Kaksi ex koulukiusaajaani sanovat, että syy oli minussa

Vierailija kirjoitti:

Mä vasta aikuisiällä oon hoksannut, että minua lapsena kiusattiin. Opettajakin erotteli minut muista, etten joutuisi kiusatuksi. En minä lapsena tajunnut sitä, että minua kiusattiin. Mä pidin kaikkia ihan hyvinä tyyppeinä ja ihan leikkimielisenä pidin sitä kiusaamista.

Ei kannata antaa sen kiusaamisen musertaa koko elämää. Murehtimisilla tekee vain hallaa itselleen.

Ok, no sua ei kiusattu. Kyllä sen tajuaa jos terävää lyijykynää tungetaan selän ihon läpi niin että se alkaa näyttää pilkutaudilta. Huomaat jos sua nöyrytetään ja sille nauretaan. Kukaan ei puhu sulle kuin tehdäkseen susta pilkkaa. Siitä huomaa, kun alkaa miettiä itse_mur_haa hyvänä vaihtoehtona... Että näin

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007693423.html

Ja näin

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen perimmäinen syy on aina kiusaajien surkeassa luonteessa, ei kiusatuissa itsessään. Olen itse nähnyt monta kiusaamistapausta ja uhreja on ollut vaikka minkälaisia, mutta kiusaajat ovat aina olleet luonteeltaan itsekkäitä, kateellisia ja julmia.

Täytyy olla päässä vikaa jos muita kiusaa - missään tilanteessa siihen ei ole perusteita

Vierailija kirjoitti:

Onhan se niin, että jos tuolla kadulla kävelee vastaan ärsyttävä tyyppi, niin kyllä lain pitäisi sallia, että hänelle antaa pari nyrkiniskua päin näköä. Syyhän on vastaantulijassa kun on niin ärsyttävä.

alapeukut ei oo kuulleet sarkasmista kai?

Vierailija kirjoitti:

Palkkaa pari tyyppiä antamaan kiusaajille käsittely. Netistä löytyy. Mieli rauhoittuu, kun saavat maistaa omaa lääkettään. 

neuvotko että mistä netistä?

kaikki te joitten mielestä kiusaaminen on kiusattujen oma vika, niin jos olette varmoja oman mielipiteenne oikeellisuudesta, niin laittaisitteko nimenne ja muut yhteystiedot tähän? Koska jos olete oikeamielisiä niin ei pitäisi olla mitään salaamisen tarvetta. Okei?

Hei pelkurit, haloo!

Vierailija kirjoitti:

Usein syytä on myös kiusatussa, vaikka siltikään ei saisi kiusata. Tällä palstallakin näkee, että suuri osa kiusaa kun vastapuoli ärsyttää. Esimerkikiksi tällä hetkellä Yeboyah/Vesala ketju.

Kerro ne syyt?

Minulla on ollut kahdessa opiskelupaikassa luokallani kiusattu oppilas. En hyväksynyt sitä ollenkaan,että häntä kiusattiin ja olin yksin hänen kaverinaan. Toisessa koulussa oli kans yksi kiusattu oppilas luokallani ja siellä oli yksi fiksu oppilas joka oli minun kanssani tämän kiusatun puolella.

Onnellinen, tyytyväinen,kaunis, kiltti, komea, pitkä, vahva, jämerä ja oman elämän omaava.

Alkaa joissakin onnettomissa ihmisissä aiheuttaa kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vasta aikuisiällä oon hoksannut, että minua lapsena kiusattiin. Opettajakin erotteli minut muista, etten joutuisi kiusatuksi. En minä lapsena tajunnut sitä, että minua kiusattiin. Mä pidin kaikkia ihan hyvinä tyyppeinä ja ihan leikkimielisenä pidin sitä kiusaamista.

Ei kannata antaa sen kiusaamisen musertaa koko elämää. Murehtimisilla tekee vain hallaa itselleen.

Ok, no sua ei kiusattu. Kyllä sen tajuaa jos terävää lyijykynää tungetaan selän ihon läpi niin että se alkaa näyttää pilkutaudilta. Huomaat jos sua nöyrytetään ja sille nauretaan. Kukaan ei puhu sulle kuin tehdäkseen susta pilkkaa. Siitä huomaa, kun alkaa miettiä itse_mur_haa hyvänä vaihtoehtona... Että näin

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007693423.html

Ja näin

Kyllä mua kiusattiin, mutta mä en tuntenut sitä kiusaamisena, kun he eivät tuntuneet vastenmielisiltä olemuksiltaan. Ei se fyysistä väkivaltaa ollut, mutta muuten. Vietiin ja rikottiin omaisuuttani repusta. Ohjailivat välituntien leikeissä ja jotain muutakin, kun opettaja tuli raivoissaan komentamaan niitä tyyppejä. Muistan myös ne palaveritkin mitkä koskivat niitä kiusaamisia ja äitinikin sanatkin on jäänyt mieleen eli mä oon semmoinen jolla menee toisten sanat toisesta korvaan sisään ja toisesta ulos ja käännän vain poskeani kiusaamistilanteissa. Silti noiden palaverien jälkeenkin mä oon miettinyt, että kiusattiinko mua vai. Mä oon ollut lapsena aikamoinen optimisti toisiin ihmisiin.

