Mies muuttui siististä sottapytyksi avoliitossa
Järki lähtee.
Mies oli seurusteluajan ihana, hänen asunto oli tip top kunnossa koko ajan ja mietin usein että pystynkö samaan siisteyteen, jouduin aina siivoamaan ennenkuin mies tuli minun luo. Hän laittoi aina ruokaa minulle, kynttilät ja kaikki, ja halusi itse tiskata saman tien kun oltiin syöty.
On kuin mun kanssa samaan asutoon olisi muuttanut ihan eri mies! Kaksi kuukautta ollaan asuttu ja hänen tyhjentämättömiä banaanilaatikoita seisoo vielä toistakymmentä tyhjentämättä. Asensi tietokoneet pelihemmetteineen ja keskittyy niihin! Ei enää ruoanlaittoa, ei ole edes käynyt ruokakaupassa. Kun hänen tytär tuli koiransa kanssa viikonlopuksi, olin sisustanut tytölle pienenhuoneen, isä vähän jututtaa ja tyttö pelaa kännykkää huoneessa lopun ajan, tulee kyllä syömään, muttei puhu mitään. Arvatkaa kuka käyttää koiraa ulkona.
Asunto on ihana, iso, pieni pihakin, jossa mies tai tytär eivät ole juuri käyneet vaan minä olen sinne jo jotain istutellut. Olen oppinut käyttämään ruohonleikkuriakin.
Työtä on älyttömästi, käyn itse vuorotyössä ja kun tulen kotiin yövuorosta, keittiössä on pizzalaatikoita, sohvilla kitaroita, olohuoneen pöydällä laseja ja lautasia ja koira odottaa pääsyä ulos, eteinen ja olohuone hiekassa ja koirankarvoissa. Minä olen maksanut tähän mennessä laskut.
Pitääkö tästä heti muuttaa takaisin yksiöön vai muuttuuko miehet lapsiksi aina yhteen muutossa? En oo saanut yövuoron jälkeen nukuttua.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Älä hoida. Ikävä sille koiralle, mutta jos yhden p***avahingon jälkeen mieskin oppisi? Et siivoa mitään hänen jälkiään, pese pyykkejään tms. Ruuat ostat itselle ja maksat omat laskusi. Jos ei kuukaudessa mene jakeluun, nosta kytkintä.
Ei eläintä pidä rangaista. Asia pitää hoitaa muuten pois päiväjärjestyksestä. Korjaat vain omat jälkesi, maksat vain omat laskusi jne. Eiköhän mies häivy kitaroineen pörhistelemään uudelle taloudenhoitajakandidaatille. Koiran voit pitää korvauksena.
Kun valitsee mieslapsen niin saa mieslapsen. Mies ajattelee saaneensa sinut jo "nalkkiin" ja ei enää panosta mihinkään esitykseen, koska tietää että harva nainen kehtaa ottaa tai jaksaa nähdä vaivaa eroamiseen (koska se on ikäänkuin koettavissa epäonnistumiseksi).
Niin, ajattele tuollainen se mies oikeasti on. Eikä miksikään muuksi muutu. Eli sianjättöä mars suunnittelemaan! Muista ensi kerralla psykologien neuvo : Ihminen yleenäs näyttää vain parhaat puolensa suhteen alussa. Tuota feikkausta pystyy harjoittaa about 3kk korkeintaan, sen jälkeen ihmiset näyttävät myös huonot puolensa. Eli tapaile miestä vähintään 90pv ennen kun muutat yhteen.
Mulla sama tilanne, oon jo turtunut tähän. Miehen asunto oli aina kunnossa ja miehen äiti suitsutti siistiä ja kunnollista poikaansa. Kun pantiin hynttyyt yhteen, äijä ei ole eväänsäkään liikauttanut. Monta juttua oli salannut. Kuten pelaamisen. Täällä maaseudulla muuttaminen ei ole niin helppoa.
No ei voi sanoa muuta kuin että oletpa helmen ukon löytänyt! Lopeta ajoissa, ettei elämääsi kulu hukkaan yhtään enempää.
Tuliko aloite yhteenmuutosta ap sinulta vai mieheltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka maksaa teidän asumisen? Puoliksi vai sinä vai mies?
Myönnän mokani, kaikki näytti ennen niin täydelliseltä.
Tämä on asumisoikeusasunto, minä olen tämän käteisellä ostanut ja olen maksanut vuokran, mies maksaa minulle puolet, paitsi viimeksi hänellä ei ollut ihan koko summaa antaa koska auto piti huoltaa.
Alkaa vähän itseäkin karmia oma tyhmyys.
Persaukinen mies ja lavasti sulle kynttiläillallisia ja muuta? Yhteiselämä ei ole romantiikkaa, se on arkiasioiden hoitoa ja siksi on syytä katsoa tarkkaan mihin itsensä laittaa. Suotta miehet haukkuvat naisia lompakkoloisiksi, taloudenhoitokyky on ihan olennaista muunkin sujumiselle. Nyt laitat miehen matkoihinsa, asunto on sinun.
Äkkiä takaisin erilleen!
