Suomalaisissa hotelleissa aina järkyttyy - ihmiset lähtevät pöydästä niin että lautasilla koskemattomia kakkupaloja

Minä ainakin syön hotelliaamiaisella niin paljon kuin sielu sietää. Aluksi iso kasa pekonia, munakokkelia, pari lihapullaa ja nakkia. Jotain vihanneksia tai hedelmiä toiselle lautaselle. Sitten leipää johon runsaasti päällisiä. Saatan hakea vielä lisää edellä mainittuja jos olivat hyviä. Sitten lopuksi croisantteja, muffineja, piirakkaa tms. ja kahvia pari kuppia.

Ei yleensä tarvitse lounaalla käydä sinä päivänä.

Ja miksi teen näin? Ihan vaan nauttiakseni. Yli ei jää mitään jos ruoka oli hyvää. Kotona yleensä syön hyvin maltillisen aamiaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että pitopalvelut tyhjentävät juhlissa ruokapöydän hyvin nopeasti. Siksi ihmiset olettavat, että lisää ei välttämättä ehdi hakemaan, parasta ottaa kerralla kaikki, mitä haluaa.

Olin pari viikkoa sitten häissä, jossa ruokaa otettiin vain kerran, ei siis ensin kalaa ja salaatteja, sitten pääruokaa, vaan kaikki kerralla. Aika moni jäi nälkäiseksi, koska kuvitteli, että nyt saa syödä pitkän kaavan mukaan.

Jos mun juhlissa meinattaisiin viedä ruuat pois ennen kuin on vieraat saaneet haettua lisää, niin menisin kyllä sanomaan, että odottakaas vielä kunnet kaikki on santsanneet.

Kun on vieraana, ei sovi menn'ä tuollaista sanomaan. Mutta koska buffetit tyhjennetään nopeasti juhlissa, niin miten voit olla varma, ettei hotellissa tehdä samoin.

Saahan sitä syödä sen mitä syö, mutta se että kasataan ruokaa jota ei syö - sitä en ymmärrä.

Se on aivan turhaa ja ylimielistä.

Totta !! Kiinnitin asiaan huomiota hotelli Presidentissä Helsingissä nyt elokuussa. Inhottavaa haaskausta. Eikö tule mieleen että hotellin hinta nousee kun noin törsätään. Ja muutenkin ruokahävikki on vastenmielistä. Suomalaisia lapsiperheitä olivat nämä porsastelijat !

Vierailija kirjoitti:

Totta !! Kiinnitin asiaan huomiota hotelli Presidentissä Helsingissä nyt elokuussa. Inhottavaa haaskausta. Eikö tule mieleen että hotellin hinta nousee kun noin törsätään. Ja muutenkin ruokahävikki on vastenmielistä. Suomalaisia lapsiperheitä olivat nämä porsastelijat !

Lapsiperheille pitäisi laittaa hotelleihin porsastelu-, metelöinti- ja ruoanhaaskaamismaksu. Kustantaisivat omaa sikailuaan, ja hotellin ei tarvitsisi laskuttaa kunnon väkeä noiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa majoittuu muitakin kuin vain suomalaisia.

Kyllä ne suomalaiset tunnistaa. Puhuvat suomea ja näyttävät suomalaisilta.

Ihme myytti kerro nyt, miltä suomalainen näyttää?

Minäkin haluaisin tämän tietää. Voisiko joku nyt kertoa tämän kun tämä on ilmeisesti kysytty varmaan +100 000 kertaa palstalla?

Vaikee sanottaa, mutta kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa. Ulkomailla useasti katsonut, että nyt tulee muuten vastaan suomalaisia ja aina osuu oikeaan, kun ohittaessa puhuvat suomea.

Höpöhöpö. Miltä suomalainen näyttää? Et osaa siihen vastata vaan höpötät omiasi.

Ihan rauhassa on saanut maailmalla liikkua eikä kukaan tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että pitopalvelut tyhjentävät juhlissa ruokapöydän hyvin nopeasti. Siksi ihmiset olettavat, että lisää ei välttämättä ehdi hakemaan, parasta ottaa kerralla kaikki, mitä haluaa.

Olin pari viikkoa sitten häissä, jossa ruokaa otettiin vain kerran, ei siis ensin kalaa ja salaatteja, sitten pääruokaa, vaan kaikki kerralla. Aika moni jäi nälkäiseksi, koska kuvitteli, että nyt saa syödä pitkän kaavan mukaan.

Huomasin, että Siljan laivalla pistettiin buffet-pöytä pakettiin tosi pian. Nippa nappa ehti hakea kylmät kalat ja lihat, mutta lämmintä ruokaa hakiessa huomasin, että em. tiskit oli pantu jo pois. Tuli kiire hakea jälkiruokaa - joka oli pelkkää pikku piperrystä.

Muutenkin oli ruokatarjottimet tyhjiä, täydennystä ei tuotu, mikä oli yllättävää. Tapa kai se on tuokin säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta !! Kiinnitin asiaan huomiota hotelli Presidentissä Helsingissä nyt elokuussa. Inhottavaa haaskausta. Eikö tule mieleen että hotellin hinta nousee kun noin törsätään. Ja muutenkin ruokahävikki on vastenmielistä. Suomalaisia lapsiperheitä olivat nämä porsastelijat !