Amiksessakin mua kiusattiin ja se tuntui paljon rankemmalta, kun nämä eivät millään tavalla tuntuneet kivoilta tyypeiltä. Ihmisten aurat kertovat sen, että tunnetko sä sitä kiusaamista.

Amiksessa oli muhun myös fyysistäkin kontaktia kiusaamisten yhteydessä.

Mä ihan tasan tarkkaan tiedän kiusaamisen, mutta siitä nöyryytyksen tunteesta kannattaa opetella pois ja keskittyä nykyhetken mukaviin asioihin mielummin. Niin mä oon tehnyt ja mun mieli oli tosi romahtanut amiksen aikoihin. Nyt oon niin sinut itseni kanssa kuin vaan voin olla.

Eihän sitä ihan hetkessä mieli muutu, mutta ajan mittaan pitäisi, että ei kunto romahda kokonaan.

Paras lääke matalaan mieleen on tehdä asioita mistä pitää eli ajatukset muualle.

Sä voisit ap ihan hyvin sen ammattikorkeakoulussa opettavan kiusaajan oppilaiden / amk:n keskustelusivuston ja kertoa tästä kokemastasi sinne. Ja etenkin siitä, kun tämä nykyinen opettaja piti kiusattavan vikana sitä, että kiusattiin. Jos amk:lla ei ole sivustoa, niin pistä paikkakunnan Facebook-sivulle keskustelunaloituksena.

Vai että oma syy kun oli ujo ja arka :D on siinä kans selitykset.

Vierailija kirjoitti:

Sä voisit ap ihan hyvin sen ammattikorkeakoulussa opettavan kiusaajan oppilaiden / amk:n keskustelusivuston ja kertoa tästä kokemastasi sinne. Ja etenkin siitä, kun tämä nykyinen opettaja piti kiusattavan vikana sitä, että kiusattiin. Jos amk:lla ei ole sivustoa, niin pistä paikkakunnan Facebook-sivulle keskustelunaloituksena.

On aika turha ja väärin lähteä kostamaan jollekin aikuiselle jotain minkä on lapsena tehnyt.

Asiat pitää käsitellä silloin kun ne tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä voisit ap ihan hyvin sen ammattikorkeakoulussa opettavan kiusaajan oppilaiden / amk:n keskustelusivuston ja kertoa tästä kokemastasi sinne. Ja etenkin siitä, kun tämä nykyinen opettaja piti kiusattavan vikana sitä, että kiusattiin. Jos amk:lla ei ole sivustoa, niin pistä paikkakunnan Facebook-sivulle keskustelunaloituksena.

On aika turha ja väärin lähteä kostamaan jollekin aikuiselle jotain minkä on lapsena tehnyt.

Asiat pitää käsitellä silloin kun ne tapahtuu.

Jos aikuisena lähtee kostamaan, silloin on itse vielä tyhmempi ja itse myös kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaaminen voi olla joskus myös kiusatun itsensä syytä. Ainakin poikaporukoissa jos rupeat vasikoimaan kavereiden juttuja niin ansaitseekin joutua ulos porukasta.

Omalla luokalla oli ainakin yksi joku aina provosoi kunnes jollain napsahti.

Meillä oli luokalla tämmönen vasikkaihminen. Aina kun oli jotain mistä kertoa opettajalle niin oli käsi pystyssä että "mikko poltti tupakkaa välitunnilla" tai "pekka ei ole tehnyt läksyjä". No turpaansahan se sai koko yläasteen ja ihan omaa syytä.

Aloittaja ei ollut tällainen. Hän oli hieman ylipainoinen ja hänellä oli silmälasit. Ja joutui kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä kiusaajien selittelyä. Eivät osaa, uskalla tai halua ottaa vastuuta teoistaan niin vierittävät kaiken kiusatun syyksi. On ihan ok, jos ei pidä jostakusta ihmisenä. Häneenkin voi siitä huolimatta suhtautua ainakin neutraalisti. Kehittymättömien touhua sellainen, että heti aletaan kiusata tyyppiä, joka ei miellytä.