Älä jää tuleen makaamaan.
Mutta miehen tulisi olla naisen kotiorja ja samalla nostaa naisen elintasoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka maksaa teidän asumisen? Puoliksi vai sinä vai mies?
Myönnän mokani, kaikki näytti ennen niin täydelliseltä.
Tämä on asumisoikeusasunto, minä olen tämän käteisellä ostanut ja olen maksanut vuokran, mies maksaa minulle puolet, paitsi viimeksi hänellä ei ollut ihan koko summaa antaa koska auto piti huoltaa.
Alkaa vähän itseäkin karmia oma tyhmyys.
Jos tämä on ap, niin huoli pois. Aso-asunnoista pääsee aina eroon, joku oliko nyt 3 kk kun siinä on oltava, sitten sen sopimuksen voi irtisanoa. Jos sinä olet haltijasopimuksen osapuoli ja maksaja, niin saat koko summan. Jos taas olet pöhköyttäsi maksanut myös miehen osuuden, eli olette molemmat sopimusosakkaita, tarvitset ehkä lakiapua saadaksesi osasi, jos mies ei siihen suosiolla pysty.
Koiran suhteen ehdotan, että ilmoitat tytölle, ettei koira voi tulla teille, kun kukaan ei sitä hoida. Ja miehelle, että tämä saa korvata ado-yhtiölle pilalle menneen lattian.
Miten hitossa lähden tästä itse maksamastani asunnosta?
Vai nostanko miehen kamat pihalle ja vaihdan lukot?
Ja myönnän että tuo lapsi ja koira säälittää, tyttö on arka ja ujo ja syytön isänsä laiskuuteen. Mä en tajua mitä teen mutta tajuan etten jaksa käydä töissä ja huoltaa tätä soppaa ja olla palvelijana ja maksajana.
Tää on niin noloa etten kehtaa edes kenellekään kertoa, kaverit onnittelee kauniista kodista... ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät sitä koiraakin ulkona? Vaikka itse pidän koirista niin en kyllä ottaisi toisen koiraa vastuulleni. Onhan sen tytön pakko viedä se jos et suostu itse. Jos ei vie niin tee elsu.
Niin no, tyttö nukkuu puoleen päivään ja koira pissaa matolle ellen käytä sitä aikaisin ulkona. Neitiä ei saa aamulla ylös millään. Luultavasti tytön äiti hoitaa koiran. Mies ei vie koiraa ulos, huutaa tytölle ja tyttö nukkuu. Ap
Voi luoja. Tytön äiti on varmaan semmoinen passaaja, joka on tuon miehenkin tuohon opettanut (ja luultavasti lopulta sen takia lempannut kun ei ole enää lapsen lisäksi jaksanut paapoa aikuista miestä). Erikoista kyllä ettei mies ole sinkkuna ollessaan oppinut mitään. No, ei kai se auta kuin yrittää keskustella asioista tai suosiolla muuttaa muualle.
Mitäpä, jos olettaisit miehen itse olevan vastuussa omasta toiminnastaan ja lapsensa kasvatuksesta, etkä syyttäisi ex-vaimoa?
nääh. Ei se mitään muuttunu, vaan ulkoisten avujen takia uskoit sen esitykseen.
Christiiina kirjoitti:
Tuliko aloite yhteenmuutosta ap sinulta vai mieheltä?
Tuo oli sellainen unelma-asunto, jota olin hakenut ja tarjottiin ja mies innostui.
Kaikki näytti liian hyvältä ollakseen totta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa lähden tästä itse maksamastani asunnosta?
Vai nostanko miehen kamat pihalle ja vaihdan lukot?
Ja myönnän että tuo lapsi ja koira säälittää, tyttö on arka ja ujo ja syytön isänsä laiskuuteen. Mä en tajua mitä teen mutta tajuan etten jaksa käydä töissä ja huoltaa tätä soppaa ja olla palvelijana ja maksajana.
Tää on niin noloa etten kehtaa edes kenellekään kertoa, kaverit onnittelee kauniista kodista... ap
Tässäpä tämä. Todella moni roikkuu kiinni huonossa suhteessa vain ja ainoastaan sen takia, ettei kehtaa erota tai kokeaa eron vaivalloiseksi.
Muistakaa kunnioittakaa itseänne :(
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa lähden tästä itse maksamastani asunnosta?
Vai nostanko miehen kamat pihalle ja vaihdan lukot?
ap
Koska mies siellä nyt asuu, niin sinulla on vuokralaiseesi irtisanomisaika.
Ennen yhteenmuuttoa kannattaa koeasua yhdessä kummankin luona, niin näkee sitten sitä arkea. Toinen mitä itse aion jatkossa tehdä ennen kuin muutan kenenkään kanssa yhteen on asiallinen keskustelu miten yhteisessä kodissa kumpikin toimii.
Ryhdy heti toimiin sen asunnon suhteen, että miten pääset siitä eroon. Jos on varaa asua yksin siinä, niin jäät tietty ja käsket vaan miestä muuttamaan pois.
Tunnettiin pitkään, seurusteltiin 2 vuotta. Ap