Lue keskustelun säännöt.
Kouluaamut ja kerrostalot. Voitteko opettaa lapsillenne ettå kouluun voi lähteä hiljaakin
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Korvatulpat on keksitty niille jotka häiriintyy.
Voi luoja teidän elämää, omassa kodissa jatkuvasti tulpat korvissa. En ikimaailmassa suostuisi noin elämään ainoaa elämääni. Ihanaa kun on aina ollut varaa asua omakotitalossa, kaupungin keskustaan on matkaa 600 m, eikä se kaupunki onneksi ole somppupääkaupunki nimeltään Helsinki.
Ihanaa kun kaikki ääliöt haluaa asua Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta, sehän on niin ihanaa asua urbaanisti kaupungin keskustassa, kaikki on lähellä, jopa naapurimeteli ihan siinä korvan juuressa. Kerrostaloläävässä asuu onnellinen perhe kiroillen elämäänsä.
Toista se on meillä, ihan oman perheen ja omien äänien kesken tilavasta uudesta kodista lähtee lapset kouluun ja minä jään tekemään etätöitä suloisessa hiljaisuudessa. Eilenkin tein varjoisella terassillamme (niitä terasseja on kaksi) töitä, oli niin nautinnollista olla töissä.
Sama.
Hullua, että ihmiset kituu noissa betonikuutiossaan ja luulevat elävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Sama.
Hullua, että ihmiset kituu noissa betonikuutiossaan ja luulevat elävänsä.
En kidu. Viihdyn hyvin kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta, sehän on niin ihanaa asua urbaanisti kaupungin keskustassa, kaikki on lähellä, jopa naapurimeteli ihan siinä korvan juuressa. Kerrostaloläävässä asuu onnellinen perhe kiroillen elämäänsä.
Toista se on meillä, ihan oman perheen ja omien äänien kesken tilavasta uudesta kodista lähtee lapset kouluun ja minä jään tekemään etätöitä suloisessa hiljaisuudessa. Eilenkin tein varjoisella terassillamme (niitä terasseja on kaksi) töitä, oli niin nautinnollista olla töissä.
Sama.
Hullua, että ihmiset kituu noissa betonikuutiossaan ja luulevat elävänsä.
Hullua että jotkut ovat niin typeriä että luulevat että kaikilla on mahdollisuus täysin vapaasti valita asumismuoto ja -paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiljaisuus loppuu 7.00.
Edelleenkään se ei ole lupa möykätä vapaasti.
Ja kuinka kauan tämä hirvittävä rapussa meluaminen kestää aamuisin? Minuutin? Kaksi? Vai jopa viisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä lienen outo tai sit urbaaniin elämään hyvin sopeutunut kun mua ei haittaa mitkään kolistelut tai koirat tai yms lasten äänet tai aikuistenkaan. ainoa mikä risoo on musiikki jos jollakulla jatkuu bileet liian myöhään, en tiedä miksi. ehkä oon traumatisoitunu kun ylppäreihin lukiessa aikanaan yläkerran narkkaril jäi pariks päivää yks ja sama biisi toistolle ja toki erittäin koval. nykyään en enää kerrostalos asu mut sillon kun asuin niin nuo normaalit elämisen äänet oli musta jopa rauhottavia
Vierailija kirjoitti:
Kello on silloin ihan riittävästi siihen, että voit noista sängystä ja siirtyä sohvalle
Yöhoitaja ja muut yötyöläiset yrittävät nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Nytkö ei saa enää normaalia elämää elää? Ymmärrän, jos valitetaan yöbileistä, mutta kouluun lähteminen on liian äänekästä? Suosittelen muuttamaan korpeen.
Se ei ole normaalia elämää, että mennä tömistellään, juostaan ja meuhkataan rapussa. Koskee sekä aikuisia että lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap mutta oikeastiko teistä on ok ettå lapset juoksee rappukäytävässä?!
Jos on kiire. Ja lapset liikkuu usein juoksemalla, ei kävellen. Ja mikä.tahansa asia ärsyttää, jos siihen alun perin suhtautuu vihamielisesti.
Nimenomaan. Meillä on oikein mainio kylän puskaradio facebookissa. Kesät naristaan mopoista. Häiritsevää mopoilua iltapäivällä. Mitä hemmettiä on häiritsevä mopoilu? Mopon ääni kuuluu kotiin, shock horror. Niin kuuluu autojen, junan ja ruohonleikkurinkin.
Kissa on taas kävellyt erään aktiivisen lemmikeistä valittajan pihan läpi. Ai kamalaa, kuluiko nurmikko puhki?
Talvella valitetaan sitten väärin auratusta lumesta ja koiranpissasta.
Mielenkiintoista kuinka kukaan ei valita naukuvista sirkkeleistä, moottorisahoista, auton ovien paukutuksesta, haukkuvista koirista, rullaluistelusauvojen naputuksesta, pihallaan huutavista aikuisista, kailottavista maastopyöräily- tai hiihtoporukoista.
Joillekin tähän maailmaan ei mahtuisi muita kuin aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaisuus loppuu 7.00.
