Suomalaisissa hotelleissa aina järkyttyy - ihmiset lähtevät pöydästä niin että lautasilla koskemattomia kakkupaloja

Ylipäätään kuka syö kakkua aamupalaksi tai mitään makeaa yök. Selittää paljon suomalaisten ylipainoa...

Meiltä jää monesti tommoinen jämävuori, myönnän sen. Tykkään ottaa erillaisia juttuja itselle ja lapsille kun kerrankin on tarjolla, moni on semmoista mitä ei ole ennen maisteltu ja voi olla juurikin ettei tykätä ja se jää sitten lautaseen niin, että on kerran haukattu. Kotona olen tosi tarkka hävikistä, mutta aamupalalla tai laivan buffetissa sitä aattelee et kuuluu hintaan eikä ole niin justiinsa. Pitäisi kyllä skarpata asiassa.

Varmaan suomalaisten mollaajat näkevät ne lasten lautaset siellä pöydässä, joihin aina jää jotain. Suomalaiset lapset on niin oma-aloitteisia, että hakevat itse buffesta ruokaa eikä tarvii mamman valvontaa. Joskus vaan lapsella menee arvio vähän pieleen ja jotain tulee liikaa tai sitten siitä ei tykkääkään.

Vierailija kirjoitti:

kun av mammoja katsoo, niin kaikki kakunpalat eivät ole jääneet lautaselle

Ohhoh! Missä niiden kuvia on?

Kerro heti mullekin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suomalaisten mollaajat näkevät ne lasten lautaset siellä pöydässä, joihin aina jää jotain. Suomalaiset lapset on niin oma-aloitteisia, että hakevat itse buffesta ruokaa eikä tarvii mamman valvontaa. Joskus vaan lapsella menee arvio vähän pieleen ja jotain tulee liikaa tai sitten siitä ei tykkääkään.

Eli....kyllä tarviivat mamman valvontaa😉

Missä suomalaisessa hotellissa on aamupalalla kakkua?  En ole koskaan sellaista nähnyt, mutta en toki kovin paljon ole hotelleissa majaillut. Kokonaiset hedelmät yleensä otetaan mukaan eikä jätetä lautaselle.

Hotellien työntekijät tietävät suuria eroja kansallisuuksissa. Pöytään jääneistä lautasista voi ehkä arvata, onko siinä aterioineet britit vai sveitsiläiset.

Näin kerran kun anorektisen oloinen äiti kittasi vaan kahvia ja kolme lasta noin 5-12 vuotiaat, juoksenteli ympäriinsä hakemassa kaikkea joista suurin osa jäi koskemattomana pöytään kun äiti päätti saaneensa tarpeeksi kofeiinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä hotellssa on kakkua aamiaispöydässä?

Paremmissa, semmoisissa missä ei käydä Kela-tuella.

Ei myöskään niissä , joissa käydään työnantajan kustannuksella. Parhaimmillaan on ollut vohvelia, jonka saa paistaa itse tai joku piirakkapala.

Todennäköisesti ne kakkupalat eivät ole olleet hyvän makuisia. Jos olisi, niin eivät olisi lautaselle jääneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että pitopalvelut tyhjentävät juhlissa ruokapöydän hyvin nopeasti. Siksi ihmiset olettavat, että lisää ei välttämättä ehdi hakemaan, parasta ottaa kerralla kaikki, mitä haluaa.

Olin pari viikkoa sitten häissä, jossa ruokaa otettiin vain kerran, ei siis ensin kalaa ja salaatteja, sitten pääruokaa, vaan kaikki kerralla. Aika moni jäi nälkäiseksi, koska kuvitteli, että nyt saa syödä pitkän kaavan mukaan.