Miten niin selittelyä? He rehellisesti sanoivat mikä oli se juttu että he kehittymättöminä lapsina tämän AP:n kokivat ärsyttävänä ja kiusasivat häntä. Eihän se, että kertoo missä se syy oli, kerro vielä mitään siitä, että ottaako vastuun siitä että teki väärin, se että kertoo rehellisesti syyn, on jo hyvä alku. Eihän he sanoneet, että kiusaaminen oli AP:n syy, vaan se minkälainen AP oli provosoi heitä pelkällä olemassa olollaan. Ei tietenkään olisi saanut kiusata, mutta lapset ovat hyvin kehittymättömiä, siksi heitä sanotaan lapsiksi.

Arvatenkin nämäkin kiusaajat on julkisella sektorilla töissä, sieltä löytyy runsaasti tämmösiä uhrin syyllistäviä yhteiskunnan tukipilareita.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyysin reippaasti anteeksi kiusatun nähdessäni pitkästä aikaa. Ja minulta on pyydetty anteeksi, kun olin myös kiusattu. Ja sinäkin ansaitset anteeksipyynnön.

Ja sekö reippaasti rykäisty anteeksipyyntö sen vuosikausien kiusaamisen ja kiusatun itsetunnon koko elämään jatkuvan kolhinnan hyvitti? Että kertaheitolla? No, jos näin on, niin helpostipa siitä pääsee kiusaaja synnittömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kiusaaminen voi olla joskus myös kiusatun itsensä syytä. Ainakin poikaporukoissa jos rupeat vasikoimaan kavereiden juttuja niin ansaitseekin joutua ulos porukasta.

Voi olla, nyt ei ollut siitä kysen

Sä oot näitä - raisk aus voi olla naisen syy ja taitavat vähän pitääkin siitä! Ok

Ootpa katkera ja törkeä itsekin. Muistan yhden tytön jota syrjittiin sen vuoksi että hän kanteli kaikesta opettajalle, väritti tarinoita jos ei saanut toivottua reaktiota ja jotakuta pulaan. Kukaan ei halunnut enää leikkiä edes säälistä hänen kanssaan ja siksi syytti muita kiusaamisesta. Ei koskaan muuttanut omaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Syy on tietysti aina kiusaajassa, mutta kyllähän se kiusattu on henkilö, joka jotenkin poikkeaa muista. Usein esim on ihon väri, arkuus tai helposti räjähteleväisyys syynä kiusaamiseen. Kiusattu voi olla asperger.

Ikävää, että se kiusaaja usein saa tuosta vaan voimaa ja saattaa oppia taitoja, joilla manipuloi ja pärjää esim työelämässä. Röyhkeät toisten polkijat pärjäävät usein esim katastrofitilanteissa, kun muille käy huonosti.

Kouluissa kiusaamisen saisi loppumaan, jos opettaja viettäisi kaiken ajan oppilaiden kanssa. Siis myös välitunnit. Välitunneille open ohjaamaa ohjelmaa kaikille. Open pitäisi myös määrätä istumajärjestykset ja ryhmäjaot. Samoin määrätä istumaan tiettyihin paikkoihin ruokalassa. Ettei ketään sielläkään jätetä yksin.

Useimmat opet ei viitsi. Haluavat pitää omat taukonsa ja vielä mieluummin ylipitkinä.

Ei se auttaisi, koska se ei pysäyttäisi silmien pyörittelyä, ivallista äänensävyä ja henkistä selän kääntämistä.. jopa luokan hymypojakdi äänestäminen on kiusaamista, jos kiusatulle tehdään pienin elein selväksi, että oikeasti tarkoitetaan juuri päinvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on aina tuomittavaa ja vika kiusaajassa, sekä ennen kaikkea hänen vanhemmissaan. Jos lapsi/nuori ei hallitse tunnetaitoja, hyvää ja reilua käyttäytymistä sekä toisen kohtaamista, on vanhemmat velvollisia sen hänelle opettamaan.

Heh, ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto tai tunnetaidot eivät pääse kehittymään, asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin. Kun lasta kohdellaan kaltoin, persoonallisuus alkaa häiriintyä. Teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä halutaan estää, täytyy katsoa, mitä tekijöille on tapahtunut.

Minulla on entisenä vuosikausia koulukiusatuksi joutuneena traumaperäisiä psyykkisiä ongelmia, vaikka olenkin pärjännyt hyvin elämässä. Olen vasta viimeaikoina hakenut vihdoin apua niihin. Itse en ole provosoinut ketään aikoinaan. En sääli tippaakaan kiusaajia.