Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonoin kirja minkä olet lukenut?
Kommentit (123)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemää veljestä en olisi jaksanut lukea silloin, kun oli pakko. ei jäänyt hyvät muistot kirjasta. Siinä mielessä varmasti huonoin. Muut huonot tosiaan jätän kesken.
Se, että sinä et jaksa lukea kirjaa, tekee siitä huonon?
Luin 1. kertaa tämän armeijassa, pidin.
Koulussa oli luettu vain katkelmia.
Juu, kyllä se subjektiivinen mielipide on kirjallisuudessa ihan pätevä, subjektiivinen totuus. Kirja, jota ei jaksa lukea on huono, riippumatta muiden mielipiteistä.
Objektiivinen totuus on kaunokirjallisuudessa kenenkään vaikea todeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!Sinä et näytä olevan sanankäytön tai kirjoittamisen ammattilainen.
Halpamainen kuittaus. Luinkin tuon kommentin uudelleen ja hyvin sujuvaa on kielenkäyttönsä. Sinä taas voisit tarkistaa kielenkäyttöäsi, "sinä et näytä" on tässä kohtaa virhe koska et ole häntä nähnyt. Tarkoitatko ehkä "sinä et vaikuta"??
Pöljä olet kumminkin.
-eri
Adams - keinumorsian. Adams yrittää rakentaa testosteroni hiipuva miehuus kuvaa hukatun rakkauskehitelmän sisään kalustettuna ihmeelisyyksillä. Pläöts Ruohometsän kansaan verrattuna jossa itkin.
Vierailija kirjoitti:
Agatha Christien Kuolema lähettää viestin.
Ratkaisu perustuu siihen että murhaaja on hiihtänyt lumisateessa kuuden mailin (n. 10km) matkan suksilla kymmenessä minuutissa. Vaikka matka on alamäkeä, 60 kilometrin tuntivauhti umpihangessa on naurettava ajatus. Käsittämätön floppi Christieltä, joka ei kyllä varmaan ollut hiihtänyt elämässään metriäkään.
Christiellä on noita tuon tason omituisuuksia siellä sun täällä. Se nyt on vaan kaunokirjallisuutta, kustannustoimittajan työhön kuuluisi karsia omituisuuksia.
Juha Hurmeen kirjat on yllättävän huonoja, täynnä kliseitä ja kulttuurilainoja. Saarnaava tyyli ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MAINOSTAJA ei huolta kyllä suomen korruptoitunut kirjasto laitos ostaa mitä paskaa tahansa. KYLLÄ OLISI KARPOLLA ASIAA TUON PÖHÖTTYNEEN KORRUPTION KITKEMISEEN.
Sen Baltzarin esikois"teos". Ihan puutaheinää ja huonoa suomea. Olisiko sen nimi ollut Verikihlat, en muista enää. Paljon hehkutettiin aikoinaan. Taisi muuten jäädä viimeiseksi "teokseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Humisevan Harjun luin loppuun vain, koska on klassikko. En pitänyt siitä ollenkaan vaikka romantiikasta pidänkin.
Eihän se ole oikeastaan romanttinen kirja ollenkaan.
Juha Hurme: Niemi
Anton Tsehov: Lokki
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Nämä kautta-aikain ainoat kirjat, joissa en ole päässyt loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Margaret Atwood, Viimeisenä pettää sydän.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!
Tarkoitatko kuitenkin hahmoa jonka nimi on Cthulhu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!Tarkoitatko kuitenkin hahmoa jonka nimi on Cthulhu?
Olen eri, mutta kertokaa pliis joku että miten tää hahmon nimi kuuluis lausua? Ite saan aikaiseksi vain jotain "thhhhhhh" -käninää aina kun yritän tuota sanoa :D
Mieleen on jäänyt Sesse Koiviston kostokirja miehelleen Ilkalle, kun tämä oli jättänyt nuoremman naisen vuoksi. Uskomattoman huonosti kirjoitettu tarina jätetyn naisen voimaantumisesta. Olisi kannattanut jättää pöytälaatikkoon.
Pussikaljaromaania pystyin lukemaan kaksi sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue huonoja kirjoja loppuun. Muutamassa sivussa tai viimeistään kappaleessa huomaa.
Dostojevskin Idiootti. Pitäisi olla maailmankirjallisuuden suuri klassikko, mutta minusta se oli umpitylsä kirja. Ihan periaatteesta taistelin sen loppuun asti pitkin hampain.
Kaikki salkkari kirjat päähenkilöistä jotakin uskomatonta kuraa samoin koko salkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agatha Christien Kuolema lähettää viestin.
Ratkaisu perustuu siihen että murhaaja on hiihtänyt lumisateessa kuuden mailin (n. 10km) matkan suksilla kymmenessä minuutissa. Vaikka matka on alamäkeä, 60 kilometrin tuntivauhti umpihangessa on naurettava ajatus. Käsittämätön floppi Christieltä, joka ei kyllä varmaan ollut hiihtänyt elämässään metriäkään.
Christiellä on noita tuon tason omituisuuksia siellä sun täällä. Se nyt on vaan kaunokirjallisuutta, kustannustoimittajan työhön kuuluisi karsia omituisuuksia.
Kaunokirjallisuutta tässä kai käsitelläänkin. Eikä nyt muuten mikään maailmanloppu, mutta kun luet dekkaria tarkkaan ja yrität miettiä, kuka on murhaaja ja kuinka murha on toteutettu niin tämmöinen loppuratkaisu on vähän kylmä suihku: Ai, juu, heppu hiihti 60km/h tekemään murhan, jonka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin tapahtuneen. Kävellen olisi mennyt kaksi tuntia. Olisihan tämä nyt pitänyt tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin Idiootti. Pitäisi olla maailmankirjallisuuden suuri klassikko, mutta minusta se oli umpitylsä kirja. Ihan periaatteesta taistelin sen loppuun asti pitkin hampain.
Onhan se raskaslukuinen kuten oikeastaan kaikki venäläiset klassikot. Mutta minusta samalla aika herkullinen kuvaus empaattisesta ja hyväntahtoisesta ihmisestä, jota muut lähinnä käyttävät hyväkseen. Hyvyys siis näyttäytyy ulospäin idioottimaisuutena.
Alue: Aihe vapaa
Sekavaa käännöstekstiä - varhaisantiikin Valitut Palat moneen kertaan rikkikäännettyinä ja pidennetyllä tekstillä.
Tosin "Nauru pidentää ikää" puuttuu. Kuukauden kirjan täytynee olla Ilmestyskirja. Lapsena jäi lukematta nuo Kuukauden Kirjat, ja kovin oli Ilmestyskirjakin hankala teininä. Ei sillä, että se olisi siitä jotenkin parantunut.