Missä päin maata tuollaisia pitopalveluja? Tilaaja maksaa kuitenkin kaiken ruuan eikä sitä voi enää laittaa uudestaan tarjolle muualla. Täällä pohjoisessa pidetään suurena mokana sitä, jos joku ruokalaji loppuu ennen aikojaan ja usein jää vielä jotain tarjolle sen jälkeen, kun varsinainen ateria on jo viety pois.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä jää monesti tommoinen jämävuori, myönnän sen. Tykkään ottaa erillaisia juttuja itselle ja lapsille kun kerrankin on tarjolla, moni on semmoista mitä ei ole ennen maisteltu ja voi olla juurikin ettei tykätä ja se jää sitten lautaseen niin, että on kerran haukattu. Kotona olen tosi tarkka hävikistä, mutta aamupalalla tai laivan buffetissa sitä aattelee et kuuluu hintaan eikä ole niin justiinsa. Pitäisi kyllä skarpata asiassa.

Mitä erikoista esimerkiksi jossain aamupaloissa on, että niitä pitää hamstrata aina vaan kokeilumielessä? Kai ne puurot, jogurtit, hillot, leivät, leikkeleet, juustot, hedelmät ja vihannekset on jo maisteltu useampaan otteeseen!? Ja jos jotain haluaa maistaa, niin ottaa ihan vähän kerrallaan ja hakee sitten lisää, jos tykkää. Todella sikamaista lapata vaan lautaset ääriään myöten täyteen kaikkea mahdollista ja jättää jälkeensä saastainen hävikkikasa.

Vierailija kirjoitti:

Missä suomalaisessa hotellissa on aamupalalla kakkua?  En ole koskaan sellaista nähnyt, mutta en toki kovin paljon ole hotelleissa majaillut. Kokonaiset hedelmät yleensä otetaan mukaan eikä jätetä lautaselle.

Hotellien työntekijät tietävät suuria eroja kansallisuuksissa. Pöytään jääneistä lautasista voi ehkä arvata, onko siinä aterioineet britit vai sveitsiläiset.

Täytyyhän eri kansallisuuksille olla aamupaloja. Kiersin juuri muutaman viikon Italiaa ja aamiaiset oli vaikeita, kun itse ei syö makeaa aamiaisella.

Suomalaisissa hotelleissa on muitakin kuin suomalaisia. Tietyissä kulttuureissa jopa kuuluu jättää lautaselle - outo kulttuuri mielestäni. 

Kakkua on kyllä ollut monessakin hotellissa, melkein kaikissa S-ryhmän hotelleissa, tai jotain marjapiirakkaa tms. Tosin ne palat on ihan pieniä, 3 x 3 x2 cm kokoisia suunnilleen. 

Minulla jää hotellissa ensimmäisenä päivänä ruokaa lautaselle. En syö mitään, mikä ei maistu hyvältä - koska se on varma tapa lihottaa itsensä. Ja sitä ei ekana aamuna tiedä. Myöhemmin ei jää ruokaa.

Ei ole mikään suomalaisten hotellien tai suomalaisten ihmisten juttu. Samaa näkee ulkomaillakin usein. Tekee niin lapsiperheet, joissa vanhemmat hakevat 2-3 lautasellista lapsille toivoen jos lapsi jotain söisi. Samaa tekevät aikuiset, jotka keräävät syötävää ahkeraan ja jättävät sitten osan. Hulluimmasta päästä ovat kananmunan keltuaiset poisheittävät yksilöt.

Venäläiset turistit on kaikkein pahimpia tässä asiassa. Muutama vuosi sitten olin Tukholmanristeilyllä ja viereisen pöydän venäläisseurue haki ruokaa useita kertoja. Aina hakivat lautasen aivan täyteen ja maistelivat siitä sitten muutaman suupalallisen. Loput jättivät syömättä. Esim. jokainen seurueen jäsen haki lautasen täyteen katkarapuja, maistoivat pari ja jättivät loput syömättä. Sama jälkiruokien kanssa. Ottivat ison lautasen täyteen joka sorttia, maistelivat siitä muutamaa ja jättivät loput syömättä.

Myös ulkomailla olen päässyt todistamaan samankaltaista käytöstä venäläisten toimesta All Inclusive hotellin buffassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Et ole koskaan uhmaiästä kuullut? Varmaan tuokin perhe halusi säästää muut ruokailijat siltä huudolta ja siksi siirtyivät.

Olen kuullut ja on ihan tuttua näin kahden lapsen vanhempana, mutta ei meillä vaan anneta noin periksi eikä lasten anneta käskyttää ja huutaa kuin riivatut. Ei ne ikinä sellaista ole yrittäneetkään silti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Et ole koskaan uhmaiästä kuullut? Varmaan tuokin perhe halusi säästää muut ruokailijat siltä huudolta ja siksi siirtyivät.

