Huonoin kirja minkä olet lukenut?
Kommentit (123)
Thomas Mannin Taikavuori. Nuori mies sairastuu tuberkuloosiin ja viettää seuraavat seitsemän vuotta tuberkuloosiparantolassa. Koko aikana ei tapahdu yhtään mitään! Siis todellakin, ei mitään. O.o
Anteeksi! :D Sarjakuvahyllyyn on vaikea laittaa digisarjakuvia! xD
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen.
En muista enää montako kertaa aloitin sen, ja aina se jäi kesken. Sitten kerran päätin, että nyt luen loppuun tuon, kun on niin saakelin ohut lipare koko kirja! Ajattelin, että tässä täytyy lopussa olla joku megamahtava käänne ja ne hulvattoman hauskat kohdat on lopussa. Paskat oli. En ymmärrä sen kirjan hehkutusta.
Aika paljon on tullut luettua kirjoja joiden huonous on valjennut vasta myöhemmin.
En pitänyt Kärpästen herrasta mutta vasta myöhemmin ymmärsin sen johtuvan perusteettoman negatiivisesta ihmiskuvasta, jota kirjassa yritettiin tyrkyttää. Yleensäkin kyynisyys ja ihmisviha tuntuivat rasittavilta mutta nyt vanhempana en siedä sellaista juuri yhtään.
Tämä ketju kertoo enemmänkin lukijoista kuin kirjoista joita he ovat lukeneet.
Kata Kärkkäisen "Milla" tms, kerto hukassa olevasta nuoresta naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo enemmänkin lukijoista kuin kirjoista joita he ovat lukeneet.
Mitä tarkoitat?
Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo
En muista kirjan nimeä mutta se kertoi jostain keski-ikäisestä amerikkalaisesta kotirouvasta jolla oli joku dilemma seksin suhteen. Kirja oli niin huono että heitin sen roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis, teidän kirjasnobien mukaan mangat ei ole kirjoja? :D No sitten en voi vastata AP:n kysymykseen, kun en ilmeisesti omista kirjoja...
*köh* 3000 euron edestä mangaa kirjahyllyssä *köh*
Mitä tuo köh tarkoittaa? Että olet ääliö?
En voi nimetä kirjaa, koska jätän kesken lukemisen jos ei ole hyvä ja kiinnostava.
Kuka lukee loppuun huonon kirjan?
Ehdottomasti Robert A. Heinleinin "Kissa muurin läpi". Vähän puolen välin jälkeen Heinleinin mielenkiinto kirjoittamista kohtaan lakkaa totaalisesti ja hän myös toteaa sen itse kokolailla suoraan kirjassa. Viimeinen neljännes onkin sitten pelkkää vinoilua joka mäntille, joka ei ymmärrä lopettaa lukemista kesken. Sitäkin ikävämpää on, että kirja alkaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En voi nimetä kirjaa, koska jätän kesken lukemisen jos ei ole hyvä ja kiinnostava.
Kuka lukee loppuun huonon kirjan?
Kysymys kuului "mikä on huonoin kirja jonka olet lukenut". Jos olet lukenut vaikka vain kaksi kirjaa, todennäköisesti toinen oli huonompi eli se on huonoin kirja minkä olet lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Juha Hurme: Niemi. Teennäistä soopaa.
Kuten Hurmeen kaikki tekeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tirlittan! Alakoulun neljännellä tätä luettiin, kuulusteltiin suullisesti sekä kirjallisesti ja tapahtumia näyteltiin auki. Näin nelisenkymmentä vuotta myöhemmin ostin epistolan kirpparilta kotilukemiseksi ja heti alkoi vituttamaan...
Niinpäs olikin! Samoja muistoja! Oli kyllä rasittava lapsena, mutta nyt kun ajattelen niin saattoi kumminkin olla pätevää johdatusta kirjallisuuteen.
Yksi suosikeistani jo alle kouluikäisenä, vaikka siinä jokunen turha kohta olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juha Hurme: Niemi. Teennäistä soopaa.
Kuten Hurmeen kaikki tekeminen.
Hurmeen järkkäämät iltamat ja kirjallisuustapahtumat ovat mahtavia.
Nuorena luin paljon klassikoita. Osa niistä oli umpitylsiä (moni venäläinen klassikko esimerkiksi), mutta luin ne sinnillä loppuun. Yhtä en kuitenkaan koskaan saanut luettua loppuun, sillä nukahdin aina kesken lukemisen, koska kirja oli niin pitkäveteinen ja paikallaan junnaava. Toisaalta sitähän koko kirja käsittelikin, nimittäin jo aiemmin mainittu Mannin Taikavuori. Paras unilääke kautta aikojen; saatavilla myös äänikirjana!
Aidosti huonoista on jäänyt parhaiten mieleen eräs huolimattomasti kirjaston hyllystä mukaan napattu kirja, jonka nimeä en valitettavasti muista, mutta aloitussivun jälkeen selailin kirjaa eteenpäin pöyristyneenä sen huonoudesta; teksti oli kuin yritteliään, mutta naiivin ja huonosti kirjoittavan kuutosluokkalaisen kieltä. Takakansitekstissä mainittiinkin erittäin painokkaasti kyseessä olevan omakustanteen, jonka teksti on säilytetty täysin kirjailijan näkemyksen mukaisena (eli täysin editoimattomana kaikkine kirjoitus- ja kielioppivirheineen). Kirjailija oli suomalainen nainen, jolla oli melko vanhahtava etunimi (Ritva, Helvi, Marketta tmv.) - harmittaa, että en kirjoittanut muistiin teostietoja!
On paljon tehokkaampaa itse viedä keskustelua takaisin aiheeseen kuin yrittää toimia poliisina.