Miksi vanhemmat antavat lapselleen nimen, jota eivät edes itse käytä?

Eräs kuulemani selitys sille miksi vasta toinen nimi on se kutsumanimi oli se, että kun ääneen sanoo kaikki lapsen nimet niin ne yhdessä soljui parhaiten niin että se kutsumanimeksi aiottu oli toisena. 

Kuinka usein sanotaan koko nimi kaikkine etunimineen?

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne lapsetkaan käytä vanhemmista heidän nimiä.

Kyllä käyttävät. Lapsuudenkodissa 80-luvulla vanhempia ei sanottu koskaan isäksi tai äidiksi, vaan aina etunimellä.

Iso-isoisäni nimi oli Ferdinand. En tiedä miksi kutsuttiin

En tiiä onko tää joku Itä-Suomalainen vanha tapa, mutta liki kaikilla mun suvun vanhemmilla ihmisillä on joku kutsumanimi. Liisa on Limppu, Reima on Reke, Irma on Imppa, Reijo on Reiska, Pertti on Hepa (ei mitään käsitystä miksi, eihän toi ees oo väännös etunimestä), Laila on Lalle ja Olavi on Olli. 

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Eiköhän lähes kaikilla ole virallisen nimen lisäksi lempinimi(ä).

t. Jokke alias Tseitsei :D

Olen aina luullut, että teikäläinen on nainen? Onko asia siis päinvastoin jos saa udella?

Olen nainen :D

Ne on LEMPInimiä. Hellyttelynimiä perheen kesken. Ei pitäisi raapia kenekään ulkopuolisen p****ä tämän?

Mikä tässä nyt oikein on ongelma? Jos ajattelee vaikka brittejä, niin Catherine on Kate, William saattaa olla Bill, Elizabeth Liz, Margaret Meg, James Jim. 

Omilla lapsillani on vähän pitemmät nimet ja lempinimet. Ja joo, me vanhemmatkin käytämme niitä. 

Ihmettelen myös, miksi niitä nimiä pitää olla kolme tai jopa neljä. Käytännössä ei kukaan tarvitse niin montaa nimeä.

Pelkkää piinaa virallisissa yhteyksissä ja lomakkeissa, johon ne eivät edes mahdu.

Joskus vielä tähän päälle kaksiosainen sukunimi. Mitään järkee!

(lisäihmetystä, kaikissa peräkkäisissä nimissä r tai l, ärrää tai ällää koko rahalla) .

Ihmiset haluavat antaa tärkeille ihmisille lempinimiä.

Minä olen Susanna, eikä minulla ole ollut koskaan lempinimiä, joten en koskaan esittele itseäni sellaisella. Todella moni kaveri tai työkaveri alkaa jossain vaiheessa kutsua minua Susaksi, Suskiksi, Suskuksi tai jopa Sussuksi.

Kuulostaa meidän perheeltä.

Kutsumanimeni on ollut aina se nimi mitä minusta on käytetty. Se on lyhenne ensimmäisestä etunimestäni. Minua on aina kutsuttu sillä kutsumanimellä. Kysyin joskus äidiltä että miksi ihmeessä valitsitte sen etunimen joka lukee passissa, vaikka aina on kutsuttu tällä nimellä. Äiti sitten sanoi että no joo, ehkä se olisikin ollut parempi. Tosin, minut on kastettu vain 1 kk ikäisenä, että ehkä sitten olisi voinut käyttää enemmän aikaa siihen nimivalintaan ja kuulostella että miltä se nimi tuntuu.

Pikkusiskoni kutsumanimi on aina ollut hänen kolmas nimensä. Harva edes tietää hänen ensimmäistä etunimeään. Tähänkään vanhemmat ei osanneet antaa vastausta, heidän mielestään se kolmas nimi oli paras kutsumanimi.