Edelleenkään se ei ole lupa möykätä vapaasti.
Kyllä mä sen tiedän. Jos on normaaleja ääniä meluisampaa niin voi tehdä valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama.
Hullua, että ihmiset kituu noissa betonikuutiossaan ja luulevat elävänsä.En kidu. Viihdyn hyvin kerrostalossa.
Sama. Olen kokeillut kaikki mahdolliset asumismuodot (omakotitalo, paritalo, rivitalo, luhtitalo, kerrostalo jne.) ja kerrostalossa viihdyn parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvatulpat on keksitty niille jotka häiriintyy.
Voi luoja teidän elämää, omassa kodissa jatkuvasti tulpat korvissa. En ikimaailmassa suostuisi noin elämään ainoaa elämääni. Ihanaa kun on aina ollut varaa asua omakotitalossa, kaupungin keskustaan on matkaa 600 m, eikä se kaupunki onneksi ole somppupääkaupunki nimeltään Helsinki.
Ihanaa kun kaikki ääliöt haluaa asua Helsingissä.
Ei näköjään kaikki, kun sinä et asu.
Ihmettelen kyllä, että rapussa ei osata olla hiljaa. Kyllä mulle opetettiin pienenä, että kerrostalojen rapuissa ei pidetä minkäänlaista meteliä. Täällä ei ainoastaan lapset, vaan myös aikuiset molottavat kännykkäänsä rappuun astuessaan tai jäävät rappuun juttelemaan pitkäksi aikaa ovi auki kellonajasta riippumatta. Siinä sitten katselet leffaa tai yrität rauhoittua nukkumaan tai mitä ikinä, samalla kun kuulet muiden juorut ja murheet kaikuvan rappukäytävästä vahvasti läpi. Kyseessä vanha talo, jossa äänieristys 0.
Joskus mietin, että pitäiskö itekki pitää vaan ovea auki rappukäytävälle, laittaa joka ikinen laite päälle äänet täysille ja samalla huutaa puhelimeen, kun kerta rappukäytävä näyttää olevan muille sellainen olohuoneen jatke, jossa saa hengata ja pitää meteliä miten tahtoo. :D
Koska valtio ei tee kunnollisia sääntöjä ja kunnat, taloyhtiöt, kerrostaloissa ihmiset käyttäytyvät ihan miten sattuu. Myös rakennusten suunnittelu sakkaa osassa firmoista. Jotkut voivat häiriköidä tupakalla, bileillä, ruuankäryllä ja viinoilla naapureita - muut yrittävät tuulettaa. Ja joidenkin lasten vanhemmat eivät aseta sääntöjä, osa varmaan kasvattaa hyvin. Mielestäni lapsille voi mennä sanomaan asiallisesti ystävällisesti miten rapussa pitäisi käyttäytyä, jos häiriköi tai laittaa sääntölaput. Ihmiset on tungettu asumaan liian lähelle toisiaan ja siellä syntyy painetta.
*Myös rakennusten vikojen korjaus on joillakin paikkakunnilla lastenkengissä eli sitä ei ole. Ja osa remppafirmoista ja siivousfirmoista ei toimi kuten pitäisi, asukas huomioiden ja kunnollinen siivous. Halpuutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaisuus loppuu 7.00.
Edelleenkään se ei ole lupa möykätä vapaasti.
Vitsi, mikä mielleyhtymä tässä noihin 007 leffoihin:
7.00 - Lupa möykätä
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurin ovi osuu omaan oveeni (ovemme ovet kulmittain) ja j o k a jumalan aamu heidän lapsensa rämäyttävät sen oven täysiä auki niin, että se rämähtää omaa oveani vasten niin, että ovikellokin jää sirisemään. Koirani saa siitä aina paskahalvauksen, samoin minä. Onneksi koirani ei hauku, mutta murisee ja urahtelee ja menee eteiseen vinkumaan.
Tuota oven avaamista höystää huuto ja lapsilauman sähellys edes takaisin, kun haetaan milloin reppua, takkia, luistimia, eväitä jne. Lasten äiti ohjeistaa lapsia rappukäytävässä huutaen ja lapset juoksevat rappuja alas ja huutavat sieltä vastauksiaan.
Eikö tuollaisten perheiden pitäisi muuttaa korpeen? Ei meidän jotka elämme ihmisiksi.
(En ole ap)
Kannattaisiko valittaa ovesta naapureiden sijaan? Ei, heidän ei tarvitse muuttaa maalle, sun kannattaa, jos koirasi saa paskahalvauksen äänistä.
No mutta, sehän on niin ihanaa asua urbaanisti kaupungin keskustassa, kaikki on lähellä, jopa naapurimeteli ihan siinä korvan juuressa. Kerrostaloläävässä asuu onnellinen perhe kiroillen elämäänsä.
Toista se on meillä, ihan oman perheen ja omien äänien kesken tilavasta uudesta kodista lähtee lapset kouluun ja minä jään tekemään etätöitä suloisessa hiljaisuudessa. Eilenkin tein varjoisella terassillamme (niitä terasseja on kaksi) töitä, oli niin nautinnollista olla töissä.