Olen kuullut ja on ihan tuttua näin kahden lapsen vanhempana, mutta ei meillä vaan anneta noin periksi eikä lasten anneta käskyttää ja huutaa kuin riivatut. Ei ne ikinä sellaista ole yrittäneetkään silti...

Helppo antaa neuvoja asiasta, josta ei ole kokemusta. Sitä kutsutaan besserwisseyreksi.

Ei minullakaan ole kokemusta. Siksi pidän nyt suuni supussa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Et ole koskaan uhmaiästä kuullut? Varmaan tuokin perhe halusi säästää muut ruokailijat siltä huudolta ja siksi siirtyivät.

Olen kuullut ja on ihan tuttua näin kahden lapsen vanhempana, mutta ei meillä vaan anneta noin periksi eikä lasten anneta käskyttää ja huutaa kuin riivatut. Ei ne ikinä sellaista ole yrittäneetkään silti...

Lapset on erilaisia. Omani huusi uhmassaan niin, että oksensi. Nykyään ihan hyvin käyttäytyvä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on, että pitää varsinkin lapsiperheiden sotkea kuin sikalassa. Kun kerran maksetaan, että joku siivoaa. Vai syövätköhän he kotonakin kuin siat?

Ja sitten se jumalaton häiriö muulle aamiaisväelle. Lapsiperhe valtaa isoimman pöydän ja raahaa sinne syöttötuolit ja rattaat ja kirjat ja lelut ja esiliinat ja tietenkin viisi kakaraa. Ja sitten se helvetinmoinen huuto, kun Liisa-Viljami haluaakin tuota eikun tätä ja ei sitä ollenkaan. Sitten itketään ja huudetaan. Aina ei ole selvää, kuka huutaa eniten, kiljuva pentu vai lässyttävä ja välillä hermostuva äityli. Tulos: ruokaa haaskuuseen ja lattialle, puoli aamiaisravintolaa sotkettu ja kaikilta muilta aamiaisrauha viety.

Tämä! Kun minä olin muksu, niin komennettiin olemaan ihmisiksi. Syötiin mitä oli nenän edessä taimsitten ei syöty. Mutta ylikääräistä melua ja hässäkkää ei ollut, tai sitten sanottiin, että aamupala loppuu tähän. Yleensä oli kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen, joten ei ongelmaa.

Ihmettelen tätä nykypäivän lastenkasvatusta, kun kiljuminen on se mitä on joka paikassa, missä on lapsia.

Nykyään se on monesti sitä, että äiti tai isä lässyttää ja kuiskii lapselle "hei lopetas nyt" ja lopulta antaa periksi. Sitten ollaan naama norsun veenä koko perhe. Ei ole kauaa aikaa, kun oli hotelliaamiaisella joku perhe äiti ja isä ja 2 pientä lasta, niin toinen lapsista veti ihan jäätävän raivarin, kun ei menty sinne pöytään istumaan minne lapsi halusi... Huusi ja kiljui tovin, kunnes isän kanssa sitten lähdettiin sinne toiseen pöytään istumaan ja äiti jäi toisen lapsen kanssa toiseen pöytään. Ei olisi mennyt meillä läpi ja meillä istutaan siellä mihin aikuiset käskee.

Et ole koskaan uhmaiästä kuullut? Varmaan tuokin perhe halusi säästää muut ruokailijat siltä huudolta ja siksi siirtyivät.

Olen kuullut ja on ihan tuttua näin kahden lapsen vanhempana, mutta ei meillä vaan anneta noin periksi eikä lasten anneta käskyttää ja huutaa kuin riivatut. Ei ne ikinä sellaista ole yrittäneetkään silti...

Lapset on erilaisia. Omani huusi uhmassaan niin, että oksensi. Nykyään ihan hyvin käyttäytyvä nuori.

Oho, minullakin tapahtui niin. Kun hän suuttui, niin mikään ei tepsinyt. Ei mikään, vaan huusi kaksi tuntia.