, koska ovat joka ikinen jossain vaiheessa ihastuneet. Ei se heidän geenivainuunsa ole siis vaikuttanut. Olen myös tiennyt, miksi heistä jokainen on ollut epäsopiva viimeistään siinä vaiheessa, kun olen huomannut sen tietynlaisen pehmeän katseen. Ennen sitä en ole ajatellut heistä mitään romanttista, koska pidin ystävänä. Mutta sitten sen epäsopivuuden asian huomaa, kun sitä aletaan esille kaivaa ja pitää koettaa jotenkin selvitä pois tilanteesta. Ulkonäkösyyt yhdistyvät silloin myös tiettyihin luonteen ja persoonan "virheisiin" eli asioihin, joista en pitäisi parisuhdekumppanina.
Minulla on yksi miespuolinen ystävä, hänestä ei tartte pelätä, koska on homo. Olemme tunteneet melkein 40 vuotta eli teinistä asti.
Komeita miehiä on vähän ja he voivat valikoida. Tavis miehet tyytyy naiseen joka näyttää ensimmäisenä vihreää valoa.
Vierailija kirjoitti:
Komeita miehiä on vähän ja he voivat valikoida. Tavis miehet tyytyy naiseen joka näyttää ensimmäisenä vihreää valoa.
Montako vuotta meinaat jatkaa tätä samaa ulina täällä. Yhyy, en missipillua itselleni yhyyy yhyyy yhyy.
Hanki rahaa ja status,niin saat. Mutta kun ei, mieluummin runkutan kotona missinkuville ja elän tuilla ja ùlisen vuodesta toiseen samaa itkuvirttä av- palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisia on miehet, jotka ovat valinneet naisensa. Katkeria on miehet, jotka ovat tyytyneet naiseen, joka on miehen valinneet.
Naiset eivät oikeasti taida tietää, kuinka moni mies on naimisissa aivan eri naisen kanssa kuin mies olisi ihan oikeasti halunnut. Ja lopputuloksena on onnettomia avioliittoja.
Jos ei nainen tiedä niin tuskin hän on onneton. Mies saa katsella peiliin jos on onneton tuollaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Pari poikkeusta on. NHL-tähdet, Kimi Räikkönen ja vastaavat miljonäärit. He saavat kenet naisen tahansa, jonka haluavat. Toki sitten halutaan näisä missejä ja vastaavia, koska sellainen saadaan. Keskituloinen tavismies joutuu tyytymään siihen, joka hänet huolii.
Heippa
Kimin toinen puoliso,Minttu, ei ole missi. Ihan lentoemäntä. Toki on 7:ssa poseerannut, mutta ei missi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Ei minullakaan naisena ole vaihtoehtoa olla neutraalin näköisen ja oloisen miehen kanssa intiimisti. Se on ajatuksenakin epämiellyttävää. Mies joko miellyttää tai ei. Ilmeisesti tässä on miesten ja naisten ero. Mies voi panna sitä neutraalin oloisena ja näköisenä pitämäänsä naista ihan vain koska saa ylipäätään panna. Nainen ei voi rikkomatta itseään.
Ehkä pointti on se että osalla naisista se neutraali mies voi muuttua ajan myötä haluttavan näköiseksi jos se mies muuten on erityisen sopiva. Osalla naisista taas sitten tällainen ei ole mahdollista. Olemme kaikki erilaisia.
Minulla on läheinen miespuolinen ystävä, joka on paperilla täysi 10, ulkonäöllisesti miellyttävä, ja jonka seurassa voin olla aito oma itseni. Silti, tässä 10 vuoden tiiviin yhteydenpidon ja ystävyyden aikana seksimittarini ei ole värähtänyt kertaakaan hänen seurassaan. Tekisin hänen vuokseen ja hänen kanssaan mitä vaan, vaikka hautaisin ruum1in, mutta en tosiaankaan koskisi seksuaalisesti tai romanttisesti häneen pitkällä tikullakaan.
Jokin siinä mättää. En keksi muuta kuin sen, että biologisesti emme ole yhteensopivia ja lapsistamme tulisi geneettisesti sairaita. Nämä seikat vaikuttavat hirvittävästi ihmisten käyttäytymiseen.
Eikö tuo mies ole ihastunut sinuun? Eli onko molemminpuolista tuo ei-värähtelemättömyys?
Minä olen luopunut kaikista miespuolisista ystävistä, koska ovat joka ikinen jossain vaiheessa ihastuneet. Ei se heidän geenivainuunsa ole siis vaikuttanut. Olen myös tiennyt, miksi heistä jokainen on ollut epäsopiva viimeistään siinä vaiheessa, kun olen huomannut sen tietynlaisen pehmeän katseen. Ennen sitä en ole ajatellut heistä mitään romanttista, koska pidin ystävänä. Mutta sitten sen epäsopivuuden asian huomaa, kun sitä aletaan esille kaivaa ja pitää koettaa jotenkin selvitä pois tilanteesta. Ulkonäkösyyt yhdistyvät silloin myös tiettyihin luonteen ja persoonan "virheisiin" eli asioihin, joista en pitäisi parisuhdekumppanina.
Minulla on yksi miespuolinen ystävä, hänestä ei tartte pelätä, koska on homo. Olemme tunteneet melkein 40 vuotta eli teinistä asti.
Ei. Minulla on ollut koko elämäni ajan, lapsesta lähtien, poikia ja miehiä ystäväni ihan ilman mitään sutinaa, kolmea tapausta lukuunottamatta. Kaksi ihastui, mutta minä en. Yhteen ihastuin, mutta mies, vaikka ihastunut oli itsekin, selitti koko ajan että hän on liian ruma ja lyhyt. En jaksanut jäädä seuraamaan itsesäälissä rypemistä, kun kaikki tsemppipuheetkin kuitattiin, että varmaan valehtelen.
Tiedän, että näin ei kaikilla naisilla ole. Minä näemmä satun olemaan tyyppiä, johon ei ihastuta helpolla, enkä itsekään ihastu helpolla. Otan tämän sinänsä ihan kohteliaisuutena, koska ei tarvitse pelätä seuraan lyöttäytyjiä tai miehiä, jotka esittävät vain ystävää päästääkseen pidemmälle. Mulla on kyllä luontaisesti resting bitch face ja olen vakavamielinen :D
Omat nuoruuden ystävyyden miesten kanssa kaatuivat siihen, että löytyi tyttöystävä ja tyttöystävä oli mustasukkainen olemassa olostani. Ihan kuin mies olisi ylipäätään vapaana hänelle, jos sekä häntä että minua kiinnostaisi seurustella toistemme kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Sille ihastumiselle et voi mitään. Se tulee, jos on tullakseen.
Mutta sille voi, miten sen käsittelee.