Lapsiperheille pitäisi laittaa hotelleihin porsastelu-, metelöinti- ja ruoanhaaskaamismaksu. Kustantaisivat omaa sikailuaan, ja hotellin ei tarvitsisi laskuttaa kunnon väkeä noiden takia.

Siksi ketjuhotelleissa on bulkki-einesvalikoima aamupalalla. Ihan sama paljon syövät tai jättävät pöytään, niin ei heilauta katteita suuntaan tai toiseen. Paremmat aamupalat sitten paremmissa hotelleissa. Suomessa ei montaa laadukasta hotelliaamupalaa ole, Kämpissä ja juuri ehkä parissa muussa hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Pitsabuffetissa moni syö vain täytteen ja jättää reunat. Ihan aikuiset ihmiset ja vielä lasten kanssa. Sikamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa majoittuu muitakin kuin vain suomalaisia.

Kyllä ne suomalaiset tunnistaa. Puhuvat suomea ja näyttävät suomalaisilta.

Ihme myytti kerro nyt, miltä suomalainen näyttää?

Minäkin haluaisin tämän tietää. Voisiko joku nyt kertoa tämän kun tämä on ilmeisesti kysytty varmaan +100 000 kertaa palstalla?

Vaikee sanottaa, mutta kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa. Ulkomailla useasti katsonut, että nyt tulee muuten vastaan suomalaisia ja aina osuu oikeaan, kun ohittaessa puhuvat suomea.

Höpöhöpö. Miltä suomalainen näyttää? Et osaa siihen vastata vaan höpötät omiasi.

Ihan rauhassa on saanut maailmalla liikkua eikä kukaan tunnista.

Meinasitko, että huudan ääneen, että kato suomalaisia! No ei, kuiskaan puolisolle 100 metriä ennen kohtaamista ja 200 metriä jälkeen. Etkä sinä huomaa mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Kiljuminen kuuluu olevan "normaalia elämisen ääntä", ja sitä pitää kestää, ja jos ei kestä, niin sitten pitää jättää menemättä hotelliin ja muuttaa korpeen asumaan. Kiljuminen ja huutaminen on perustava ihmisoikeus. Hiljaiset ja rauhalliset ihmiset tuntuvat nykyään olevan se ongelma.

Ihan sama missä hotellissa ja oli suomalaisia tai ei, niin tuo on vaan ihan käsittämätöntä sikailua. Jopa sille pienelle mukulalle lapataan lautanen täyteen sitä ja tätä ja santsataan "kun se vaan haluuuuuu sitä", vaikka ei edellisiäkään olla syöty. Ei kukaan kotonakaan syö noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Miten tää liittyy suomalaisuuteen?

Etelän rantakohteissa kyllä kansalaisuudesta riippumatta haetaan pöytä täyteen ruokaa ja koko poppoo syö mitä syö ja isot määrät jää syömättä. Suomalaiset sentään hakee jokainen itse omalle lautaselle sen mitä haluaa eikä koko plytäkunnalle tolkuttomua määriä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Sitten lapsiperheet ihmettelevät muka silmät ymmyrkäisinä, miksi heidät koetaan ongelmaksi ja miksei kukaan halua lapsiperhettä samaan hotelliin tai lentokoneeseen tai naapuriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että pitopalvelut tyhjentävät juhlissa ruokapöydän hyvin nopeasti. Siksi ihmiset olettavat, että lisää ei välttämättä ehdi hakemaan, parasta ottaa kerralla kaikki, mitä haluaa.

Olin pari viikkoa sitten häissä, jossa ruokaa otettiin vain kerran, ei siis ensin kalaa ja salaatteja, sitten pääruokaa, vaan kaikki kerralla. Aika moni jäi nälkäiseksi, koska kuvitteli, että nyt saa syödä pitkän kaavan mukaan.

Jos mun juhlissa meinattaisiin viedä ruuat pois ennen kuin on vieraat saaneet haettua lisää, niin menisin kyllä sanomaan, että odottakaas vielä kunnet kaikki on santsanneet.

Kun on vieraana, ei sovi menn'ä tuollaista sanomaan. Mutta koska buffetit tyhjennetään nopeasti juhlissa, niin miten voit olla varma, ettei hotellissa tehdä samoin.

Hotellin aamupala on saatavilla tiettynä aikana. Eli jos et mene just ennen sulkemista sinne, niin tiedät, että ei viedä pois noepasti. Itse en kyllä ole aikoihin huomannut erityistä ruuan haaskaamista. Tyhjiä lautasia ihmiset jälkeensä jättää.

Suomalaiset vaan lihoo ja lihoo...en usko yhdenkään kakkupalan jäävän syömättä lautaselle.

Tai sitten se on jo viides pala, joka ei enää mahaan mahdu.

kun av mammoja katsoo, niin kaikki kakunpalat eivät ole jääneet lautaselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Et ole koskaan uhmaiästä kuullut? Varmaan tuokin perhe halusi säästää muut ruokailijat siltä huudolta ja siksi siirtyivät.